Jeesus piti Genesistä historiana.
Joel Kontinen
“Me emme ymmärtäneet, että kun luimme muinaisia heprealaisia proosarunoja (esimerkiksi Genesiksen ensimmäistä lukua), viisauskirjallisuutta (esimerkiksi Sananlaskuja) tai apokalyptista kirjallisuutta (esimerkiksi Ilmestyskirjaa) ikään kuin ne olisivat tieteellisiä oppikirjoja, me itse asiassa hämärsimme niiden merkityksen”, Carolyn Arends kirjoittaa Christianity Todayssä kokemuksestaan konservatiivisesta kristillisestä yliopistosta.
Arends on siinä mielessä oikeassa, että Raamatussa on eri kirjallisuuslajeja. Mutta hän erehtyy pitäessään Genesistä runoutena.
Muinaisheprealaisen runouden selkein tunnuspiirre on parallelismi. Ehkä yleisin parallelismin laji on synonyyminen parallelismi, jossa sama asia kerrotaan kahteen kertaan hieman eri sanoin:
”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolta.” (Ps. 8: 5)
Tällaista toistoa ei näe 1. Mooseksen kirjassa. Sen sijaan Jeesus, Uuden testamentin kirjoittajat ja Raamatun heprean asiantuntijat todistavat Genesiksen olevan historiaa.
Lähde:
Arends, Carolyn. 2012. Defending Scripture. Literally. Christianity Today (2.5.).
Tekstit
