Kuva: Tinseltown/Shutterstock,
Joel Kontinen
Äskettäin kuollut nobelisti ja entinen arkkipiispa Desmond Tutu on vuosien saatossa ottanut kantaa miltei kaikkeen mahdolliseen. Hän on esimerkiksi verrannut Israelin politiikkaa Etelä-Afrikassa vallinneeseen rotuerotteluun. Hän on myös puhunut homoseksuaalisuuden hyväksymisen puolesta varsin aggressiivisesti.
Tutu puhui Kapkaupungissa homojen oikeuksia tukevassa kampanjassa ja sanoi, että hän ei voisi palvoa homovastaista Jumalaa.
Tutu myös totesi, että hän taivaan sijasta menisi mieluummin ”siihen toiseen paikkaan” kuin palvoisi ”homovastaista Jumalaa.”
Desmond Tutu oli kaikesta päätellen kehittänyt oman versionsa Raamatun opetuksista. Vaikka Raamattu puhuu paljon armosta, se myös osoittaa, että Jumala on pyhä ja vanhurskas. Me emme voi itse ratkaista sitä, mikä Hänelle kelpaa ja mikä ei.
Jumala on ilmaissut tahtonsa Sanassaan.
Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synti. Edistämällä syntiä Desmond Tutu kapinoi Jumalaa vastaan (niin kuin muutkin
sudet, jotka esiintyvät lammasten vaatteissa.)
On ymmärrettävää, että Tutu katsoi maailmaa Etelä-Afrikan apartheid-kokemustensa prisman kautta. Mutta hänen käsityksensä siitä, että Palestiinan arabien ahdinko ei eronnut ei-valkoisten ahdingosta Etelä-Afrikassa, ei ollut vain harhaanjohtava, vaan se antoi ansaitsemattoman moraalisen vaikutuksen suurelle valheelle, jota antisionistit ovat levittäneet: Israelin olevan "apartheid-valtio". Vielä pahempaa on, että Tutun vuosien mittaan juutalaisista antamista lausunnoista paljastuu mies, joka omaksui asenteita, jotka ovat ristiriidassa hänen asemansa kanssa ihmisoikeusliikkeen johtajana.
Kuten Harvardin lakiprofessori Alan Dershowitz huomautti Tutua koskevassa kritiikissään kymmenen vuotta sitten, hänen valitettavat kommenttinsa juutalaisista sisälsivät perinteisten meemien toistamista ajattelussaan "heillä oli monopoli Jumalaan", mikä ansaitsi oikeutetun kritiikin Jeesukselta. Puhuessaan holokaustista hän väitti, että "kaasukammiot" johtivat kaikista kauhuistaan huolimatta "siistimpään kuolemaan" kuin apartheidin uhrien kärsimät.
Vastoin tuota naurettavaa vertailua, Israelin arabeilta ei evätä yhtäläisiä oikeuksia lain nojalla tai heitä ei kielletä asumasta juutalaisten rinnalla tai edes matkustamasta juutalaisten keskuudessa, kuten mustilta Etelä-Afrikassa. Heillä on demokratiassa elävien kansalaisten täydet oikeudet.
Nykyään arabipuolue, joka itse kiistää juutalaisten oikeuden omaan valtioon, vaikka sen johtaja näyttää vetäytyvän siltä kannalta, istuu Israelin hallituksessa ja käyttää valtaa. Länsirannan arabiväestöä hallitsee itsenäisesti antidemokraattinen palestiinalaishallinto. Jos arabit eivät ole hankkineet itsenäistä valtiota Israelin rinnalle – paitsi Hamasin tyrannia Gazassa, joka on itsenäinen valtio muuten kuin nimellään – se ei johdu sionistien pyrkimyksistä alistaa heidät oikeudellisesti huonompaan asemaan.
Pikemminkin se johtuu siitä, että konfliktin viimeisten 100 vuoden aikana he ovat jatkuvasti vastustaneet juutalaisten oikeuksia – he muodostavat nykyään enemmistön kaikista Israelissa, Länsirannalla ja Gazassa asuvista eivätkä pienen vähemmistön koko väestöstä. kuten oli Etelä-Afrikan valkoisten tapauksessa - saada valtio riippumatta siitä, missä sen rajat vedetään, ja he ovat kieltäytyneet kaikista kompromissitarjouksista, jotka olisivat merkinneet kahden valtion ratkaisua.
Tutu kieltäytyi myöntämästä, että palestiinalaisten tavoite on aina ollut juutalaisten suvereniteetin hävittäminen kaikkialta maasta eikä vain juutalaisten häätäminen Länsirannalta ja Jerusalemista.
Meidän tulee muistaa Tutun sankarillisuus apartheidia vastaan. Mutta se ei pyhitä hänen pyrkimyksiään oikeuttaa vihaa Israelia ja juutalaisia kohtaan.
Lähde:
Tobin, Jonathan S. 2921. Archbishop Tutu And The Disturbing Power Of Intersectionality. Jewish News Syndicate 27. 12.