Frans Emil Sillanpää (1888 – 1964). Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Lehtien kulttuurisivut ovat muistuttaneet meitä siitä, että tänään 16.9. tulee kuluneeksi 125 vuotta nobelisti Frans Emil Sillanpään syntymästä.
Tampereen yliopistossa järjestetyssä Sillanpää-juhlassa dosentti Pertti Lassila sanoi:
”Nuori Sillanpää - - oli oivaltanut, että - - Luonto on jumala, joka ei vaadi moraalia, uskoa, kuuliaisuutta eikä nöyryyttä.”
Sillanpää eli aikana, jolloin Charles Darwinin ideologia alkoi vähin erin levitä myös Suomeen, lähinnä Ernst Haeckelin kirjoitusten välityksellä.
Tuolloin uskottiin yleisesti, että Piltdownin ihminen oli ihmisen esi-isä, että neandertalilaiset olivat apinaihmisiä ja että ihmisrotuja oli evoluution seurauksena useita.
Evoluutiota perusteltiin siis täysin keksityillä piirteillä. Darvinismi tuntui silti monesta houkuttelevalta, koska se näytti vapauttavan heidät Raamatun moraalista, velvollisuuksista ja vastuullisuudesta.
Mutta evoluution luonto-jumala ei läheskään aina ole lempeä. Eikä se edes ole Jumala.
Nyt tuuli on kääntynyt. Evoluutio on viime aikoina menettänyt monia muita ikonejaan, esimerkiksi surkastumat, roska-DNA:n, Darwinin elämänpuun ja luonnonvalinnan kaikkivoivan selityskyvyn.
Lisäksi elävät fossiilit nakertavat evoluution uskottavuutta.
Lähde:
Kuusela, Matti. 2013. Sillanpää pyhitti kesän ja seksin. Aamulehti 15.9., B18.
Tekstit
