Joel Kontinen
Antibioottiresistenssi on sanahirviö, joka tarkoittaa antibioteille vastustuskykyistä. Se on evoluution valovoimaisimpia ikoneja.
Evolutionistit väittävät monesti, että bakteerit ovat viime aikoina kehittyneet vastustuskykyisiksi antibiooteille. Heidän mukaansa tämä on osoitus käytännön evoluutiosta.
Väite ei pidä alkuunkaan paikkaansa, koska aiempi tutkimus on viitannut siihen, että bakteerit olivat vastustuskykyisiä antibioteille jo ”4 miljoonaa vuotta” sitten.
Viime vuonna Venezuelassa syrjässä elävältä heimolta tavattiin mikrobeja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.
Kehitysopin kannattajat saivat äskettäin lisää jobinpostia:
Tasha Santiago-Rodriguez (California Polytechnic State University) kollegoineen tutki kolmen inkamuumion ja kuuden Italiasta peräisin olevan muumioituneen ihmisen suolen DNA:ta.
Inkojen ikä vaihteli 700 vuodesta 1100:aan ja italialaisten 300 vuodesta 600:aan. Tutkijoiden yllätykseksi vainajien suolistossa majailleet bakteerit olivat vastustuskykyisiä penisilliinille, vankomysiinille, tetrasykliinille ja miltei kaikille muille tunnetuille antibiooteille.
Alexander Fleming oivalsi penisilliinin tehon vuonna 1928, joten evolutionisteilla on pienoinen ongelma.
Evoluution muille ikoneille on myös käynyt köpelösti.
Darwininsirkut, koivumittari, Lucy (Australopithecus afarensis), Tiktaalik ja Archaeopteryx eivät nimittäin todista evoluutiosta, vaan kaikki tarjoavat darvinisteille ratkaisemattomia ongelmia.
Sic transit gloria mundi.
Lähde:
Coghlan, Andy. Antibiotic resistance discovered in the guts of ancient mummies. New scientist (8.7.).
Tekstit
