Joel Kontinen
Aurinkokuntamme pikkujättiläisiin lukeutuvan Ceresin pinnan pitäisi olla täynnä kraattereita, jos se olisi miljardeja vuosia vanha.
Mutta törmäyskraattereita on aivan liian harvassa. Tutkijat odottivat löytävänsä 10–15 suurta, 400 kilometrin levyistä kraatteria pienempien lisäksi, mutta NASA:n DAWN-luotaimen ottamissa kuvissa ei löytynyt yhtään yli 280 kilometrin levyistä kuoppaa.
Ceres on asteroidivyöhykkeen suurin taivaankappale, halkaisijaltaan 939 kilometriä, joten luulisi, että sinne sopisi kraatteri poikineen.
Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä on sen verran ruuhkaa, että Ceresin pinnan (suhteellinen) tasaisuus on saanut miljooniin vuosiin uskovat tutkijat spekuloimaan, että mutavyöryt ovat peittäneet kraatterit.
Niinkin saa uskoa, mutta Ceres näyttää kaiken kaikkiaan nuoremmalta kuin mitä sen pitäisi: Siinä näkyy vesihöyryä ja toimivia tulivuoria.
Aurinkokuntamme planeetat (esimerkiksi Merkurius, Venus ja Saturnus), kääpiöplaneetat, kuukivien rauta, kuut (Saturnuksen kuu Titan, Jupiterin kuut Io ja Europa sekä Pluton kuu Kharon), asteroidit, komeetat ja monet muut taivaankappaleet näyttävät paljon nuoremmilta kuin mitä meille on opetettu.
Monet seikat viittaavat siihen, että Jumala loi alussa aurinkokuntamme Genesiksessä kerrotulla tavalla eli Sanallaan tarvitsematta kosmista evoluutiota.
Lähde:
Pettit, Harry. 2016. Missing craters on Ceres may have been smoothed by a mud facial. New Scientist (26.7.).
Tekstit
