Joel Kontinen
Miten pitkä on ikuisuus? Evolutionistit ovat tehneet
meidän historiastamme melkein ikuisuuden kestävän. Jos Maan perustamista on
kulunut 4.6 miljardia vuotta, niin se on jo miltei ikuisuus.
Näin New Scientist määrittele ikuisuuden: Ikuisuus on
käsite, jota on helppo ajatella, mutta vaikea ymmärtää. Kukapa ei olisi
katsonut yötaivaalle ja miettinyt, jatkuuko avaruus ikuisesti? Onko se loputon
laajuus vai pysähtyykö se lopulta? Mitä se tarkoittaa, jos ei ole?
Koulutetuille matemaattisille aivoille ääretön on vieläkin hämmentävämpää.
Matemaatikot ovat tienneet jo yli vuosisadan ajan,
että ääretön ei ole vain yksi asia, vaan sitä on äärettömän monta. Siellä on loputon
torni, jossa on yhä suurempia äärettömyyksiä, joka ulottuu aina... no, miksi haluatte sitä kutsua. Tämä ei ole
edes pahinta. Vaikka tämän äärettömyyden tornin olemassaolo on looginen seuraus
matematiikan sellaisena kuin me sen tunnemme, sama matematiikka on voimaton
kuvaamaan sitä täysin. Kun joku hakkaa kipsiä paljastaaksesi alla olevan
rakenteen ja huomaa, että alemmista tasoista puuttuu tärkeitä kantavia
palkkeja, mikä viittaa siihen, että matematiikan perusteet ovat epävakaat.
Matemaatikot ovat pitkään kiistelleet siitä, kuinka
olisi parasta nostaa ääretön torni. Jotkut sanovat, että meidän pitäisi vain
jättää se rauhaan ja toivoa parasta. Toiset ovat ehdottaneet korjauksia, joita
pidetään eri tavoin liian kalliina, jotka eivät todennäköisesti toimi tai eivät
ole alkuperäisen tyylin mukaisia. Kukaan ei ole vielä tehnyt mitään
vastaavanlaista läpimurtoa. Paitsi ehkä nyt. Vuosikymmeniä kestäneen näennäisen
umpikujan jälkeen näyttää tapahtuneen vakavaa edistystä hämmentävässä
kysymyksessä, joka on kaiken ytimessä: lähes 150 vuotta vanha, toteen
näyttämätön olettamus, joka tunnetaan jatkumohypoteesina.
Mutta on selvää, ettei evolutionisteilla ole käsitystä
siitä miten pitkä ikuisuus on. ’Mutta vain ne, jotka ovat sovitetut, saavat sen
nähdä. ’
,
Lähde:
Revell Timothy, 2022. Infinity
has long baffled mathematicians – have we now figured it out? New Scientist 13.4.