Ampiainen vastusti evoluutiota ”34 miljoonaa vuotta”

Ampiaiset eivät juurikaan ole viitsineet muuttua. Kuva: Holger Gröschl, Wikipedia.



Joel Kontinen

Kulunut viikko on ollut kiehtova. Ensin kävi ilmi, että pelikaani ei ole muuttunut ”30 miljoonaan” vuoteen, sitten kerrottiin, että nisäkkään karva on säilynyt muuttumattomana ”100 miljoonaa” vuotta. Tuorein tapaus on ampiainen, joka on vastustanut muutosta ”34 miljoonaa” vuotta.

Steve Compton Leedsin yliopistosta kollegoineen julkaisi Biology Letters- lehdessä tutkimuksen kolmesta erittäin hyvin säilyneestä fossiloituneesta ampiaisesta. Ne löydettiin jo 1920-luvulla, mutta tuolloin ne tulkittiin väärin.

Tohtori Compton hämmästelee, että viikunoiden kanssa symbioosissa eläneet ampiaiset eivät juurikaan näytä muuttuneen ”34 miljoonaan” vuoteen.

Tulee Genesis mieleen.

Lähde:

World's Oldest Fig Wasp Fossil Proves That If It Works, Don't Change It. ScienceDaily 16. 6. 2010. http://www.sciencedaily.com/releases/2010/06/100615191649.htm

”100 miljoonaa” vuotta vanhat nisäkkään karvat haastavat uskon vuosimiljooniin

Pihkasta on ennenkin löydetty ikivanhoja eläimiä, jotka näyttävät aivan nykyisiltä lajitovereiltaan. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Usko vuosimiljooniin on entistä epäuskottavampaa. Hiljattain Naturwissenschaften –lehdessä julkaistu raportti kertoo, että pihkasta löytyi kaksi ”100 miljoonaa” vuotta vanhaa nisäkkään karvaa. Ne ovat täysin samanlaisia kuin meidän päiviemme nisäkkäiden karvat.

Ranskalaistutkijat löysivät ne Lounais-Ranskasta. He eivät osaa sanoa tarkemmin, minkä eläimen karvoja ne ovat.

Kannattanee verrata löytöä siihen, mitä darvinistit otaksuvat ihmisen kehityksestä: He uskovat, että ihminen menetti karvapeitteensä alle viidessä miljoonassa vuodessa.

BBC raportoi viime viikolla myös pelikaaneista, jotka niin ikään kertovat, että muutos on luonnossa välistä hyvin harvinaista.

BBC:n sivuilla on valokuva karvasta.


Lähde:

Walker, Matt. 2010. Prehistoric mammal hair found in Cretaceous amber. BBC News (14.6.) http://news.bbc.co.uk/earth/hi/earth_news/newsid_8734000/8734883.stm

Varhaisin pelikaani näytti aivan nykypelikaanilta

Pelikaanit ovat pysytelleet isonokkaisina pelikaaneina varsin pitkään.




Joel Kontinen

Evoluutio määritellään monesti muutokseksi, mutta toisinaan fossiililöydöt kertovat jotain vallan muuta. Tohtori Antoine Louchart Lyonin yliopistosta huomasi hiljattain kollegansa kokoelmasta ”30 miljoonaa” vuotta vanhan pelikaanin jäämistön, joka löydettiin jo 1980-luvulla.

Louchart hämmästeli BBC:lle, miten paljon nykypelikaaneja fossiloitunut yksilö muistuttaa. Erittäin hyvin säilynyt fossiili on isoine nokkineen miltei nykyisin elävien pelikaanien kopio.

Elävien fossiilien tavoin myös muut fossiilit useimmiten tukevat Genesiksen lajiensa mukaan –periaatetta.


Lähde:

Walker, Matt. 2010. Oldest prehistoric pelican also had big beak. BBC News (11.6.) http://news.bbc.co.uk/earth/hi/earth_news/newsid_8733000/8733503.stm

Valtameri Marsissa – mutta Nooalle ei vettä riittäisi

Uusi tutkimus väittää, että Mars oli ennen suurelta osin veden peitossa. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Valtameri saattoi hamassa muinaisuudessa peittää liki kolmasosan Marsin pinnasta, väittää tuore Nature Geosciencessa julkaistu tutkimus.

Gaetano Di Achille ja Brian Hynek Coloradon yliopistosta tutkivat Marsin oletettuja jokisuistoja ja – laaksoja ja päätyivät siihen, että punainen planeetta ei nuoruudessaan ollutkaan niin punainen kuin nyt.

Marsissa ei ole suoria todisteista nestemäisestä vedestä, mutta koska naturalistisen näkemyksen mukaan Maa ei ole mitenkään erikoinen planeetta, vuosimiljardeihin uskovat tiedemiehet ovat pyrkineet etsimään syitä siihen, miksi Maassa on niin paljon vettä mutta Marsissa ei enää ollenkaan.

Yleensä samat tiedemiehet kiistävät jyrkästi sen mahdollisuuden, että Nooan ajan vedenpaisumus oli globaalinen katastrofi. Vedenpaisumus kelpaa heille – mutta vain Marsiin.

Maapallolla sellainen katastrofi olisi liian pelottava.

Lähde:

Cartwright, Jon. 2010. River deltas hint at ancient Martian ocean. Nature News (13.6.)
http://www.nature.com/news/2010/100613/full/news.2010.293.html

Vapaa-ajattelija: Raamattu ei sovi lapsille

Uusi testamentti kuvaa Jeesuksen esimerkiksi Hyvänä Paimenena. Kuva: Toby Hudson, Wikipedia.




Joel Kontinen

Vapaa-ajattelijana itseään pitävä Veli-Pekka Tynkkynen jatkaa kamppailuaan kristinuskoa vastaan. Tällä kertaa hän pyrkii todistelemaan, että Raamattu ei sovi ainakaan pikkulapsille, koska siinä kuvataan julmuuksia, esimerkiksi Jeesusta kidutetaan.

Tynkkysen näkemys kertoo siitä, että risti edelleenkin aiheuttaa pahennusta. Apostoli Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle:

”Me - - julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”

Tynkkynen näkee Raamatussa muutakin sopimatonta, esimerkiksi kertomuksen Daavidista ja Goljatista. Jos kriteerinä on väkivalta, jonkun pitäisi pikapuolin julistaa myös Aamulehti, Yleisradio, Ateneum, jääkiekko, YouTube, blogit, Facebook ja Twitter pannaan.

Minkähän vuoksi vapaa-ajattelijat niin hanakasti kieltävät kaikkia muita ajattelemasta vapaasti?


Lähde:

Tynkkynen, Veli-Pekka, 2010. Ikäsuositukset koskemaan etenkin Raamattua. Aamulehti 15.6., B18.

Viikon apinatarina: ”Kuinka ihminen kadotti karvansa”

Ihmisen ja apinoiden erot askarruttavat evolutionisteja. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Toimittaja Mika Remes pohtii Aamulehden tiedesivulla yhtä darvinistisen evoluution kiperimmistä kysymyksistä: Miksi apinat ovat karvaisia mutta ihmiset eivät yleensä ole?

Remes perustaa apinajuttunsa helmikuun Scientific Americanin artikkeliin, jossa antropologi Nina Jablonski tarjoaa hikoilua ja ilmastonmuutosta ihmisen karvanmenetyksen syiksi. Hieman tuoreempi tutkimus taas kiistää ilmastonmuutoksen osuuden tässä muodonmuutoksessa.

Darvinistisissa apinatarinoissa ei juurikaan ole sijaa kriittiselle ajattelulle, joka varsin pian osoittaisi, millaiset vaatteet Charles-keisarilla oikein on näin keskikesällä.

Remes toki myöntää, että evolutionisteilla ei edelleenkään ole kunnollisia todisteita siitä, miten ihminen kadotti karvansa. Lisäksi ”evoluutiotutkijoille on tuottanut harmaita hiuksia ymmärtää, miksi karvaisuus säilyi tietyissä paikoissa kehoa.”

Darvinistien hiusten harmaantuminen tuskin vähenee kovinkaan pikaisesti.


Lähde:

Remes, Mika. 2010. Kuinka ihminen kadotti karvansa? Aamulehti 18.6., B16.

Kun maapallo nuortui 120 miljoonaa vuotta

Tämä planeetta ei ole läheskään niin vanha kuin kuviteltiin. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Huomasitteko, että maapallo vastikään nuortui 120 miljoonaa vuotta? Jos ette, niin tällaisen tapauksen pitäisi ainakin saada meidät pohtimaan median mainostamien vuosimiljoonien todenperäisyyttä.

Siinä, missä Nikolai Gogolin romaanihenkilö Tšitšikov keräsi Kuolleissa sieluissa jo haudan lepoa nauttivien kansalaisten nimiä luetteloihin, astronomit ovat haalineet olemattomia vuosimiljoonia selitysmalliinsa.

Niitä näyttää olevan jo hiukan liikaa.

Hiljattain Tais W. Dahl Kööpenhaminan yliopistosta ja David J. Stevenson Kalifornian teknisestä korkeakoulusta (Caltech) määrittelivät maapallon ja kuun iän volframin isotooppien avulla ja julkaisivat tutkimuksensa Earth and Planetary Science Letters -lehdessä.

Dahl ja Stevenson päätyivät leikkaamaan maan ja kuun iästä 120 miljoonaa vuotta tutkittuaan maan vaipan alkuaineita. Hafnium-182 hajoaa volframi-182:ksi, ja nämä alkuaineet muodostavat erilaisia sidoksia.

Heidän mukaansa maa ja kuu muodostuivat vasta 150 miljoonaa vuotta aurinkokunnan synnyn jälkeen. Aiemmin luultiin, että ikäero on 30 miljoonaa vuotta.

Näin maailma muuttuu yhä nuoremmaksi.

Mutta uusinkaan arvio ei ota huomioon Luojaa, joka on voinut tehdä kaiken huomattavasti nopeammin.


Lähde:

Earth and Moon Formed Later Than Previously Thought, New Research Suggests. ScienceDaily 9.6. 2010.
http://www.sciencedaily.com/releases/2010/06/100607111310.htm