Joel Kontinen
Kepulikonstien paljastuminen on vienyt monelta palkintopallilla patsastelleelta kansallissankarilta maineen. Myös yhä useampi poliitikko on syönyt sanansa.
Mutta kuka olisi voinut aavistaa, että laboratoriossaan puurtavat tutkijat olisivat myös turvautuneet vilppiin?
Tiedevilpistä on tullut liki epidemia.
Science veti äskettäin mielipiteisiin vaikuttamista koskevan tutkimuksen takaisin. Nature ilmoitti toissapäivänä vetävänsä parin vuoden takaisen Alzheimerin taustojen luotaavan jutun takaisin.
Ja tiedeyhteisö on hädin tuskin toipunut edellisistä skandaaleista. Pinnan alla on lisää pilalle mennyttä ainesta.
Viime aikojen tiedeskandaalit saivat esimerkiksi New York Timesin pohtimaan, mikä tieteessä on pielessä, kun tiedejulkaisut vetävät yhä useammat tutkimukset takaisin.
Viitisen vuotta sitten evoluutiopsykologi Marc Hauser jäi kiinni tutkimustulosten peukaloinnista.
Hauser oli väittänyt, että evoluutio selittää moraalin. Hänen mielestään moraaliseen käytökseen ei tarvita uskontoa.
Monet tieteen huijauksista liittyvät darvinistiseen evoluutioon. Joskus tutkijoiden herkkäuskoisuus on estänyt väärennöksen paljastumisen.
Nebraskan ihminen ja Piltdownin ihminen olivat evolutionistien parhaita todisteita Daytonan apinaoikeudenkäynnin aikana (1925).
Tiedeyhteisö loi Nebraskan ihmisen yhden hampaan perusteella.
Piltdownin ihminen oli harkittu petos.
Kiinalainen viljelijä yhdisteli eri lajien luita sopivasti toisiinsa ja sai National Geographicin uskomaan höyhenpeitteeseen dinosaurukseen. Lehti joutui muutaman kuukauden kuluttua tunnustamaan erheensä, mutta ennen sitä se ehti antaa kuvitteelliselle olennolle tieteelliseltä kalskahtavan nimen Archaeoraptor liaoningensis.
Huijaukset eivät valitettavasti loppuneet siihen.
Lähde:
Carey, Benedict. 2015. Science, Now Under Scrutiny Itself. The New York Times (15.6.).
Tekstit
