Älykkäästi suunniteltu kuningasfregattilintu haastaa evoluutioselitykset: lentää 60 vuorokautta laskeutumatta, liitää välillä 60 kilometriä ja nukkuu ilmassa

Kuningasfregattilintu ilmassa. Kuva: Tom Tarrant, Creative Commons (CC BY 3.0).



Joel Kontinen

Kuningasfregatti (Fregata minor) on poikkeuksellinen merilintu: sillä ei ole vettähylkiviä höyheniä, joten se ei pysty laskeutumaan mereen.

Se joutuu tyytymään lentokaloihin ja pikkukaloihin, joita tonnikalat ja muut pedot pelottelevat pinnalle.

Sen olisi pitänyt ”evoluution aikana” jo kuolla sukupuuttoon, mutta jostain syystä se vielä liitelee taivaalla ja hyödyntää nousevia ilmavirtoja.

Linnut eivät juuri välitä Darwinista.

Jos evoluutio olisi totta, emme enää näkisi esimerkiksi käpytikkoja.

Kuningasfregatti lentää pitkälle lyhyessä ajassa. Äskettäin tutkijat seurasivat niiden muuttoa GPS -paikantimella. Ennätysmuuttaja, nuori yksilö, joka ei vielä pesi, ehti lentää 55 000 kilometriä 185 vuorokaudessa.

Se raaski välillä viipyä vain 4 päivää maan kamaralla.

Dosentti Lennart Saaren mukaan lintujen häkellyttävät suunnistustaidot kertovat luomisesta.

100 grammaa painava amerikankurmitsa (Pluvialis dominica) lentää 2,5 vuorokaudessa 4 000 kilometrin matkan Alaskasta Havaijille. Se löytää tiensä juuri oikeille saarille ja käyttää 100 kilometrillä vain 0,9 grammaa rasvaa.

Lyijykynän pituinen viirukerttuli (Dendroica striata) lentää kolmessa päivässä välilaskutta 2 730 kilometriä.

Myös muut ilmassa viihtyvät eläimet saattavat muuttaa todella kauas.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää tuhat kilometriä – täysin pimeässä.

Monarkkiperhonen (Danaus plexippus) saattaa vuosittain lentää muuttomatkallaan 8 000 kilometriä, ensin syksyllä Etelä-Kanadasta tai USA:sta Meksikoon ja sitten keväällä vähän matkaa takaisinpäin.

Perhonen hyödyntää matkaillessaan supernäköään.

Maailman yleisin sudenkorento Pantala flavescens on vain neljän sentin pituinen, mutta se voi lentää jopa 18 000 kilometriä etsiessään sopivaa lammikkoa, jonne se voisi laskea pikkuruiset jälkeläisensä.

Vaikka evolutionistit voivat vannoa kaiken olevan seurausta onnellisista sattumista, ällistyttävää hienosäätöä ilmenee kaikkialla, myös meissä.

Meidän on äärimmäisen vaikea kieltää luomista.

Lähde:

Gearin, Conor. 2016. Roller-coasting birds soar for months and may snooze while aloft. New Scientist (30.6.).