Joel Kontinen
Hiusten ja sulkien alkuperä on mysteeri evoluution suosijoille. He eivät tiedä, mistä ja miten ne ovat tupsahtaneet keskuuteemme.
Evoluutio edellyttää monia mahdottomia hyppyjä, joten ei ole ihme, että ratkaisut ovat yhä piilossa.
Evoluution sokea kelloseppä käyttää alhaalta ylös -strategiaa. Se ei pysty ennakoimaan kehitystä vaan se käyttää niitä palikoita, jotka ovat tarjolla.
Äskettäin parrakas ja suomuton australialainen lisko inspiroi tutkimuksen, joka pyrki selvittämään hiusten alkuperän.
Geneven yliopiston geneetikko Michel Milinkovitch osti lemmikiksi tällaisen liskon ja rupesi tutkimaan sen DNA:ta. Hän huomasi, että geeni ectodysplasin-A:n (EDA:n) mutaatio oli saanut aikaan sen suomuttomuuden.
Tämän geenin mutaatioiden tiedetään aiheuttavan myös kaljupäisyyttä, joten seurattuaan parrakkaiden liskojen varttumista tutkijat päättelivät, että ihmisten hiukset ja lintujen höyhenet kehittyivät "300 miljonaa vuotta" sitten eläneen liskon suomuista.
Tutkimus julkaistiin Science Advances -lehdessä.
Suomuista ei tosin saa höyheniä muuta kuin saduissa.
Tutkimus on lisäksi yksipuolisen geenikeskeinen. Genomimme on moninkertaisesti dynaamisempi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat.
Nykyisin epigentiikka ohjaa tutkimusta darvinistien harmiksi.
Nature on kuvannut epigenomiamme solujen sinfoniaksi.
Jopa Nature on myöntänyt, että darvinismi ei toimi.
Tämä ei kuitenkaan ole estänyt villejä spekulaatioita. Mutta tieteen kanssa niillä ei ole juuri mitään tekemistä, vaikka niitä markkinoidaan tieteen nimissä.
Lähde:
Panko, Ben. 2016. Human hair, bird feathers came from reptile scales. Science (24.6.).
P.S. Keruulla on Ison Kirjan juhannuskonferenssissa nähtävissä luomisnäyttely, johon kannattaa tutustua.
Tekstit
