Älykäs sunnittelu auttaa perhosia välttämään virusinfektioita

 

 Kuva: Shutterstock/SoFlo Shots

Joel Kontinen

Vieraiden kasvien syöminen auttaa joitakin perhosia taistelemaan virusinfektioita vastaan

Valkoisten riikinkukkoperhosten kasvattaminen eksoottisten kasvien ruokavaliolla antoi niille paremmat mahdollisuudet selviytyä virusinfektioita vastaan.

Ruokinta eksoottisella rikkaruoholla tavanomaisten kotoperäisten kasvien sen sijaan näyttää auttavan valkoisia riikinkukkoperhosia torjumaan virusinfektioita. Löydös viittaa tiettyjen lajien kykyyn hyödyntää ympäristöönsä tuotua uutta kasvistoa parantaakseen selviytymismahdollisuuksiaan.

Nadya Muchoney Nevadan yliopistosta Renossa ja hänen kollegansa halusivat tutkia ruokavalion vaikutusta valkoisiin riikinkukkoperhosiin (Anartia jatrophae) – suuriin mustavalkoisiin perhoslajeihin, joita tavataan tyypillisesti Yhdysvaltojen kaakkoisosassa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa.

Lähde: 

Bolakhe,  Saugat, 2023,  Eating non-native plants helps some butterflies fight viral infections.  New Scientist, 11.3.  

Miekkavalas ottanut pallopäävalaan suojatikseen

 Image courtesy of orcaguardians.org. 

Joel Kontinen

Laji on evoluution avainkäsitteitä. Vuonna 1859 Charles Darwinin Lajien synty näki päivänvalon.

Kirjan nimi ei tosin vastannut sen sisältöä, koska Darwin ei suinkaan käsitellyt siinä lajien syntyä vaan eläinlajeissa ilmeneviä pikkuruisia muutoksia. Evoluution mukaan kaikilla elävillä olennoilla on yhteinen yksisoluinen kantaisä. Uusien lajien piti syntyä vähitellen miljoonien vuosien kuluessa.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Lajiutuminen voi olla ällistyttävän nopeaa. Näemme sen hybrideissä, jotka evoluution mukaan kuuluvat eri lajeihin, mutta jotka edustavat samaa Genesiksen lajia.

Genesiksen käsitteenä laji (hepreaksi min) eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

Esimerkiksi sudet, dingot, kojootit ja koirat kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Kaikki kissaeläimet kuuluvat niin ikään samaan lajiin. Liikerit ovat leijonan ja tiikerin jälkeläisiä.

Nyt  eläintutkijat ovat nähhneet,  kun miekkavalasnaaras  on ottanut pallopäävalaan suojatikseen. 

Lähde: 

 Wetzel Corryn, 2023,  Orca seen foster parenting a pilot whale calf for first time New Scientist 8. 3.  

Robotin käsi voi tarttua mihin tahansa lämpimiin kohteisiin

 Kuva: Swee Ching Tan.  

Joel Kontinen

Pehmeästä muovista valmistetut robottitarttujat sulavat lämmössä, mutta puinen vaihtoehto hoitaa homman ihan hyvin.

Useimmat robottikäsitarraimet on valmistettu pehmeästä muovista, joka voi poimia esineitä vahingoittamatta niitä, mutta se sulaa korkeissa lämpötiloissa, tai metalleista, joissa on monia liikkuvia osia, jotka ovat jäykkiä ja monimutkaisia käyttää.

Puusta valmistettua robottia voidaan käyttää erittäin kuumissa ympäristöissä ja se säilyttää silti herkän kosketuksen. Singaporen kansallisen yliopiston Swee Ching Tan ja hänen kollegansa ovat kehittäneet puisia tarttuja, jotka on valmistettu 0,5 millimetrin paksuisista kanadalaisen vaahteran palasista.

Tässä on kyse älykkäästä suunnittelusta, On entistä vaikeampaa olla huomaamatta älykästä suunnittelua luonnossa. Hiljattain Nature julkaisi tutkimuksen hämähäkin silkistä. Artikkelin kieli oli yllättävää:

Naturen mukaan “optimaalisen funktion takaava erinomainen [exquisite] suunnittelu” on tunnusomaista luonnon materiaaleille. Kirjoittajat mainitsivat verisuonten joustavuuden, luun lujuuden ja helmiäisen vahvuuden esimerkkeinä tällaisesta suunnittelusta.

Artikkelin varsinainen aihe oli hämähäkin silkin ominaisuudet. Hämähäkin verkossa on ”ylivertaisia mekaanisia ominaispiirteitä”, joita myös insinöörien tulisi hyödyntää tuotekehittelyssään.

 Lähde:

Wilkins, Alex, 2023. Wooden robot hand can lift objects and withstand high temperatures, New Scientist 4. 3. 

Pimeää ainetta ei ole tai on liikaa

 

Kuva: ESA/Hubble; Nasa, M. Kasliwal

 

Joel Kontinen

Big bang on henkitoreissaan. Alkuräjähdykseen perustuvassa kosmologiassa alkaa olla niin paljon reikiä, että sitä on liki mahdotonta parsia kokoon.

Alussa piti olla kvanttifluktuaatio, mutta tästä ei ole mitään todisteita.

Sitten koitti inflaatioksi kutsuttu vaihe, jolloin koko universumi oletettavasti laajeni valon nopeutta vikkelämmin.

On kulunut melkein sata vuotta siitä, kun Fritz Zwicky esitti ensimmäisen kerran hypoteesin dunkle materien olemassaolosta, joka tarkoittaa "pimeää ainetta". Vuonna 1933 hän huomasi galaksijoukkojen havaintoja tarkasteltaessa, että galaksien liikkeiden osoittaman massan ja galaksien säteilemän valon määrällä mitatun massan välillä näytti olevan ristiriita.

 Noin 30 vuotta myöhemmin Vera Rubin ja Kent Ford käyttivät havaintoja galaktisia keskuksiaan kiertävistä tähdistä perustellakseen tätä mysteeriä.  

Nyt Galaksien puuttuvaa ainetta löytyy – mutta evoluution mukaan nyt sitä on liian paljon.  

Useimmista galakseista näytti puuttuvan valtava osan aineesta, jota niissä odotettiin olevan - nyt tutkijat ovat saattaneet löytää piilopaikan, mutta löytö on ristiriidassa Galaxy Formationin hyväksyttyjen mallien kanssa. Tämä on vieläkin suurempi ongelma maailmankaikkeuden ymmärtämisessä.

Viimeisen vuosikymmenen aikana havainnot ovat osoittaneet, että Linnunradan koon galakseilla näyttää olevan paljon vähemmän baryonisia aineita - mikä tarkoittaa normaalia ainetta, ei pimeää ainetta - kuin tiedemiehet ovat odottaneet. Tämä odotus perustuu pimeän aineen suhteeseen muuhun galaksissa olevaan aineeseen.

Lähde:

Crane, Leah. 2023.  Galaxies’ missing matter may be found – but now there’s too much of it, New Scientist 6. 3.

Evolutionistien laiva etsii pohjamudasta elämää

 Kuva: Alex Ingle / Schmidt Ocean Institute. 

Joel Kontinen

Korkean teknologian tutkimuslaiva on valmis etsimään uutta elämää hydrotermisistä aukoista. 

Falkor on 100-metrinen huippuluokan tutkimusalus. Sen oli määrä lähteä 3. maaliskuuta etsimään hydrotermisiä aukkoja ja löytämättömiä organismeja, mikä saattaa paljastaa elämän syntymisen muilla planeetoilla.

Kaikkien aikojen edistynein tutkimusalus on lähdössä ensimmäiselle 40 päivän matkalleen etsiäkseen ennennäkemättömiä olentoja syvästä merestä ja valottaakseen, kuinka elämä on voinut syntyä muualla universumissa.

Aiemmin Polar Queeniksi kutsuttu ja offshore-teollisuudelle omistettu 110 metriä pitkä laiva Falkor on käynyt läpi 17 kuukauden kunnostuksen. Se on varustettu tieteellisillä laitteilla. Aluksen oli määrä lähteä San Juanista, Puerto Ricosta.

Lähde:

Vigil,  Ashley Balzer. , 2023,  High-tech research ship ready to seek new life at hydrothermal vents.  New Scientist. 1. ,3.

Kadonnut lintu löytyi Madagaskrilta

 

Kuva: John C. Mittermeier

Joel Kontinen

Harvinainen lintu, jota ei ollut nähty 24 vuoteen, elää Madagaskarin metsissä. Tutkijat löysivät kolme yksilöä.

Dusky tetrakan, pienen, maassa asuvan metsälinnun havainnot saattavat vaatia ornitologian oppikirjojen kirjoittamisen uudelleen, sillä linnut nähtiin vuoristopurojen kivisillä rannoilla – joita ei aiemmin pidetty niiden suosimana elinympäristönä.

Dusky tetraka (Xanthomixis tenebrosa), oliivilintu, jolla on keltainen kurkku, sisällytettiin vuonna 2021 käynnistetyn suojeluyhteistyön Search for Lost Birds -listalle 10 etsityimmän listan joukkoon.

Joulukuusta lähtien kaksi hyväntekeväisyysjärjestön The Peregrine Fund -tiimiä on nähnyt kolme yksilöä. Tutkimusmatkat tehtiin metsiin korkeilla vuorenrinteillä, sillä juuri siellä on Madagaskarilla suurin osa jäljellä olevista metsäalueista.

Ensimmäinen ryhmä löysi yksilön saarella Masoalan niemimaalla puron läheltä käyttämällä sumuverkkoa, hienoa verkkoa, joka ripustetaan puiden väliin, jotta linnut sotkeutuivat siihen.

 

Lähde:

Wilson, Clare. 2023.  Rare bird not seen for 24 years found alive in Madagascan forests.  New Scientist 1.  3.  

 

 

 

Panssarikala on lyhyt

 

Dunkleosteuksen kivettynyt kallo

Kuva: Russell Engelman

 Joel Kontinen

Miehille voi kasvaa parta, joka on darvinistinen mysteeri. Apinoille sitä ei kasva.

Me eroamme monin tavoin eläimistä. Meillä on esimerkiksi leuka, jota yhdelläkään eläimellä ei ole, ja olemme ainoa laji, jolla on silmänvalkuainen. 

Dunkleosteus terrelli oli 360 miljoonaa vuotta sitten elänyt panssaroitu petokala, jolla oli terät hampaiden sijasta. Se on usein kuvattu 9 metriä pitkäksi panssarin peittämäksi hain kaltaiseksi kalaksi. Yksi varhaisimmista selkärankaisten huipun petoeläimistä ei kuitenkaan välttämättä ollut jättiläinen. Se saattoi olla itse asiassa olla puolet pienempi eläin, jolla on omituiset, paksut, lyhentyneet mitat.

Lähes tusina tunnettua Dunkleosteus-lajia ovat arthrodires-lajeja: erilaisia varhaisia kaloja, jotka saavuttivat kukoistuskautensa devonikaudella, yli 360 miljoonaa vuotta sitten. Niillä oli karu panssaripinnoite, joka peitti niiden pään ja etuosan.

Lähde: Jake Buehler 2023 Ancient fish thought to be larger than sharks was actually quite short.   New Scientist 28. 2. ,