KUVA: Jalec Brenner/Harvard University, fair use doctrine.
Merenpinta on noussut ja laskenut lämpötilojen mukana kautta aikojen, mutta maapallon pintaveden korkeuden oletettiin aina olevan vakio. Nyt on saatu näyttöä siitä, että noin 3–4 miljardia vuotta sitten maapallon valtamerissä oli melkein kaksi kertaa nykyistä enemmän vettä - tarpeeksi upottamaan Everestin huipun. Tulva olisi voinut vaikeuttaa elämän aloittamista maalla.
Näyttää siltä, että Genesiksen malli on voitolla tänään, vaikka ajoitus on väärä.
Maan nykyisen vaipan kuoren alla olevan paksun kivikerroksen uskotaan sitovan mineraalirakenteisiinsa vettä valtamerellisen tai jopa enemmän. Mutta maapallon historian alussa radioaktiivisuuden lämmittämä vaippa oli neljä kertaa kuumempi. Viimeaikainen tutkimus hydraulipuristimilla on osoittanut, että monet mineraalit eivät pystyisi pitämään yhtä paljon vetyä ja happea sisällään silloisissa vaipan lämpötiloissa ja paineissa. "Tämä viittaa siihen, että veden on täytynyt olla jossain muualla", sanoo Harvardin yliopiston mineraalifysiikan jatko-opiskelija Junjie Dong, joka johti näihin laboratoriokokeisiin perustuvaa mallia, joka julkaistiin tänään AGU Advances-lehdessä. "Ja todennäköisin säiliö on pinta."
Kaksi mineraalia, jotka löytyvät syvältä vaipasta, varastoivat nykyään suurimman osan vedestä: wadsleyite ja ringwoodite, korkean paineen muunnokset tulivuoren mineraalista oliviinista. Kivennäisaineet, jotka sisältävät runsaasti näitä mineraaleja, muodostavat 7% maapallon massasta, ja vaikka vain 2% niiden painosta on nykyään vettä, "vähän on paljon enemmän "sanoo Luoteis-yliopiston kokeellinen mineralogi Steven Jacobsen.
Lähde:
Voosen, Paul, 2021. Ancient Earth was a water world Science 9 March.
Tekstit
