Ystävämme bakteeri pitää pahan sairaalabakteerin (MRSA:n) loitolla

Valkosolut käyvät MRSA:n kimppuun. Kuva: National Institutes of Health (NIH), public domain.




Joel Kontinen


Sairaalabakteerina tunnettu MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus on ikävä tauti, joka tekee tuhoaan etenkin sairaaloissa.

USA:ssa 11 000 ihmistä kuolee vuosittain MRSA:han.

Vaikka MRSA:n koko nimi voi kuulostaa sanahirviöiltä, sille on varsin käypä selitys: Metisilliini on puolisynteettinen penisilliini, jolla aiemmin hoidettiin infektioita. Resistentti tarkoittaa vastustuskykyistä.

Mutta nyt tutkijat ovat huomanneet, että ihminen voi luonnostaan tuottaa antibiootin, joka nujertaa MRSA:n. Andreas Peschel Tübingenin yliopistosta kollegoineen raportoi äskettäin löydöstä Naturessä.

Ihmelääkkeen nimi on lugduniini. Se on Staphylococcus lugdunensis-bakteerin tuottama molekyyli. Se pystyy kukistamaan MRSA:n.

Yhdeksällä prosentilla ihmisistä on luonnostaan S. lugdunensista esimerkiksi nenässään.

Nyt tutkijat pohtivat, voisiko siitä kehittää nenäsuihkeen auttamaan niitä, joilla ei ole vastustuskykyä MRSA:lle.

Antibioottiresistenssi ei todista evoluutiosta, koska jo ”4 miljoonaa vuotta” vanhat bakteerit olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Tuhat vuotta sitten eläneillä inkoilla oli suolistobakteereja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Viime vuonna Venezuelassa syrjässä elävältä heimolta tavattiin mikrobeja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Taudit kertovat meille syntiinlankeemuksesta.

Vastustuskyky taas viittaa siihen, että alun hyvässä maailmassa kaikki bakteerit saattoivat tehdä hyvää – niin kuin suurin osa niistä edelleenkin tekee.

Mutta jostain syystä paha kello kuuluu usein kauemmaksi kuin hyvä.

Lähde:

Nowogrodzki, Anna. 2016. The nose knows how to kill MRSA. Nature News (27.7.).

Sairaaksi jalostettu englanninbulldoggi osoittaa evoluution mahdottomuuden

Englanninbulldoggi. Kuva: Quizillafreak, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tuore New Scientist esittelee meille englanninbulldoggin vaivoja: Koiraparka hengittää ja liikkuu vaivalloisesti. Se kärsii allergioista ja autoimmuunisairauksista. Myös lisääntyminen tuottaa ongelmia.

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta eli siitä, että kehitys kulkee täysin väärään suuntaan. Jalostus vähentää koiran geneettistä informaatiota.

Kaikkien koirien äiti oli ilmeisesti joko villinä vaeltava susi tai sitä suuresti muistuttava villikoira. Sillä oli niin rikas perimä, että se pystyi tuottamaan kaikki nykyisin elävät koirarodut.

Villikoira oli pilalle jalostettuun villakoiraan verrattuna terveyden perikuva.

Aikamme koirarodut kertovat geneettisestä rappeutumisesta. Vaikka sudesta voidaan jalostaa sekä kääpiöpinseri että tanskandoggi, kääpiöpinseri on menettänyt niin paljon geneettistä informaatiota, ettei siitä enää koskaan voida jalostaa sutta.

Puhdasrotuiset koirat ovat vuosisatojen saatossa menettäneet niin paljon geneettistä informaatiota, että niistä on tullut sairaita ja miltei mutantteja.

Sekarotuiset sen sijaan voivat hyvin.

Hybridikoirat, joissa yhdistyy vähintään kaksi koirarotua, voivat jossain määrin tervehdyttää sairaiksi jalostettuja koiria, mutta osa geneettisestä informaatiosta on menetetty ikiajoiksi.

Koirarodut osoittavat, että evoluutio ei toimi.

Genesiksen lajiensa mukaan periaate sen sijaan toimii.

Lähde:

Pettit, Harry. 2016. Inbreeding has destroyed the English bulldog’s genetic diversity. New Scientist (29.7.).

Kääpiöplaneetta Ceresin kraatterit ovat hukassa

Ceresin isot kraatterit pysyttelevät piilossa. Kuva: NASA/JPL-Caltech/UCLA/MPS/DLR/IDA.



Joel Kontinen

Aurinkokuntamme pikkujättiläisiin lukeutuvan Ceresin pinnan pitäisi olla täynnä kraattereita, jos se olisi miljardeja vuosia vanha.

Mutta törmäyskraattereita on aivan liian harvassa. Tutkijat odottivat löytävänsä 10–15 suurta, 400 kilometrin levyistä kraatteria pienempien lisäksi, mutta NASA:n DAWN-luotaimen ottamissa kuvissa ei löytynyt yhtään yli 280 kilometrin levyistä kuoppaa.

Ceres on asteroidivyöhykkeen suurin taivaankappale, halkaisijaltaan 939 kilometriä, joten luulisi, että sinne sopisi kraatteri poikineen.

Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä on sen verran ruuhkaa, että Ceresin pinnan (suhteellinen) tasaisuus on saanut miljooniin vuosiin uskovat tutkijat spekuloimaan, että mutavyöryt ovat peittäneet kraatterit.

Niinkin saa uskoa, mutta Ceres näyttää kaiken kaikkiaan nuoremmalta kuin mitä sen pitäisi: Siinä näkyy vesihöyryä ja toimivia tulivuoria.

Aurinkokuntamme planeetat (esimerkiksi Merkurius, Venus ja Saturnus), kääpiöplaneetat, kuukivien rauta, kuut (Saturnuksen kuu Titan, Jupiterin kuut Io ja Europa sekä Pluton kuu Kharon), asteroidit, komeetat ja monet muut taivaankappaleet näyttävät paljon nuoremmilta kuin mitä meille on opetettu.

Monet seikat viittaavat siihen, että Jumala loi alussa aurinkokuntamme Genesiksessä kerrotulla tavalla eli Sanallaan tarvitsematta kosmista evoluutiota.

Lähde:

Pettit, Harry. 2016. Missing craters on Ceres may have been smoothed by a mud facial. New Scientist (26.7.).

Ihmisen silmä on ällistyttävän tarkka – havaitsee jopa fotonin

Meillä on miltei kotkannäkö. Kuva: Vtornet, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Olipa kerran aika, jolloin suuresta valovoimaisuudesta nauttinut ateisti ja evolutionisti Richard Dawkins kertoi meille, että ihmisen silmä on suunniteltu täysin väärin – koska sokea kelloseppä ei hänen mielestään pystynyt parempaan.

Silmälääkärit, muut asiantuntijat ja suunnitteluinsinöörit ovat tienneet jo pitkään, että Dawkins erehtyi todella pahasti.

Ihmisen silmä on suunniteltu erinomaisen hyvin.

Nyt Nature Communications julkaisi tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että ihmissilmä on niin tarkka, että se pystyy havaitseman yhden fotonin.

Ja fotoni on äärimmäisen epämääräinen ja vikkelä. Se kiiruhtaa tyhjiössä 300 000 kilometriä sekunnissa, mutta ehdimme siitä huolimatta havaita sen.

Emme kiitä C. Darwinia havainnostamme.

Mutta meillä taitaa olla syytä kiittää Jumalaamme siitä, miten hienosti Hän on meidät luonut.


Lähde:

Tinsley, Jonathan N. et al. 2016. Direct detection of a single photon by humans. Nature Communications 7: 12172 (19.7.).

Ryhävalaat pelastivat hylkeen varmalta kuolemalta

Ryhävalaat suojelevat hyljettä. Kuva: John Durban/NOAA, public domain.




Joel Kontinen


Evoluution maailman pitäisi olla kiivasta eloonjäämistaistelua. Mutta joskus tapahtuu sellaista, jota darvinisti ei voi käsittää.

Niin kuin Science meille äskettäin raportoi.

Miekkavalaat ahdistelivat hyljettä, joka oli paennut jäälautalle Etelämantereen vesillä. Ne yrittivät saada sen kiinni ja synnyttivät suuren aallon, joka pyyhkäisi hylkeen veteen.

Yhtäkkiä pari ryhävalasta ui paikalle. Hylje haki niiltä turvaa, ja aalto paiskasi sen lähimmän valaan päälle.

Valas kurottautui ylös vedestä, jotta hylje olisi turvassa. Kun hylje oli putoamaisillaan, valas työnsi sen räpylällään takaisin turvaan, ja niin se pääsi toiselle jäälautalle, pois miekkavalaiden luota.

Ja niin hylje jäi eloon.

Tapauksen nähnyt meriekologi Robert Pitman oli ällistynyt. Näytti aidosti siltä, että ryhävalaat suojelivat hyljettä.

Eri eläinlajit voivat toisinaan auttaa toisiaan, mutta luulisi, että ryhävalaat eivät hyötyneet avustusoperaatiostaan.

Eläinkunnassa tapahtuu paljon sellaista, joka ei sovi evoluution maailmaan.

· Dagestanissa leijona paimentaa lampaita sen sijaan, että söisi ne.
· Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpoikaset.
· Venäläisessä eläintarhassa vuohesta tuli tiikerin paras kaveri, ainakin siihen asti, kunnes ne rupesivat kinastelemaan.
· Petojen näköiset eläimet syövät kasveja.


Lähde:

Skokstad, Erik. 2016. Why did a humpback whale just save this seal's life? Science (22.7.).

Fiksut mehiläiset keksivät viilentää pesänsä vedellä

Kuva: John Severns, Wikimedia Commons.




Joel Kontinen

Olen ollut bussissa, jossa ilmastointi hajosi 43 asteen helteessä (Voit lukea tästä seikkailusta lisää kirjastani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja).

Kuski keksi viilentää auton suihkuttamalla pullosta vettä matkustajien kasvoille.

Mehiläiset keksivät samantapaisen konstin. Vaikka niillä ei ole kieltä, ne pystyvät viestimään oman merkkijärjestelmänsä avulla.

Kun lämpö nousee yli 40 asteen, mehiläisten toukat menehtyvät, ellei pesää viilennetä.

Äskettäin Thomas Seeley (Cornell University) kollegoineen tutki laboratoriossa, miten mehiläiset saivat pesänsä viileämmäksi.

Kotitöitä tekevät mehiläiset koskettivat vedenkantajien suuta. Näin ne ilmeisesti pyysivät lisää vettä. Vedenkantajat lensivät juomaan vatsansa täyteen ja sitten pirskottivat sen pesään, joka viileni tuntuvasti. Ne hakivat vettä niin kauan kuin muut sitä pyysivät.

Mehiläiset ovat muutenkin fiksuja. Ne pystyvät laskeutumaan nopeasti ja turvallisesti miltei minne tahansa.

Myös muurahaiset ovat keksineet nerokkaan keinon, jolla ne pitävät kekonsa viileänä. Ne hyödyntävät lämpötilaeroja.

Darvinistisessa maailmassa simpanssien ja muiden isojen apinoiden pitäisi olla eläimistä fiksuimpia, koska niiden oletetaan olevan miltei ihmisiä.

Viime kuussa tiedelehdet kirjoittivat apinoiden kivikautisesta kulttuurista, mutta ne unohtivat kertoa, että etenkin varikset, muurahaiset, kimalaiset ja mehiläiset ovat niitä moninkertaisesti kekseliäämpiä.

Lähde:

Benson, Emily. 2016. Water-bottle bees cool the hive after their overheated mates beg New Scientist (20.7.).

Taitolentomestari: Kolibrin ällistyttävän nerokkaasti suunniteltu törmäyksenestojärjestelmä estää kolarointeja

Kuva: Charles Sharp, Creative Commons (CC BY 3.0.).




Joel Kontinen

Kolibri räpyttelee siipiään 70 kertaa sekunnissa, kykenee pysyttelemään ilmassa paikallaan, lentämään takaperin ja kiitämään yli 80 kilometriä tunnissa.

Lisäksi kolibrit pystyivät säilyttämään lentosuuntansa liki täydellisesti jopa niin pahassa turbulenssissa, että yksikään tutkija ei saanut lennokkiaan pysymään ilmassa.

Hiljattain tutkijat huomasivat tässä ällistyttävässä pikkulinnussa uuden piirteen: siinä on sisäänrakennettu törmäyksenestojärjestelmä. Tämä kävi ilmi tunnelikokeissa.

Kolibri tuntuu tietävän, milloin se lähestyy estettä ja miten kaukana este on.

Se pystyy uskomattomiin temppuihin, eikä se vahingossakaan tipahda tai törmää muihin lintuihin tai puihin.

Lintujen häkellyttävät suunnistustaidot kertovat luomisesta.

Esimerkiksi punarinta on moninkertaisesti tarkempi kuin risteilyohjus.

Mitä enemmän saamme tietää linnuista, sitä selvemmin käsitämme, että ne eivät ole sokean kellosepän tuotantoa.

Tässä muutama esimerkki:

Kottaraiset lentävät jättimäisissä parvissa eivätkä törmää toisiinsa.

Käpytikka olisi kuollut ”evoluution aikana” sukupuuttoon, jos evoluutio olisi totta.

Samoin olisi käynyt fregattilinnulle.

Ne ovat yhä keskuudessamme, koska Jumala loi linnut. Ne eivät kehittyneet joistain muista eliöistä.

Lähde:

New Scientist 2016. Hummingbirds’ unique way of seeing prevents them from crashing (18.7.).