Joel Kontinen
”Darwinistinen preadaptaatio tarkoittaa piirrettä, joka on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena tiettyä tarkoitusta varten. Myöhemmin luonnonvalinta on löytänyt sille uuden käytön,” toimittaja Mikko Pulliainen selittää Aamulehdessä.
Pulliainen mainitsee esimerkiksi seuraavat ”viisaasti valikoituneet” piirteet:
· Pingviinin siivet, jotka hänen mukaansa kehittyivät alun perin lentämistä varten, mutta joita tämä vesilintu nyt käyttää uimiseen.
· Höyhenet, jotka oletettavasti kehittyivät dinosauruksille lämmönsäätelyä varten, mutta joita myöhemmin tarvittiin lentämisessä ja parinvalinnassa.
· ”Peukalo”, jota panda käyttää apunaan syödessään bambua. Evolutionistit ovat keksineet sille oman synnyintarinansa.
Pulliainen tarkasteli jutussaan biologi Stuart Kauffmanin näkemyksiä luonnonvalinnan tarkoituksettomuudesta eli sen kyvystä löytää uusia käyttötarkoituksia sattumalta.
Luonnonvalinta voi selittää pienoisia muutoksia, esimerkiksi darwininsirkkujen nokan koon muutoksia, mutta se ei kykene selittämään, miten lintu syntyi elottomasta aineesta. Kukaan Darwinin seuraajista ei ole pystynyt uskottavasti kertomaan, miten lajit syntyivät ja miten kaikki sai alkunsa.
Esimerkiksi Kauffman on yrittänyt. Hän sanoo uskovansa, että alussa autokatalyysi loi elämän:
”Luojaa tai suunnittelijaa ei tarvita. Molekyylit hakeutuivat toistensa seuraan ja mutkistuivat. Eräänlainen itsesyntyminen. Kauffman puhuu luonnon loputtomasta luovuudesta.”
Tällaisilla spekulaatioilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Evolutionisteilla on tapana paikkailla naturalististen elämänsyntyteorioiden ongelmia tarinoinnilla, mutta jo ”alkeellinenkin” elämä on niin mutkikasta, ettei sitä selitetä Kauffmanin teeseillä.
Mitä enemmän esimerkiksi solua on tutkittu, sitä ilmeisemmäksi on käynyt, että sen suunnattoman geneettisen informaation synty ja organisointi ovat edellyttäneet erittäin älykästä suunnittelua.
Lähde:
Pulliainen, Mikko. 2012. Varmaa on se ettei mikään ole varmaa. Aamulehti 29.4., Asiat 10-11.
Tekstit
