Milloin ihmiset laskeutuivat puista savannille?

 

Kuva: Historic Collection / Alamy

Joel Kontinen

Milloin ihmiset laskeutuivat puista savannille – vai laskeutuivatko he ollenkaan? Muinaisten ihmisten sanotaan kehittyneen lähtemään puista, joissa kädellisten esi-isämme asuivat, suosimaan avoimia ruohomaisia ​​savanneja – mutta tämä ajatus saattaa olla väärä. 

Ihmisen evoluutiossa on oletus, että tulimme alas puista ja ulos avoimemmalle maalle, kuten ruohoisille savanneille. Avoimien niittyjen oletetaan olevan suotuisampia elinympäristöjä kaltaisillemme hominideille. Sitä vastoin tiheitä trooppisia metsiä on pidetty "vihamielisinä ja epäsuotuisina". Ne olivat "liian vihamielisiä ihmisille suuren osan esihistorian ajasta".

Ovatko ihmiset tullet puista alas, niin kuin evolutionistit olettavat, vai onko koko juttu vain heidän unelmissaan?

Lähde: 

Michael Marshall 2024 When did humans leave the trees and move onto the savannah? | New Scientist 10.9.

Pääsiäissaaren muinaiset ihmiset tekivät matkoja Etelä-Amerikkaan

 

Kuva: Tero Hakala/Shutterstock

Joel Kontinen

DNA-analyysi osoittaa, että pääsiäissaaren ihmiset olivat yhteydessä Etelä-Amerikan alkuperäiskansoihin noin 1300-luvulla, ja havaitsee, että ennen eurooppalaisten saapumista ei tapahtunut väestöonnettomuutta.

Pääsiäissaarelta peräisin olevien muinaisten jäänteiden DNA-analyysi osoittaa, että väestö itse asiassa lisääntyi eurooppalaisten saapuessa, eikä romahtanut, kuten joidenkin historiallisten kertomusten mukaan on tapahtunut. Tulokset osoittavat myös, että saaren ja Etelä-Amerikan asukkaiden välillä oli vuorovaikutusta kauan ennen eurooppalaisten saapumista.

Sekä saari että sen ihmiset tunnetaan myös nimellä Rapa Nui. Tyynellämerellä 3500 kilometriä Etelä-Amerikasta sijaitseva Rapa Nui on yksi maapallon syrjäisimmistä asutuista saarista. Polynesialaiset alkoivat asettua sinne noin vuonna 1200 jKr., jolloin sen 164 neliökilometriä oli palmumetsien peitossa. Eurooppalaisten saapuessa vuonna 1722 kasvillisuus oli suurelta osin tuhoutunut rottien ja liikakorjuun yhdistelmän vuoksi. Saaren historiaa on usein kuvattu esimerkkinä kestämättömästä ekologisesta riistosta ja väestönkasvusta, jota seuraa romahdus.

Uusimmassa tutkimuksessa J. Víctor Moreno-Mayar Kööpenhaminan yliopistosta, Tanskasta, ja hänen kollegansa tarkastelivat 15 ihmisen jäännöksiä, joita säilytettiin Pariisin kansallisessa luonnonhistoriallisessa museossa, Ranskassa ja jotka oli kerätty tutkimusmatkojen vuosina 1877 ja 1935. Tutkijat tekivät tiivistä yhteistyötä Rapa Nui -yhteisön edustajien kanssa. Yksi heidän tavoitteistaan ​​oli vahvistaa, että museossa olevat henkilöt olivat itse asiassa saarelta, koska nykyajan asukkaat yrittävät palauttaa jäännökset kotimaahansa. Tulokset osoittavat, että 15 ihmistä, jotka kaikki kuolivat viimeisten 500 vuoden aikana, olivat lähtöisin Rapa Nuista.

Populaatio, joka kärsii lukumäärien romahtamisesta pullonkaulasta, saa DNA:ssaan signaaleja, jotka osoittavat geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä, Moreno-Mayer sanoo. "Käytämme tilastollisia menetelmiä, joilla voidaan rekonstruoida Rapa Nui -populaation geneettinen monimuotoisuus viimeisten muutaman tuhannen vuoden aikana", hän sanoo. "Ja mielenkiintoista kyllä, emme löydä todisteita dramaattisesta väestön vähenemisestä noin 1600-luvulla, kuten romahdusteorian perusteella odotettiin." Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että Rapa Nuin väestö kasvoi tasaisesti 1860-luvulle saakka, jolloin orjakauppiaat sieppasivat satoja saaren asukkaita ja isorokkoepidemia tappoi monia muita.

Tutkimuksessa tunnistettiin myös DNA-osuuksia muinaisista Rapa Nui -genomeista, jotka ovat alkuperäiskansojen alkuperää. Heidän analyysinsa viittaa siihen, että nämä populaatiot sekoittuivat noin 1300-luvulla. "Meidän tulkintamme on, että Rapa Nuin esi-isät asuttivat saaren ensin ja tekivät pian sen jälkeen matkan Amerikkaan", Moreno-Mayer sanoo.

Aiemmat tutkimukset ovat myös kyseenalaistaneet tarinan väestön romahtamisesta. Carl Lipo Binghamtonin yliopistosta New Yorkista sanoo, että oli "mahtavaa" kuulla, että täysin riippumaton todisteiden sarja viittaa samoihin päätelmiin, jotka hänen tiiminsä teki aiemmin tänä vuonna julkaistussa paperissa käyttämällä radiohiiltä ja arkeologisia todisteita. Hän sanoo tutkimuksen vahvistavan, että saarella asui ihmisiä, jotka elivät joustavasti ja menestyksekkäästi eurooppalaisten saapumiseen asti.

Evoluution mukaan antiikkiset ihmiset eivät olleet merenkulkijoita, mutta Genesiksen ja  muiden Raamatun kirjojen ja mukaan  he olivat sitä.

Lähde:

James Woodford 2024 Ancient people of Easter Island made return trips to South America | New Scientist 11. 9.  

Marsin pilvikartta paljastaa ilmakehän, joka poikkeaa omastamme

 

Kuva: ESA/DLR/FU Berlin/A. Cowart

Joel Kontinen

Euroopan avaruusjärjestön Mars Express -avaruusaluksen ottamista kuvista tutkijat ovat luoneet Marsin pilvikartan ymmärtääkseen paremmin Punaisen planeetan ilmastoa. Täydellisin luettelo Marsista löydetyistä pilvistä on paljastanut joukon ilmakehän ilmiöitä, joita ei ole nähty maan päällä.

Marsin ilmakehä on ohut ja koostuu pääasiassa hiilidioksidista. Kun se tiivistyy kylmissä lämpötiloissa ja sekoittuu pölyn ja vesihöyryn kanssa, se voi luoda silmiinpistäviä pilvikuvioita.

Maapallo on tarkoitettu ihmisten asumukseksi, niin kuin Raamattu sen ilmoittaa, mutta Mars ei.

Lähde:

 Alex Wilkins 2024. Cloud atlas of Mars reveals an atmosphere unlike our own | New Scientist 10.9.

Maanjäristykset voivat selittää kuinka valtavia kultahippuja muodostuu kvartsikiveen

 

Kuva:  Ian Dagnall/Alamy

Joel Kontinen

Maanjäristykset voivat aiheuttaa kultahippujen muodostumista kvartsiin muodostamalla mekaanisen rasituksen vaikutuksesta sähkökentän, joka vetää puoleensa syvältä maanalaista nesteeseen liuennutta kultaa. Valtavia kultahippuja yhdistetään usein kvartsiin, joka on kaikkialla esiintyvä mutta kemiallisesti inertti mineraali. Maailman suurimmat kultakimpaleet voivat painaa lähes 100 kiloa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole kyennyt selittämään, miten niin arvokkaat metallipaakut syntyivät. "Mysteeri on ollut se, kuinka voi tehdä suuren kultahipun yhdestä paikasta, kun ei ole ilmeistä kemiallista tai fysikaalista ansaa", sanoo Chris Voisey Monashin yliopistosta Melbournessa.

 Voisey ja hänen kollegansa ovat nyt löytäneet mahdollisen mekanismin. Kun kvartsi altistetaan paineelle, se tuottaa jännitteen, joka houkuttelee veteen liuennutta kultaa. Salaisuus on kvartsin rakenteessa, Voisey selittää. Kvartsi on ainoa runsas mineraali, jonka kiteiltä puuttuu symmetriakeskus. Tämä tarkoittaa, että kun nämä kiteet vääristyvät tai altistuvat seismisen toiminnan paineelle, niiden sisäinen sähkömagneettinen konfiguraatio muuttuu ja ne tuottavat sähköä. Sähköä, joka syntyy mekaanisen rasituksen seurauksena, kutsutaan pietsosähköisyydeksi.

Kulta ja jalokivet luultavasti syntyvät Nooan ajan vedenpaisumuksessa.  

Lähde:

James Woodford 2024. Earthquakes may explain how huge gold nuggets form in quartz rock | New Scientist 2.9.

 

Lentoliskot lensivät kuin nykyajan linnut

 Kuva: Terryl Whitlatch

Joel Kontinen

Suurimmat lentoliskot eli pterosaurukset, muinaiset matelijat, jotka olivat ensimmäisiä selkärankaisia, jotka pystyivät lentämään. Huolimatta siitä, että pterosaurukset elivät evoluution mukaan satojen miljoonien vuosien etäisyydellä toisistaan, ne saattoivat olla enemmän nykyajan lintujen kaltaisia kuin aiemmin uskottiin. Näiden jättimäisten matelijoiden luissa olevat rakenteet viittaavat siihen, että suurimmat käyttivät siipiään liidelläkseen, kun taas pienemmät heiluttelivat siipiään, kuten linnut.

Australian pterosauruksella oli valtava kieli, joka auttoi syömään saalista. Tieto on peräisin Jordanista löydetyistä upeasti säilyneistä pterosaurusfossiileista. "Lennon mekaniikka jättää jäljen luurankoon", sanoo Jeffrey Wilson Mantilla Michiganin yliopistosta. Pterosaurukset nousivat taivaalle noin 80 miljoonaa vuotta ennen lintuja ja lepakoita, evoluution kannattajien mukaan 150 miljoonaa vuotta kestäneen hallituskautensa aikana triaskaudesta liitukauden loppuun, ne valloittivat kaikki maanosat ja kehittivät erilaisia ​​kokoja ja muotoja. Jotkut pterosaurukset olivat pieniä kuin varpunen, kun taas toisten siipien kärkiväli oli yhtä pitkä kuin kaupunkibussilla. Niiden luiden analyysi viittaa siihen, että eri pterosaurukset käyttivät erilaisia ​​lentotaktiikoita pysyäkseen ylhäällä. Wilson Mantilla ja hänen tiiminsä vertasivat kahden eri pterosauruslajin jäänteitä ja olivat iloisia huomatessaan, että luiden 3D-rakenne oli edelleen ehjä.

Mutta lentoliskot ovat älykään suunnittelijan työtä.  

Lähde:

 Corryn Wetzel. 2024. Stunningly preserved pterosaur fossils reveal how they soared | New Scientist 6.9.

Asteroidi osui maahan. Mutta älä huoli, se oli vain pieni

 

Kuva: Catalina Sky Survey/ESA

Joel Kontinen

Äskettäin havaittu asteroidi, nimeltään CAQTDL2, törmäsi Filippiinien itäpuolelle. Avaruuskivi ei aiheuttanut vaaraa, sillä se paloi ilmakehässä ja voi näyttää yhtä kirkkaalta kuin kuu yötaivaalla.

Asteroidi osui maahan noin klo 17.45 Filippiinien saariston pohjoisimman saaren itäpuolella. Sen odotettiin osuvan nopeudella 17,6 kilometriä sekunnissa eli 63 360 kilometriä tunnissa, mikä Alan Fitzsimmons Queen’s University Belfastissa Isossa-Britanniassa sanoo olevan keskimääräinen tällaisille kohteille. ”Älkää antako Hollywoodin elokuvien hämätä, joissa voit nähdä asteroidin taivaalta ja sinulla on aikaa juosta ulos talosta, hakea kissa, hypätä autoon ja ajaa jonnekin. Sinulla ei ole aikaa tehdä sitä", hän sanoo.

Lähde: Matthew Sparkes 2024. 2024 RW1: A small asteroid hit Earth and burned up over the Philippines | New Scientist 4.9.

 

Tähtitieteilijät ovat hämmästyneitä pienten punaisten galaksien vuoksi

 

Kuva: Josephine F.W. Baggen et al. (2024)

Joel Kontinen

 Evoluution uskovat tähtitieteilijät ovat hämmentyneitä pienistä punaisista galakseista, jotka vaikuttavat mahdottoman tiheiltä. JWST:n näkemät "pieni punapiste" -galaksit näyttävät olevan paljon tiiviimmin täynnä tähtiä kuin muut galaksit, mikä herättää suuria kysymyksiä siitä, miten ne tulivat sellaisiksi.

James Webbin avaruusteleskoopin (JWST) havaitsemissa oudon kirkkaissa galakseissa, joita kutsutaan "pieniksi punaisiksi pisteiksi", voi olla enemmän tähtiä kuin muissa tuntemissamme galakseissa. Tiheys näyttää niin niin korkealta, että evolutionisteille on epäselvää, kuinka tähdet edes selviävät törmäämättä naapureihinsa, mikä haastaa tähtitieteilijöiden parhaat ideat galaksien kasvusta. Pian sen jälkeen, kun JWST aloitti etsinnän erittäin kaukaisessa universumissa vuonna 2022, tähtitieteilijät alkoivat nähdä erittäin kirkkaita ja punaisia, mutta ilmeisen pieniä galakseja, joita he kutsuivat pieniksi punaisiksi pisteiksi.

Jumala loi kaikki tähdet hetkessä, joten meidän ei pitäisi miettiä mistä aurinkokunta koostuu, ja millaisia tähtiä se sisältää.

Lähde:

 Alex Wilkins Astronomers puzzled by little red galaxies that seem impossibly dense | New Scientist 30.8.