Kuva: Cindy Goeddel.
Joel Kontinen
Ekologi Jonathan Pauli
vietti paljon aikaa seuraten eläimiä talven aikana – usein kylmissä, ankarissa
maisemissa, jotka tuntuivat epäystävällisiltä elämälle. Häntä yllätti aina se,
että heti kun sää lämpeni alkukeväällä, hyönteisiä ilmaantui. ”Lumikirput
nousivat lumen alta”, Pauli muistelee. Missä ne olivat piileskelleet, hän
ihmetteli?
Lopulta hän löysi
joitakin vanhoja tieteellisiä julkaisuja 1940- ja 1960-luvuilta. Ne paljastivat
salaisen maailman, jota Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkija Pauli on
tutkinut siitä lähtien: lumen alla piilevän ekosysteemin. Sitä löytyy
lumipeiton ja alla olevan maan välisestä salaisesta paikasta, joka on suojassa
kovalta kylmältä ja jossa jotkut hyönteiset, hämähäkit, sammakot ja jopa pienet
nisäkkäät viettävät ainakin osan talvesta. Ylämaailmalta piilossa kärpäset
surisevat, kasvit kukoistavat ja eläimet etsivät ruokaa, metsästävät ja
synnyttävät tässä niin kutsutussa subniviumissa (latinan sanasta sub, joka
tarkoittaa alla, ja nivis, joka tarkoittaa lunta). Mutta mitä tapahtuu tälle
talven ihmemaalle ja kaikille sen suojaamille olennoille, kun ilmasto lämpenee?
Tämä on Paulin viimeisimmän tutkimuksen aihe.
Joka talvi, kun valkoinenhanki peittää jopa 40 miljoonaa neliökilometriä pohjoisella pallonpuoliskolla,
subniviumi muodostuu missä ja milloin olosuhteet ovat oikeat. "Lunta on
oltava noin 20 senttimetriä ja sen ei ole liian tiheää", sanoo Ben Zuckerberg,
myös Wisconsin-Madisonin yliopistosta.
Suomessa ei talvi
hellitä otettaan, vaikka Heidi Hautala puhuu lumottomasta talvista jo vuonna
2020, välillä tuntuu siltä, että ilmastokriisi on vain muualla.
Tekstit
