Kuva: Shutterstock/bmphotographer
Joel Kontinen
Erämaa
on myytti, joka sotkee sekä luontoa että ihmistä, sanoo ympäristökirjailija Emma
Marris
Ihmiset ovat vaikuttaneet kaikkiin elämän
osa-alueisiin maapallolla – esihistoriallisten petojen metsästämisestä ilmaston
muuttamiseen – ja illuusio siitä, että koskematon luonto on edelleen olemassa,
heikentää pyrkimyksiämme tehdä parempi maailma, sanoo ympäristökirjailija Emma
Marris.
Mikä on luonto? Meillä on tapana ajatella sitä jonakin
"siellä", kaukana. Katsomme sitä televisiosta, luemme kiiltävästä
aikakauslehdestä siitä. Kuvittelemme jonnekin kaukaisen, villin ja vapaan,
paikan, jossa ei ole ihmisiä, ei teitä, ei aitoja eikä voimalinjoja, joka on
koskematon ihmiskunnan likaisista käsistä, muuttumattomana vuodenaikojen vaihteluita
lukuun ottamatta. Tämä on meidän virheemme.
Hän ajattelee, että
meidän ei pitäisi mennä luonnon keskelle.
Tämä unelma turmeltumattomasta erämaasta kummittelee mielessämme.
Se myös sokeuttaa meidät. Monien vuosien luonnosta ja erämaista pohtimisen ja
kirjoittamisen jälkeen olen tullut näkemään nämä käsitteet paitsi
epätieteellisinä, myös haitallisina. Käsitys koskemattomasta ekosysteemistä on
myytti.
Vuosituhansien aikana ihmiset ovat sekoitelleet
globaalia kattilaa ja muuttaneet koko planeetan niin, että kaikki nykyään
elävät organismit ovat vaikuttaneet meihin. Ja se menee myös toisinpäin. Kasvit
ja eläimet, joiden kanssa elimme, vaikuttavat meihin ihmisiin syvästi; olemme
osa "luontoa".
Hän mainitsee sekä
elefantit, joilta salametsästäjät ovat ottaneet suuret syöksyhampaat pois, että
sekä ympäristön, jota hänen mielestään muutamme.
Mutta
Marriksen vuodatuksessa ei näy viittauksia Genesikseen, kun Jumala aluksi loiihmiset luonnon keskelle.
Lähde:
Marris, Emma. 2021. Why the myth of 'wilderness' harms
both nature and humanity New Scientist 1 joulukuu.
Tekstit
