Apinatarina Timessä: Koti teki apinaihmisestä ihmisen

Tällä vihermarakatilla oli ihmisen tekemä koti, mutta korkeakulttuuria se ei osannut rakentaa.




Joel Kontinen

Ihminen eroaa hätkähdyttävän paljon kaikesta muusta luomakunnasta. Darvinistia tämä jaksaa ällistyttää, koska hän ei halua myöntää erikoisasemaamme.

Evolutionistit ovat kehitelleet monia arveluja siitä, miten apinamaisesta esi-isästämme tuli H. sapiens. Työkalut, kieli ja tulen hallinta ovat yleisempiä hypoteeseja.

Toimittaja Sarah Begley esittelee meille Timessä tästä uuden version: muutto jonkinlaiseen rakennukseen teki meistä ihmisiä.

Ajatus perustuu neuroantropologi John S. Allenin kirjaan Home: How Habitat Made Us Human (Basic Books, 2015). Koti suojeli alkuihmisiä pedoilta ja rajuilmalta ja antoi heidän kaikessa rauhassa harrastaa mutkikkaita sosiaalisia suhteita ja rakentaa kulttuuria.

Kodissa kavereista ja jälkeläisistä tuli perheitä. Siellä he saattoivat nukkua turvassa. Unen tiedetään edistävän oppimista ja parantavan muistia.

Allenin mukaan koti vapautti esi-isämme ja -äitimme ympäröivän maailman häiriöiltä, jotta he pystyivät paremmin käyttämään henkisiä kykyjään.

Tarinointi on kiehtovaa, mutta siinä on loogisia aukkoja. Apinamainen olento ei olisi pystynyt rakentamaan pysyvää asumusta. Siihen tarvitaan kykyjä, joita sillä ei ole voinut olla.

Evolutionisteilta monesti hämärtyy ihmisen ja eläimen raja. He saattavat kuvitella, että he ovat (miltei) eläimiä ja että eläimet ovat (melkein) ihmisiä.

Ihmisinä olemme erikoisia, koska Jumala loi meidät kuvakseen. Esimerkiksi kieli, leuka ja kultainen leikkaus kertovat siitä, että sokea kelloseppä ei ole muovannut meitä.



Lähde:

Begley, Sarah. 2016. Home. Time (Europe) (18.1., s.16).

Evolutionisti söi ruohoa ja leikki olevansa vuohi Sveitsin Alpeilla

Tämä on ihan oikea vuohi eikä valepukuinen evolutionisti.




Joel Kontinen

Charles Darwin oli näkevinään ihmisissä ja eläimissä yhteisiä piirteitä. Saduissa on pitkä traditio nähdä inhimillisiä ominaisuuksia eläimissä.

Aku Ankka jatkoi maineikkaasti tätä kehitystä.

Äskettäin Carolyn Ristau arvioi Sciencessa kahta kirjaa, joissa evolutionistit tekeytyivät eläimiksi ja kertovat seikkailuistaan.

Teoksessa Being a Beast Adventures Across the Species Divide (Metropolitan Books, 2016) Charles Foster kuvailee, miltä tuntuu elää mäyrän tavoin luonnossa ja syödä matoja. Hän vietti luonnossa kuusi viikkoa poikansa kanssa tarkkailen pääskysiä, kettuja ja peuroja ja kuvitteli olevansa niiden sukulaissielu.

Kirjassa GoatMan How I Took a Holiday from Being Human (Princeton Architectural Press, 2016) Thomas Thwaites puolestaan kertoo, miltä tuntuu elää vuohena Sveitsin Alpeilla. Rooliin kuului tekojalat ja muut vuohimaiset varusteet.

Twaites halusi alun perin ruveta elefantiksi ja ylittää Alpit, mutta tutustuttuaan oikeisiin elefantteihin ja saatuaan shamaanilta neuvoja, hän päätyi ruohoa mutustelevaksi vuoheksi.

Ei ole lainkaan mahdotonta arvata, että evoluutio näyttelee oleellista roolia näissä kokeiluissa. Darvinistit pyrkivät näkemään inhimillisiä piirteitä, puhetta ja jopa paheita eläimissä.

Monesti ihmisen ja eläimen raja hämärtyy. Eläinaktivistit ovat kampanjoineet saadakseen ihmisoikeudet simpanssille Itävallassa (Matthew Hiasl Panin tapaus) ja USA:ssa, ja Espanjassa kaikille isoille apinoille.

Argentiinassa tuomioistuin julisti orangin ei-inhimilliseksi persoonaksi.

Aiemmin tänä vuonna darvinistit kuulivat gorillan (oletetussa) laulussa kaikuja kielen evoluutiosta, ja kun he huomasivat simpanssin viskelevän kiviä, he näkivät siinä rituaalin ja merkkejä uskonnon evoluutiosta.

Lähde:

Ristau, Carolyn A. 2016. Wild things. Science 352: 6292, 1402. (17.6.).

Darvinistit vauhdissa: kiittäkäämme parrakasta liskoa hiuksistamme ja lintujen sulista

Minä syön nyt voikukan lehteä. Kuva: Stabby Joe, public domain.




Joel Kontinen

Hiusten ja sulkien alkuperä on mysteeri evoluution suosijoille. He eivät tiedä, mistä ja miten ne ovat tupsahtaneet keskuuteemme.

Evoluutio edellyttää monia mahdottomia hyppyjä, joten ei ole ihme, että ratkaisut ovat yhä piilossa.

Evoluution sokea kelloseppä käyttää alhaalta ylös -strategiaa. Se ei pysty ennakoimaan kehitystä vaan se käyttää niitä palikoita, jotka ovat tarjolla.

Äskettäin parrakas ja suomuton australialainen lisko inspiroi tutkimuksen, joka pyrki selvittämään hiusten alkuperän.

Geneven yliopiston geneetikko Michel Milinkovitch osti lemmikiksi tällaisen liskon ja rupesi tutkimaan sen DNA:ta. Hän huomasi, että geeni ectodysplasin-A:n (EDA:n) mutaatio oli saanut aikaan sen suomuttomuuden.

Tämän geenin mutaatioiden tiedetään aiheuttavan myös kaljupäisyyttä, joten seurattuaan parrakkaiden liskojen varttumista tutkijat päättelivät, että ihmisten hiukset ja lintujen höyhenet kehittyivät "300 miljonaa vuotta" sitten eläneen liskon suomuista.

Tutkimus julkaistiin Science Advances -lehdessä.

Suomuista ei tosin saa höyheniä muuta kuin saduissa.

Tutkimus on lisäksi yksipuolisen geenikeskeinen. Genomimme on moninkertaisesti dynaamisempi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat.

Nykyisin epigentiikka ohjaa tutkimusta darvinistien harmiksi.

Nature on kuvannut epigenomiamme solujen sinfoniaksi.

Jopa Nature on myöntänyt, että darvinismi ei toimi.

Tämä ei kuitenkaan ole estänyt villejä spekulaatioita. Mutta tieteen kanssa niillä ei ole juuri mitään tekemistä, vaikka niitä markkinoidaan tieteen nimissä.

Lähde:

Panko, Ben. 2016. Human hair, bird feathers came from reptile scales. Science (24.6.).

P.S. Keruulla on Ison Kirjan juhannuskonferenssissa nähtävissä luomisnäyttely, johon kannattaa tutustua.

Napasiiseli ja muut kylmäveriset nisäkkäät sotkevat darvinistista ajattelua

Napasiiseli havittelee sientä iltapalaksi. Kuva: Ianaré Sévi, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Monet kuvittelevat, että kaikki nisäkkäät ovat lämminverisiä. Eläinkunta on kuitenkin paljon monimuotoisempi. Siinä on esimerkiksi melko lämminverinen kala ja kylmäverisiä nisäkkäitä.

Evolutionistien on vaikea selittää, mistä nämä kummajaiset kehittyivät, koska darvinismin alhaalta ylös -strategia ei tuota toimivia ratkaisuja.

Kylmäveriset nisäkkäät eivät ole niin kylmäverisiä kuin vaikkapa matelijat, mutta napasiiseli (Spermophilus parryii) säilyy jäätymättä ja hengissä, vaikka sen ruumiinlämpö laskisi pakkasen puolelle.

Tutkijat ovat mitanneet yhdestä talvihorrosta viettäneestä siiselistä -2,9C. Eläin selvisi hengissä.

Hiirimaki, kotipäästäisopossumi ja kaljurotta pystyvät myös laskemaan ruumiinlämpöään reilusti.

Darvinistit voivat uskoa, että raju ruumiinlämmön lasku on adaptaatio eli sopeutuminen ympäristön oloihin, mutta kuinka monta esi-isää kuoli ennen kuin ne sopeutuivat? Samantapainen ongelma on esimerkiksi tikan iskunvaimentimessa.

Evolutionisti uskoo, että tikan esi-isälle ei ollut iskunvaimenninta, joten se olisi kuollut aivotärähdykseen ennen kuin sai siirrettyä geeninsä seuraavalle sukupolvelle.

Luomakunta on täynnä eläimiä, jotka sopivat huonosti darvinistiseen maailmaan.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus), maasika (Orycteropus afer) ja nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) eivät kunnioita evolutionistien luokitteluja.


Lähde:

Nicholls, Henry. 2016. Time to bust a myth: not all mammals are warm-blooded. BBC Earth (10.6.).

ISIS pelaa evoluutiopeliä ja hyödyntää mutaatioita, ainakin Live Sciencen mukaan

Terroristien uhreja muistettiin myös Moskovassa. Kuva: Stolbovsky, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

ISIS:tä kannattavat ryhmät pystyvät hyödyntämään mutaatioita ja jälleensyntymään estääkseen cyberpoliisia saamasta niitä kiinni.

Näin tieteellistä tekstiä saamme lukea Live Science -sivustolla, jossa raportoidaan uudesta tavasta selvittää, miten ISIS värvää jäseniä Internetissä.

”Huomasimme, että he [ISIS-terroristit] pelaavat eräänlaista fiksua evoluutiopeliä”, fyysikko Neil Johnson Miamin yliopistosta selittää. Hän kuuluu ryhmään, joka suunnitteli Sciencessä julkaistun tutkimuksen.

Darvinistit voivat kuvailla evoluutiota fiksuksi, mutta sitä se ei ole. Dawkinsin kelloseppä ei vieläkään ole saanut näköään takaisin vaan hapuilee yhä pimeässä.

Tšernobyl, Bhopal ja Fukushima opettivat meille, että yleensä mutaatioista ei seuraa mitään hyvää.

Itse tutkimus oli suunniteltu älykkäästi, mutta sen kuvaaminen darvinistisin termein tuntuu kaukaa haetulta.

Darwin ja evoluutio ovat monesti täysin tarpeettomia selityksiä.

Toisaalta ISIS ja darvinismi eivät ole kovin kaukana toisistaan: molemmat turvautuvat kuolemaan ja vastustavat kristinuskoa.

ISIS muistuttaa meitä syntiinlankeemuksen karmeista seurauksista.

Lähde:

Deamer, Kacey. 2016. ISIS Plays 'Evolutionary Game' to Avoid Online Shutdown. Live Science (16.6.).

Tuulahdus Eedenistä: vegaanilisko

Näihin poskiin sopii paljon pinaattia ja muuta vihertävää.





Joel Kontinen

Journal of Experimental Biology kertoo yllättävästä kokeesta: tutkijat päättivät äskettäin selvittää, selviytyisivätkö iguaanit pelkillä kasviksilla.

Luonnossa nämä puissa viihtyvät liskot syövät sekä pikkuötököitä että kasveja.

Neljänkymmenen päivän kuluttua pelkkiä kasveja syöneet iguaanit painoivat yhtä paljon kuin sekasyöjät. Niiden ohutsuoli oli 17 prosenttia pidempi kuin muilla ja niiden mikrobipopulaatio oli monipuolistunut. Ne voivat kaiken puolin hyvin.

Darvinistinen ajattelu on sumentanut näkömme siinä määrin, että meidän voi olla vaikea uskoa tällaiseen.

Mutta petoeläimen näköinen eläin ei välttämättä ole peto. Panda syö bambua, ja vampyyrin näköinen hedelmälepakko popsii vain banaaneja ja muita trooppisia hedelmiä.

Myös krokotiilit voivat toisinaan syödä kasveja, ja Bagheera kiplingi -hämähäkin mieliruoka kostuu akasian lehdistä.

Olemme viime vuosina kokeneet myös muunlaisia tuulahduksia Eedenistä: irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat, ja venäläisessä eläintarhassa tiikeristä tuli vuohen paras kaveri.

Vaikka syntiinlankeemus toi kuoleman ja kärsimyksen maailmaan, näemme toisinaan välähdyksiä siitä, millainen alun täydellinen maailma oli – ja millaiseksi se kerran ennallistetaan.

Lähde:

Mohanan, Patrick. 2016. How does a lizard go vegetarian? By growing its gut. Science (15.6.).

Tutkijat löysivät jääkauden jättimajavasta alkuperäistä proteiinia

Kuva: Charles R. Knight: Jättimajavia New Jerseyssä (1904), public domain.




Joel Kontinen

Proteiinien säilyminen fossiileissa jaksaa hämmästyttää vuosimiljooniin uskovia tiedemiehiä, niitä kun löytyy miltei kaikista ja kaikenikäisistä eläimistä.

Tuorein esimerkki julkaistiin äskettäin Proceedings of the Royal Society B:ssä.

Jättimajava Castoroides ohioensisin fossiili oli majaillut 170 vuotta New York State Museumissa, kun tutkijat päättivät katsoa, löytyisikö siitä vielä alkuperäisiä proteiineja.

Massaspektrometrin avulla he löysivät siitä kollageenia, proteiinia, jota on elävien olentojen tukikudoksissa. Kollageenin arvellaan säilyvän enintään miljoona vuotta.

Museomajavan ikää ei tiedetä, mutta evolutionistit uskovat jättimajavien eläneen pari miljoonaa vuotta sitten ja kuolleen sukupuuttoon osapuilleen 10 000 vuotta sitten.

Fossiilit eivät läheskään aina ole niin fossiloituneita kuin mitä luulisi.

Dinosauruksen luusta on löytynyt esimerkiksi verisoluja, kollageenia ja radiohiiltä.

Pehmeät kudokset horjuttavat uskoa vuosimiljooniin. Niistä on tullut evolutionistien painajaisia – ja kreationistien ystäviä.

Niitä on viime vuosina löytynyt yllättävän paljon (Lue lisää tästä, tästä, tästä ja tästä).


Lähde:

Phys.org. 2016. Historic fossils find new life telling the story of ancient proteins (15.6.).

Beethoven ja solubiologia: epigenomi soittaa solujen sinfoniaa

Solubiologia on moninkertaisesti mutkikkaampaa kuin mitä Darwin otaksui. Kuva: National Institutes of Health, public domain.





Joel Kontinen

Soluja ja genetiikkaa käsittelevien tutkimusten sanavalinnat ovat muuttuneet dramaattisesti viime vuosina. Kun tutkijat oivalsivat, että roska-DNA:lla eli proteiineja koodaamattomalla DNA:lla on oleellisia tehtäviä, Richard Dawkinsin suosima itsekkään geenin idea viskattiin pellolle.

Vuonna 2013 Naturen kolumnisti Philip Ball sanoi, että Dawkins kuvailee ihmisen biologiaa harhaanjohtavasti. Viime vuonna sama lehti totesi, että Dawkins on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle.

Dawkins uskoo, että suunnittelu on vain näennäistä, mutta viimeistään systeemibiologian pitäisi ravistella hänet hereille.

Solut harjoittavat esimerkiksi laadunvalvontaa. Tämä estää mutaatioita ja siten myös oletettua evoluutiota.

Solujen hienosäädöstä on tullut darvinistin painajainen. Tutkijat ovat kuvanneet genomiamme orkesteriksi.

Harva laittaisi sokean kellosepän johtamaan sinfoniaorkesteria.

Päivän sanat ovat epigenomi ja epigenetiikka. Epi on kreikkaa ja tarkoittaa 'lisäksi', 'päälle' tai 'ylitse'.

Naturen mukaan solun epigenomi on mutkikas ja hienosti järjestetty – niin kuin Beethovenin sinfonia. Orkesteri voi soittaa sävellyksen monella tavoin. Samoin geenit voivat käyttää DNA-koodia eri tavoin.

Epigenomi säätelee geenien toimintaa.

Epigenetiikka haastaa darvinistisen evoluution. Kehitysopin ilmeiset ongelmat voivat lopulta johtaa sen hylkäämiseen.


Lähde:

Smith, Kerri. 2015. Epigenome: The symphony in your cells. Nature News (18.2.).

Fiksu kasvi sieppaa aavikon kosteutta ilmasta nanoteknologialla

Fiksua erämaakasvia näkee esimerkiksi Nevadassa, joskaan ei välttämättä näissä maisemissa. Kuva: Stan Shebs, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kasvikunnan nerokkaat sovellukset sopivat huonosti evoluution maailmaan.

Mutta kun muistamme, että Jumala loi kaiken hyväksi ja kauniiksi, meidän ei pitäisi hämmästellä luomakunnan moninaisuutta ja keinoja, joilla kasvit ja eläimet tulevat toimeen syntiin langenneessa maailmassa.

Yleensä aavikon kasvit imevät kosteutta maasta pitkillä juurillaan. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa, jolla ne estävät kuivumisen.

Äskettäin Tadd Truscott (Utah State University) kuvasi Syntrichia caninervis -sammaleen puuhia autiomaassa.

S. caninervisin lehdellä on pikkuruisia, vain 0,5 – 2,0 mm:n pituisia kuituja, joiden avulla se kerää vesipisaroita suoraan ilmasta. Kuiduilla on nanokokoisia uria, joita pitkin vesipisarat vierivät lehdelle.

Vesipisara voi hurjastella uraa pitkin jopa 10–20 millimetriä sekunnissa.

Tutkijat pohtivat, voisivatko he matkia sammaleen nerokasta keksintöä ja kerätä vettä autiomaassa suoraan ilmasta.

Kasvit ovat ällistyttävän fiksuja. Ne tunnistavat valon aallonpituuden, pystyvät noudattamaan matemaattisia kaavoja, valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen, torjuvat tuholaisia viekkaasti ja keräävät energiaa auringosta.

Ei ihme, että Charles Darwin piti kukkien ilmaantumista iljettävänä mysteerinä.

Meille ne ovat osoitus luomisesta.


Lähde:

Klein, Alice. 2016. Desert plant seen drinking fog and mist with its leaves. New Scientist (6.6.).

Apinoiden kivikautinen kulttuuri – vai evolutionistien epätoivoinen päiväuni?

Evolutionisti näkee apinoissa kivikauden kulttuuria. Kuva: Einar Fredriksen, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Naturalistisen / materialistisen maailmankuvan mukaan aurinkokuntamme ei voi olla erikoinen. Planeettamme ei voi olla erikoinen, eikä ihminen voi olla luotu Jumalan kuvaksi.

Planeettamme näyttää kuitenkin olevan äärimmäisen harvinainen. Maan iso Kuu saattaa olla ainutlaatuinen. Jopa aurinkomme on kaikkea muuta kuin tavallinen.

Universumin hienosäätö on evolutionistin mielestä enimmäkseen harhaa, vaikka sitä ilmenee kaikkialla, solun pienimmästä nanokoneesta kierteisgalakseihin.

Darvinisti ei pysty selittämään luomakunnan häkellyttävää kauneutta eikä erinomaista suunnittelua.

Evolutionistit haluavat sen sijaan nähdä eläimellisiä piirteitä ihmisissä ja inhimillisiä piirteitä eläimissä.

He jopa kiittävät apinoita musiikista ja rituaaleista.

Sadan vuoden ajan he kuvailivat neandertalilaiset äärimmäisen apinamaisiksi. Heidän ideologiansa tarvitsi apinamiestä.

He näkevät kulttuurin synnyn eläinkunnassa. Uusimman selityksen – vai pitäisikö sanoa villityksen – mukaan Aasian makakit elävät parhaillaan kivikautta. He uskovat, että niillä on kulttuuria, koska ne osaavat paukutella pienellä kivellä isompaa kiveä yrittäessään avata pähkinöiden, simpukoiden ja rapujen kuoria.

Muurahaiset rakentavat isoja ekologisia kekoja, linnut pesiä. Varikset käyttävät työkaluja, jotka ovat mutkikkaampia kuin apinoiden kiviset viritelmät.

Varislinnut eivät tunne darvinistisia selityksiä.

Äskettäin saimme muistutuksen apinan älykkyydestä: vihermarakatti pimensi koko Kenian liki neljäksi tunniksi.

Lähde:

Kasprak, Alex. 2016. ‘Monkey archaeology’ reveals macaque’s own Stone Age culture. New Scientist (10.6.).

Apinan viisaus pimensi koko Kenian

Vihermarakatti tipahti muuntajan päälle ja pimensi Kenian neljäksi tunniksi.





Joel Kontinen

Darwinille kumartavat tiedejulkaisut ovat viime aikoina nähneet inhimillisiä piirteitä apinoissa. Ensin ne otaksuivat simpanssien surevan tai ainakin ihmettelevän lajitoverinsa kuolemaa ja sitten ne arvelivat, että lehtiapina yritti elvyttää kumppaniaan.

Aiemmin keväällä lehdet raportoivat laulavasta gorillasta ja simpanssien rituaalinomaisesta käyttäytymisestä.

Evolutionistit pyrkivät näin häivyttämään ihmisen ja eläimen eron. He käyttävät mielellään apinoita esimerkkeinään, vaikka monesti etenkin varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluudessa.

Sitä ei evoluutio olisi ikinä ennustanut.

Keniassa vihermarakatin oivallus sen sijaan muistuttaa meitä siitä, että apina harrastaa apinamaisia asioita. Se pomppii mielellään oravien tavoin puussa.

Mutta tiistaina sille kävi köpelösti: se tipahti vesivoimalaitoksen muuntajan päälle. Miltei koko Kenia pimeni liki neljäksi tunniksi.

Marakatti selvisi seikkailusta hengissä.

Darvinistit ovat joskus spekuloineet, että apinat voisivat kirjoittaa Shakespearen koko tuotannon, kunhan niitä olisi tarpeeksi paljon ja niille annettaisiin riittävästi aikaa.

Brittiyliopisto kokeili tätä antamalla simpanssien käyttää kirjoituskonetta. Ne keksivät, että se kävi vessasta ja trampoliinista, mutta onnistuivat myös paukuttelemaan viisi liuskaa täysin käsittämätöntä mongerrusta.

Lähteet:

BBC News. 2016. Kenya nationwide blackout caused by rogue monkey (7.6.).

Coghlan, Andy. 2016. Monkey seen caring for dying mate then grieving after she dies. New Scientist (23.5.).

Richard Dawkinsin painajainen: systeemibiologia

Systeemibiologia on biologisten verkostojen ja elävien organismien tavoin mutkikasta. Kuva: U.S. Department of Energy Genome Programs, public domain.




Joel Kontinen


Maailmasta on ripeästi tulossa jälkidarvinistinen. Tämä lisää etenkin Richard Dawkinsin ahdinkoa, koska evoluution alhaalta ylös (osista kokonaisuuteen) -strategia ei voi selittää luonnossa nähtäviä biologisia järjestelmiä.

Dawkins tunnetusti sanoi uskovansa, että biologiassa suunnittelu on vain näennäistä.

Aivoinfarktista toipuva Dawkins on muutenkin saanut jobinpostia viime aikoina. Naturen kolumnisti sanoi, että hän on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle, ja The Telegraph vihjaisi hänen käyneen kovin äreäksi.

Nykytiede on edennyt varsin etäälle uusdarvinismista, jonka kannattajat ovat jääneet asemalaiturille katselemaan, miten juna jatkoi matkaa ilman heitä.

Eikä asemalla näy edes resiinaa, jolla voisi yrittää luotijunan perään.

Meissä on nanoteknologiaa, korjausmekanismeja ja monenlaista huipputeknologiaa, joten ei ole ihme, että systeemibiologiasta on tullut vireä tieteenala.

Systeemibiologiassa kokonaisuus on oleellisempi kuin osat. Toisin kuin darvinismi, se on ylhäältä alas -strategia. Siinä ei spekuloida, miten organismit ovat saattaneet kehittyä vaan katsotaan, miten ne oikeasti toimivat.

Se on holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuksiin sekä myös erilaisiin biologisiin verkostoihin, jotka muodostavat kokonaisuuden.

Darvinistinen evoluutio hidasti tieteen kehitystä takertumalla surkastumiin ja roska-DNA:han.

Systeemibiologia sen sijaan edistää huippututkimusta.

Ei siis ole ihme, että siitä on tullut Dawkinsin ja muiden darvinistien painajainen.

Lähde:

Institute for Systems Biology. What is Systems Biology.

Muhammed Ali vs. Jeesus

Kuva: John Stango, Creative Commons CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen


Äskettäin kuollutta nyrkkeilylegendaa Muhammed Alia (Cassius Claytä) ei millään voinut luonnehtia nöyräksi. Hän uskoi vilpittömästi olleensa paras ja jopa kaunein, eikä hän edes paljon liioitellut.

Hän oli taitava ja etevä, steppaili vastustajiensa ympärillä, kunnes nämä joko läkähtyivät ja huomasivat makaavansa kanveesissa.

Cassius Clay vaihtoi orjanimensä (niin kuin hän sitä kutsui), kun hän kääntyi muslimiksi ja omaksui islamin profeetan inspiroimana nimen Muhammed Ali.

Vaikka Muhammed Ali ajoi myös USA:n mustien oikeuksia, hän ensisijaisesti edisti omia etujaan.

Toista poskea hän ei yleensä kääntänyt. Mutta toisaalta hän lienee ajatellut, että on autuaampaa antaa kuin ottaa.

Jeesus jätti meille hyvin erilaisen esimerkin. Hän omaksui nimen Ihmisen Poika.

Hän antoi meille esikuvan nöyryydestä. Filosofi Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844–1900) tulkitsi tämän heikkoudeksi ja yhdisti kristinuskon orjamoraaliin.

Nietzsche käytti orwellimaista uuskieltä jo paljon ennen Orwellia. (Siinä sanoille annetaan täysin uusi ja odottamaton merkitys).

Nietzsche ei voinut muuttaa todellisuutta keksimällä uuden käsitteen. Eikä Cassius Clay voinut vapautua menneisyydestään nimeä muuttamalla.

Löydämme todellisen vapauden vain Jeesuksessa. Evoluutiota kritikoivassa kirjoituksessa Apollo-kuuohjelman isä Wernher von Braun (1912–1977) lainasi Jeesuksen sanoja: "Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi" (Joh. 8:32).

Nimellä Ihmisen Poika on profeetallinen merkitys. Se korosti Jeesuksen samastumista syntiin langenneeseen ihmiskuntaan. Hän ei tullut ihailun kohteeksi vaan palvelemaan ja astumaan kuolemaan ristille sen vuoksi, että me voisimme pelastua.

Myös Muhammed Ali joutui kärsimään ihmiskunnan synnin traagisista seurauksista: Parkinsonin tauti vaikeutti hänen elämäänsä 32 vuoden ajan.

Uusi elämänsynnyn aputeoria tekee mahalaskun

Vasenkätisiä aminohappoja. Kuva: NASA/Mary Pat Hrybyk-Keith.




Joel Kontinen

Uusia elämän syntyyn liittyviä tutkimuksia tupsahtelee uutisiin vähän väliä. Tämä tietenkin johtuu siitä, että entiset teoriat eivät toimi halutulla tavalla.

Kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn. DNA:n ja RNA:n sokerit ovat kaikki sataprosenttisesti oikeakätisiä.

Äskettäin PNAS julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan meteoriiteiltä on löytynyt enemmän oikeakätisiä kuin vasenkätisiä sokereita.

Umpimähkäisen (raseemisen) seoksen koostumus pitäisi olla 50–50.

Ero ei ole järin suuri, keskimäärin siinä 5 prosenttia, mutta George Cooper ja Andro C. Rios kuitenkin näkevät siinä tavan, jolla meteoriitit voisivat tuottaa elämällä myönteisiä sokereita.

Mutta kun elämä on nirso. Jos sokerit eivät kaikki ole oikeakätisiä, mistään ei tule mitään.

Paitsi ehkä naturalistisista elämänsyntytarinoista, jotka elävät hetken ja häipyvät sitten unholaan, ja ongelma jää ratkaisematta, koska sitä ei voida ratkaista naturalistisesti.

Lähde:

Cooper, George ja Andro C. Rios. 2016. Enantiomer excesses of rare and common sugar derivatives in carbonaceous meteorites. Proceedings of the National Academy of Sciences.

Rosetta-luotain löysi elämän rakennuspalikoita komeetta 67P:ltä?

Molekyylien kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn, koska palikoita ei voi yhdistää miten sattuu. Kuva: NASA.






Joel Kontinen

Moni uskoo – tai ainakin toivoo – että elämä olisi syntynyt täysin spontaanisti. Silloin hän ei olisi tilivelvollinen yliluonnolliselle Jumalalle, ja voisi tehdä, mitä haluaa.

Toukokuussa tutkijat asettivat toivonsa proflaviiniin, joka heidän mukaansa voi lisätä DNA:n tai RNA:n vakautta. He pyrkivät osoittamaan, että elämän palikat olisivat ehkä voineet leikitellä esi-RNA:lla ja katsoa, jos siitä syntyisi edes jonkinlainen soppa.

Esi-RNA on yhtä tieteellinen käsite kuin lastenlorun Mörri-Möykky, mutta astrofysiikassa ilmeisesti saa antaa mielikuvituksen laukata.

Huhtikuussa Cornelia Meinert (University Nice Sophia Antipolis) kollegoineen ehdotti, että riboosi, joka on RNA:n rakennusaine, saattoi näytellä huomattavaa osaa elämän synnyssä.

Nyt tutkijat siirtävät taas vaihteeksi katseensa komeettoihin.

NASA:n Rosetta-luotain havaitsi glysiiniä ja fosforia komeetta 67P /Churyumov-Gerasimenkon lähistöltä.

Glysiini on aminohappo ja fosfori DNA:n ainesosa, joten tutkijat olivat haltioissaan.

Mutta kaikissa viritelmissä on suuri ongelma: ne eivät pysty synnyttämään elämää, koska palikat eivät ole sopivia.

Todellisessa elämässä aminohappojen proteiinit ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n kaikki sokerit ovat oikeakätisiä.

Palikoista on sitä paitsi vielä valovuosien hyppy pienimpään mahdolliseen soluun.

Lähde:

Gearin, Conor. 2016. Building blocks of life spotted around comet for the first time New Scientist (27.5.).