Joel Kontinen
Ihminen eroaa hätkähdyttävän paljon kaikesta muusta luomakunnasta. Darvinistia tämä jaksaa ällistyttää, koska hän ei halua myöntää erikoisasemaamme.
Evolutionistit ovat kehitelleet monia arveluja siitä, miten apinamaisesta esi-isästämme tuli H. sapiens. Työkalut, kieli ja tulen hallinta ovat yleisempiä hypoteeseja.
Toimittaja Sarah Begley esittelee meille Timessä tästä uuden version: muutto jonkinlaiseen rakennukseen teki meistä ihmisiä.
Ajatus perustuu neuroantropologi John S. Allenin kirjaan Home: How Habitat Made Us Human (Basic Books, 2015). Koti suojeli alkuihmisiä pedoilta ja rajuilmalta ja antoi heidän kaikessa rauhassa harrastaa mutkikkaita sosiaalisia suhteita ja rakentaa kulttuuria.
Kodissa kavereista ja jälkeläisistä tuli perheitä. Siellä he saattoivat nukkua turvassa. Unen tiedetään edistävän oppimista ja parantavan muistia.
Allenin mukaan koti vapautti esi-isämme ja -äitimme ympäröivän maailman häiriöiltä, jotta he pystyivät paremmin käyttämään henkisiä kykyjään.
Tarinointi on kiehtovaa, mutta siinä on loogisia aukkoja. Apinamainen olento ei olisi pystynyt rakentamaan pysyvää asumusta. Siihen tarvitaan kykyjä, joita sillä ei ole voinut olla.
Evolutionisteilta monesti hämärtyy ihmisen ja eläimen raja. He saattavat kuvitella, että he ovat (miltei) eläimiä ja että eläimet ovat (melkein) ihmisiä.
Ihmisinä olemme erikoisia, koska Jumala loi meidät kuvakseen. Esimerkiksi kieli, leuka ja kultainen leikkaus kertovat siitä, että sokea kelloseppä ei ole muovannut meitä.
Lähde:
Begley, Sarah. 2016. Home. Time (Europe) (18.1., s.16).
Tekstit
