Joel Kontinen
Äskettäin kuollutta nyrkkeilylegendaa Muhammed Alia (Cassius Claytä) ei millään voinut luonnehtia nöyräksi. Hän uskoi vilpittömästi olleensa paras ja jopa kaunein, eikä hän edes paljon liioitellut.
Hän oli taitava ja etevä, steppaili vastustajiensa ympärillä, kunnes nämä joko läkähtyivät ja huomasivat makaavansa kanveesissa.
Cassius Clay vaihtoi orjanimensä (niin kuin hän sitä kutsui), kun hän kääntyi muslimiksi ja omaksui islamin profeetan inspiroimana nimen Muhammed Ali.
Vaikka Muhammed Ali ajoi myös USA:n mustien oikeuksia, hän ensisijaisesti edisti omia etujaan.
Toista poskea hän ei yleensä kääntänyt. Mutta toisaalta hän lienee ajatellut, että on autuaampaa antaa kuin ottaa.
Jeesus jätti meille hyvin erilaisen esimerkin. Hän omaksui nimen Ihmisen Poika.
Hän antoi meille esikuvan nöyryydestä. Filosofi Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844–1900) tulkitsi tämän heikkoudeksi ja yhdisti kristinuskon orjamoraaliin.
Nietzsche käytti orwellimaista uuskieltä jo paljon ennen Orwellia. (Siinä sanoille annetaan täysin uusi ja odottamaton merkitys).
Nietzsche ei voinut muuttaa todellisuutta keksimällä uuden käsitteen. Eikä Cassius Clay voinut vapautua menneisyydestään nimeä muuttamalla.
Löydämme todellisen vapauden vain Jeesuksessa. Evoluutiota kritikoivassa kirjoituksessa Apollo-kuuohjelman isä Wernher von Braun (1912–1977) lainasi Jeesuksen sanoja: "Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi" (Joh. 8:32).
Nimellä Ihmisen Poika on profeetallinen merkitys. Se korosti Jeesuksen samastumista syntiin langenneeseen ihmiskuntaan. Hän ei tullut ihailun kohteeksi vaan palvelemaan ja astumaan kuolemaan ristille sen vuoksi, että me voisimme pelastua.
Myös Muhammed Ali joutui kärsimään ihmiskunnan synnin traagisista seurauksista: Parkinsonin tauti vaikeutti hänen elämäänsä 32 vuoden ajan.
Tekstit
