Joel Kontinen
Miten ateisteille käy, kun he tämän elämän päätyttyä huomaavat uskoneensa harhakuvaan? Paavi Franciscus vastasi hiljattain tähän kysymykseen ja sanoi, että ateistin täytyy kuunnella omaatuntoaan. Hän myös painotti Jumalan armoa.
Paavi ei silti tarkoittanut, että kukaan pelastuisi kuuntelemalla omaatuntoaan.
Omatunto ei kuitenkaan ole mikään objektiivinen mittari, koska niin monet seikat voivat vääristää sen. Lisäksi jotkut ateistit, esimerkiksi jo edesmennyt Francis Crick ja aatettaan yhä markkinoiva Jerry Coyne, pelkistävät kaiken molekyylin liikkeeksi.
Omatunto on aineeton (immateriaalinen), joten darvinistisessa maailmassa omaatuntoa ei oikeasti pitäisi ollakaan. Ateistit kuitenkin lainaavat sen juutalais-kristillisestä henkisestä perinnöstään.
Rehellinen ateisti voi kyllä nähdä todisteita yliluonnollisesta, jos hän uskaltaa arvioida ideologiaansa kriittisesti. Apostoli Paavali osoitti, että Jumalan olemassaolo voidaan päätellä Hänen teoistaan:
”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.” (kirje roomalaisille 1:20–21.)
Lähde:
Mitä käy ateisteille? – Näin paavi vastaa kirjeessään. Uusi Suomi 12.9. 2013.
Tekstit
