Cityliskojen nopea ”evoluutio” kertoo luomisesta

Anolilisko. Kuva: schizoform, Creative Commons (CC BY 2.0).





Joel Kontinen

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Eikä kaikki muutos ole darvinistista evoluutiota, vaikka tiedelehdet niin uskottelisivat.

Äskettäin kohistiin Puerto Ricon anoliliskoista (Anolis cristatellu). Ne ovat sopeutuneet kaupunkielämään, koska niillä on tavallista pidemmät raajat, joissa on enemmän haituvia eli tartuntakarvoja kuin niiden maalaisserkuilla.

Ne ovat siitä huolimatta pysytelleet anoliliskoina.

Anolis cristatellun nopea evoluutio ei ole ollut kovinkaan nopeaa, koska Karibian liskot eivät ole juuri muuttuneet ”15–20 miljoonaan vuoteen".

Liskojen oletettu evoluutio on ollut varsin hidasta. Evolutionisti uskoo, että ainakin muutamat aikamme liskot, esimerkiksi gekot ja kameleontit, elivät jo liitukaudella osapuilleen ”100 miljoonaa vuotta” sitten.

Mooses on edelleenkin ajankohtaisempi kuin Darwin. Eläimet ja kasvit lisääntyvät lajiensa mukaan, mutta niillä on ällistyttävä kyky sopeutua uusin oloihin.

Sammakot näyttävät silti sammakoilta, katkaravut katkaravuilta ja etanat etanoilta.

Myös hybridit kertovat luomisesta.

Mutta darvinistinen evoluutio loistaa poissaolollaan.

Lähde:

Beans, Carolyn. 2016. Lizard gets to grips with city life by evolving stickier feet. New Scientist (27.4.).

Kuukivien radioaktiivinen rauta haastaa vuosimiljardit

Astronautti Alan Bean kerää näytteitä kuusta vuonna 1969. Kuva: NASA.





Joel Kontinen

NASA:n Apollo-ohjelman astronautit toivat koko joukon kuukiviä Maahan vuosina 1969–1972.

Physical Review Letters julkaisi äskettäin fyysikko Gunther Korschinekin ja kollegojen tutkimuksen kuukivien koostumuksesta.

Kivissä on ällistyttävän paljon radioaktiivista rauta-60:ntä. Tämä hämmästyttää tutkijoita, koska raudan tämän isotoopin puoliintumisaika on 2,6 miljoonaa vuotta eli siinä ajassa puolet rauta-60:stä muuttuu toisiksi aineiksi.

Aurinkokunnan uskotaan olevan 4,6 miljardin vuoden ikäinen, joten vuosimiljardeihin vannovilla on pienoinen pulma ratkaistavanaan.

Kuukivien pitäisi toisin sanoen olla moninkertaisesti vanhempia kuin mitä ne näyttävät olevan.

Säilyttääkseen uskonsa vuosimiljardeihin tutkijat joutuvat vetoamaan supernovaräjähdykseen, joka oletettavasti voi myös tuottaa rauta-60:ntä.

Kuut ovat muutenkin kiusallisia taivaankappaleita naturalisteille:

Kuu kertoo meille luomisesta. Yksikään sekulaarinen teoria ei pysty selittämään sen syntyä.

Isojen kaasuplaneettojen kuissa on monia piirteitä, jotka osoittavat, että naturalistisen maailmankuvan vuosimiljardit ovat harhakuvitelmia.

Europalla on vesisuihkuja, Iolla tulivuoria, Titanilla toliinia ja Enceladusilla jäävesisuihkuja.

Lähde:

Choi, Charles Q. 2016. Moon Rocks' Radioactive Iron Suggests Supernova Blasted Earth. Space.com (20.4.).

Tšernobyl ei ole auttanut evoluutiota edes 30 vuodessa

Ihmiset pysyttelevät poissa Tšernobylin alueelta. Kuva: slawojar 小山, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta Tšernobylin rysäyksestä.

Yleensä radioaktiiviset päästöt synnyttävät mutaatioita, evoluution oletettua mekanismia, jota ilman edes oppikirjoissa ei mainostettaisi uusdarvinismia.

Mutaatiot eivät ole auttaneet evoluutiota Bhopalissa eivätkä Fukushimassa.

Mutaatiot ovat virheitä. Kirjoitusvirheet eivät paranna tekstiä, eivätkä DNA:n kopiointivirheet kenenkään perimää. Lisäksi DNA:n korjausmekanismit pitävät suurimman osan virheistä loitolla.

Tšernobylissä vahingot näyttävät ainakin eläinkunnassa jääneen pieniksi. Vakavat mutaatiot syntyivät heti vuonna 1986. Nykyisin pääskysissä on jonkin verran albinismia, ja myyrät saattavat kärsiä kaihista, mutta alueesta on 30 vuodessa tullut varsinainen eläinpuisto, jossa biisoni, sudet, punaketut, joutsenet, majavat ja villisiat näyttävät voivan hyvin, kun miltei kaikki ihmiset ovat pysytelleet poissa.

Mutaatiot eivät edes banaanikärpäsissä ole edistäneet evoluutiota, ja niiden vaikutus esimerkiksi zika-viruksessa ja ebolassa ei tiettävästi ole parantanut maailmaamme.

Evoluutio on muutenkin henkitoreissaan. Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society on kutsunut koolle tieteellisen kokouksen, jonka tarkoituksena on tarkastella uusdarvinismia kriittisesti.

Lähteet:

University of Georgia. 2016. 30 years after Chernobyl, camera study reveals wildlife abundance in Chernobyl Exclusion Zone. Science Daily (18.4.).

Wendle. John. 2016. Animals Rule Chernobyl 30 Years After Nuclear Disaster. National Geographic (18.4.).

Dopingin evoluutio: kilpapyöräilijät käyttävät piilotettua sähkömoottoria

Tämä sähköpyörä ei riko sääntöjä, kunhan sitä ei käytetä pyöräkilpailuissa. Kuva: EBikePro, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun darvinistit haluavat teoriansa kuulostavan uskottavalta, he monesti määrittelevät evoluution muutokseksi.

Näemme kilpapyöräilyn maailmassa valaisevan esimerkin tällaisesta evoluutiosta. Aluksi huijarit turvautuivat kiellettyihin kemiallisiin aineisiin, mutta evoluution edistyessä jotkut ovat siirtyneet käyttämään mekaanista dopingia.

Italialaislehti Corriere della Sera raportoi äskettäin, että seitsemän pyöräilijän epäillään käyttäneen pientä kätkettyä sähkömoottoria viime kuussa järjestetyssä kilpailussa. Reportterit saivat huijauksen selville lämpökameralla.

Jo aiemmin 19-vuotias belgialainen pyöräilijä Femke Van Den Driessche oli jäänyt kiinni pikkuruisen sähkömoottorin käytöstä.

Sähkömoottori voi antaa pyöräilijälle jopa 200 wattia lisätehoa, joskin kätketty moottori tuottaa ehkä puolet siitä.

Huiputtaminen näyttää olevan yleistä liki kaikilla aloilla, myös tieteen huipulla. Tiedelehdet valittelevat tämän tästä, että tutkijat tehtailevat tuloksia, joita ei pystytä todentamaan. (Lue lisää tästä ja tästä.)

Suuri osa menneistä huijauksista on liittynyt tavalla tai toisella evoluutioon: Ernest Haeckelin sikiökuvat, Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen sian hampaaseen, Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson ja dinolintu Archaeoraptor liaoningensis.

Doping kukoisti etenkin evoluutioon viehättyneessä DDR:ssä, mutta se on sittemmin levinnyt liki kaikkialle.

Huijausten juuret versovat syntiinlankeemuksesta, jonka seuraukset ovat nähtävissä mediassa päivittäin.

Tuorein versio siitä on dopingin evoluutio, jossa luonnonvalinnan ja mutaatioiden sijasta pääroolia näyttelee insinööritaidon väärinkäyttö.

Lähde:

Newman, Lily Hay. 2016. “Mechanical Doping” Reaches Absurd New Low in Cycling World. Slate (20.4.).

Muistitko kiittää paleodieettiä puhekyvystäsi?

Kuva: Margaret A. McIntyre, public domain.





Joel Kontinen

Me olemme sitä, mitä syömme. Tämä on vanha mantra, jolle Live Science -portaali antaa uuden sisällön: me osaamme puhua, koska esi-isämme pilkkoivat vuohenlihan pienimmiksi paloiksi ennen kuin nielivät sen raakana.

Kaikki alkoi siitä, kun tutkijat pyysivät vapaaehtoisia nielemään raakaa vuodenlihaa – tietenkin tieteen nimissä. He arvelevat, että nieleminen pienensi esi-isiemme hampaita ja kavensi näiden kasvoja.

Kun H. erectus oletettavasti pilkkoi lihan pienemmäksi, häneltä säästyi aikaa muuhun, esimerkiksi puhumiseen, tai sen opettelemiseen.

Todisteet lymyilevät edelleenkin hämärän peitossa.

Äskettäin tutkijat myös spekuloivat, että lihansyönti kavensi esi-isiemme kasvoja. Puhekykyyn siitä on vielä aimo harppaus.

Evolutionistit ovat viime aikoina ehtineet pohtia myös parran kehitysopillista funktiota, joten kasvot näyttävät olevan kovasti muodissa.

Darvinisteille kielen synty on arvoitus. He eivät ole keksineet ainuttakaan varteenotettavaa selitystä siitä, miksi me osaamme puhua mutta eläimet eivät osaa.

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta, jota ei voida selittää darvinistisella kielitarinalla.

Lähde:

Choi, Charles Q., 2016. Nom Nom! Paleo Diet Helped Humans Evolve Speech. Live Science (9.3.).

Puilla on oma suojattu Internet

Puilla on oma Internetiä muistuttava tietojenjakojärjestelmä.




Joel Kontinen

Kasvikunta on täynnä älykkäitä ratkaisuja. Puissa on huipputeknologiaa, esimerkiksi painovoimaa uhmaava nesteenjakeluverkosto ja uusiutuvia aurinkokennoja.

Syksyisin kasvit kierrättävät ravinteita.

Helmikuussa Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että kasveilla on oma sähköposti, joka välittää viestejä lehdiltä juurille.

Nyt näyttää siltä, että puilla on sähköpostin lisäksi myös Internet. Ainakin Brian Owens kutsuu tätä puiden välistä viestintää wood wide webiksi, josta tulee tuttu kirjainyhdistelmä www. Äskettäin Sciencessä julkaistu tutkimus osoittaa, että puut eivät yksinomaan kilpaile keskenään, vaan myös eri lajit tekevät yhteistyötä ja jakavat informaatiota ja ravinteita keskenään.

Kasvitieteilijät ovat jo pitkään tienneet sienten ja kasvien juurten symbioosista, mutta nyt kävi ilmi, että yhteistyö on paljon mittavampaa.

Baselin yliopiston tutkijat huomasivat, että satunnaisen juuren hiilestä 40 prosenttia on peräisin naapuripuusta. He päättelevät tästä, että hehtaarin alueella puut jakavat 280 kiloa hiiltä vuodessa, oletettavasti sienten avulla.

Mitä enemmän tiedämme kasvikunnasta, sitä vähemmän darvinistista eloonjäämistaistelua se muistuttaa – ja sitä enemmän älykkäästi suunniteltua yhteiseloa.

Kasvit viestivät, lähettävät signaaleja ja jakavat informaatiota. Ne voivat olla häkellyttävän kauniita ja toisinaan jopa ovelia.



Lähde:

Owens, Brian. 2016. Trees share vital goodies through a secret underground network. New Scientist (14.4.).

Aamulehti: Uskon ja tieteen sota saa luvan loppua

Kirkonmiehet tutkivat tähtitiedettä ja geometriaa 1400-luvulla. Kuva teoksesta La Vraye Histoire du Bon Roy Alixandre. Public domain.



Joel Kontinen

”Fundamentalistit syyttävät tiedettä sielunvihollisen toiminnaksi. Uusateistien mielestä uskonto on virus, joka väistämättä poistuu, kun ihmiskunta kehittyy.” Näin Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa Aamulehden kolumnissaan.

Olisi syytä muistaa, että harva kristitty pitää tiedettä Paholaisen metkuna. Modernin tieteen pioneerit, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä, jotka tutkivat luomakuntaa Jumalan kunniaksi.

Skeptikot keksivät tieteen ja uskonnon välisen sodan vasta 1800-luvulla.

Nykyisin moni sekoittaa tieteen löydöt ja tieteen naturalistiset tulkinnat. Ja jostain kumman syystä tiede tarkoittaa liki pelkästään uusdarvinistista evoluutiota.

Monet tieteenalat tulevat mainiosti toimeen ilman evoluutiota. Tämä tietysti ärsyttää darvinisteja, koska he näkevät kaiken evoluution valossa. Ranskalainen jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) esimerkiksi sanoi:

”Evoluutio on valo, joka valaisee kaiken tiedon, rata, jota kaiken ajatuksenkulun tulee seurata.”

Tällaista näkemystä ei voida perustella kokeellisesti.

Salminen ryöpyttää taas kerran Richard Dawkinsia ja lainaa kirjallisuuden professori Terry Eagletonin näkemyksiä Dawkinsista.

Eli pitäisi ensin tietää jotain uskonnosta, ennen kuin sitä voi kritikoida.

Salminen suosii esimerkiksi Eero Junkkaalan tavoin Alister McGrathin ratkaisua eli uskonnon ja tieteen vuoropuhelua.

McGrath hakee tukea teistiselle evoluutiolle kirkkoisä Augustinukselta. Hän kirjoitti vuonna 2009 Christianity Todayssä:

”Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.”

Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori McGrath sanoo:

"Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta."

McGrath näkee Aadamin ja Eevan ihmiskunnan symboleina. Hänen mukaansa evoluutio vaikeuttaa uskoa Genesiksen historiallisuuteen.

Mutta olisiko Jeesus kuollut vertauskuvan tai myytin vuoksi? Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas H. Huxley (1825–1895) puhui legendojen juoksuhiekasta, johon kristinusko voi upota.

Huxley ei voinut kunnioittaa kristittyä, joka ei uskonut Raamatun olevan totta.

Ateistien ja kristittyjen kiista tuskin loppuu siihen, että teologit hylkäävät Mooseksen ja omaksuvat Darwinin.

Lähteet:

McGrath, Alister. 2010. What Are We to Make of Adam and Eve? BioLogos (31.3.)

Salminen, Kari. 2016. Sota saa luvan loppua. Aamulehti 17.4. Ihmiset B10.

Australialainen yöperhonen lentää tuhat kilometriä pimeässä – ja haastaa darvinistisia selityksiä

Agrotis infusa. Kuva: Donald Hobern, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Yöperhoset eivät miellytä kauneuden tajuamme siinä määrin kuin päivällä lentelevät perhoset, mutta Current Biologyssä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan australialainen bogong eli Agrotis infusa vetää vertoja monarkkiperhoselle muutossa.

Toisin kuin monarkit, bogong ei turvaudu aurinkoon vaan suunnistaa kuun, tähtien ja maan magneettikentän avulla. Sama yksilö lentää vuoden kuluessa Queenslandin helteistä Victorian viileille vuorille ja taas takaisin.

Ne pystyvät suuntaamaan tarkasti tuhannen kilometrin päässä häämöttävään pikkuiseen luolaan. Kaikki bogongit eivät muuta, joten evoluutioselityksillä ei pitkälle lennetä.

Päivällä lentävillä perhosilla on supernäkö, ja niin taitaa olla myös kylmässä ja hämärässä lentävällä bogongilla.

Perhoset eivät ole ainoat pikkueläimet, jotka pystyvät muuttamaan ällistyttävän pitkiä matkoja: sudenkorennot lentävät paljon kauemmaksi.

Myös lintujen suunnistustaidot puhuvat luomisesta. Punarinta käyttää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Monarkkiperhoset, sudenkorennot ja bogingit pystyvät suorituksiin, joista mikrorobottien suunnittelijat voivat vasta nähdä unta.

Lähde:

Heinze, Stanley ja Eric Warrant. 2016. Bogong moths. Current Biology 26 (7): R263–R265.

Psykopaattiset simpanssit ja sadistiset delfiinit: Pahuuden evoluutio on ratkaisematon arvoitus darvinistille

Evolutionisti näkee reesusapinoissa machiavellimaisia piirteitä. Kuva: Einar Fredriksen, Creative Commons CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Maailman pahuus on kristillisen näkemyksen mukaan seuraus syntiinlankeemuksesta, mutta evolutionistille se on kirpeä pilleri nieltäväksi.

Hän ei usko, että ihminen eroaisi muista organismeista, joten hänen pitää selittää kaikki eläimellisellä menneisyydellämme. Hitler voi siis rauhassa levitellä käsiään ja vedota julmaan evoluutioon. Samoin Ruandan kansanmurhan mestaajat ja ISIS.

Todellisessa maailmassa ihmiset ovat vastuussa omista synneistään.

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Tähän sisältyy myös moraalinen ulottuvuus.

BBC:n äskettäisessä artikkelissa psykologit Del Paulhus (University of British Columbia) ja Kevin Williams kollegoineen kartoittivat pahuuden ilmenemismuotoja eläinkunnassa. He huomasivat neljä piirrettä – machiavellimaisuus, sadismi, psykopatia ja narsismi – joita he uskovat näkevänsä ihmisissä ja myös monissa eri eläimissä.

Jotkin reesusmakit ovat machiavellimaisia. Simpanssit voivat olla psykopaatteja, delfiinit sadisteja ja riikinkukot narsisteja.

Tai sitten tutkijat ovat lukeneet liikaa Aku Ankkoja.

Monesti ihmisen ja eläimen raja hämärtyy evolutionistilta. He näkevät inhimillisiä piirteitä eläimissä ja eläimellisiä piirteitä ihmisissä.

Evolutionisti olettaa, että eläimet olisivat vastuullisia käyttäytymisestään. Mutta Raamatun mukaan vain ihminen on vastuussa teoistaan. Pahuus heijastuu eläinkuntaan, mutta yleensä vaisto ohjaa eläinten käyttäytymistä.

Me sen sijaan olemme moraalisia olentoja, joiden ei ole pakko käyttäytyä eläimen tavoin.


Lähde:

Jones, Lucy. 2016. How did evil evolve, and why did it persist. BBC Earth (4.4.).

”10 miljoonaa vuotta” vanhat pigmenttisolut haastavat evoluution vuosimiljoonat

Kronomatofori antaa kameleontille sen värit. Kuva: Geoff, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Me saamme ihonvärimme melaniinista, joka myös antaa lintujen sulille niiden värin.

Matelijat sen sijaan saavat värinsä ihonalaisista pigmenttimolekyyleistä, joita kutsutaan kronomatoforeiksi.

Hiljattain tutkijat katsoivat jo 1900-luvun alkuvuosina Espanjasta löytyneen käärmeen fossiilia elektronimikroskoopilla ja julkaisivat tuloksensa Current Biology -lehdessä. Paleontologi Maria McNamara (University College, Cork) kollegoineen huomasi, että vaikka kalsiumfosfaatti oli syrjäyttänyt alkuperäiset solut, pigmenttisolujem muodot näkyivät yhä.

McNamara ja kollegat vertasivat käärmevainajan värejä nykykäärmeiden väreihin ja huomasivat, että ne täsmäsivät. Tämä ”kymmenen miljoonaa vuotta” vanha matelija oli päältä vihertävä ja osaksi ruskea tai musta ja vatsanpuolelta vaalea – niin kuin monet nykykäärmeet.

Jälleen kerran evoluutio loistaa poissaolollaan. Käärme muistattaa nykyisin kiemurtelevia lajitovereitaan monin tavoin.

Se ei evolutionistien mielestä ole läheskään niin vanha kuin varhaisimmat käärmeet. He uskovat, että käärmeet olivat käärmeitä jo ”167 miljoonaa vuotta” sitten.

Evoluutiolla on kiusallinen tapa unohtaa eläimiä.


Lähde:

Monahan, Patrick. 2016. A 10-million-year-old snake, in full color. Science (31.3.).

Darvinismi on panteistinen uskonto, biofysiikan tohtori Kirk Durston sanoo

Charles Darwin patsastelee paikoissa, joista Lenin saattoi vain unelmoida.




Joel Kontinen

Mitä evoluutio on? Esimerkiksi Eero Junkkaala ja jotkut muut teistiset evolutionistit uskovat, että se on Jumalan valitsema luomisen menetelmä.

Harvat tiedemiehet ovat samaa mieltä. Monet näkevät evoluutiossa filosofis-uskonnollisia piirteitä.

Tieteenfilosofi Michael Ruse kirjoitti National Post -lehdessä vuonna 2000, että evoluutio on maailmanselitysmalli, joka kilpailee kristinuskon kanssa. Hän jatkoi: ”Evoluutio on uskonto. Tämä piti paikkansa evoluutiosta alussa ja se pitää edelleenkin paikkansa evoluutiosta."

Tällainen kanta ei ole kovinkaan harvinainen.

Kosmologi Kari Enqvist myöntää, että luonnontiede on saanut uskonnollisia piirteitä.

”On ateisteja, joille jumalankieltäminen on oma uskontonsa", vapaa-ajattelija Petri Karisma myöntää.

Esimerkiksi varhaiskristillisen kalasymbolin korvaaminen Darwin-kalalla ja darwininpäivän vietto kertovat siitä, että ateistit voivat olla hyvin uskonnollisia.

Darwininpäivä on kaiken kukkuraksi saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä viime vuosina.

C.S. Lewis varoitti tieteisuskosta. Varoitus on yhä ajankohtainen, 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer on aikamme tunnetuimpia ateisteja. Vuonna 2005 hän kirjoitti artikkelin, jossa hän luonnehti tiedettä vapahtajakseen.

Tieteisusko elää esimerkiksi lukiolaisten ja vapaa-ajattelijoiden maailmassa.

TV7:n luonto-ohjelmista tunnettu dosentti Lennart Saari sanoo, että evoluutio on pohjimmiltaan uskonnollinen käsite.

Äskettäin Atlantin toiselta puolelta kuului samanlainen viesti. Biofysiikan tohtori Kirk Durston (University of Guelph) uskoo, että darvinismista on tullut nykyaikainen panteistinen uskonto. Siinä luonto tekee tuhansia ihmeitä, joita ei voida toistaa laboratoriossa.

Hänen mukaansa tiedejulkaisut osoittavat vankkumatonta uskoa siihen, että evoluutio voi tehdä mitä villeimpiä, epätodennäköisimpiä juttuja kymmeniä tuhansia kertoja.

Lähde:

Durston, Kirk. 2016. Probability Mistakes Darwinists Make. Evolution News & Views (5.4.).

”Elämän legopalikat tippuvat taivaalta”: Riboosi inspiroi tutkijaa satuilemaan elämän synnystä

Tutkija vertaa elämää legolinnaan ja sen ainesosia legopalikoihin. Kuva: Porfitron, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Evolutionistille elämän synty on kova pähkinä purtavaksi. Teoriat tulevat ja menevät, mutta ongelman ratkaisua ei näy eikä kuulu.

Äskettäin Cornelia Meinert (University Nice Sophia Antipolis) kollegoineen tuotti riboosia valaisemalla jäätynyttä veden, metanolin ja ammoniakin seosta ultraviolettivalolla. Tutkijat olettavat tämän vastaavan aurinkokuntamme alkuajan oloja.

Riboosi (C5H10O5) sai heidät innostumaan, koska se on RNA:n rakennusaine, sen R, niin kuin New Scientist painottaa löytöä esittelevässä jutussaan. Monet uskovat RNA:n näytelleen oleellista roolia elämän synnyssä.

Tohtori Meinert heittää jäitä hattuun muistuttamalla, että elämän ainesosista on vielä pitkä harppaus elämään.

Siinä hän osuu naulan kantaan. Sardiinipurkissa on kaikki elämän edellytykset, mutta jostain syystä siinä ei ole elämää.

Kaikki eivät ole yhtä realistisia. Scott Sandford (NASA Ames Research Center) vertaa elämän ainesosia legoihin ja elämää legolinnaan ja uskoo, että legopalikat noin vain humpsahtivat alas taivaalta.

Mutta kemikaalit eivät muitta mutkitta muutu elämäksi.

Hiljattain julkaistu minimaalinen solu osoittaa, miten mahdotonta elämän naturalistinen synnyttäminen on.


Lähde:

Sokol, Joshua. 2016. Missing building block of life could be made on ice in space. New Scientist (7.4.).

”305 miljoonaa vuotta” vanha hämähäkkieläin valmisti silkkiä

Idmonarachne brasieri. Kuva: Garwood, Russell J.; Dunlop, Jason A.; Selden, Paul A.; Spencer, Alan R.T.; Atwood, Robert C.; Vo, Nghia T. & Drakopoulos, Michael. 2016. Almost a spider: a 305-million-year-old fossil arachnid and spider origins. Proceedings of the Royal Society B 283 (1827): 20160125. DOI:10.1098/rspb.2016.0125. Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

"305 miljoonaa vuotta" on evoluutiollekin varsin pitkä aika, etenkin jos hämähäkkieläin ei siinä ajassa ole ehtinyt muuttua kuin pikkuisen.

Näin on käynyt sentin pituiselle Idmonarachne brasierille, jota sen löytäjät eivät pidä hämähäkkinä vaan hämähäkkieläimenä. Otus on säilynyt niin hyvin, että siitä on voitu tehdä kolmiulotteinen malli.

Eläimen nimi on tunnustus hiljattain kuolleelle hämähäkkitutkijalle professori Martin Brasierille. Vuonna 2009 hän julkaisi tutkimuksen meripihkaan jähmettyneestä hämähäkinseitistä, jonka iäksi arvioitiin "140 miljoonaa vuotta".

Evolutionisteille hämähäkkien alkuperä on hämärän peitossa, eikä niiden evoluutiota tunneta, koska sitä ei fossiileista näy, mutta ne ovat useimmiten säilyttäneet sekä muotonsa (lue lisää tästä ja tästä) että tapansa sinnikkäästi.

Hämähäkin seitti on insinööritaidon huippu. Isäntäeläin osaa navigoida siinä sotkeutumatta.

Vaikka hämähäkkien tavat kertovat syntiinlankeemuksesta, Bagheera kiplingi syö kasvisruokaa, ja jotkin hämähäkit keräävät vettä talteen seiteillään.

Evoluutio voi myös kulkea väärään suuntaan. Luolassa elävä Malorerus randoi on menettänyt näkönsä. Kun mutaatio vie eläimeltä kyvyn, voimme pikemminkin puhua devoluutiosta eli rappeutumisesta, mikä sopii hyvin Genesiksen malliin.

Lähde:

University of Manchester. 2016. Fossil of 'early spider' discovered; 305 million years old. ScienceDaily (31.3.).

Zikavirus – kaunis mutta petollinen

Kaunis mutta petollinen. Zikavirus näyttää tältä. Kuva: Manuel Almagro Rivas, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Kaksi tutkimusryhmää on äskettäin mallintanut zikaviruksen. Sekä Visual Science että RCSB Protein Data B julkaisivat oman mallinsa tästä vauvoissa mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä aiheuttavasta kiusankappaleesta.

Ebolan tavoin myös zikavirus kertoo meille, että emme enää elä alun täydellisessä maailmassa.

Mutta siitä huolimatta voimme nähdä kaiken Suunnittelijan työn jälkiä maailmassa. Se ilmenee kauneutena, informaationa ja matematiikkana, jota luomakunta on tulvillaan.

Myös zikavirus on yllättävän kaunis.

Kauneus liittyy läheisesti lukuun 1,618, joka kuvaa kultaista leikkausta. Jos jaamme janan kahteen osaan siten, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan, saamme tämän luvun. Sitä kuvaillaan kreikan kielen symbolilla Φ (fii).

Kultainen leikkaus näkyy esimerkiksi männynkävyssä, sudenkorennon siivissä, auringonkukan terälehdessä, kierteisgalakseissa, aurinkokuntamme planeettojen etäisyyksissä, kudun sarvien muodossa, elefanttien syöksyhampaiden kaarevuudessa, helmiveneiden ja ammoniittien kuoren muodossa, merisiilissä, DNA:n rakenteessa ja alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä.

Kultainen leikkaus voidaan matemaattisesti ilmaista likimain myös Fibonaccin lukujonona, jossa jokainen uusi luku on aina kahden edellisen summa, esimerkiksi 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 eli

Fn = F n-1 + F n-2.

"Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan", sanotaan Saarnaajan kirjassa.


Lähteet:

Ceurstemont, Sandrine 2016. This is what the Zika virus looks like close up – probably. New Scientist (30.3.).

Sironi, D. et al. 2016. The cryo-EM structure of Zika Virus. RCSB Protein Data Bank (30.3.).

Evolutionistin kummajainen: Hobitti (Floresin ihminen) on vanhempi kuin dinosaurus

Ajoitusmenetelmät voivat yllättää. Joskus dino voi niiden mukaan olla hobittia nuorempi.





Joel Kontinen

Radiometriset iänmääritysmenetelmät voivat yllättää. Kun pikkuruinen hobitti eli Homo floresiensis löydettiin vuonna 2003, se ajoitettiin 18 000 vuoden ikäiseksi.

Tutkijat ovat kiistelleet hobittien statuksesta jo alusta lähtien, ja sama meno näyttää jatkuvan loputtomiin.

Nyt tutkijat paljastavat, että hobitin maallisia jäännöksiä ei ajoitettu, vaan lukema perustui sitä ympäröivän maaperän ”geologiseen analyysiin”.

Strategia ei ollut poikkeus. Evolutionistit monesti ajoittavat fossiileja niitä sisältävän kerrostuman mukaan, koska he olettavat niiden olevan yhtä vanhoja.

Äskettäin myös hobitin fossiili ajoitettiin. Se ikääntyi hetkessä vähintään 60 000 vuoden ja enintään 100 000 vuoden vanhaksi.

Näitä lukemia kannattaa verrata dinosaurusten luiden ajoitukseen. ICR:n tutkijat julkaisivat viime vuonna dinojen radiohiili-iät. Niistä alin (nuorin) oli 17 850 +/- 40 vuotta, ja ylin (vanhin) oli 49 470 +/- 510 vuotta.

Ihminen on siis elänyt ennen dinosauruksia, jos ajoitusmenetelmiin on uskomista.

Meidän on hyvä muistaa, että yksi ajoitusmenetelmien perusolettamuksista on se, että maapallon olot ovat aina olleet vakiot. Harva enää uskoo siihen.

Viimeksi helmikuussa tutkijat kyseenalaistivat zirkoniajoituksen perusolettamuksen. Sitä ennen he ilmoittivat, että uraani -lyijy -iänmääritysmenetelmä antaa liian suuria lukuja ja menetelmissä on muitakin heikkouksia. Esimerkiksi auringonpurkaukset vaikuttavat radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeuteen.

Lisäksi Nooan ajan vedenpaisumus on sekoittanut ajoitusta perin pohjin antamalla liian suuria lukemia.


Lähteet:

Gramling, Carolyn. 3016. The ‘hobbit’ was a separate species of human, new dating reveals. Science (30.3.).

Thomas, Brian ja Vance Nelson. 2015. Radiocarbon in Dinosaur and Other Fossils. Creation Research Quarterly 51:4, 299–311.