Petteri Punakuonon sarvet inspiroivat tutkijoita kehittämään kestävämpiä materiaaleja

Kuva: Alexandre Buisse, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Porolla on ällistyttävän lujat sarvet. Ne eivät vahingoitu, vaikka niillä hiukan puskisikin naapuria.

Äskettäin QMUL:in (Queen Mary University of London) tutkijat selvittivät, mitä poron sarvissa tapahtuu nanotasolla.

Sarvin pikkuruiset kuidut on porrastettu sen sijaan, että ne olisivat vierekkäin, joten ne pystyvät liukumaan ja paremmin ottamaan vastaan iskuja, kun porot tappelevat tai kaatuvat.

Tutkijat julkaisivat löytönsä ACS Biomaterials Science & Engineering -tiedelehdessä ja toivovat voivansa hyödyntää porotekniikkaa kehittäessään kestävämpiä materiaaleja.

Poro on aiemminkin viihtynyt tieteen maailmassa. Vuonna 2014 tutkijat saivat selville, että sen kuonossa verisolujen verkosto on 25 prosenttia tiheämpi kuin esimerkiksi ihmisen nenässä. Kuonon punaisuus auttaa säätelemään poron ruumiinlämpöä ja estää sen aivoja kuumenemasta liikaa etenkin silloin, kun se joutuu pakenemaan susia.

Poro ei ole ainoa huikean hienosti suunniteltu eläin.

Äskettäin BBC Earth raportoi antiloopeista, joilla on sisäänrakennettu termostaatti nenässään.

Biomimetiikasta eli luomakunnan nerokkaiden ratkaisujen matkimisesta on tullut trendikäs ja tuottava tutkimusala, joka kertoo älykkäästä suunnittelusta.

Tutkijat ovet hyödyntäneet (tai yrittävät hyödyntää) periaatteita, joita ilmenee esimerkiksi gekon jalassa, kameleontin kielessä, yöperhosen silmässä, ihmisen silmässä, merilevissä, hainevissä, kissan viiksissä, majavan turkissa ja aavikkoliskon nerokkaassa tavassa kerätä kosteutta talteen.

Lähde:

Queen Mary University of London. 2016. Rudolph's antlers inspire next generation of unbreakable materials: The secret behind the toughness of deer antlers. Science Daily. (19.12.).

National Geographic päivittelee: evoluutio kulkee välillä väärään suuntaan

Sokea luolahämähäkki ei todista evoluutiosta.





Joel Kontinen

Darvinistisessa evoluutiossa eliöiden pitäisi kehittyä mutkikkaammiksi vuosimiljoonien vieriessä.

Evolutionistit ovat joutuneet välillä myöntämään, että näin ei aina käy. National Geographic tiesi kertoa meille, että viiden eläimen tai eläinryhmän kehitys ei ole noudattanut tätä kaavaa, vaan ne ovat menettäneet jonkin ominaisuuden tai jopa elimen tai elimiä.

NG mainitsee esimerkkeinä 1) limaajakalat, 2) pingviinit, 3) käärmeet, 4) kirvat ja 5) linnut.

1) Liimaajakalat ovat eläviä fossiileja, jotka muistuttavat suuresti vanhimpia ( ”300 miljoonaa vuotta” sitten eläneitä) esi-isiään, mutta ovat luolarapujen sekä joidenkin hämähäkkieläinten ja salamanterien tavoin menettäneet näkökykynsä.

Tämä kertoo rappeutumisesta.

2) Pingviinit ovat NG:n mukaan hukanneet lentokykynsä.

Tästä ei ole todisteita. Pingviini on suunniteltu lentämään veden halki.

3) Käärmeet ovat menettäneet raajansa.

Tämä väite perustuu kyseenlaisiin todisteisin. Muinaiset käärmeet muistuttavat nykykäärmeitä.

4) Kirvat ovat menettäneet elimen, jolla ne voisivat ulostaa.

Kirva syö vain kasvien mettä, joten sen ei tarvitse olla muiden hyönteisten klooni.

5) Linnut ovat menettäneet hampaansa. Oletus perustuu pitkälti
Archaeopteryxin hampaisiin. Sitä voi tuskin yleistää kaikkiin muinaisiin lintuihin.

Monet National Geographic muutoksista johtuvat pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä, ja ainakin osa voidaan selittää epigenetiikalla.

Lähde:

Morber, Jenny. 2016. 5 Times Evolution Ran in ‘Reverse’. National Geographic (6.10.).

Richard Dawkinsin painajainen: roska-RNA suojaa syövältä ja pitää meidät kunnossa

Proteiinien valmistus on tarkkaa työtä, eikä sitä tehdä roskalla. Kuva: Boumphreyfr, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Olipa kerran aika, jolloin ajateltiin, että itsekkäät geenit näyttelevät pääosaa perimässämme ja että 98 prosenttia genomistamme on evoluutiolta tähteeksi jäänyttä täysin tarpeetonta roinaa.

Jos jokin DNA:n pätkä ei koodannut (valmistanut) proteiineja, sitä pidettiin roskana eikä kukaan vaivautunut tutkimaan sitä.

Roska-DNA:n lisäksi meissä piti tietenkin olla myös roska-RNA:ta.

Kunnes kävi ilmi, ettei meissä ollutkaan roskaa.

Nyt tiedetään, että sekä roska-DNA:lla että roska-RNA:lla on tärkeitä tehtäviä. Ilman niitä olisimme huomattavasti sairaampia.

Tuore Naturessa julkaistu tutkimus viittaa siihen, että lncRNA (Long Non-Coding RNA) säätelee lihasten toipumista ja kasvua edistäviä prosesseja ja saattaa estää syöpää.

Vaikka lncRNA ei tuota proteiineja, ainakin jotkin niistä valmistavat polypeptideja, jotka ovat proteiineja lyhyempiä aminohappoketjuja.

Esimerkiksi LINC00961-niminen lncRNA-molekyyli valmistaa 90 aminohaposta koostuvan molekyylin.

Sillä on kaikkea muuta kuin mitätön rooli: se säätelee mTORC1-nimisen preteiinikompleksin työtä.

Tämä kompleksi toimii mittarina, joka tarkistaa, onko soluissa riittävästi ravinteita. Lisäksi se vaikuttaa esimerkiksi aineenvaihduntaan, solun kasvuun ja lisääntymiseen. Jos se ei toimisi kunnolla, seurauksena saattaisi olla vaikka syöpä.

Solussa on niin paljon hienosäätöä, korjausmekanismeja ja sisäkkäisiä systeemejä, että darvinistisilla selityksillä ei ole muuta virkaa kuin varoittaa dogmaattisen tieteen vaaroista.

Lähde:

Beth Israel Deaconess Medical Center. 2016. Research Reveals the Importance of Long Non-Coding RNA Regulating Cellular Processes. (26.12.).

Lisää päänvaivaa darvinisteille: merikilpikonnan vanhin esi-isä on – merikilpikonna

Kuva: Brocken Inaglory. Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Alabamasta löydetyt merikilpikonnien fossiilit saavat eläintieteilijät kirjoittamaan merikilpikonnien evoluution uudestaan.

Konnavainajien iäksi arvioidaan ”80 miljoonaa vuotta”, ja ne ovat sataprosenttisesti merikilpikonnia.

Tutkijat olettavat, että merikilpikonnien evoluutio on ainakin jossain määrin kulkenut väärään suuntaan: he uskovat, että dinosaurusten aikana konnalajeja oli enemmän kuin nykyisin, mutta ne olivat silti täysin merikilpikonnia.

Merikilpikonna on elävä fossiili, joka on uhmannut evoluutiota jo ”230 miljoonaa” vuotta.

Ne haastavat darvinistisia selityksiä jo heti kuoriuduttuaan: ne osaavat suunnistaa heti mereen, turvaan linnuilta, jotka kernaasti pistelisivät ne poskiinsa.

Lähde:

Shonesy, Katherine. 2016. UAB Grad Student Uncovers Alabama Fossils Likely From Oldest Ancestor of Modern Sea Turtles. University of Alabama at Birmingham (3.10.).

Asia Bibi: pakistanilaiskristityn seitsemäs joulu telkien takana

Asia Bibi. Kuva: The Voice of the Martyrs.



Joel Kontinen

Asia Bibi on pakistanilainen kristitty, joka joutuu viettämään jo seitsemännen joulunsa vankeudessa.

Tätä 45-vuotiasta viiden lapsen äitiä syytetään jumalanpilkasta.

Syyte sai alkunsa varsin pienestä: kesäkuussa 2009 hän oli tarjonnut musliminaisille kulhollisen vettä.

Muslimit pillastuivat. Heistä kristitty oli saastuttanut kulhon. Kohta he paisuttelivat tapahtunutta ja näkivät siinä jumalanpilkkaa, etenkin kun hän oli sanonut:

“Meidän Kristuksemme uhrasi elämänsä ristillä meidän syntiemme vuoksi. - - Meidän Kristuksemme elää.”

Pakistanilaiset muslimit tulkitsivat tämän jumalanpilkaksi, koska heidän mielestään Jeesus ei voinut sovittaa syntejä eikä myöskään kuolla.

Asia Bibi on yksi 200 miljoonasta kristitystä, jotka kärsivät uskonsa vuoksi.

Äskettäin islamistit räjäyttivät Kairossa pommin koptikirkossa aamurukousten aikana ja tappoivat 25 kristittyä ja haavoittivat 45:tä.

Turkissa amerikkalaista pastoria Andrew Brunsonia pidetään telkien takana. Häntä syytetään terroristijärjestön jäsenyydestä. Väite on tempaistu tuulesta.

Esimerkiksi Sudan ja Iran ovat myös vaarallisia maita kristityille.

Vaikka kuolemaan tuomittu sudanilaislääkäri Meriam Yahia Ibrahim ja amerikkalaisiranilainen pastori Saeed Abedini pääsivätkin vapauteen, Asia Bibin tavoin monet kristityt ovat tänä jouluna edelleenkin vankilassa uskonsa vuoksi.

Lähde:

Bashir, Martin. 2016. Asia Bibi: Christmas in a prison cell. BBC News (22.12.).

Big bang vaikeuksissa: Pimeää ainetta ei ole

Gravitaatiolinssi kuuluu Einsteinin painovoiman ennustuksiin. Kuva: NASA, N. Benitez (JHU), T. Broadhurst (Racah Institute of Physics/The Hebrew University), H. Ford (JHU), M. Clampin (STScI), G. Hartig (STScI), G. Illingworth (UCO/Lick Observatory), the ACS Science Team ja ESA.




Joel Kontinen

Big bang on henkitoreissaan. Alkuräjähdykseen perustuvassa kosmologiassa alkaa olla niin paljon reikiä, että sitä on liki mahdotonta parsia kokoon.

Alussa piti olla kvanttifluktuaatio, mutta tästä ei ole mitään todisteita.

Sitten koitti inflaatioksi kutsuttu vaihe, jolloin koko universumi oletettavasti laajeni valon nopeutta vikkelämmin.

Äskettäin New Scientist kutsui inflaatiota täysin pöhköksi (bonkers) ideaksi.

Alkuräjähdyksen olisi pitänyt tuottaa yhtä paljon antimateriaa kuin materiaa, jolloin koko maailmankaikkeus olisi poksahtanut hajalle.

Antimateria on enimmäkseen pysytellyt piilossa, joskin välillä fyysikot ovat raportoineet havainneensa pikkuruisia määriä tätä ujon pelokasta ainetta.

Pimeä aine ja yhtä pimeä energia ovat niin ikään hukassa, vaikka 95 prosenttia universumin aineesta ja energiasta pitäisi koostua juuri niistä.

Tutkijat eivät vuonna 2012 löytäneet mitään todisteista pimeästä aineesta.

Tämä kesänä päättynyt kaksivuotinen koe ei niin ikään havainnut siitä merkkiäkään.

Äskettäin Margot Brouwer (Leidenin yliopisto) ja kollegat yrittivät mitata, miten gravitaatiolinssi toimii suurennuslasin tavoin ja taittaa ja voimistaa kauempana olevien galaksien valoa, niin kuin Einstein oli ennustanut.

He yrittivät myös mitata galaksien pimeää ainetta, mutta huomasivat, että havainnot voitiin selittää jopa hieman paremmin turvautumatta hypoteettiseen pimeään aineeseen.

Näyttää siltä, että alun perin Mordehai Milgromin kehittämään Modified Newtonian Dynamics (MOND) -teoriaan perustuva malli vastaa paremmin todellisuutta.

Pimeälle energialle kuuluu yhtä huonoa kuin pimeälle aineelle.

Mitä tästä opimme? Alussa ei ollut kvanttifluktuaatiota vaan Sana, jossa ei ole mitään pimeää.

Tämä valo loistaa edelleenkin pimeydessä.

Lähde:

Anderson, Mark. 2016. First test of rival to Einstein’s gravity kills off dark matter. New Scientist (15.12.).

Australian abojen tähtitieteen taidot häkellyttävät evolutionisteja

Kuva: Steve Jurvetson, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Astronomi Ray Norris tunnustaa New Scientistissa pystyvänsä tunnistamaan 20 tähteä yötaivaalta. Hänen aboystävänsä Bill Yidumduma Harney sen sijaan kykenee identifioimaan kolmisen tuhatta tähteä.

Norris on opiskellut tähtitiedettä kahdessa Ison-Britannian yliopistossa (Cambridge ja Manchester), kun taas Harney oppi lukemaan yötaivasta Pohjois-Australian aboyhteisössä avaamatta avaruustieteen tiedekunnan ovea.

Norris arvelee, että abot ovat tarkkailleet tähtiä jo ennen Stonehengen ja pyramidien aikaa, suunnistaneet niiden avulla ja välittäneet tietonsa suullisesti jälkipolville.

Euroopasta tulleet siirtolaiset pitivät aboja primitiivisinä, hädin tuskin ihmisinä. Mutta vaikka abot eivät osanneet kirjoittaa, heillä oli jo tuhansia vuosia sitten taitoja, joista voisimme olla kateellisia.

Näyttänee siltä, että usko evoluutioon on synnyttänyt täysin virheellisen kuvan menneisyydestä.

Neandertalilaisten piti olla äärimmäisen primitiivisiä, mutta nyt tiedetään, että he esimerkiksi lämmittivät kotiluolansa, käyttivät lämmintä vettä, purjehtivat Kreikan saaristossa ja rakensivat luolaansa mini-stonehengen.

Norris arvelee, että abot suunnistivat meritse Australiaan tähtien avulla ja ehkä myös keksivät tähtitieteen paljon ennen muita.


Lähde:

Norris, Ray. 2016. Were Aboriginal Australians the first astronomers? New Scientist (14.12.).

Lisää ihmettelemistä Richard Dawkinsille: Silmämme osaavat korjata virheitä

Kuva: Paul Savage, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Richard Dawkins on monesti väittänyt, että ihmisen silmä on suunniteltu huonosti.

Monet asiantuntijat ovat täysin eri mieltä.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että silmä on suunniteltu erinomaisen hyvin. (Lue lisää silmän hienoista ominaisuuksista täältä, täältä ja täältä.)

Silmät inspiroivat Sonyn insinöörejä suunnittelemaan parempia kameroita.

Suomalaisen silmäkirurgin Juhani PIetilän mukaan silmä todistaa luomisesta.

Äskettäin PLOS Computational Biologyssä julkaistussa tutkimuksessa kerrottiin, että silmän neuronit eli hermosolut pystyvät tunnistamaan näkövirheitä ja viestimään niistä aivoille, jotka korjaavat virheet automaattisesti.

Psalmissa 139:14 sanotaan: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.”

Silmä kertoo myös ihmisen ainutlaatuisuudesta. Apinalla ei ole silmänvalkuaista, mutta meillä on.

Lähde:

PLOS. 2016. Neurons in the human eye are organized for error correction: Cells that send visual signals to the brain act collectively to suppress noise and improve accuracy. Science Daily (17.11.).

Lisää ihmettelemistä evolutionisteille: Dinosaurusten esi-isät elivät yhtä aikaa dinosaurusten kanssa

Dinojen esi-isä? Kuva: Nobu Tamura, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että dinosaurukset kehittyivät dinojen kaltaisista eläimistä, mutta äskettäin Current Biology julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan nämä oletetut esi-isät elivät yhtä aikaa hirmuliskojen kanssa.

Tutkijat kaivoivat Brasiliasta esiin Ixalerpeton -nimisen liskon ”230 miljoonaa vuotta” vanhasta kerrostumasta. He löysivät siinä myös ison sauropodin.

Sauropodit olivat suurimpia koskaan eläneitä maaeläimiä ja saattoivat kasvaa 40 metrin pituisiksi.

Oppikirjojen selostus kehitysopista ei ole aikoihin vastannut todellisuutta. Fossiilit eivät piittaa evolutionistien luokitteluista, vaan esimerkiksi oletetut jälkeläiset (linnut) ovat toisinaan vanhempia tai yhtä vanhoja kuin niiden esi-isät (dinosaurukset).

Nature tiesi kertoa jo vuonna 2005, että ainakin ankka, kana ja jotkin lentokyvyttömät linnut elivät samaan aikaan dinosaurusten kanssa, ja pari vuotta sitten PLoS ONE raportoi dinosauruksesta, joka oli syönyt linnun.

Myös monet nisäkkäät elivät dinosaurusten kaudella.

Lääketieteen tohtori Carl Werner on selvittänyt, että ainakin 432 nisäkäslajia ja esimerkiksi ankat, flamingot ja papukaijat elivät samaan aikaan dinojen kanssa.

Liskoja, lintuja, dinosauruksia ja nisäkkäitä on myös löydetty samasta joukkohaudasta.

Lähde:

Phys.org. 2016. Dinosaurs' rise was 'more gradual,' new fossil evidence suggests (10.11.).

Astronautti John Glenn: “Kun näkee kaiken tämän luomakunnan, on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan”

John Glenn vuonna 1962. Kuva: NASA, public domain.




Joel Kontinen

Kun Juri Gagarin oli ensimmäisenä ihmisenä kiertänyt maapallon avaruudessa vuonna 1961, hän sanoi, ettei hän ollut nähnyt Jumalaa lennollaan. Hänelle onnistunut avaruuslento oli todiste sosiaalisen yhteiskuntajärjestelmän ylivoimaisuudesta.

Kuuta kiertäneet Apollo-8:n astronautit sen sijaan lukivat Genesiksen alkujakeet joulutervehdyksenä maan asukkaille vuonna 1968.

Ja astronautti Frank Borman kertoi nähneensä todisteita Jumalasta kuulennolla.

Lisäksi USA:n kuuohjelman isä Wernher von Braun oli kreationisti.

NASA:n leivissä oli (ja on) myös muita kreationisteja, esimerkiksi astronautit James Irwin ja Jeff Williams.

Viime viikolla kuollut entinen astronautti John Glenn kiersi maapallon avaruudessa ensimmäisenä amerikkalaisena vuonna 1962 Friendship 7 -aluksella.

Hän palasi avaruuteen vielä vuonna 1998 sukkulalennolla. Katsellessaan maata hän sanoi: “Kun näkee kaiken tämän luomakunnan, on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan.”

Glennin kristillinen usko ei valitettavasti ollut kovin oikeaoppista. Hän oli vapaamuurari.

Ja vaikka hän uskoi Jumalaan ja luomiseen, hän piti myös jonkinasteista teististä evoluutiota mahdollisena.

Lähde:

BBC news. 2016. John Glenn, first American to orbit Earth, dies aged 95. (8.12.).

Höyhendino: Dinosauruksen vai linnun höyheniä meripihkassa?

Kuva: Ryan McKellar, Royal Saskatchewan Museum, Fair Use -periaate.




Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ovat sisäistäneet dinosaurusten ja lintujen oletetun sukulaisuuden siinä määrin, että englanninkielinen Wikipedia kutsuu lintuja myös lintumaisiksi dinosauruksiksi (avian dinosaurs), ja he ovat tulkinneet monet kyseenalaiset löydöt todisteiksi uskomuksestaan.

Toiset tutkimukset taas haastavat tällaiset uskomukset.

Viestimet ovat pari päivää herkutelleet Burmasta löydetystä meripihkankappaleesta, jossa näkyy 3,7 sentin pituinen höyhenpeitteinen pyrstö tai sen osa.

Current Biology julkaisi löydöstä tutkimuksen, ja monet tiedelehdet raportoivat haltioituneina löydöstä.

Yksi oli kuitenkin joukosta pois: maailman johtava tiedelehti Nature, joka aikanaan myös jätti raportoimatta National Geographicin dinolinnusta eli Archaeoraptorista.

Otus osoittautui väärennökseksi.

Lida Xingin johtama ja National Geographicin rahoittama tutkimusryhmä osti meripihkan torilta.

Sitä oli jo ehditty työstää koruksi, mutta tämä ei oletettavasti vaikuttanut sen sisältöön, jota aluksi erehdyttiin luulemaan kasviksi.

Sen oletettu ikä on ”99 miljoonaa” vuotta, ja höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä.

Millä perusteella höyhenet olisivat olleet osa dinosauruksen pyrstöä?

Tutkijat arvelevat, että otus oli pitkäpyrstöinen ja että sillä on saattanut olla jopa yli 25 nikamaa pyrstössään.

Mutta kappaleessa on todistettavasti vain kaksi (2) nikamaa; kaikki muu on olettamusta. Pehmeät kudokset ja muu aines haittaavat havaintoja siinä määrin, että tutkijat eivät voi olla varmoja nikamien määrästä.

He eivät edes tiedä, mistä kohdasta meripihkaan jämähtänyt osa on peräisin.

Pitkäpyrstöiset linnut eivät välttämättä ole dinosauruksia. Esimerkiksi Archaeopteryx on kaikesta propagandasta huolimatta lentokykyinen lintu. Tutkijat pitävät myös Jeholornistä lintuna.

Nykyinen löytö ei muutenkaan tue evolutionistien teesiä kovin hyvin. Archaeopteryx on sitä ”50 miljoonaa vuotta” vanhempi ja se on silti lintu.

Mutta evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, vaikka ne olisivat nuorempia kuin aidot linnut, joiden esi-isiä niiden pitäisi olla.

Löytö ainakin viittaa vahvasti siihen, että muurahaiset eivät ole muuttuneet miesmuistiin (ks. kuva yllä).

Samat tutkijat julkaisivat aiemmin Nature Communications -lehdessä tutkimuksen meripihkasta löytyneistä liki "100 miljoonaa vuotta" vanhoista linnunsiivistä.

Tuolloin New Scientist piti niitä dinosauruksen höyheninä, kun taas National Geographic veikkasi niitä linnun suliksi.

Lähteet:

Sherwin, Frank. 2016. Another Feathered Dinosaur Tale. Institute for Creation Research (10.12.).

Xing, Lida et al. 2016. A Feathered Dinosaur Tail with Primitive Plumage Trapped in Mid-Cretaceous Amber. Current Biology 26: 1–9.

Uusi darvinistinen tarina: ihmisen esi-isä kadotti häntänsä kahdesti

Evolutionisti uskoo, että ihmisen esi-isä on hukannut häntänsä. Seepra ei vielä ole ehtinyt.



Joel Kontinen

Joskus darvinistisista tarinoista puuttuu pää ja häntä tai joskus vain häntä, niin kuin tuoreimmassa viritelmässä.

Current Biology pohtii, miksi me emme koiran tavoin heiluta häntämme, vaikka meidän oletetuilla esi-isillämme oli häntäluun jatkeena muutakin kuin ilmaa.

Lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen varhaisilla esi-isillä oli häntä, mutta he (tai ehkä pikemminkin ne) hukkasivat ne kaksi eri kertaa.

Ensimmäinen ”esi-isä” oli ”350 miljoonaa vuotta” sitten elänyt kala, jolla lapsuudessaan oli sekä suomupeitteinen pyrstö että sen päällä kasvava pyrstöevä.

(Englannin kielen sana tail voi tarkoittaa sekä häntää että pyrstöä.)

Nykykaloilla pyrstö ja pyrstöevä kasvavat erillään.

Darvinisti uskoo, että noustuaan maihin kalat kadottivat pyrstöevänsä mutta säilyttivät pyrstönsä, josta kehittyi esimerkiksi koiran tai apinan häntä.

Toisen kerran esi-isämme kadotti häntänsä, kun hän erehtyi muinaisella savannilla nousemaan kahdelle jalalle.

Fossiilit eivät tue tällaista satuilua, mutta evolutionistit eivät ennenkään ole tarvinneet uskolleen vankkoja todisteita.

Heille usko on luja luottamus fossiileihin, jotka edelleenkin puuttuvat ja joita tuskin koskaan on edes ollut olemassa.

Lähde:

Viegas, Jen. How Humans Lost Their Tail, Twice. Live Science (6.12.).

Vesinokkaeläimen myrkystä diabeteslääkettä

Kuva: Dr. Philip Bethge, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Evolutionisteille vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on mysteeri.

Vesinokkaeläin eli jo dinosaurusten kaudella, ja muiden mosaiikkimaisten eläinten tavoin se uhmaa darvinistista evoluutiota.

Tämä vikkelä kosteikkoeläin on siinäkin mielessä erikoinen, että nokkasiilin (Tachyglossus aculeatus) tavoin se voi puolustautua myrkyllä. Koirailla on takaraajoissa rauhasia, joiden myrkky sisältää myös GLP-1-nimistä hormonia.

Se edistää insuliinin vapautumista, joten tutkijat toivovat voivansa valmistaa seosta synteettisesti ja käyttää sitä lääkkeenä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Evoluution kannattajat ovat monesti väittäneet, että hyvä Jumala ei ole voinut luoda myrkyllisiä eläimiä.

Mutta he eivät usko syntiinlankeemukseen, joka toi kuoleman, kärsimyksen ja pahuuden maailmaan.

Siitä huolimatta Jumala pitää huolta myös eläimistä ja auttaa niitä selviytymään monesti vaarallisissa oloissa.

Hyvin pienet muutokset voivat tehdä jostain seoksesta myrkyllisen.

On loogista uskoa, että syntiinlankeemuksessa aiheutui epigeneettisiä muutoksia, jotka saivat jotkin eläimet tuottamaan myrkkyä.

Lähde:

BBC news. 2016. Platypus venom paves way to possible diabetes treatment (30.11.).

Israelilaiset keksivät varhaisimmat aakkoset 3800 vuotta sitten, uusi tutkimus päättelee

Tuoreen tutkimuksen mukaan muinaiset israelilaiset kehittivät tällaisista hieroglyfeistä varhaisimmat aakkoset, joissa oli 22 kirjainta. Kuva: Jon Bodsworth.




Joel Kontinen

Juutalaiset saattoivat keksiä aakkoset jo silloin, kun muut Lähi-idän kansat vielä tyytyivät hieroglyfeihin.

Arkeologi ja epigrafian tutkija Douglas Petrovich (Wilfrid Laurier University) esitteli tuoreen löytönsä American Schools of Oriental Research -järjestön vuosikokouksessa 17.11.

Tutkiessaan 3800 vuotta vanhoja kiveen hakattuja tekstejä egyptiläisessä museossa Petrovich huomasi tekstissä sanan heprealaiset. Löytö sai hänet tutkimaan kirjoituksia tarkemmin.
Hän arvelee, että heprealaiset pelkistivät egyptiläisten mutkikkaan kirjoitusjärjestelmän varhaisimmiksi aakkosiksi.

Petrovich pystyi myös tunnistamaan teksteistä nimet Joosef, Asenat ja Manasse, jotka ovat meille tuttuja 1. Mooseksen kirjasta.

Löytö tukee Vanhan testamentin historiallisuutta. Se vahvistaa Genesiksen loppulukujen historiallisuuden. Heprealaiset olivat Egyptissä juuri silloin, kun Raamattu sanoo heidän olleen siellä eli osapuilleen 1876–1442 eKr.

Joosefin nimi esiintyy myös faraoiden ajan kolikoissa.

Jotkut skeptikot ovat otaksuneet, että Mooses ei ole voinut kirjoittaa Pentateukkia (eli Vanhan testamentin viittä ensimmäistä kirjaa), koska heidän mielestään juutalaiset eivät tuolloin osanneet kirjoittaa.

Väite on siepattu tuulesta. Arkeologit ovat löytäneet useita vanhoja hepreankielisiä tekstejä. Juutalaiset osasivat kirjoittaa jo varsin varhain.

Arkeologiasta on tullut Raamattuun uskovien ystävä. Monet löydöt tukevat Vanhan testamentin historiallista luotettavuutta (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä, tästä ja tästä).

Lähde:

Bower, Bruce. 2016. Oldest alphabet identified as Hebrew. Science News (19.11.).

Evoluution muna vai kana -ongelma merenpohjassa: pikkuäyriäiset vai merenpohjat kukat?

Kuva: Ria Tan, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Meren elämä on hämmästyttävämpää kuin mitä vielä äskettäin oletimme.

Tutkijat olivat olettaneet, että aallot tai virtaukset pölyttävät merenpohjan kasvit – joissa voi olla valokuvauksellisen kauniita kukkia – mutta äskettäin meksikolaiset tutkijat huomasivat, että pikkuruiset äyriäiset ovat omaksuneet mehiläisen roolin ja käyvät pölyttämässä kasvit.

Symbioosi toimii siis myös meren pohjassa.

Tämä viittaa vahvasti siihen, että sekin ekosysteemi on suunniteltu kokonaisuutena. Äyriäiset saavat ravintonsa kukkien medestä. Ja ilman äyriäisiä merenpohjan elämä saattaisi kuolla.

Evoluutiolle tämä merkitsee uutta muna vai kana -ongelmaa. Niistä ei kehitysopissa ole puutetta.

Lähde:

Benson, Emily. 2016. Bees of the sea: Tiny crustaceans pollinate underwater plants. New Scientist (2.12.).

Lentävä lohikäärme kertoo nerokkaasta suunnittelusta

Draco sumatranus. Kuva: Biophilia curiosus, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Meidän on vaikea välttyä kuulemasta lohikäärmeistä vaikka emme edes lukisi Harry Pottereita. Niihin törmää legendojen ja mytologian lisäksi vaikkapa kiinalaisessa horoskoopissa, jossa on esimerkiksi rotan, apinan ja hevosen lisäksi myös lohikäärme.

Australian Kurandassa pieni museo esittelee lohikäärmeen munia. Museo ei tosin paljasta, millaisen otuksen fossiloituneita jälkeläisiä ne ovat.

Lohikäärme elää myös eläinten nimissä:

Komodonvaraani (Varanus komodoensis) on aikamme suurin lisko. Sen englanninkielinen nimi on Komodo dragon eli Komodonlohikäärme, ja se muistuttaa jossain määrin dinosauruksia.

Lohikäärme on päässyt myös hiukan pienemmän liskon nimeen: Kaakkois-Aasian metsiköissä elävä Draco sumatranus eli Sumatran lohikäärme pystyy liitämään puusta toiseen siivekettä tai purjetta muistuttavan ihopoimunsa avulla.

Tämä pikkulohikäärme kasvaa vain yhdeksän sentin pituiseksi, joskin sen häntä lisää pituutta toisen mokoman. Se pystyy levittämään purjeensa eturaajoillaan niin vikkelästi, että sitä on vaikea kuvata, ja myös ohjaamaan liitoaan.

Kuvaillessaan liitoliskon taitoja New Scientist turvautuu aukkojen evoluutioon ja spekuloi, että sen raajat kehittyivät juuri tätä tarkoitusta varten – ikään kuin sokea kelloseppä olisi nähnyt, mitä se tekee.

Draco sumatranus kertoo meille nerokkaasta suunnittelusta, aivan kuten sitä vielä pienempi pommikiitäjä, jolla myös on lohikäärmeen ominaisuus: se puhaltaa 100-asteista kaasua ahdistajiensa niskaan.

Lähde:

Holmes, Bob. 2016. Dragon lizards fly by grabbing their fold-up wings with ‘hands’. New Scientist (1.12.).

Harvardin avaruustieteilijä: Ihmiskunnalla on erikoisasema universumissa

Linnunrata: Kuva: ESO, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Monet evoluutioon turvautuvat skeptikot, esimerkiksi Carl Sagan ja Stephen Hawking, pitävät ihmistä kosmisen sattuman seurauksena.

He uskovat, että kun aikaa on riittävän monta miljardia vuotta, tähtipölystä ja elottomasta kaasusta muodostuu viimein olento, joka pohtii, mistä hän on tullut ja minne hän on menossa.

Sattumaan luottaminen on kuitenkin kiistanalaista.

Harvardin yliopiston avaruustieteen lehtori, astrofyysikko Howard A Smith kirjoitti kiitospäivän jälkimainingeissa Washington Postissa, että meidän tulisi olla kiitollisia myös erikoisasemastamme.

Hän kumoaa kirjoituksessaan Saganin ja Hawkingin näkemykset ihmisen mitättömyydestä ja painottaa, että emme pääse karkuun antrooppista periaatetta.

Maailmankaikkeus ei alkuunkaan näytä siltä, että se olisi syntynyt sattumalta, vaan luonnon neljä perusvoimaa – painovoima, sähkömagneettinen voima, heikko ydinvoima ja vahva ydinvoima – on hienosäädetty tekemään elämän mahdolliseksi ja myös takaamaan sen jatkuvuuden.

Smithin mukaan tämä ei voi olla sattumien summa, koska vain pienoinen muutos missä tahansa perusvoimassa merkitsisi sitä, että universumi ei olisi edes syntynyt.

Vaikka hän uskoo alkuräjähdykseen (big bang), hän näkee sitä seuranneessa kosmisessa inflaatiossa merkkejä teleologiasta eli tarkoitushakuisuudesta.

Hän on ateistifilosofi Thomas Nagelin kanssa samaa mieltä siitä, että naturalistiset prosessit eivät yksinään pysty selittämään universumin hienosääntöä vaan siinä näkyy älykäs suunnittelu.

Edes usko multiversumeihin eli moniin rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin ei pelasta ateistista ajattelua luonnon suvereenisuudesta.

Myös eksoplaneetat eli muita tähtiä kiertävät planeetat kertovat maapallon ainutlaatuisuudesta ja haastavat naturalistisia teorioita.

Ja elämän naturalistinen synty on edelleenkin täysin mahdotonta.

Me siis olemme ainutlaatuisia ja siitä meidän on syytä olla kiitollisia.

Lähde:

Smith, Howard A. 2016. Humanity is cosmically special. Here’s how we know. The Washington Post (25.11.).

Moraalin alkuperä on darvinistille ongelma

Auguste Rodin: Ajattelija (public domain).




Joel Kontinen

Voiko järkeen luottaminen olla moraalinen kysymys? Joukko psykologeja tnäyttää ajattelevan näin. He julkaisivat äskettäin PLOS ONE:ssa raportin, jossa he vertailivat kahdeksaa tutkimusta ja pyrkivät pisteyttämään asteen, jolla ihmiset rationalisoivat moraalisuuden.

Esitellessään tutkimusta Phys.orgissa Brian Flood todistelee, että evoluutioteoria on niitä yhteiskunnallisia uskomuksia, joissa toinen osapuoli turvautuu loogiseen päättelyyn ja tieteellisiin todisteisiin ja toinen osapuoli ei tee niin.

Moraali ja logiikka ovat immateriaaleja eli aineettomia ominaisuuksia, eikä niitä siten edes pitäisi olla olemassa puhtaasti naturalistisessa /materiaalisessa maailmassa, joten evoluution vetoaminen tuntuu oudolta.

Tutkimus pyrkii irrottamaan moraalin uskosta Jumalaan ja markkinoi sen sijalle sekulaarisia moraalisia arvoja.

Flood onnistuu myös yhdistämään USA:n äskeiset presidenttivaalit moraalisuuteen, joskaan ei sillä tavoin kuin olisimme odottaneet.

Darvinistinen logiikka olisi suosinut Hillary Clintonia, vaikka hän salllisi abortin vielä vauvan synnyinhetkellä.

Oikeus elämään ei siis näyttäisi perustuvan darvinistiseen moraaliin, joka on antanut meille sotia, kärsimystä, verisiä vallankumouksia, kansanmurhia, holokausteja, abortteja ja eutanasiaa.

Järjen palvonta johtaa lopulta kaaokseen riippumatta siitä, millä verukkeella sitä yritetään pönkittää.

Evoluutioon perustuva maailmankuva ei sitä paitsi edes ole looginen. Se turvautuu liiaksi toiveajatteluun ja haluun pitää Jumala kaiken ulkopuolella.

Mutta Hänen kätensä jäljet näkyvät kaikkialla universumissa, myös meissä.


Lähde:

Flood, Brian. 2016. Reliance on reason, evidence as a moral issue measured in study. Phys.org (21.11.).

Elävän fossiilin poikaset varttuvat Sydneyn eläintarhassa

Nokkasiili on elävä fossiili.




Joel Kontinen

Nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) on vesinokkaeläimen tavoin sikäli erikoinen nisäkäs, että se ei synnytä eläviä poikasia, vaan sen jälkeläiset kuoriutuvat munasta niin kuin linnut tai matelijat.

Evolutionisti voi pitää nokkasiiliä primitiivisenä olentona, mutta se on selvinnyt Australian karuissa metsissä jopa silloin, kun tuli polttaa maan karrelle.

Nokkasiili kaivautuu maahan, vaipuu horrosmaiseen tilaan ja odottaa, kunnes vaara on ohitse.

Sydneyn Tarongan eläintarhassa kuoriutui elokuussa kolme pientä nokkasiiliä.

Pienin niistä painaa nyt 250 grammaa. Ne enimmäkseen nukkuvat, ja niiden piikit alkavat vasta kasvaa.

Nokkasiili ei ole ehtinyt muuttua juuri lainkaan ”15 miljoonaan vuoteen”, joten se on mysteeri evoluutiolle ja sopii huonosti Darwinin kovia kokeneeseen elämänpuuhun.

Eläinkunnasta ei puutu kummajaisia. EsImerkiksi koala, maasika, kiivi ja hoatsin niin ikään haastavat kehitysopin.

Lähde:

BBC News. 2016. Australia echidnas: Sydney zoo celebrates first puggle births in decades (18.11.).

Jupiterin kuun Ion aktiiviset tulivuoret uhmaavat uskoa vuosimiljardeihin

Kuva: NASA/JPL/USGS.




Joel Kontinen


Harva tulivuori jaksaa tuprutella laavaa vuosimiljoonia, etenkään jos lämpötila pysyttelee – 130 celsiusasteessa niin kuin Iossa, Jupiterin temperamenttisessa kuussa.

Ion tulivuori Loki Patera on aurinkokunnan elinvoimasin tulivuori, joka on syytänyt laavaa nielustaan vuosikaupalla. Laava sulattaa Ion pinnan, joka pian tääs jäätyy.

Ja sitten jää sulaa, Niin pieni piiri pyörii – vuosimiljardeja?

Myös Plutossa on aktiivisia tulivuoria.

Pikkuplaneetta Ceres on niin ikään geologisesti kaikkea muuta kuin passiivinen.

Toimivat tulivuoret viittaavat vahvasti siihen, että aurinkokunta ei ole miljardeja vuosia vanha. Ne puoltavat Genesiksestä loogisesti pääteltyä huomattavasti nuorempaa ikää


Lähde:


Sokol, Joshua. 2016. Window to hell: Io’s strongest volcano changes face as we watch. New Scientist (21.11.).





.

Teinitytön ruumis syväjäädytetään sekulaarisen ylösnousemuksen toivossa

Kaikkialla maailmassa on muistutuksia elämän katoavuudesta.





Joel Kontinen

Isossa-Britanniassa tuomioistuin päätti, että 14-vuotiaan tytön ruumis voidaan syväjäädyttää ja lähettää säilytettäväksi Arizonassa sijaitsevaan laitokseen (Alcor Life Extension Foundationiin).

Harvinaista syöpää sairastanut tyttö oli ennen kuolemaansa tutkinut kryoniikkaa. Hän toivoi, että lääketiede voisi joskus tulevaisuudessa voittaa hänen sairautensa ja näin herättää hänet eloon.

Tytön äiti puolsi ratkaisua, mutta hänen eronnut isänsä oli vastustanut sitä, kunnes tämä viime hetkillä myöntyi tyttärensä pyyntöön.

Kryoniikka on tieteisuskovien vastaus elämän katoavuuteen.

Myös transhumanismi pyrkii kumoamaan kuoleman. Siinä hyödynnetään huipputeknologiaa ja esimerkiksi ladataan aivojen sisältö tietokoneelle.

Ihminen ei tosin silläkään keinolla voi elää ikuisesti. Ja me olemme sitä paitsi muutakin aivomme sisältö.

Kuolema tuli ihmisten maailmaan sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja heidät karkotettiin Eedenistä.

Raamatun mukaan kuolema on peruuttamaton. Kukaan ei voi välttää sitä.

Vaikka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, koitti päivä, jolloin tämä kuoli toistamiseen.

On vain yksi keino elää ikuisesti. Se ei ole tieteisusko vaan raamatullinen usko. Kun Lasarus oli kuollut, Jeesus sanoi Martalle (vainajan sisarelle): "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” (Joh. 11:25).

Lähde:

Bowcott, Owen ja Amelia Hill. 2016. 14-year-old girl who died of cancer wins right to be cryogenically frozen. The Guardian (18.11.).

Lintujen sulat eivät ole kehittyneet ”120 miljoonaan vuoteen”

Zhouornis hani saattoi olla äskettäin raportoidun linnun lähisukulainen. Kuva: Yuguang Zhang, Jingmai O’Connor, Liu Di, Meng Qingjin, Trond Sigurdsen, Luis M. Chiappe, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Tutkimattomia ovat (oletetun) evoluution tiet. Välillä sitä tapahtuu – tai näin ainakin moni uskoo – ja välillä ei.

Yleensä sitä ei tapahdu.

BBC uutisoi äskettäin merkittävän hyvin säilyneestä lintufossiilista, jota se luonnehti dinolinnuksi lähinnä oletetun ikänsä vuoksi.

Tutkijat löysivät ”120 miljoonaa vuotta” vanhasta linnun fossiilista melanosomeja. Ne ovat jyväsiä, jotka sisältävät melaniinia ja antavat sulille niiden värin.

Tämän Kiinasta esiin kaivetun Enantiornithesin sulat kiilsivät ja kimmelsivät siis samalla tavoin kuin vaikkapa meidän aikamme riikinkukon sulat.

Evolutionistien on monesti vaikea myöntää, että linnut lentelivät taivaalla dinosaurusten päiden yläpuolella, koska heidän mielestään linnut ovat dinojen jälkeläisiä.

Mutta yhä useammat löydöt osoittavat, että dinosaurukset ja linnut elivät samaan aikaan.


Lähde:

Briggs, Helen. 2016. Dino-bird fossil had sparkly feathers 'to attract mate '. BBC news (15.11.).

Huipputeknologiaa kasvissa: rungon valokuitukaapeli johtaa auringonvalon juurien reseptoreihin

Arabidopsis thaliana hyödyntää valokuitukaapelitekniikkaa. Kuva: Marco Roepers, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Vasta äskettäin tutkijat saivat selville, että kasveilla on sisäinen lämpömittari. Nyt Hyo-Jun Lee (Soulin yliopisto) kollegoineen huomasi, että Arabidopsis thalianan runko toimii kuin valokuitukaapeli. Se johtaa auringonvaloa juurien fytokromeiksi kutsuttuihin reseptoreihin.

Kasveissa on pieneen tilaan pakattu paljon huipputeknologiaa.

Fytokromi on sama molekyyli, joka mittaa kasvin lämpötilaa. Se toimii katalyyttinä ja saa kasvin tuottamaan HY5:ksi kutsuttua proteiinia, joka edistää kasvien tervettä kasvua.

Tutkijat kokeilivat myös mutaatioiden vaikutusta kasviin.

Ne osoittautuivat turmiollisiksi. Fytokromissa ne vähensivät HY5:n valmistusta. Juuret eivät tuolloin kasvaneet kunnolla.

Aiempi tutkimus on osoittanut, että monet kasvin kehitykseen ja kukkimiseen liittyvät seikat tarvitsevat kasvisolun DNA:ta, joka ei koodaa proteiineja.

Kasvien maailma ei toisin sanoen ole kovin darvinistinen.

Niiden yllättävät taidot ovat ennenkin ällistyttäneet tutkijoita. Auringonkukalla on sisäinen kello. Mimosa tietää, koska sitä uhataan. Jotkin kasvit turvautuvat viekkauteen estääkseen tuholaisia syömästä niitä.

Kasvit osaavat myös suojautua auringon ultraviolettisäteilyltä: älykkäät kasvit valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen.


Lähde:

Klein, Alice. 2016. Plants ‘see’ underground by channelling light to their roots. New Scientist (1.11.).

Etevät kakadut päihittävät simpanssit kekseliäisyydessä

Kakadu päihittää simpanssin nokkeluudessa.





Joel Kontinen

Simpanssien pitäisi evoluution mukaan olla eläimistä fiksuimpia. Vaikka nykyisin tiedetään, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on moninkertaisesti suurempi kuin mitä vielä kymmenisen vuotta sitten uskottiin, darvinistiset uskomukset ovat jatkaneet omaa elämäänsä.

Evolutionistit ovat näkevinään isoissa apinoissa inhimillisiä ominaisuuksia, viitteitä jonkinlaisesta kielitaidosta, uskonnosta ja moraalista, mutta monien muiden eläinten yllättävät taidot haastavat heidän uskomuksiaan.

Tuore Biology Letters -tiedelehdessä julkaistu tutkimus viittaa vahvasti siihen, että kakadut päihittävät simpanssit kekseliäisyydessä.

Figaro-niminen kakadu pääsi uutisiin jo vuonna 2012, kun eläintieteilijä Alice Auersperg (Wienin yliopiston kognitiivisen biologian laitos) kollegoineen julkaisi siitä tutkimuksen.

Figarolla oli häkissään puunkappale, joka oli liian paksu, jotta se olisi voinut yltää häkin ulkopuolelle jätettyyn pähkinään.

Sinnikäs kakadu ei antanut periksi vaan jyrsi nokallaan puusta kalikan, jonka se sai pujoteltua häkin verkon lävitse, ja näin se sai pähkinän.

Kaikki eivät uskoneet, että Figaro olisi tarkoituksellisesti tehnyt itselleen työkalun.

Jotkut otaksuivat, että se oli suutuspäissään käynyt puukalikan kimppuun ja vahingossa saanut itselleen ohuen kepin, jolla se ylettyi pähkinään.

Auersperg kollegoineen päätti selvittää, osaavatko kakadut valmistaa työkaluja erilaisista materiaaleista. He antoivat neljälle uroskakadulle (myös Figarolle) häkkiin vuoron perään oksan, jossa oli lehtiä, puukalikan ja pahvinpalan.

Kunkin kakadun piti kymmenessä minuutissa valmistaa annetusta materiaalista työkalu, jolla se saisi cashewpähkinän.

Kaikki kakadut saivat hetkessä sekä oksasta että puukalikasta työkalun, jonka avulla ne saivat pähkinän. Lisäksi Figaro ja yksi muu kakadu onnistuivat leikkaamaan pahvista ohuen kappaleen ja vetämään sillä pähkinän häkkiin.

Ne eivät hosuneet umpimähkään vaan leikkasivat pahvista nokallaan – järjestelmällisesti ja suoraan – työkalun, jolla ne kiskoivat cashewpähkinän luokseen.

Myös varikset päihittävät simpanssit etevyydellään (lue lisää täältä, täältä ja täältä).

Jumala on antanut kaikille eläimille, niin suurille kuin pienille, älykkyyttä, jotta ne pärjäisivät syntiin langenneessa maailmassa.

Lähde:

Barras, Colin. 2016. Creative cockatoos skilfully make tools from different materials. New Scientist (16.11.).

Superkuu muistuttaa meitä luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta

Superkuu Münsterin yllä vuonna 2011. Kuva. Kai Schreiber, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Jos pilvet vetäytyisivät hiukan syrjään, näkisimme tänään yhden vuosisatamme suurimmista superkuista. NASA:n mukaan edellinen yhtä iso superkuu näkyi vuonna 1948, ja seuraavaa saamme odottaa aina vuoteen 2034 saakka.

Superkuuksi kutsutaan ilmiötä, jossa Kuu on täydenkuun aikana lähimpänä Maata. Se voi tuolloin näyttää 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan kauimpana meistä.

Tänään etäisyys Kuuhun on 356 509 kilometriä.

Kuu on oikeastaan aina superkuu. Se kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään Kuun syntyä. Teoria toisensa jälkeen on nähnyt muutakin kuin superkuun valon, mutta se on aina jouduttu hylkäämään.

Syyskuussa Nature julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin Maan kallioiden ja kuukivien kalium-41 ja kalium-39 isotooppeja, ja todettiin, että vallitseva kuunsyntyteoria on ongelmallinen.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä. Esimerkiksi ilman Kuuta meillä ei juuri olisi vuorovesiä – eikä elämää.

Maapallon elämä riippuu paitsi etäisyydestä Auringosta, myös monesta muusta seikasta, esimerkiksi sopivan kokoisesta kuusta, joka on sopivan etäällä Maasta, jotta vuorovedet ruokkivat meren – ja siten myös maan – elämää.

Ilman kuuta meren elämä kuolisi, ja pian kuolisi myös planeettamme muukin elämä, koska täällä auringon alla harva asia on täysin irrallaan muusta.

Näyttää siis siltä, että maapallon elämän mahdollistava hienosäätö näkyy myös Kuun koossa ja sen etäisyydessä Maasta.

Äskettäin naturalistiset kuuteoriat saivat myös toisenlaisen iskun, kun kävi ilmi, että Kuun pinta saattaa olla 100 kertaa nuorempi kuin mitä ennen oletettiin.

Genesis on edelleenkin hyvin ajankohtainen.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2016. Why November's Super-Close Supermoon Is a Full Beaver Moon. Space.com (9.11.).

USA:n presidentinvaalit: Donald Trumpin voitto ei merkitse maailmanloppua

Kuva: Michael Vadon, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Valtamedia liputti avoimesti Hillary Clintonin puolesta. Myös tiedejulkaisut kannattivat häntä, vaikka niiden olisi periaatteessa pitänyt raportoida vain tieteestä ja siitäkin puolueettomasti.

Useammat gallupit pitivät Hillaryä varmana voittajana vielä vaalien aattona.

Mutta sitten kävi niin kuin kävi.

Brexit ei merkinnyt maailmanloppua. Donald Trumpin voitto ei myöskään merkitse maailmanloppua.

Kristillisestä perspektiivistä katsottuna Trumpin voitossa on ainakin kolme hyvää puolta: 1) hän vastustaa aborttia, 2) hän tukee perinteistä avioliittoa ja 3) hän on luvannut seistä Israelin rinnalla.

Lisäksi hän on luvannut alentaa köyhempien verotusta, niin että alle 25 000 dollarin vuosituloilla ei tarvitsisi maksaa lainkaan veroa. Demokraatit taas suosivat sosiaaliapua työnteon sijasta.

Hillary Clintonin (HRC) valinta olisi melko varmasti johtanut kuoleman kulttuurin voimistumiseen USA:ssa. Hän kannattaa hyvin vapaata aborttia, jopa aivan synnytyksen aattoon saakka.

Gianna Jessen selvisi epäonnistuneesta abortista hengissä. Hänen mukaansa Trumpin selvä ei abortille on vakuuttavaa.

HRC suosii Obaman tavoin homoliittoja kristillisten arvojen asemesta ja toisin kuin Trump, hän olisi ollut valmis jakamaan Jerusalemin ja purkamaan Länsirannan siirtokunnat.

Saudi-Arabia ja useat muut Lähi-idän öljymaat ovat tukeneet Clintonien säätiötä (Clinton Foundation) kymmenillä miljoonilla dollareilla. Trump ei ole saanut senttiäkään.

Trump tunnetaan Israelin ystävänä. Hänen vanhimman tyttärensä Ivankan mies Jared Kushner on juutalainen.

Tuleva varapresidentti Mike Pence on evankelinen kristitty, joka ei usko evoluutioon.

Viime vuosina harva poliitikko on tohtinut kritikoida Darwinia. Vuoden 2008 presidenttivaalien alla evolutionistit kävivät Sarah Palinin luomisnäkemyksen kimppuun.

Täällä Suomessa Laura Huhtasaari on ollut harvoja poikkeuksia.

Taivas ei siis tippunut liberaalien niskaan, joskin Burmassa 4,5 metriä pitkä metallisylinteri rojahti maahan jadekaivoksen lähelle aiheuttamatta suurempaa tuhoa. Se lienee peräisin Kiinan laukaisemasta raketista tai ohjuksesta.

Lähteet:

BBC News. 2016. Myanmar debris: 'Mystery object lands at jade mine'. (11.11.).

Kruta, Virginia. 2016. Even Democrats Were Cringing When Hillary Gave Her ‘Late Term Abortion’ Answers. Independent Journal Review (18.10.).

Pehmeitä kudoksia ”295 miljoonaa vuotta” vanhasta sammakkoeläimestä

Sammakko fossiloituu vain poikkeusoloissa.





Joel Kontinen

Live Sciencen toimittaja Laura Geggel kutsuu 4-senttistä sammakkoeläintä sammakon sukulaiseksi, koska se kaikesta päätellen muistuttaa liikaa aikamme sammakkojen toukkia ja koska sen pitäisi olla ”295 miljoonaa vuotta” vanha.

Täytyisihän tuossa ajassa jo lajien muuttua, jos evoluutio olisi vähääkään uskottava.

Evoluution mukaan sammakkoeläimet nousivat maihin 300 miljoonaa vuotta sitten. Niiden pitäisi olla meidän esiesiesiesi jne. isiämme.

Matkassa on kuitenkin iso mutta: Yhä useammat tiedemiehet ovat viime vuosina ilmaisseet epäilevänsä uusdarvinismit mekanismeja. Ne eivät pysty muuttamaan sammakkoa prinssiksi.

Luomisuskon uranuurtajiin kuulunut biokemian tohtori Duane Gish sanoi, että jos sammakko muuttuu prinssiksi hetkessä, se on satua, mutta jos sammakko muuttuu prinssiksi 300 miljoonassa vuodessa, se on tiedettä.

Paul Friedrich Meyerheim (1889): Sammakkoprinssi, public domain.

Lundin yliopiston tutkijat löysivät tästä osin poikkeuksellisen hyvin säilyneestä otuksesta pehmeitä kudoksia.

Eläin oli kuollessaan toukkavaiheessa. Se olisi myöhemmin saattanut hujahtaa 20–30 sentin mittaiseksi.

Fossiili löytyi jo viisitoista vuotta sitten Lounais-Saksasta. Äskettäin geologi Johan Gren kollegoineen tutki sitä mikroskoopilla ja muodosti siitä tietokonetomografialla kolmiulotteisen mallin.

Pehmeitä kudoksia on viime vuosina löytynyt yllättävän monesta ikivanhasta eläinlajista.

Tämän pitäisi olla täysin mahdotonta, koska niiden olisi pitänyt ehtiä vuosimiljoonien kuluessa kivettyä.

Lähde:

Geggel, Laura. 2016. 295-Million-Year-Old Frog Relative Immaculately Preserved in Fossil. Live Science (31.8.).

Muisto vedenpaisumuksesta? Iso dinosaurusten ajan merilisko löytyi Etelämantereelta

Mosasaurus saattoi näyttää tältä. Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Vanhoilla fossiileilla on tapana sotkea tieteen hienoja systeemejä.

Vuonna 2010 tutkijat löysivät Etelämantereelta 1,2 metriä pitkän mosasauruksen kallon, josta äskettäin julkaistiin tutkimus Cretaceous Research -lehdessä.

Fossiilissa täytyy olla jotain odottamatonta, kun löydöstä tutkimuksen julkaisuun kului kuusi vuotta.

Monet evolutionistit uskovat, että mosasaurukset kuolivat sukupuuttoon yhdessä dinosaurusten kanssa osapuilleen 65 miljoonaa vuotta sitten Jukatanin niemimaalle iskeytyneen asteroidin aiheuttamassa tuhossa.

On kuitenkin loogisempaa uskoa, että ne kuolivat Nooan ajan vedenpaisumuksessa noin 4 500 vuotta sitten.

Evolutionistit arvelevat Kaikaifilu hervein olevan ”66 miljoonaa vuotta” vanha. He olettavat, että Etelämanner oli tuolloin paljon lämpimämpi kuin nykyisin. Sieltä on löytynyt myös trooppisten puiden siitepölyä, mikä sopii huonosti evoluution maailmaan.

Monet muut evolutionisteja hämmästyttävät seikat kertovat vedenpaisumuksesta:

Trooppinen sademetsä on muinoin kukoistanut Norjassa, ja Andeilla on kaivettu esiin merikilpikonnan fossiileja.

Dinosauruksia on löydetty Alaskasta, Grönlannin jään alla virtaa jokia ja esimerkiksi Pohjois-Kenian aavikoilla on massiivisia pohjavesimuodostumia eli akvifereja.

Mosasauruksesta on aiemmin löytynyt pehmeitä kudoksia, joiden ei missään tapauksessa pitäisi säilyä yli 60 miljoonaa vuotta:

Kuvat: Johan Lindgren, Per Uvdal, Anders Engdahl, Andrew H. Lee, Carl Alwmark, Karl-Erik Bergquist, Einar Nilsson, Peter Ekström, Magnus Rasmussen, Desirée A. Douglas, Michael J. Polcyn ja Louis L. Jacobs. 2011. Microspectroscopic Evidence of Cretaceous Bone Proteins. PLOS ONE, Creative Commons (CC BY 2.5).

Lähde:

Massive sea lizards once hunted dinosaur whales in Antarctica. New Scientist (7.11. 2016).

Sininen eksoplaneetta HD 189733b ei ole elinkelpoinen

Taiteilijan näkemys planeetta HD 189733b:stä. Kuva: ESO/M. Kornmesser.




Joel Kontinen

Vaikka jotkin eksoplaneetat voivat jossain määrin olla maapallon kaltaisia, ulkonäkö voi pettää – ja joskus hyvin pahasti.

HD 189733b näyttää Maan tavoin tumman avaruuden ympäröimältä kauniin siniseltä pilkulta, kun sitä katsoo riittävän etäältä.

Mutta avaruustieteilijät ovat saaneet selville, että Ketun tähdistössä 63 valovuoden päässä meistä aurinkoaan miltei hipaiseva planeetta ei ole lainkaan Maan kaltainen.

Tämän Jupiterin kokoisen planeetan vuosi kestää vain 2,2 (Maan) päivää. Kuun tavoin se lienee vuorovesilukkiutunut eli sen sama puoli on aina kääntynyt aurinkoaan kohti.

Tutkijat arvioivat, että tuuli saattaa HD 189733b:llä puhaltaa jopa 8 700 kilometriä tunnissa. Ja sade voi tulla alas sulana lasina.

Sininen väri ei välttämättä heijastu valtamerestä vaan esimerkiksi ilmakehän pilvien silikaatista.

Meidän aurinkokunnassamme Uranus ja Neptunus näyttävät sinisiltä niiden ilmakehän metaanin vuoksi.

Moni naturalisti /materialisti toivoo hartaasti, että elämää ja elinkelpoisia planeettoja löytyisi myös muista aurinkokunnista. Se voisi viitata siihen, että elämä voi kehittyä sattumalta ilman Jumalaa, joka jo ajatuksena on monelle liian pelottava.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että maapallo on äärimmäisen ainutlaatuinen. Mistään ei ole löytynyt sen veroista planeettaa.

Jotkin eksoplaneetat ovat niin kummallisia, että niiden ei edes pitäisi olla olemassa. Ne horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita.

Monet eksoplaneetat ovat liian kuumia elämälle, suorastaan hengenvaarallisia tai muuten kummajaisia.

Kaikkia raportoituja maailmoja ei edes ole olemassa.

Esimerkiksi Harvardin yliopiston astrofyysikko Howard Smith on sanonut, että voimme hyvinkin olla yksin maailmankaikkeudessa.

Lähde:

Wall, Mike. 2016. This Blue Alien Planet Is Not at All Earth-Like.
Space.com (1.11.).

Hirvittävä Moolok: aavikkolisko uhmaa painovoimaa ja kerää kosteutta nerokkaalla menetelmällä

Moloch horridus. Kuva: Bäras, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Länsi-Australian aavikoilla elävä hirvittävä Moolok (Moloch horridus) tuskin pääsisi palkinnoille kauneuskilpailuissa, mutta se selviää äärimmäisen kuivissa ja vedettömissä oloissa yllättävän nerokkaalla menetelmällä: se imee hiekan kosteutta jaloillaan ja koko ihollaan ja kuljettaa sen suuhun, jonka se avaa jopa 2 500 kertaa tunnissa.

Piikkimoolok uhmaa painovoimaa. Se hyödyntää kapillaari-ilmiötä ja imee tarvitsemansa kosteuden sisäänsä.

Foinikialaisten epäjumalan mukaan nimetyn aavikkoliskon suomujen välissä on pikkuruisia uria, joilla se kerää kastetta hiekasta.

Tällä 20-senttisellä liskolla on muitakin nimiä, esimerkiksi piikkipaholainen tai piikkilohikäärme.

Philipp Comanns (RWTH Aachen), joka kollegoineen tutki näitä piikkiliskoja, sanoo, että insinöörit saattavat hyvinkin kiinnostua jäljittelemään niiden nerokkaasta keinoa kerätä aavikon kosteutta talteen.

Näin pikkumoolok tarjoaa uuden esimerkin biomimetiikasta eli luomakunnan nerokkaiden ratkaisujen matkimisesta.

Tutkijat ovet hyödyntäneet (tai yrittävät hyödyntää) periaatteita, joita ilmenee esimerkiksi gekon jalassa, kameleontin kielessä, yöperhosen silmässä, ihmisen silmässä, merilevissä, kissan viiksissä, hainevissä ja majavan turkissa.

Piikkimoolok osoittaa, että Jumala huolehtii eläimistä myös syntiin langenneessa maailmassa.

Lähde:

Photopoulos, Julianna. 2016. Desert lizard can sip water from sand through its feet and back. New Scientist (2.11.).