Dinosauruksista tullut kreationistien ystäviä: dinojen radiohiili ja pehmeät kudokset uhmaavat evoluution vuosimiljoonia

Creation Research Society Quarterly on neljästi vuodessa ilmestyvä vertaisarvioitu tiedejulkaisu, jonka tuorein numero käsittelee suurta dinosaurusprojektia.




Joel Kontinen

Vuosimiljoonat näyttelevät merkittävää roolia esimerkiksi hindulaisessa ajattelussa, joka on täysin irrallaan historiasta. Mutta vasta 1700-luvulla kristinuskoon kyllästyneet teoreetikot omaksuivat tämän käsityksen länsimaissa.

Monet halusivat vapautua kristinuskosta ja Raamatun moraalista. He pyrkivät tähän yrittämällä erottaa Raamatun historian sen moraaliopetuksista.

Yhtään iänmääritysmenelmää ei tuolloin vielä tunnettu, mutta se ei estänyt spekulaatioita.

Toisin kuin suuri yleisö uskoo, myöhemmin keksityt menetelmät eivät mittaa ikää. Ne mittaavat eri isotooppien määrää tai keskinäistä suhdetta, joten jonkun täytyy aina tulkita tulokset.

Viime vuosien löydöt – esimerkiksi verisolut, kollageeni ja muu pehmeä aines – ovat haastaneet uskoa vuosimiljooniin, joista oli ehtinyt tulla dogmi.

Evolutionistin ahdinko lisääntyi, kun dinosauruksen fossiilista löytyi radiohiiltä eli hiili-14:ää. Radiohiilen puoliintumisaika on 5 730 vuotta. Kun eläin kuolee, sen hiili-14 pitoisuus puolittuu 5 730 vuodessa. Jos fossiili on 100 000 vuotta vanha tai vanhempi, siinä ei pitäisi olla lainkaan hiili-14:ää.

Löytö ei jäänyt ainoaksi. Sittemmin radiohiiltä on löydetty myös muista dinosauruksista.

Tuore Creation Research Society Quarterly tarkastelee dinosaurusten pehmeitä kudoksia ja radiohiiltä. Pitoisuudet mitattiin sekulaarisessa huippulaboratoriossa, jolla ei ollut omaa lehmää ojassa, mutta tuloksille hekään eivät voineet mitään: dinosaurukset voivat olla korkeintaan 49 470 vuoden ikäisiä.

Ja kun timantitkaan eivät ole niin vanhoja kuin evolutionisti toivoo, hänen ahdinkonsa lisääntyy entisestään.

Lähde:

Thomas, Brian ja Vance Nelson. 2015. Radiocarbon in Dinosaur and Other Fossils. Creation Research Quarterly 51:4, 299–311.

Saksalaistutkijat horjuttavat evolutionistisia lajirajoja karsimalla tiikereiden alalajit kahteen

Bengalintiikeri (Panthera tigris tigris). Kuva: Sumeet Moghe, Creative Commons. Uuden tutkimuksen mukaan tämä kissaeläin ei ole oma alalajinsa.




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat otaksuneet, että tiikerit voidaan luokitella yhdeksään alalajiin, joista kolme on kuollut sukupuuttoon.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa tämän käsityksen. Andreas Wilting (Leibniz-Institut für Zoo- und Wildtierforschung) kollegoineen vertaili ja mittaili tiikereiden kalloja, kuvioita ja genetiikkaa ja päätyi siihen, että aiempaa luokittelua ei voida perustella vaan tiikerit voidaan luokitella kahteen alalajiin.

Myös dinosaurustutkijat ovat joutuneet myöntämään, että dinolajeja oli huomattavasti vähemmän kuin mitä ennen kuviteltiin.

Sata vuotta sitten uskottiin, että ihmisrotuja on viisi. Nyt niitä on yksi ainoa.

Samanlainen trendi nähtäneen piakkoin myös Homo-suvun alalajeissa, kunhan tarpeeksi ikivanhoja kalloja löytyy. Evolutionistien entiset kansikuvapojat neandertalinihminen ja Homo erectus ovat niin ikään käyneet entistä ihmismäisemmiksi. Ne saattavat ajan oloon myös häipyä niminä.

Ja esimerkiksi liikerit (leijonan ja tiikerin jälkeläinen) ja muut hybridit haastavat lajirajoja ja kertovat siitä, että Nooan ei tarvinnut ottaa kaikkien isojen kissaeläinten edustajia arkkiin.

Uusi tiikeritutkimus on Sciencen mukaan kiistanalainen. Se haastaa luutuneita darvinistisia käsityksiä eläinkunnasta ja lajeista ja kertoo myös siitä, että Genesiksen lajiensa mukaan periaate on edelleenkin varteenotettava näkemys.


Lähde:

Kupferschmidt, Kai. 2015. Controversial study claims there are only two types of tiger. Science (26.6.).

Charlestonin kirkkosurmaaja Dylann Roof oli omaksunut darvinistisen rotukäsityksen

Emanuel African Methodist Episcopal (AME) Church. Kuva: Cal Sr, Creative Commons. Dylann Roof ampui kirkossa yhdeksän seurakuntalaista, jotka olivat kokoontuneet raamattupiiriin.



Joel Kontinen

Charlestonin kirkkosurmaajan taustasta on tullut ilmi uusia piirteitä. Netistä on löytynyt manifesti, jota hänen arvellaan muokanneen viimeksi vähän ennen iskuaan.

Toisin kuin esimerkiksi Jokelan surmista tuttu Pekka-Eric Auvinen tai Norjan joukkosurmaaja Anders Behring Breivik, Roof ei mainitse Darwinia tai evoluutiota, mutta hänen ajattelunsa on silti darvinismin kyllästämä.

Roof esimerkiksi sanoo, että hevonen ja aasi voivat saada jälkeläiseksi muulin, mutta ne ovat silti eri eläimiä. Hänen mukaansa valkoiset voivat saada jälkeläisiä muiden rotujen edustajien kanssa, mutta tämä ei tee meistä samaa rotua.

Rasismi kukoistaa darvinistisessa ympäristössä.

Teoksessaan The Descent of Man (1871) Charles Darwin teki eron sivistyneiden rotujen ja villien rotujen välillä, ja siitä lähtien evolutionistit ovat lainailleet hänen ajatteluaan:

· Vuoden 1925 Daytonan apinaoikeudenkäynnissä syytetyn penkillä istui sijaisopettaja John Scopes, joka käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa. Teos tiesi kertoa, että ihmisrotuja oli viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

· DNA:n rakenteen keksijänä kunnostautunut nobelisti James Watson herätti kohua Isossa-Britanniassa väittämällä, että afrikkalaiset eivät ole yhtä kehittyneitä kuin eurooppalaiset.

· Pari vuotta sitten Italian senaatin varapuhemies Roberto Calderoli nimitti maan maahanmuuttoministeriä Cecile Kyengeä orangiksi tämän tumman ihonvärin vuoksi.

Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat sukua toisilleen. On vain yksi aadamilainen rotu.

Ihonväristä riippumatta kaikki ovat syntisiä ja voivat saada armahduksen vain ja yksinomaan tunnustamalla oman tilansa ja kääntymällä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen.

Lähde:

The Last Rhodesian.

Minaretin varjossa: Sudan uhkaa hirttää kaksi pastoria, koska he ovat kristittyjä

Minaretin varjossa on vaarallista olla kristitty. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Moni kristitty on kokenut kovia viime aikoina. Uutiset ovat tulvillaan Charlestonin tragediasta. Pyssymies tuli kylmän rauhallisesti kirkon raamattupiiriin ja ampui yhdeksän afroamerikkalaista. Tapaus muistuttaa jossain määrin kotimaisia koulusurmia, joskaan Dylann Roof ei tohtinut tai ehtinyt ampua itseään.

Rasismi kumpuaa ajatuksesta, että toiset kansanryhmät ovat parempia tai kehittyneempiä kuin toiset. Ideologiana se on selvästi antikristillinen, koska Raamattu puhuu kaikkien ihmisten veljeydestä: ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun” (Apostolien teot 17: 26).

Ei siis ole ihme, että Roof valitsi värillisten suosiman kirkon surmatekonsa näyttämöksi. (Oikeastaan olemme kaikki värillisiä, koska meistä ei kukaan albinoja lukuun ottamatta ole täysin väritön.)

Mutta tämä tragedia on vain yksi aivan liian monista surmateoista tai täysin käsittämättömistä vainoista:

· ISIS tappaa kristittyjä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

· Al-Shabaab käy Jeesuksen seuraajien kimppuun Keniassa.

· Sudan uhkaa hirttää kaksi pastoria (Yat Michael Ruot ja Peter Yein Reith). Heidän ainoan rikoksensa on se, että ovat kristittyjä.

· Iran on pitänyt pastori Saeed Abedinia vankilassa vuodesta 2012 lähtien tekaistujen syiden nojalla. Edes kansainväliset vetoomukset eivät ole saaneet Irania vapauttamaan häntä.

· Pakistan on pitänyt Asia Bibiä vangittuna vuodesta 2010 lähtien.


Lähde:

American Center for Law and Justice 22.6.2015.

Saharan hopeamuurahainen pysyttelee viileänä huipputeknologian avulla

Kuva: Bjørn Christian Tørrissen, Creative Commons.




Joel Kontinen

Saharan hopeamuurahaiset (Cataglyphis bombycina) vievät kuumuuteen kuolleet pikkuötökät parempaan talteen. Näillä yllättävän pitkäjalkaisilla pikkueläimillä on selässään ja kyljessään pikkuruisia kolmionmuotoisia hiuksia, jotka heijastavat suuren osan niihin osuvasta näkyvästä valosta.

Hiukset myös johtavat infrapunalämmön pois muurahaisesta. Näin niiden lämpö alenee viidestä kymmeneen astetta maan lämpötilaa alemmaksi.

Tutkijat yrittävät hyödyntää muurahaistekniikkaa suunnittelemalla pintoja, jotka pienentävät jäähdytyskustannuksia kuumissa oloissa.

Biomimetiikka eli luonnossa ilmenevien älykkäiden ratkaisujen jäljittely säästää monesti selvää rahaa.

Eläinkunta on täynnä nerokasta suunnittelua. Loogisin selitys on luettavissa Genesiksestä. Jumala sanoi luoneensa kaiken sangen hyväksi – myös eläimet.

Suunnittelu näkyy selvästi myös syntiin langenneessa maailmassamme.

Lähde:

Sokol. Joshua. 2015. Silver coat lets Saharan ants withstand scorching desert heat. New Scientist (18.6.)

Tiedevilppi vaivaa tiedeyhteisöä

Tutkijan valkoinen takki ei ole tae nuhteettomuudesta. Kuva: Samir, Wikipedia.



Joel Kontinen

Kepulikonstien paljastuminen on vienyt monelta palkintopallilla patsastelleelta kansallissankarilta maineen. Myös yhä useampi poliitikko on syönyt sanansa.

Mutta kuka olisi voinut aavistaa, että laboratoriossaan puurtavat tutkijat olisivat myös turvautuneet vilppiin?

Tiedevilpistä on tullut liki epidemia.

Science veti äskettäin mielipiteisiin vaikuttamista koskevan tutkimuksen takaisin. Nature ilmoitti toissapäivänä vetävänsä parin vuoden takaisen Alzheimerin taustojen luotaavan jutun takaisin.

Ja tiedeyhteisö on hädin tuskin toipunut edellisistä skandaaleista. Pinnan alla on lisää pilalle mennyttä ainesta.

Viime aikojen tiedeskandaalit saivat esimerkiksi New York Timesin pohtimaan, mikä tieteessä on pielessä, kun tiedejulkaisut vetävät yhä useammat tutkimukset takaisin.

Viitisen vuotta sitten evoluutiopsykologi Marc Hauser jäi kiinni tutkimustulosten peukaloinnista.

Hauser oli väittänyt, että evoluutio selittää moraalin. Hänen mielestään moraaliseen käytökseen ei tarvita uskontoa.

Monet tieteen huijauksista liittyvät darvinistiseen evoluutioon. Joskus tutkijoiden herkkäuskoisuus on estänyt väärennöksen paljastumisen.

Nebraskan ihminen ja Piltdownin ihminen olivat evolutionistien parhaita todisteita Daytonan apinaoikeudenkäynnin aikana (1925).

Tiedeyhteisö loi Nebraskan ihmisen yhden hampaan perusteella.

Piltdownin ihminen oli harkittu petos.

Kiinalainen viljelijä yhdisteli eri lajien luita sopivasti toisiinsa ja sai National Geographicin uskomaan höyhenpeitteeseen dinosaurukseen. Lehti joutui muutaman kuukauden kuluttua tunnustamaan erheensä, mutta ennen sitä se ehti antaa kuvitteelliselle olennolle tieteelliseltä kalskahtavan nimen Archaeoraptor liaoningensis.

Huijaukset eivät valitettavasti loppuneet siihen.

Lähde:

Carey, Benedict. 2015. Science, Now Under Scrutiny Itself. The New York Times (15.6.).

Arkeologit löysivät kuningas Saulin pojan Esbaalin nimen 3 000 vuotta vanhasta saviruukusta

Vanhan testamentin mukaan kuningas Saul kuoli Gilboan vuoren taistelussa, jota Jean Fouquet kuvasi tällaiseksi 1470-luvulla. Kuva: Public domain.



Joel Kontinen

Skeptikkojen on entistä vaikeampaa vedota siihen, että Raamatun historia ei perustu tosiseikkoihin. Vuosi sitten Biblical Archaeology Review (BAR) julkaisi artikkelin viidestäkymmenestä vanhan testamentin henkilöstä. Savitaulut ja muut arkeologiset löydöt vahvistivat jokaisen historiallisuuden.

Lista pitenee kaiken aikaa. Joukko israelilaisia arkeologeja löysi äskettäin Jerusalemista lounaaseen sijaitsevasta Khirbet Qeiyafasta noin 3000 vuotta vanhan suuren saviruukun, johon on kaiverrettu nimi Esbaal.

Nimi on kiinnostava, koska se on Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin pojan nimi: ”Nerille syntyi Kis ja Kisille Saul. Saulille syntyivät Jonatan, Malkisua, Abinadab ja Esbaal” (1. Aikakirja 8:33).

Suomenkielinen Raamattu käyttää Esbaalista myös nimeä Isboset. Tutkijat Yosef Garfinkel, Mitka R. Golub, Haggai Misgav ja Saar Ganor julkaisivat löydön arvostetussa Bulletin of the American Schools of Oriental Research (BASOR) -lehdessä.

Arkeologia on vahvistanut kiinnostavia yksityiskohtia Vanhan testamentin historiasta. Voit lukea lisää esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.

Löydöt osoittavat, että Vanhan testamentin kuvaukset eivät ole muinaisten paimentolaisten tarinoita vaan dokumentoitua historiaa.

Lähde:

Ngo, Robin. 2015. Biblical Name Eshbaal Found Outside of the Bible: Khirbet Qeiyafa excavators publish new Iron Age inscription. Biblical Archaeology Society (5.6.).

Ateisti Jerry Coyne sai ilmestyksen mutta ei silti usko vapaaseen tahtoon

Jerry Coynelle myönnettiin vuonna 2014 Vuoden sensuroija -titteli. Kuva: Discovery Institute.





Joel Kontinen


Monet tunnetut liikkeet ovat saaneet alkunsa oletetuista (tai todellisista) ilmestyksistä. Muhammed näki hahmon, jonka hän tulkitsi enkeli Gabrieliksi. Näin syntyi islam. Joseph Smith uskoi nähneensä Moroni-nimisen enkelin. Kohta syntyi mormonismi.

Jerry Coyne kertoi äskettäin National Geographic -lehden haastattelussa omaksuneensa ateismin kuunnellessaan 17-vuotiaana reformijuutalaisena Beatlesien Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumia.

Näin tieteellistä hänen ateisminsa on. Beatlesit etsivät henkiseen tyhjyyteen apua Intian guruilta, joiden viisaus voi tietenkin olla pohjimmiltaan antikristillistä, mutta siitä on melkoinen hyppy Jumalan kieltämiseen.

Beatle John Lennon sitä paitsi piti evoluutiota irrationaalisena roskana.

Coyne uskoo, että kaikki on pelkistettävissä molekyylien liikkeiksi ja että vapaata tahtoa ei ole olemassa.

Hän kauhistelee sitä, että USA:ssa 42–43 prosenttia väestöstä on kreationisteja ja lisäksi 30 prosenttia uskoo teistiseen (Jumalan ohjaamaan) evoluutioon.

Isossa-Britanniassa evoluution vähäinen kannatus on tuottanut pahaa mieltä etenkin Richard Dawkinsille. Meillä Suomessa se on tuonut harmaita hiuksia ateisteille ja teistisen evoluution kannattajille.

Coynen mukaan usko ja tiede ovat toistensa vihollisia. Hän pitää uskontoa kaikkein vahingollisimpana taikauskona.

Coyne ei usko vapaaseen tahtoon eikä pidä siitä, että jotkut erehtyvät käyttämään sitä.

Viime vuodet eivät ole olleet suosiollisia jumalankieltäjille, joiden äänekkyys tuntuu olevan käänteisesti verrannollinen heidän argumenttiensa uskottavuuteen.

Tiedejulkaisut ovat vihjailleet, että ateismi on ajautunut kriisiin. New Scientistin mukaan ateismi on irrationaalista ja kumpuaa pelosta.

Ateismi voidaan nähdä uskomusjärjestelmänä, jonka parasta ennen päiväys on jo mennyt ajat sitten.

Biokemian ja informaatiotieteen löydöt ovat horjuttaneet ateismin perustuksia, joten yhä useampi on oivaltanut, että "tieteellistä" ateismia ei enää ole olemassa kuin korkeintaan iskulauseissa.

Propagandaa se ei vielä ole sammuttanut.

Professori Coyne ei kertonut National Geographylle, oliko hänen 17-vuotiaana pakko saada ateistinen valaistus.

Ilmeisesti oli, koska vapaata tahtoa ei hänen maailmassaan tunneta.

Lähde:

Worrall, Simon. 2015. In Age of Science, Is Religion 'Harmful Superstition'? National Geographic (31.5.).

Teistinen evolutionisti vetää tiukkoja teologisia umpisolmuja

Kuva: FilmRob, Creative Commons.




Joel Kontinen


Suomen kohtalaisen viileänä pysyttelevä kesä näyttää taas kerran saavan teistiset evolutionistit pysyttelemään PC:nsä vierellä ja naputtelemaan rivejä, jotka ensimmäisen vuosisadan kristityistä olisivat kuulostaneet joko kummallisilta – tai sitten melko tutuilta.

Evoluution juuret nousevat muinaisesta kreikkalaisesta filosofiasta. Anaksimandros (610–546 eKr.) opetti, että ensimmäiset oliot syntyivät vedestä ja että myöhemmin ilmaantui kehittyneempiä lajeja. Heraikleitos (540–480 eKr.) puolestaan väitti, että luonto on jatkuvassa muutoksen tilassa.

Apostoli Paavali keskusteli näiden muinaisten evolutionistien jälkeläisten kanssa Ateenassa (Ap. t. 17). Hän kertoi heille yliluonnollisesta luomisesta, joka ei Uudessa testamentissa jää sivulauseeksi, vaan alussa tapahtunutta luomista pidetään selviönä (ks. esim. Joh. 1:1).

Luomisen ajankohta ei jää hämärän peittoon. Jeesus itse sanoi, että Jumala loi ihmisen luomakunnan alussa. Johannes 1:1 (”Alussa oli Sana”) käyttää samaa alkua tarkoittavaa sanaa.

Alku ei ollut vuosimiljardien kuluttua alusta.

Teistinen evolutionisti voi yrittää kiemurrella tästä väljemmille vesille mumisemalla jotain kreationistien fundamentalistisesta raamatuntulkinnasta.

Mutta onko asia näin?

Kärjistäen kysymys on vanhasta eksegeesi vastaan eisegeesi -ilmiöstä. Raamattua tulkittaessa tulisi löytää sen objektiivinen merkitys eli eksegeesi (kr. ἐξήγησις, eksēgēsis). Sen sijaan, että teistinen evolutionisti luottaisi Raamatun omaan todistukseen esimerkiksi luomisesta, hän tuo tekstiin oman merkityksensä eli eisegeesin (kr. εἰσήγησις, eisēgēsis).

Teistisellä evolutionistilla on (1) virheellinen kuva Jumalasta.

Hän luottaa liiaksi tieteen naturalistisiin tulkintoihin – joita monet ei-kristitytkin epäilevät – ja seurauksena on Raamatulle täysin vieras kuva Jumalasta, jota luonnossa ilmenevät lainalaisuudet rajoittavat.

Jeesus teki Uudessa testamentissa ihmeitä hetkessä, mutta teistinen evolutionisti ei usko, että Jumala olisi voinut luoda Aadamin hetkessä.

Teistisellä evolutionistilla on myös (2) virheellinen kuva Raamatusta. Hän korostaa sen inhimillistä puolta mutta unohtaa, että sen perimmäinen kirjoittaja ja inspiroija on Pyhä Henki: ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta” (2. Tim. 3:15a, Raamattu Kansalle).

Teistisillä evolutionisteilla (esimerkiksi Eero Junkkaalalla ja hänen hengenheimolaisillaan) on liki patologinen taipumus turvautua evolutionistien Pravdaan eli Talk.origins -sivustoon, joka nauttii heidän keskuudessaan liki kulttimaista suosiota. Sivusto viljelee uutterasti populaaridarvinistisia argumentteja, jotka on vertaisarvioiduissa tiedejulkaisuissa hylätty jo vuosia sitten.

Lue lisää teistisen evoluution harharetkistä uutuuskirjasta Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja, jonka voit tilata täältä.

Kaksi miljardia kristittyä uskoo perinteiseen avioliittoon

Jeesus vahvisti sen, mitä Genesis kertoo avioliitosta: sen tulisi olla yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto.


Joel Kontinen

Kristittyjen suuri enemmistö (eli kaksi miljardia) uskoo perinteiseen avioliittoon. Vaikka jotkut lännen kirkkojen johtajat ovat lipsuneet kauaksi Raamatun opetuksesta, etenkin Afrikan ja Aasian kristityt muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta pitävät kiinni seurakunnan kaksituhatvuotisesta traditiosta, jonka mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, niin kuin Jeesus selvästi opetti.

Ne kirkkokunnat, jotka ovat hyväksyneet sukupuolineutraalin liiton, menettävät jäseniään. Perinteistä avioliittoa ja muita kristillisiä arvoja kannattavat kirkkokunnat sitä vastoin kasvavat – ja monesti varsin voimakkaasti.

Tämä johtuu osittain siitä, että kristityt äänestävät jaloillaan ja etsivät seurakunnan, joka kunnioittaa Jumalan Sanaa. He haluavat pitää kiinni Jeesuksen opetuksesta, niin kuin Hän kehotti lähetyskäskyssä:

”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:20).





Lähde:

Galli, Mark. 2015. Breaking News: 2 Billion Christians Believe in Traditional Marriage. Christianity Today (9.6.).

Uusin Tyynenmeren saari haastaa uskon vuosimiljooniin – muodostui liian nopeasti

Hunga Tonga-Hunga Haʻapai. Kuva: Jesse Allen, NASA/GSFC/METI/ERSDAC/JAROS ja U.S./Japan ASTER Science Team.




Joel Kontinen

Turistioppaat viihdyttävät meitä monesti tarinoilla vuosimiljoonista etenkin silloin, kun he kertovat saarien ja vuorien synnystä. Oppikirjat ja museot harrastavat samanlaista satuilua.

Kaikkialla se ei onnistu:

· Surtsey nousi merestä liian nopeasti. Vuonna 1963 muodostuneella saarella on syviä kanjoneita ja muita muodostelmia, joita moni voisi pitää satojentuhansien tai miljoonien vuosien ikäisinä.

· Vuonna 1943 Paricutin-niminen tulivuori syntyi liki hetkessä meksikolaisen viljelijän peltoon, ja jo vuoden kuluttua se kohosi 336 metriä ympäröivää ylätasankoa korkeammaksi.

· 1980-luvun alussa Mount St. Helensin purkaus synnytti 200 metriä kalliokerrostumia ja syvän kanjonin muutamassa tunnissa.

· Joulukuussa 2014 Hunga Tonga-Hunga Haʻapain alkoi tuprutella magmaa ja tuhkaa taivaan tuuliin. Kun tulivuori rauhoittui tammikuun lopussa, Tongan saarivaltio oli saanut yhden lisäsaaren, jonka huippu kohosi 120 metriin meren pinnasta.

Geologiset muodostelmat voivat toisinaan syntyä miltei silmänräpäyksessä. Vuosimiljoonia ei välttämättä tarvita.

Lähde:

Robinson, Phil. 2015. New South Pacific island shows fast-forming geology. Creation.com (9.6.).

Evoluutiojulkaisu käytti ilmausta yleiset suunnitteluperiaatteet

Rodopsiini on silmän sauvasolujen valoherkkä pigmentti, joka myös näyttää suunnitellulta. Kuva: Dpryan, public domain.




Joel Kontinen

Älykäs suunnittelu alkaa olla niin ilmeistä genetiikassa, että alan julkaisujen on vaikea ohittaa sitä. Niinpä tuore Trends in Genetics -lehti käytti ilmaisuja yleiset suunnitteluperiaatteet ja molekylaarinen logiikka jo tutkimusraportin otsikossa.

Tutkimus käsitteli hyönteisten verkkokalvojen valoreseptorien rakennetta. Esimerkiksi mehiläisessä ja banaanikärpäsessä on artikkelin kirjoittajien mukaan hyödynnetty samanlaista suunnitteluperiaatetta.

Myös kulkusirkoilla ja perhosilla on samantapainen rakenne. Tekijät käyttävät sanaa kehitysstrategia, mutta koska he sanovat uskovansa evoluutioon, heidän on uskottava, että samanlainen rakenne kehittyi monta monituista kertaa.

Tai sitten lehden toimituspolitiikka edellyttää, että jokaisessa jutussa on mainittava sana evoluutio ainakin kerran, jotta kukaan ei epäilisi heidän oikeauskoisuuttaan.

Konvergentti evoluutio on evoluution kummajainen. Darvinisti uskoo, että evoluution kuluessa kehitys näki hyväksi antaa elämänpuun eri oksilla kökötteleville eliöille samanlaiset elimet tai rakenteet.

Näkemys on kaikkea muuta kuin looginen, mutta evolutionisti ei voi mitään sille, että monet rakenteet näyttävät suunnitelluilta.

Loogisin selitys: ne on suunniteltu.

Silmä tuottaa evolutionistille ahdinkoa, koska ”515 miljoonan vuoden” ikäisellä krillillä oli täydellinen verkkosilmä.

Lähde:

Wernet, Mathias F, Michael W. Perry ja Claude Desplan. 2015. The evolutionary diversity of insect retinal mosaics: common design principles and emerging molecular logic. Trends in Genetics 31 (6): 316–328.

Uusi tutkimus haastaa dinosaurusten höyhenet

Jotkut näkevät dinosauruksissa höyheniä. Tältä ne toisin puuttuvat.




Joel Kontinen

Höyhenpeitteisistä dinosauruksista on tullut darvinistinen dogmi, vaikka yhtään kiistatta höyhenpukuista dinosaurusta ei ole löytynyt.

Joistakin dinosaurusten fossiileista on löydetty ”höyhenenkaltaisia rakenteita”, mutta asiaa mutkistaa se, että tutkijat ovat voineet luokitella jotkin linnut dinosauruksiksi.

He eivät välttämättä ole huijanneet, mutta heidän uskomuksensa on voinut johtaa heidät harhaan. Monet uskovat vakaasti, että linnut kehittyivät dinosauruksista.

Osa tutkijoista on vankasti eri mieltä. Aitoja lintuja on löydetty dinosaurusten kanssa samasta kerrostumasta – ja joskus jopa samasta joukkohaudasta.

Tuore Biology Letters -lehdessä julkaistu kattava tutkimus kehottaa laittamaan jäitä hattuun. Näyttäisi siltä, että useimmat aidot dinosaurukset olivat suomupeitteisiä.

Dinosauruksesta löytyneiden pehmeiden kudosten ja radiohiilen (C-14) pitäisi oikeastaan vaimentaa kaikki spekulaatiot lintujen ja dinosaurusten sukulaisuudesta. Oletetulle evoluutiolle ei jää aikaa.



Lähde:

Koffmar, Linda. 2015. Origins of feathered dinosaurs more complex than first thought. Phys.org (3.6.).

Teistinen evoluutio: Miksi kristitty suosii myyttejä mutta ei usko Kristuksen Sanaa?

Kengurunhäntäpuun kaltaiset elävät fossiilit sopivat huonosti evoluution maailmaan.





Joel Kontinen

Joka kesä näyttää tuovan teistisen evoluution kristillisille keskustelufoorumeille. Äsken oli vuorossa seurakuntalainen.fi. Uusin yritys on Ristin Voitto -lehdessä.

”Evoluutiobiologian mukaan makroevoluutio on empiirisesti todistettu fakta”, teologian opiskelija Markus Niemi kertoo tuoreessa RV:ssä.

Väite on ongelmallinen. Darvinistinen evoluutio on niin joustava, että esimerkiksi fossiilien puutetta voidaan käyttää todisteena siitä, että kehitys oli niin nopea, ettei se jättänyt fossiileja.

Evoluution tueksi Niemi marssittaa useita tulkinnallisia piirteitä, joiden hän uskoo olevan ”makroevoluutioteorian sisältämiä ennusteita.”

Olen seurannut evoluutiokeskustelua kymmenisen vuotta, mutta en ole vielä ennen törmännyt ilmaukseen makroevoluutioteoria.

Yleensä evolutionistit tarjoavat mikrotason pikkuruisia muutoksia (darwininsirkkujen nokka, koivumittarin värit) teoriansa tueksi ja ekstrapoloivat niin paljon kuin ikinä kehtaavat.

Hänen esimerkkinsä (surkastumat, oletetut välimuodot, biologisten rakenteiden samankaltaisuudet, sukupuut, jäänteet) ovat kuin suoraa populaarikirjallisuudesta. Ehkä ne ovatkin.

Toisin kuin Niemi sanoo uskovansa, evoluution kyky ennustaa tulevaa kehitystä on tunnetusti ollut varsin kehno.

Niemi myös sanoo, että kreationismi on ”näkemys, jonka mukaan kaikki lajit luotiin erillisinä ja ’valmiina pakettina’ ". Tämä on darvinistien ikioma myytti.

Hän tulee samalla paljastaneeksi, että hän ei ole tutustunut kreationistiseen kirjallisuuteen, jossa on monia esimerkkejä vaikkapa aasin ja seepran yhteisestä pennusta, lampaan ja vuohen jälkeläisestä, harmaakarhun ja jääkarhun risteymästä sekä liikereistä (leijonan ja tiikerin hybridistä).

Niemen olisi ehkä parasta ensin lukea vaikkapa Luominen-lehteä tai tilata uusin kirjani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja. Niistä ainakin selviää, mitä luomisopilla tarkoitetaan ja miten se ilmenee fossiileissa ja aikamme maailmassa.

Niemi ei kerro, miten hän pystyisi yhdistämään Jeesuksen opetuksen ihmisen luomisesta ”luomakunnan alussa” ja satoja miljoonia vuosia tuhoa niittäneen darvinistisen eloonjäämistaistelun.

Eikö kristityn pitäisi uskoa Jeesuksen opetukseen?

Lähde:

Niemi, Markus. 2015. Evoluutiokriitikoilta asiantuntemus hukassa? Ristin Voitto 23/2015, 9. (4.6.).

Maasika: elävä fossiili, joka uhmaa evoluutiota

Aasin, sian ja rotan ominaispiirteet yhdistyvät maasiassa. Kuva: Scotto Bear, Creative Commons.





Joel Kontinen

Saharan eteläpuolella näkee toisinaan iltahämärässä eläimen, jolla on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä. Lisäksi se muurahaiskarhun tavoin syö termiittejä.

Suomeksi tätä mysteerieläintä kutsutaan maasiaksi, vaikka se ei olekaan sika.

Toisaalta ei muurahaiskarhukaan ole karhu.

Esimerkiksi afrikaans ja englanti käyttävät maasiasta nimeä aardvark.

Maasika (Orycteropus afer) luokitellaan eläväksi fossiiliksi. Se näyttää kaikesta päätellen aina pysytelleen suurin piirtein samanlaisena.

Vesinokkaeläimen ja nokkasiilin tavoin se tuottaa päänvaivaa darvinisteille, koska heillä ei ole mitään edes osittain uskottavaa selitystä sen oletetusta sukupuusta.

Elävät fossiilit ovat muutenkin kiusallisia kehitysopille – koska toisin kuin teoria edellyttäisi, ne eivät ole kehittyneet kymmeniin tai satoihin ”vuosimiljooniin”.

Biologi David Catchpoole kuvaili jokin aika sitten maasian yllättäviä tapoja Creation -lehdessä, jonka tuorein numero ilmestyi hiljattain myös suomeksi.

Siinä ei tosin kerrota maasioista, mutta muuten Luominen-lehti on täynnä hyödyllistä ja kiinnostavaa tietoa. Voit tilata sitä täältä.




Lähde:

Catchpoole, David. 2014. A is for Aardvark. Creation 36(2): 28–31.