Joel Kontinen
Soluja ja genetiikkaa käsittelevien tutkimusten sanavalinnat ovat muuttuneet dramaattisesti viime vuosina. Kun tutkijat oivalsivat, että roska-DNA:lla eli proteiineja koodaamattomalla DNA:lla on oleellisia tehtäviä, Richard Dawkinsin suosima itsekkään geenin idea viskattiin pellolle.
Vuonna 2013 Naturen kolumnisti Philip Ball sanoi, että Dawkins kuvailee ihmisen biologiaa harhaanjohtavasti. Viime vuonna sama lehti totesi, että Dawkins on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle.
Dawkins uskoo, että suunnittelu on vain näennäistä, mutta viimeistään systeemibiologian pitäisi ravistella hänet hereille.
Solut harjoittavat esimerkiksi laadunvalvontaa. Tämä estää mutaatioita ja siten myös oletettua evoluutiota.
Solujen hienosäädöstä on tullut darvinistin painajainen. Tutkijat ovat kuvanneet genomiamme orkesteriksi.
Harva laittaisi sokean kellosepän johtamaan sinfoniaorkesteria.
Päivän sanat ovat epigenomi ja epigenetiikka. Epi on kreikkaa ja tarkoittaa 'lisäksi', 'päälle' tai 'ylitse'.
Naturen mukaan solun epigenomi on mutkikas ja hienosti järjestetty – niin kuin Beethovenin sinfonia. Orkesteri voi soittaa sävellyksen monella tavoin. Samoin geenit voivat käyttää DNA-koodia eri tavoin.
Epigenomi säätelee geenien toimintaa.
Epigenetiikka haastaa darvinistisen evoluution. Kehitysopin ilmeiset ongelmat voivat lopulta johtaa sen hylkäämiseen.
Lähde:
Smith, Kerri. 2015. Epigenome: The symphony in your cells. Nature News (18.2.).
Tekstit
