Fiksu kasvi sieppaa aavikon kosteutta ilmasta nanoteknologialla

Fiksua erämaakasvia näkee esimerkiksi Nevadassa, joskaan ei välttämättä näissä maisemissa. Kuva: Stan Shebs, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kasvikunnan nerokkaat sovellukset sopivat huonosti evoluution maailmaan.

Mutta kun muistamme, että Jumala loi kaiken hyväksi ja kauniiksi, meidän ei pitäisi hämmästellä luomakunnan moninaisuutta ja keinoja, joilla kasvit ja eläimet tulevat toimeen syntiin langenneessa maailmassa.

Yleensä aavikon kasvit imevät kosteutta maasta pitkillä juurillaan. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa, jolla ne estävät kuivumisen.

Äskettäin Tadd Truscott (Utah State University) kuvasi Syntrichia caninervis -sammaleen puuhia autiomaassa.

S. caninervisin lehdellä on pikkuruisia, vain 0,5 – 2,0 mm:n pituisia kuituja, joiden avulla se kerää vesipisaroita suoraan ilmasta. Kuiduilla on nanokokoisia uria, joita pitkin vesipisarat vierivät lehdelle.

Vesipisara voi hurjastella uraa pitkin jopa 10–20 millimetriä sekunnissa.

Tutkijat pohtivat, voisivatko he matkia sammaleen nerokasta keksintöä ja kerätä vettä autiomaassa suoraan ilmasta.

Kasvit ovat ällistyttävän fiksuja. Ne tunnistavat valon aallonpituuden, pystyvät noudattamaan matemaattisia kaavoja, valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen, torjuvat tuholaisia viekkaasti ja keräävät energiaa auringosta.

Ei ihme, että Charles Darwin piti kukkien ilmaantumista iljettävänä mysteerinä.

Meille ne ovat osoitus luomisesta.


Lähde:

Klein, Alice. 2016. Desert plant seen drinking fog and mist with its leaves. New Scientist (6.6.).

Apinoiden kivikautinen kulttuuri – vai evolutionistien epätoivoinen päiväuni?

Evolutionisti näkee apinoissa kivikauden kulttuuria. Kuva: Einar Fredriksen, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Naturalistisen / materialistisen maailmankuvan mukaan aurinkokuntamme ei voi olla erikoinen. Planeettamme ei voi olla erikoinen, eikä ihminen voi olla luotu Jumalan kuvaksi.

Planeettamme näyttää kuitenkin olevan äärimmäisen harvinainen. Maan iso Kuu saattaa olla ainutlaatuinen. Jopa aurinkomme on kaikkea muuta kuin tavallinen.

Universumin hienosäätö on evolutionistin mielestä enimmäkseen harhaa, vaikka sitä ilmenee kaikkialla, solun pienimmästä nanokoneesta kierteisgalakseihin.

Darvinisti ei pysty selittämään luomakunnan häkellyttävää kauneutta eikä erinomaista suunnittelua.

Evolutionistit haluavat sen sijaan nähdä eläimellisiä piirteitä ihmisissä ja inhimillisiä piirteitä eläimissä.

He jopa kiittävät apinoita musiikista ja rituaaleista.

Sadan vuoden ajan he kuvailivat neandertalilaiset äärimmäisen apinamaisiksi. Heidän ideologiansa tarvitsi apinamiestä.

He näkevät kulttuurin synnyn eläinkunnassa. Uusimman selityksen – vai pitäisikö sanoa villityksen – mukaan Aasian makakit elävät parhaillaan kivikautta. He uskovat, että niillä on kulttuuria, koska ne osaavat paukutella pienellä kivellä isompaa kiveä yrittäessään avata pähkinöiden, simpukoiden ja rapujen kuoria.

Muurahaiset rakentavat isoja ekologisia kekoja, linnut pesiä. Varikset käyttävät työkaluja, jotka ovat mutkikkaampia kuin apinoiden kiviset viritelmät.

Varislinnut eivät tunne darvinistisia selityksiä.

Äskettäin saimme muistutuksen apinan älykkyydestä: vihermarakatti pimensi koko Kenian liki neljäksi tunniksi.

Lähde:

Kasprak, Alex. 2016. ‘Monkey archaeology’ reveals macaque’s own Stone Age culture. New Scientist (10.6.).

Apinan viisaus pimensi koko Kenian

Vihermarakatti tipahti muuntajan päälle ja pimensi Kenian neljäksi tunniksi.





Joel Kontinen

Darwinille kumartavat tiedejulkaisut ovat viime aikoina nähneet inhimillisiä piirteitä apinoissa. Ensin ne otaksuivat simpanssien surevan tai ainakin ihmettelevän lajitoverinsa kuolemaa ja sitten ne arvelivat, että lehtiapina yritti elvyttää kumppaniaan.

Aiemmin keväällä lehdet raportoivat laulavasta gorillasta ja simpanssien rituaalinomaisesta käyttäytymisestä.

Evolutionistit pyrkivät näin häivyttämään ihmisen ja eläimen eron. He käyttävät mielellään apinoita esimerkkeinään, vaikka monesti etenkin varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluudessa.

Sitä ei evoluutio olisi ikinä ennustanut.

Keniassa vihermarakatin oivallus sen sijaan muistuttaa meitä siitä, että apina harrastaa apinamaisia asioita. Se pomppii mielellään oravien tavoin puussa.

Mutta tiistaina sille kävi köpelösti: se tipahti vesivoimalaitoksen muuntajan päälle. Miltei koko Kenia pimeni liki neljäksi tunniksi.

Marakatti selvisi seikkailusta hengissä.

Darvinistit ovat joskus spekuloineet, että apinat voisivat kirjoittaa Shakespearen koko tuotannon, kunhan niitä olisi tarpeeksi paljon ja niille annettaisiin riittävästi aikaa.

Brittiyliopisto kokeili tätä antamalla simpanssien käyttää kirjoituskonetta. Ne keksivät, että se kävi vessasta ja trampoliinista, mutta onnistuivat myös paukuttelemaan viisi liuskaa täysin käsittämätöntä mongerrusta.

Lähteet:

BBC News. 2016. Kenya nationwide blackout caused by rogue monkey (7.6.).

Coghlan, Andy. 2016. Monkey seen caring for dying mate then grieving after she dies. New Scientist (23.5.).

Richard Dawkinsin painajainen: systeemibiologia

Systeemibiologia on biologisten verkostojen ja elävien organismien tavoin mutkikasta. Kuva: U.S. Department of Energy Genome Programs, public domain.




Joel Kontinen


Maailmasta on ripeästi tulossa jälkidarvinistinen. Tämä lisää etenkin Richard Dawkinsin ahdinkoa, koska evoluution alhaalta ylös (osista kokonaisuuteen) -strategia ei voi selittää luonnossa nähtäviä biologisia järjestelmiä.

Dawkins tunnetusti sanoi uskovansa, että biologiassa suunnittelu on vain näennäistä.

Aivoinfarktista toipuva Dawkins on muutenkin saanut jobinpostia viime aikoina. Naturen kolumnisti sanoi, että hän on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle, ja The Telegraph vihjaisi hänen käyneen kovin äreäksi.

Nykytiede on edennyt varsin etäälle uusdarvinismista, jonka kannattajat ovat jääneet asemalaiturille katselemaan, miten juna jatkoi matkaa ilman heitä.

Eikä asemalla näy edes resiinaa, jolla voisi yrittää luotijunan perään.

Meissä on nanoteknologiaa, korjausmekanismeja ja monenlaista huipputeknologiaa, joten ei ole ihme, että systeemibiologiasta on tullut vireä tieteenala.

Systeemibiologiassa kokonaisuus on oleellisempi kuin osat. Toisin kuin darvinismi, se on ylhäältä alas -strategia. Siinä ei spekuloida, miten organismit ovat saattaneet kehittyä vaan katsotaan, miten ne oikeasti toimivat.

Se on holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuksiin sekä myös erilaisiin biologisiin verkostoihin, jotka muodostavat kokonaisuuden.

Darvinistinen evoluutio hidasti tieteen kehitystä takertumalla surkastumiin ja roska-DNA:han.

Systeemibiologia sen sijaan edistää huippututkimusta.

Ei siis ole ihme, että siitä on tullut Dawkinsin ja muiden darvinistien painajainen.

Lähde:

Institute for Systems Biology. What is Systems Biology.

Muhammed Ali vs. Jeesus

Kuva: John Stango, Creative Commons CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen


Äskettäin kuollutta nyrkkeilylegendaa Muhammed Alia (Cassius Claytä) ei millään voinut luonnehtia nöyräksi. Hän uskoi vilpittömästi olleensa paras ja jopa kaunein, eikä hän edes paljon liioitellut.

Hän oli taitava ja etevä, steppaili vastustajiensa ympärillä, kunnes nämä joko läkähtyivät ja huomasivat makaavansa kanveesissa.

Cassius Clay vaihtoi orjanimensä (niin kuin hän sitä kutsui), kun hän kääntyi muslimiksi ja omaksui islamin profeetan inspiroimana nimen Muhammed Ali.

Vaikka Muhammed Ali ajoi myös USA:n mustien oikeuksia, hän ensisijaisesti edisti omia etujaan.

Toista poskea hän ei yleensä kääntänyt. Mutta toisaalta hän lienee ajatellut, että on autuaampaa antaa kuin ottaa.

Jeesus jätti meille hyvin erilaisen esimerkin. Hän omaksui nimen Ihmisen Poika.

Hän antoi meille esikuvan nöyryydestä. Filosofi Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844–1900) tulkitsi tämän heikkoudeksi ja yhdisti kristinuskon orjamoraaliin.

Nietzsche käytti orwellimaista uuskieltä jo paljon ennen Orwellia. (Siinä sanoille annetaan täysin uusi ja odottamaton merkitys).

Nietzsche ei voinut muuttaa todellisuutta keksimällä uuden käsitteen. Eikä Cassius Clay voinut vapautua menneisyydestään nimeä muuttamalla.

Löydämme todellisen vapauden vain Jeesuksessa. Evoluutiota kritikoivassa kirjoituksessa Apollo-kuuohjelman isä Wernher von Braun (1912–1977) lainasi Jeesuksen sanoja: "Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi" (Joh. 8:32).

Nimellä Ihmisen Poika on profeetallinen merkitys. Se korosti Jeesuksen samastumista syntiin langenneeseen ihmiskuntaan. Hän ei tullut ihailun kohteeksi vaan palvelemaan ja astumaan kuolemaan ristille sen vuoksi, että me voisimme pelastua.

Myös Muhammed Ali joutui kärsimään ihmiskunnan synnin traagisista seurauksista: Parkinsonin tauti vaikeutti hänen elämäänsä 32 vuoden ajan.

Uusi elämänsynnyn aputeoria tekee mahalaskun

Vasenkätisiä aminohappoja. Kuva: NASA/Mary Pat Hrybyk-Keith.




Joel Kontinen

Uusia elämän syntyyn liittyviä tutkimuksia tupsahtelee uutisiin vähän väliä. Tämä tietenkin johtuu siitä, että entiset teoriat eivät toimi halutulla tavalla.

Kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn. DNA:n ja RNA:n sokerit ovat kaikki sataprosenttisesti oikeakätisiä.

Äskettäin PNAS julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan meteoriiteiltä on löytynyt enemmän oikeakätisiä kuin vasenkätisiä sokereita.

Umpimähkäisen (raseemisen) seoksen koostumus pitäisi olla 50–50.

Ero ei ole järin suuri, keskimäärin siinä 5 prosenttia, mutta George Cooper ja Andro C. Rios kuitenkin näkevät siinä tavan, jolla meteoriitit voisivat tuottaa elämällä myönteisiä sokereita.

Mutta kun elämä on nirso. Jos sokerit eivät kaikki ole oikeakätisiä, mistään ei tule mitään.

Paitsi ehkä naturalistisista elämänsyntytarinoista, jotka elävät hetken ja häipyvät sitten unholaan, ja ongelma jää ratkaisematta, koska sitä ei voida ratkaista naturalistisesti.

Lähde:

Cooper, George ja Andro C. Rios. 2016. Enantiomer excesses of rare and common sugar derivatives in carbonaceous meteorites. Proceedings of the National Academy of Sciences.

Rosetta-luotain löysi elämän rakennuspalikoita komeetta 67P:ltä?

Molekyylien kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn, koska palikoita ei voi yhdistää miten sattuu. Kuva: NASA.






Joel Kontinen

Moni uskoo – tai ainakin toivoo – että elämä olisi syntynyt täysin spontaanisti. Silloin hän ei olisi tilivelvollinen yliluonnolliselle Jumalalle, ja voisi tehdä, mitä haluaa.

Toukokuussa tutkijat asettivat toivonsa proflaviiniin, joka heidän mukaansa voi lisätä DNA:n tai RNA:n vakautta. He pyrkivät osoittamaan, että elämän palikat olisivat ehkä voineet leikitellä esi-RNA:lla ja katsoa, jos siitä syntyisi edes jonkinlainen soppa.

Esi-RNA on yhtä tieteellinen käsite kuin lastenlorun Mörri-Möykky, mutta astrofysiikassa ilmeisesti saa antaa mielikuvituksen laukata.

Huhtikuussa Cornelia Meinert (University Nice Sophia Antipolis) kollegoineen ehdotti, että riboosi, joka on RNA:n rakennusaine, saattoi näytellä huomattavaa osaa elämän synnyssä.

Nyt tutkijat siirtävät taas vaihteeksi katseensa komeettoihin.

NASA:n Rosetta-luotain havaitsi glysiiniä ja fosforia komeetta 67P /Churyumov-Gerasimenkon lähistöltä.

Glysiini on aminohappo ja fosfori DNA:n ainesosa, joten tutkijat olivat haltioissaan.

Mutta kaikissa viritelmissä on suuri ongelma: ne eivät pysty synnyttämään elämää, koska palikat eivät ole sopivia.

Todellisessa elämässä aminohappojen proteiinit ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n kaikki sokerit ovat oikeakätisiä.

Palikoista on sitä paitsi vielä valovuosien hyppy pienimpään mahdolliseen soluun.

Lähde:

Gearin, Conor. 2016. Building blocks of life spotted around comet for the first time New Scientist (27.5.).