Simpanssi voi oppia istumaan tuolilla, mutta sillä tuskin on sielua. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Tuore dokumenttifilmi Chimpanzee innoitti maailman ehkä tunnetuimman simpanssitutkijan Jane Goodallin pohtimaan simpanssien sielunelämää.
Goodall kertoi Christianity Todayn haastattelussa uskovansa, että simpansseilla saattaa hyvinkin olla sielu. Hän itse uskoo jonkinlaiseen korkeimpaan voimaan, joka on paljon suurempi kuin ihminen. Hän arvelee, että simpanssikin saattaa uskoa johonkin ylimaaalliseen.
Jo muinaiskreikkalainen satusetä Aisopos (noin 620-564 eKr.) näki eläimissä ihmismäisiä piirteitä, ja Aku Ankan lukijat tietävät, ettei tällainen taipumus ole vuosisatojen saatossa kadonnut minnekään. Chimpanzee on sitä paitsi Disneynaturen tuottama elokuva, joten Goodallin näkemys ei sinänsä ole yllättävä.
Me saatamme edelleenkin nähdä koirissa ja kissoissa ihmismäisiä piirteitä. Walt Disneyn lisäksi myös Charles Darwin on vaikuttanut näkemyksiimme. Darvinistisen evoluutioteorian mukaan ihminen ja simpanssi ovat lähisukulaisia.
Monet oppikirjat ja luonnontieteen museot yhä levittävät sitä vanhentunutta tietoa, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on vain kahden prosentin luokkaa. Molecular Biology and Evolution –lehden mukaan todellinen luku saattaa olla jopa 23 prosenttia.
Ihminen eroaa suuresti eläimistä, etenkin henkisesti. Vain ihminen kykenee puhumaan ja luomaan uutta. Mikään ei viittaa siihen, että simpanssilla olisi kuolematon sielu.
Raamatun mukaan ihminen on ainutlaatuinen, koska vain hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Vain ihminen lankesi syntiin, ja siksi maailmankaikkeuden Luoja syntyi ihmiseksi ja eli hetken aikaa luotujensa keskuudessa. Hän kärsi sen rangaistuksen, joka meidän olisi pitänyt kärsiä.
Simpanssi ei voi päästä osaksi sovituksesta. Mutta me voimme. Jeesuksen Kristuksen vuoksi me voimme elää ikuisesti – jos uskomme Häneen.
Lähde:
Greydanus, Steven D. 2012. Interview: Why Jane Goodall Thinks Chimps May Have Souls. Christianity Today (20.4).
Tekstit
