Joel Kontinen
Charles Darwin oli näkevinään ihmisissä ja eläimissä yhteisiä piirteitä. Saduissa on pitkä traditio nähdä inhimillisiä ominaisuuksia eläimissä.
Aku Ankka jatkoi maineikkaasti tätä kehitystä.
Äskettäin Carolyn Ristau arvioi Sciencessa kahta kirjaa, joissa evolutionistit tekeytyivät eläimiksi ja kertovat seikkailuistaan.
Teoksessa Being a Beast Adventures Across the Species Divide (Metropolitan Books, 2016) Charles Foster kuvailee, miltä tuntuu elää mäyrän tavoin luonnossa ja syödä matoja. Hän vietti luonnossa kuusi viikkoa poikansa kanssa tarkkailen pääskysiä, kettuja ja peuroja ja kuvitteli olevansa niiden sukulaissielu.
Kirjassa GoatMan How I Took a Holiday from Being Human (Princeton Architectural Press, 2016) Thomas Thwaites puolestaan kertoo, miltä tuntuu elää vuohena Sveitsin Alpeilla. Rooliin kuului tekojalat ja muut vuohimaiset varusteet.
Twaites halusi alun perin ruveta elefantiksi ja ylittää Alpit, mutta tutustuttuaan oikeisiin elefantteihin ja saatuaan shamaanilta neuvoja, hän päätyi ruohoa mutustelevaksi vuoheksi.
Ei ole lainkaan mahdotonta arvata, että evoluutio näyttelee oleellista roolia näissä kokeiluissa. Darvinistit pyrkivät näkemään inhimillisiä piirteitä, puhetta ja jopa paheita eläimissä.
Monesti ihmisen ja eläimen raja hämärtyy. Eläinaktivistit ovat kampanjoineet saadakseen ihmisoikeudet simpanssille Itävallassa (Matthew Hiasl Panin tapaus) ja USA:ssa, ja Espanjassa kaikille isoille apinoille.
Argentiinassa tuomioistuin julisti orangin ei-inhimilliseksi persoonaksi.
Aiemmin tänä vuonna darvinistit kuulivat gorillan (oletetussa) laulussa kaikuja kielen evoluutiosta, ja kun he huomasivat simpanssin viskelevän kiviä, he näkivät siinä rituaalin ja merkkejä uskonnon evoluutiosta.
Lähde:
Ristau, Carolyn A. 2016. Wild things. Science 352: 6292, 1402. (17.6.).
Tekstit
