Kaikki koomassa olevat eivät ole vihanneksia

Kuolema on kaukana joistakin vihanneksista.



Joel Kontinen

Yksi kymmenestä ihmisestä, joiden uskotaan olevan pysyvästi tajuton aivojen trauman seurauksena, voi itse asiassa olla tietoinen. Nyt tiedemiehet etsivät keinoja pelastaa heidät heidän ahdingostaan.

”Minulla on seinälläni kuvia viidestä potilaasta”, sanoo Nicholas Schiff. ”Kaikki näyttävät olevan ei-tietoisessa tilassa, mutta tiedämme, että he ovat tietoisia. Kuvat muistuttavat minua siitä, että he ovat siellä ja emme auta heitä. ”

Schiff, joka toimii New Yorkissa, Weill Cornell Medical College -koulutuksessa, on yksi maailman johtavista tajunnanhäiriöiden asiantuntijoista. Monet hänen potilaistaan ovat ei-tietoisessa tilassa. Heidän vammansa ovat aiheuttaneet sen, että he eivät reagoi ympäröivään maailmaan. Tai niin ajateltiin.

Vuonna 2006 havaittiin ensimmäistä kertaa, että nainen, jonka uskotaan olevan ei-tietoisessa tilassa, oli todella tietoinen, kun aivotarkastukset paljastivat, että hän voi kuvitella erilaisia asioita pyynnöstä. Tätä läpimurtoa seurasi nopeasti käänteentekevä ilmoitus: tapa selvittää, onko joku tietoinen perustuen pelkästään käyttäytymiseen, ei ole riittävän tarkka.

Nyt tiedetään, että joillakin ihmisillä on niin sanottu "peitelty tietoisuus", jossa heillä on tietoisuus, joka tulee ja menee, mutta he eivät voi silti liikuttaa kehoaan. Aluksi uskottiin, että oli tehty harvinainen virheellinen diagnoosi. Nyt 10-vuotisen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että monet ihmiset saattaisivat olla tässä tilassa.

Heidän kehonsa eivät toimi, mutta heidän mielensä ovat aktiivisia. Tämä luo kiireellisen tarpeen löytää tekniikoita, jotka voivat saada heidät toipumaan. Se herättää myös eettisiä kysymyksiä siitä, mitä meidän on kysyttävä näiltä ihmisiltä ja itseltämme, kun he onnistuvat saada itsensä kuulluksi.

Äskettäin, rouva Munira Abdulla heräsi oltuaan koomassa 27 vuotta.

Tämä tuo mielen Martin Pistoriuksen tapauksen.

Tämä taas tuo mieleen Hitchcockin äänitteen kuuntelemisen , johon 16 vuotta tajuttomana ollut mies reagoi samalla tavalla kuin muut.

Vuona 2009 mediat raportoivat belgialaisesta miehestä, joka heräsi oltuaan 23 vuotta koomassa.

Lähde:

Thomson, Helen. 2019. Shocking evidence shows people in vegetative states may be conscious. New Scientist (26.6.).

Australia pohtii abojen eristystä

Cathy Freeman voitti 400m aidat Sydneyssä vuonna 2000. Kuva: Jason Pini, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Niillä Australian alkuperäiskansojen jäsenillä, jotka erotettiin perheistään 1900-luvulla, on huonot terveydelliset ja kielteiset koulukokemukset todennäköisemmin kuin muilla alkuperäiskansoilla.

Jopa yksi kolmesta aboriginaalista ja Torresin salmen saarten lapsesta otettiin heidän perheistään ja yhteisöistään vuosien 1910 ja 1980 välisenä aikana rasististen hallitusten käskystä. Nämä yrittivät pakottaa abot omaksumaan valkoisten australialaisten tapoja. Lapset kasvoivat laitoksissa tai valkoisten australialaisten perheissä kasvatteina. Australian hallitus pyysi virallisesti anteeksi näiden varastettujen sukupolvien jäseniltä vuonna 2008.

Kertomuksessa tarkasteltiin terveys-, kulttuuri- ja sosioekonomisia toimenpiteitä noin 7 900 aborigeeni- ja Torres-salmen saarten alle 15-vuotiaille lapsille, jotka asuivat kotitalouksissa, joissa oli vähintään yksi varastettujen sukupolvien jäsen. Näitä toimenpiteitä verrattiin noin 40 800 alkuperäiskansan lapsiin, joiden kotitalouksissa ei ollut aikuisia, jotka oli poistettu perheistään lapsina. Lasten ja varastetun sukupolven jäsenten välisiä suhteita kotitalouksissa ei raportoitu.

Analyysi osoitti, että 17,2% lapsista, jotka elivät perheessä, johon kuului varastetun sukupolven jäsen, ilmoitti olleensa koulusta pois ilman lupaa edeltäneen kouluvuoden aikana verrattuna vertailuryhmän 4,1%: iin. Varastetun sukupolven lapset olivat myös lähes kaksi kertaa ilmoittaneet, että heitä on "kohdeltu epäoikeudenmukaisesti" koulussa, koska he olivat alkuperäiskansoja, ja 26% varastetuista sukupolvista asuvista alkuperäisväestöistä arvioi terveytensä huonoksi, verrattuna 19,2%: iin vertailusta väestö.
Varastettujen sukupolvien perheissä asuvat lapset olivat myös 1,8 kertaa todennäköisemmin kokeneet stressiä viimeisten 12 kuukauden aikana, ja 60 prosenttia vähemmän todennäköisesti asuu kotitalouden jäsenen omistuksessa olevassa asunnossa.

Ken Wyatt, Noongar, Yamatji ja Wongi ja maan alkuperäiskansojen australialaisten ministeri kertoo olevansa huolestunut siitä, että suuri osa Aboriginaalien ja Torres Straitin saarten lapsia elää sijoituskodeissa. Vaikka lastensuojelujärjestelmät ovat valtioiden ja alueiden vastuulla, Wyatt sanoo, että kansallinen hallitus pyrkii ratkaisemaan taustalla olevat tekijät, mukaan lukien sukupolvien välinen trauma, jotka vaikuttavat siihen, että lapset sijoitetaan kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Äskettäin, aussit lupasivat tuoda abojen jäännökset Australiaan. Aussit harrastivat samaa mitä saksalaiset ennen heitä. Nämä hävittivät hererot liki tyystin.

Nyt on selvinnyt, että rotuja on vain yksi - niin kuin Raamattu sanoo selvästi.

Mistä tämä jako aboihin ja muihin alkoi? Syyllinen löytyy kirjasta, jonka Charles Darwin kirjoitti 1870.luvulla; The Descent of Man and Selection in Relation to Sex. jossa hän vihjasi, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista rotua:

”Ihmiskunnan sivistyneet rodut aivan varmasti hävittävät ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialta maailmasta. Samalla ihmismäiset apinat … epäilemättä hävitetään. Ihmisen ja hänen lähimpien sukulaistensa välinen juopa on tuolloin leveämpi kuin neekerin tai australialaisen ja gorillan [välinen ero] nykyisin, koska se - kuten saatamme toivoa - erottaa kaukasialaistakin sivistyneemmän ihmisen apinoista, jotka ovat alhaisia kuin paviaani.”(osa 1, s. 201).”

Tästä alkoi abojen eristys, joka on jättänyt jälkiä myös nyky-aboihin.

Lähde:

Nogrady, Bianca. 2019. Trauma of Australia’s Indigenous ‘Stolen Generations’ is still affecting children today. Nature 570, 423-424 (25.6.).

Kaksi maan kaltaista eksoplaneettaa löydetty lähitähden ympäriltä

Teegardenin tähti. Kuva: NASA/Walt Feimer, Public domain.





Joel Kontinen

Kaksi uutta eksoplaneettaa on löydetty – ja ne ovat sentään maan kaltaisia. Planeetat kiertävät aurinkoa, joka tunnetaan nimellä Teegardenin tähti, joka on vain 12,5 valovuotta maasta. (valovuosi on etäisyys, jonka valo kulkee vuodessa eli noin vajaat 10 biljoonaa kilometriä.) Kaksi planeettaa näyttävät hirveän paljon Maan kaltaisilta, tutkijat sanoivat.

"Kaksi planeettaa muistuttaa aurinkokuntamme sisäisiä planeettoja," Saksan johtavan Göttingenin yliopiston astrofysiikan tutkimuslaitoksen tutkija Mathias Zechmeister totesi. "Ne ovat vain eman raskaampia kuin Maa ja sijaitsevat tähteä ympäröivällä elämänvyöhykeellä, jossa vesi voi olla nestemäisessä muodossa."

Tulokset saatiin osana CARMENES-tutkimusta eksoplanetoista. Kyseisen tutkimuksen havaintojen mukaan äskettäin löydetyt planeetat kiertävät tähden noin viiden päivän ja 11 päivän jaksoilla. Se on erittäin nopea verrattuna planeettoihin, jotka kiertävät omaa aurinkoamme (jopa Merkurius kiertää aurinkoa 88 päivää), mutta Teegardenin tähti on M kääpiö - sellainen tähti, joka tuottaa vähemmän valoa ja energiaa kuin oma aurinkomme. Kaikki potentiaalisesti asuttavat maailmat löytyisivät lähempänä tätä tähtiä kuin Maa aurinkoa, tai niiden vesi jäätyisi. Näin ollen niiden kiertoradat olisivat nopeampia.

Tämä tuo ongelmia niiden potentiaalisille asukkaille.

Enemmän planeettoja voisi piiloutua Teegardenin tähtien aurinkokuntaan, tutkimusryhmä lisäsi, koska monilla tähdillä on enemmän kuin pari planeettaa, jotka kiertävät niitä. Tutkimusryhmä yritti löytää lisää todisteita planeetoista käyttämällä transit-menetelmää, joka etsii hentoja kirkkaita pilkkuja kuin maailma kulkee oman tähtensä edessä.

Tiedemiehet eivät havainneet uusia planeettoja, mutta he huomauttivat kosmisen geometrian sattumasta: Kaikki uudella planeetalla olevat potentiaaliset asukkaat voisivat käyttää transit-menetelmää nähdäkseeen Maan. Tämä johtuu siitä, että Teegardenin tähden näkökulmasta Maa kiertää aurinkoa aivan oikeassa kulmassa, jolloin kaikki ”Teegaardenin planeetan tähtitieteilijät” voivat paikantaa meidät.

Tähän näkemyksee liittyvä tutkimus julkaistiin Astronomy and Astrophysics -lehdessä.

Maan kaltaisuus ei välttämättä merkitse, että se on samanlainen kuin Maa.

Esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme Uranus ja Neptunus näyttävät sinisiltä niiden ilmakehän metaanin vuoksi.

NASAn tutkijat ovat sanoneet, että ja samaa mieltä ovat myös monet muut tutkijat.

Maan kaltaisuus ei välttämättä merkitse, että eksoplaneetta olisi maan kaltainen..

Äskettäinen tutkimus ilmoitti, että ensimmäisten 1 300 tähden joukossa ei ole yhtään alienia tai Et:ta, joka katsoisi tänne.


Lähde:

Howell, Elizabeth . 2019. Two Potentially Earth-Like Alien Planets Found Around Nearby Star. space. com (20.6.).

Miksi siimaskorpionit elävät maan alla?

Kuva: Biomechanoid56, public domain.




Joel Kontinen

Olipa kerran – niin kuin evoluution kertomukset usein alkavat - Länsi-Australiaa silloin peittäneet metsät täynnä näkymättömiä, silmättömiä hyönteisiä, jota kutsutaan nimellä siimaskorpionit.

Mutta viimeisten "66 miljoonan vuoden" aikana alue muuttui paljon kuumemmaksi ja kuivemmaksi, kun koko mantere siirtyi pohjoiseen kohti päiväntasaajaa. Nämä metsät kuolivat hitaasti, ja niiden sisällä olevien olentojen oli löydettävä uusia koteja. Joten he pakenivat maan alle, kehittyen selviytymään radikaalisti muuttuneissa ympäristöissään.

Tämä tarina kerrottiin uudessa tutkimuksessa, joka perustuu näiden outojen hämähäkkien geneettiseen tutkimukseen. Nämä oliot, hyvin kaukaiset hämähäkkien ja skorpionien serkut, elävät ympäri maailmaa.

Mutta vain Länsi-Australian Pilbaran alueella ne elävät maan alla. Tutkijat kuvaavat tutkimuksessaan 56 uutta lajia, joka on uskomattoman monipuolinen ryhmä niin pienellä alueella.

"Uskomme, että siellä on todennäköisesti paljon enemmän lajeja, koska niillä on niin pieniä jakaumia ... ja olemme vain pystyneet tutkimaan muutamia paikkoja," johtava tutkija Kym Abrams, Länsi-Australian yliopiston biologi, sanoi lausunnossaan.

Ja yksittäiset lajit kaikkialla maailmassa ovat yleensä suhteellisen pieniä. Mutta kun Australian kuivunut länsi pakotti nämä Pilbaran sotilaat maan alle, ne tulivat yhä eristyneemmiksi toisistaan, koska laajat kuumat maa-alueet erottivat ne. Kerran eristettynä, jokainen skitsomidiryhmä alkoi vapaasti kehittyä omalla polullaan, vähän kuin jos ne olisi pudotettu eri Tyynenmeren saarille.

Tutkijat kirjoittivat biologien jo pitkään miettineen, olivatko Australian maanalaiset siimaskorpionit kaikki alkaneet yhdestä ainoasta lajista, joka eli maanpinnan alapuolella, vai olisivatko olennot pudonneet likaisiin syvyyksiin aaltoina. Tutkijat kirjoittivat tämän tutkimuksen mukaan, että vaikka kaikki 56 lajia käyttäytyvät samalla tavalla - kaikki elävät koko elämänsä maan alla, eivät koskaan tule pintaan, jossa heidän esi-isänsä asuivat - he ovat laskeutuneet maanalaisten pioneerien eri aaltoina.

Tutkimus julkaistiin elokuun Molecular Phylogenetics and Evolution -lehdessä.

Evoluutiota on turha sotkea skorpioneihin, jotka ovat elävät fossiileja, jotka elivät ”430 miljoonaa vuotta ”sitten.

Eläinten muuttumattomuus on darvistinen myytti, jotka ei pidä paikkaansa.


Lähde:

Letzter, Rafi, 2019. Why These Strange, Reclusive Arachnids Fled Underground in Evolutionary Waves, Live Science (21 June).

Kiviä syövä simpukka

Kuva: National Museums Scotland.




Joel Kontinen

Kalliot eivät ehkä kuulosta herkulliselta aterialta useimmille elämänmuodoille, mutta se on hiljattain tunnistetun pullean, oudonnäköisen simpukan ruokalistalla.

Kuitenkin vaikka tämä simpukka kuluttaa kalkkikiveä, sen löytäjät eivät ole varmoja siitä, että olento oikeasti saa ravintoa näistä kivistä. Auttavatko todella simpukan suoliston bakteerit murentamaan kalliota ja vapauttamaan ravinteita?

"Haluamme tarkastella symbionteja, bakteereja, jotka elävät näiden eläinten sisällä, nähdäksemme, tarjoavatko ne ravintoa. Tämä on tutkimusalue, johon keskitymme tällä hetkellä," sanoi tutkimusjohtaja Reuben Shipway, tutkijatohtori Massachusettsin Koillis-yliopiston Marine Science Centerissä.

Uudelleen löydetty simpukka on eräänlainen laivan mato, joka on simpukoiden ryhmä. Ne syövät puuta, erityisesti aluksista. Puuta on vaikea syödä, mutta sopeutukset auttavat näitä simpukoita kaivamaan materiaaliin; Näihin sopeutuksiin kuuluvat "pienen pienet, terävät väkäset kotilossa ja erityinen elin puun varastointiin ja ruoansulatukseen, umpisuoli", Shipway kertoi.

Toisin kuin muut laivamadot, hiljattain nimetty Lithoredo abatanica (joka merkitsee suunnilleen "rock-laivamatoa Abatan-joelta") on menettänyt kaikki pehmeän puun työstämiseen tarkoitetut tylsät mukautukset, mukaan lukien umpisuoli, Shipway sanoi. Tämän simpukan "kuoressa on nämä todella suuret, lapiotyyppiset lisäkkeet kiven murentamiseen", hän sanoi.

Olennon kuori murentaa kalliota, jonka eläin sitten syö, pilkkoo ja ulostaa hienona hiekkana. "On olemassa pieni määrä eläimiä, jotka syövät kalliota - esimerkiksi linnut käyttävät ruoansulatuskiveä ruoansulatuksen helpottamiseksi", Shipway sanoi. "Mutta Lithoredo abatanica on ainoa tunnettu eläin, joka syö kalliota kaivamalla."

Syömällä kiveä, L. abatanica on kirjaimellisesti muuttamassa joen kulkua, Shipway lisäsi. "Nämä luolat tarjoavat myös elinympäristön lukemattomille muille joessa eläville lajeille, mukaan lukien ravut ja kalat", hän sanoi. "Tämä on hyvin harvinainen, mutta erittäin tärkeä prosessi makean veden ympäristöissä."

Tutkimus julkaistiin verkossa 19. kesäkuuta lehdessä Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences.

Simpukan ovat jo "500-miljoonaa vuotta" vanhoja, eläviä fossiileja.


Lähde:

Geggel, Laura. 2019, This Weird Animal Eats Rocks for Breakfast. Live Science (19.6.).

Uusin laji: Kettukissa on löydetty Korsikassa

Afrikan metsäkissa, Gurtuju, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Paikallisten uutisraporttien mukaan Ranskan Korsikan saaren kaukometsissä vaeltava oudonnäköinen kissa voi olla uusi laji.

Nämä kissaeläimet ovat paikallisten asukkaiden tiedossa "kissankettuina". Korsikan villieläinlääkäreiden mielestä Agence France-Presse (AFP) katsoo, että ne voivat olla uusi, dokumentoimaton laji.

Nämä kissaeläimet saivat nimensä niiden koon vuoksi (hieman suurempi kuin keskimääräinen kotimainen kissa) ja niiden hännän koristeet - useimmilla niistä on kaksi tai neljä rengasta, jotka päättyvät mustaan kärkeen. Kissat ovat n. 90 senttimetriä päästä häntään; AFP: n mukaan niillä on leveät korvat, lyhyet viikset ja koiramaiset hampaat.

Korsikan kansallisen metsästys- ja villieläinten toimiston tutkijat ovat tutkineet näitä kissoja jo yli vuosikymmenen ajan. Vuonna 2012 he tutkivat karvoja, jotka jäivät jälkeen, kun kissakettu hieroi kehoaan vipuun, joka oli päällystetty houkuttelevalla tuoksulla. Kun tutkijat tutkivat DNA:ta kyseisistä karvoista, he huomasivat, että nämä kissaketut eivät kuuluneet mihinkään maapallon tunnettuihin lajeihin, mutta niiden DNA oli samanlainen kuin Afrikan metsäkissalla (Felis silvestris lybica).

Neljä vuotta myöhemmin he vangitsivat ensimmäisen kissaketun tutkittavaksi ja ovat sen jälkeen ottaneet kiinni, tutkineet ja julkaisseet tiedot 12 saaren 16 kiinni otetuista kissaketuista. Tutkijat sijoittivat GPS-kauluksia joihinkin näistä kissakettuista, joten he voivat seurata niitä.

Aina ei kehitys vie katastrofiin, vaan eläimet säilyvät uusissa olosuhteissa, niin kuin äskettäin löydetyssä linnussa .

Jotkut olettavan niiden tulleen saarelle noin 6 500 vuotta siten.

Kissat ovat muutenkin vähän erikoisia: Kissa adoptoi ankanpoikaset Irlannissa ja siilipoikasen Venäjällä.

Sitten: se näyttää karhun ja kissan välimuodolta, mutta se on oikeasti puussa elävä näätäeläin. Kaakkois-Aasiassa elävää binturonkia (Arctictis binturong) kutsutaan myös karhukissaksi.

Binturonki ei ole kehittymässä karhuksi eikä edes kissaksi, vaan se on hyvin suunniteltu elämään puissa.


Lähde:

Saplakoglu, Yasemin, 2019. Meet the Cat-Fox, an Oddball Feline Roaming Around a French Island. Live Science (19.6.).

Koirien silmät ovat evoluution tapa saada ihmiset kiinnostumaan niistä

Kuva: Denhulde, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Jos koiralla on silmät, jotka näyttävät kertovan jotakin tai vaativat huomiota, se voisi olla evoluutio tapa manipuloida tunteitasi.

Tutkijat ovat havainneet, että koirilla on lihaksia silmiensä ympärillä, mikä antaa niille mahdollisuuden tehdä ilmeitä, jotka erityisesti houkuttelevat ihmisiä.

Pieni kasvojen lihas mahdollistaa koirien silmien jäljittelemään pikkulasten kaltaista ilmettä, joka herättää hoivareaktion.

Tutkimuksessa sanotaan, että tällaiset "pennun silmät" auttoivat kotieläiminä pidettyjä koiria pitämään ihmisiä vertaisinaan.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, miten tällaiset koiran ilmeet voivat vedota ihmisiin, mutta tämä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen tutkimus osoittaa, että koirien silmien ympärillä on tapahtunut anatominen muutos sen mahdollistamiseksi.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koirat käyttävät tätä "pentusilmien" ilmettä todennäköisemmin silloin, kun ihminen tarkastelee niitä, mikä viittaa siihen, että se on tarkoituksellista käyttäytymistä ja tarkoitettu ihmiselle.

Anatomisti ja yksi raportin kirjoittajista, professori Anne Burrows, Duquesne-yliopistosta USA:sta sanoo, että evoluutiolla koirien kasvojen lihasten muutokset olivat ’huomattavan nopeita’ ja ne voivat "olla suoraan yhteydessä koirien parempaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa".

Tulokset kertovat Portsmouthin yliopiston professori Bridget Wallerin mukaan "kuinka tärkeitä kasvot voivat olla huomion kiinnittämisessä ja kuinka voimakas tekijä kasvojen ilme voi olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa".

Evoluutio on sikäli erityinen sana, että sitä käytetään väärin. Tässä tutkimuksessa se on tehnyt koirista liki ihmiskelpoisen.

Koirien historia ei mairittele Charles Darwinia. Esimerkiksi Australian villikoira dingo ja hypridikoirat puhuvan evoluutiota vastaan.

Lähde:

Coughlan, Sean.2019. Dogs' eyes evolve to appeal to humans. BBC News (18.6.)

Useimmilla eksoplaneetoilla ei ole Jupiteria, ja sen vuoksi aurinkokuntamme on erikoinen

Kuva: NASA, public domain.



Joel Kontinen


Evolutiivisen käsityksen mukaisesti planeetat muodostuivat pyörivässä kaasussa ja pölyssä nuorten tähtien ympärillä. Näyttää siltä, että on erityinen paikka, jossa suurin osa suurista, Jupiterin kaltaisista kaasujättiläisistä muodostuu ja kiertää rataansa. Jupiter on tällaisessa kohdassa omassa aurinkokunnassamme.

"Tämän erikoinen paikan sijainti on 3 –10-kertaisella etäisyydellä auringosta Maapalloon (3 –10 tähtitieteellistä yksikköä, tai AU). Jupiter on 5,2 AU auringosta.

Tämä on vain yksi johtopäätöksistä, joita on tehty Gemini Planet Imagerin tai GPI n, joka on 8 metrin Gemini South -teleskooppiin asennetun herkän infrapunatunnistimen analyysistä.

GPI Exoplanet Survey eli GPIES on yksi kahdesta suuresta projektista, jotka etsivät suoraan eksoplaneettoja estämällä tähtien valon ja kuvaamalla planeettoja itse sen sijaan, että etsisivät tähtimerkkejä aallossa – säteittäisen nopeuden menetelmällä – tai tähtien edessä ylittävät planeetat - kauttakulkutekniikalla.

GPI-kamera on herkkä äskettäin muodostuneiden planeettojen ja ruskean kääpiön lämmölle, joka on massiivisempi kuin kaasumaiset jättiläisplaneetat, mutta silti liian pieni sytyttämään fuusiota ja muodostumaan tähdeksi.

"Ottaen huomioon, mitä me ja muut tutkimukset ovat tähän mennessä nähneet, aurinkokuntamme ei näytä siltä kuin muut aurinkokunnat", sanoi Bruce Macintosh, GPI n johtava tutkija ja fysiikan professori Stanfordissa. "Meillä ei ole niin monta planeettaa, joka on pakattu niin lähelle aurinkoa kuin niillä, ja meillä on nyt alustavia todisteita siitä, että toinen tapa, jolla voimme olla harvinaisia, on se, että meillä on Jupiter ja/tai sitä isompia planeettoja."

Fosfori on on ulkoavaruuden etsijöiden ongelma.

On myös monia muita ongelmia, jotka askarruttavan ulkoavaruuden etsintää ja nyt näyttää siltä, että sitä voi olla vain puoleksi niistä paikoista, joissa kuvittelemme sen olevan.

Lähde:

University of California - Berkeley. 2019. Jupiter-like exoplanets found in sweet spot in most planetary systems: Few sun-like stars have these massive planets, making our sun unusual. Science Daily. (12.6.).

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili.




Joel Kontinen

Varsieväiset (Sarcopterygii) kalojen aivokoppa oli alun perin jakautunut etu- ja posterioriseen osaan kallonsisäisellä nivelellä, ja sen kokonaisgeometriaan tuli merkittäviä muutoksia ennen sulautumista yhteen yksikköön keuhkokaloissa ja varhaisissa tetrapodeissa. Vaikka näiden muutosten kuvio on hyvin dokumentoitu, kehitysmekanismi, joka tukee aivokoppaa ja siihen liittyvien pehmytkudosten muunnelmia varsieväisten kalojen kehittymisen aikana, on edelleen huonosti ymmärretty.

Varsieväkala Coelacanth Latimeria on ainoa tunnettu selkärankainen eläin, joka säilyttää kallonsisäisen nivelen.

Huolimatta nivelen merkityksestä aivokopan kehityksen ymmärtämisessä, tämän kalan aivokopan kehittyminen ei ole tiedossa. Tutkimuksessa tutkitaan aivokoppaa ja aivojen yksilönkehitystä eli ontogeniaa Latimeria chalumnaessa käyttäen mikro-tietokonetomografiaa sekä magneettiresonanssikuvausta, joka on tehty eri ikäisille kaloille.

Tutkimuksessa kuvaillaan Latimerian aivokoppaa varhaisimmasta kehitysvaiheesta alkaen sekä tärkeimpiä muutoksia, joita aivokopan yksilönkehityksen aikana tapahtuu. Aivokuopan muutokset liittyvät aivojen suhteellisen koon äärimmäiseen vähenemiseen sekä selkäjänteen laajentumiseen. Selkäjänteen kehityksellä näyttää olevan merkittävä vaikutus ympäröiviin kallon komponentteihin, ja se voi tukea kallonsisäisen nivelen muodostumista.

Tulokset valottivat aivokopan ja sen vierekkäisten pehmytkudosten välistä vuorovaikutusta ja antoivat tietoa kehitysmekanismeista, jotka ovat todennäköisesti tukeneet aivokopan monimuotoisuuden kehittymistä varsieväisissä kaloissa.

Tässä tutkimuksessa, jossa oli 10 evoluutiobiologia, ei mainittu mitään siitä, että eläin on elävä fossiili, jonka ei tiedetty enää viihtyvän merissä, sitten kävi niin kuin varsieväkala Latimerialle vuonna 1938: löytyi elävä yksilö. Niitä on sen jälkeen löytynyt toista sataa.

Lasarus-ilmiö voi olla vaikka kuollut lintu, joka heräsi uudelleen henkiin.

Lähde:
Dutel, Hugo et al. 2019. Neurocranial development of the coelacanth and the evolution of the sarcopterygian head, Nature (17.4.)

”40 000 vuotias” susi löydettiin Siperiasta

Kuva: Albert Protopopov/The Siberian Times.



Joel Kontinen

Viime kesänä venäläinen mies käveli Yakutiassa paikallisen Tirekhtyakh-joen rannalla, kun hän kohtasi kauhistuttavan näyn: muinaisen suden katkaistu pää. Pää oli säilynyt hyvin ikiroudassa ja siinä oli jopa karvaa ja terävät hampaat.

The Siberian Timesin mukaan löytäjä, Pavel Efimov, luovutti muinaisen pään tutkijoille, jotka päivittivät sen yli 40 000 vuotta vanhaksi, eli pleistoseeniaikakauden loppuun. Analyysi paljasti myös, että susi oli täysi-ikäinen ja 2–4 vuotta vanha kuollessaan.

Irrotettu pää on 40 cm pitkä. Se on noin puolet nykyisen susivartalon koosta, joka voi vaihdella 66 cm:stä 86 cm:iin, Siperian Timesin mukaan.

Tämä fossiili on ensimmäinen, joka löytyi hyvin säilyneestä, täysin kasvaneesta susi Pleistoseenistä, Timesin mukaan. Mutta ihmiset ovat aikaisemmin löytäneet muita antiikin susien jäänteitä, kuten mumifioidun sudenpennun, joka eli yli 50 000 vuotta sitten Kanadassa. Vuonna 2015 tiedemiehet analysoivat jakoa koirien ja susien välillä käyttäen Siperiassa löydettyä 35 000 vuotiaasta susi rintakehästä peräisin olevaa DNA:ta.

Siperiasta löydetyt jäännökset eivät näytä vanhoilta. Äskettäin löydettiin hevonen, josta on elävää verta.

Myös 10.000 vuotta vanhat luolaleijonat eivät ole ehtineet fossiloitua.

Myös Kanadasta on löydetty yli 50 000 vanha sudenpentu, jonka pää, häntä, tassut, iho ja nahka olivat tunnistettavissa, sekä peuran vasa, jonka turvan etuosa oli ehjä, samoin kuin torson pää, etukaviot, niiden pinta, lihakset ja nahka.

Lähde:

Saplakoglu, Yasemin. 2019. Severed Head of a Giant 40,000-Year-Old Wolf Discovered in Russia. Live Science (10.6).

Mihin ihmisten yhteistyö perustuu

Kuva: Charles Darwin vuonna 1868. Kuva: Julia Margaret Cameron, Public domain.



Joel Kontinen

Charles Darwin näki yhteistyön hämmentävänä luonnonvalinnan teorialle. Luonnonvalinta suosii yleensä sellaisen käyttäytymisen kehittymistä, joka parantaa yksilöiden kuntoa. Yhteistoiminnallinen käyttäytyminen, josta vastaanottaja hyötyy luovuttajan kustannuksella, on ristiriidassa tämän logiikan kanssa.

William D. Hamilton auttoi ratkaisemaan palapeliä, kun hän osoitti, että yhteistyö voi kehittyä, jos yhteistyössä toimivat yksilöt ohjaavat hyötyä valikoivasti muille yhteistyökumppaneille. Sukulaisuus, ryhmien valinta ja työmarkkinaosapuolten aiempi käyttäytyminen tarjoavat mekanismeja lajittelulle …, ja sukulaisvalinta ja vastavuoroinen altruismi ovat perustana moniin eläinten käyttäytymisessä havaittuihin yhteistyön muotoihin. Ihmiset myös painottavat yhteistyötä hyvinvoinnin ja vastavuoroisten kumppaneiden hyväksi, mutta ihmisen yhteistyön laajuus, ja vaihtelevuus ylittävät huomattavasti muiden eläinten yhteistyön.

Apicellan ja Silkin tekemässä tutkimuksessa esitellään ihmisen yhteistyön piirteitä siinä yhteydessä, jossa ne alun perin kehittyivät, ja tutkitaan prosesseja, jotka ovat saattaneet muokata merkittävän yhteistyökykymme kehittymistä.

He väittävät, että kulttuurisesti kehittyneet normit, jotka määrittelevät, miten ihmisten pitäisi tulisi Darwinin mukaan käyttäytyä, tarjoavat evoluutiomaisesti uudenlaisen mekanismin darvinistiselle lajittelulle ja niillä on tärkeä rooli ihmisen ryhmien yhteistyön ominaisuuksien ylläpidossa.

Verrattuna muihin apinoihin, mukaan lukien simpansseihin, kasvattajat luottavat enemmän kokonaan syötäviin elintarvikkeisiin, kuten mukuloihin, hunajaan ja kuorittuihin hedelmiin ja pähkinöihin, kuin elintarvikkeisiin, jotka vaativat monimutkaisia valmistusmenetelmiä.

Esimerkiksi monet elintarvikkeet, joita metsästäjäkeräilijät syövät, on käsiteltävä toksiinien poistamiseksi tai keitettävä ruoansulatuksen parantamiseksi, ja suuri osa tästä työstä on jaettu. Simpanssit syövät joitakin juuria ja metsästävät pieniä nisäkkäitä, mutta ei ole olemassa sukupuolten välistä työnjakoa, ja yhteistyön avulla saatu ravinto ei ole merkittävä.

Tässä tutkimuksessa on yksi huono puoli: siinä katsotaan, että ihminen on vain eläin, joka on noussut muiden eläinten joukosta erikoisasemaansa.

Lähde:

Apicella, Coren L and Joan B. Silk. 2019. The evolution of human cooperation. Current Biology, 29:11, PR447-R450, (3.6.).

Kala hengittää ilmaa

Kuva: Australian National Fish Collection, CSIRO. Lisenssi: CC by Attribution-NonCommercial.




Joel Kontinen

Ei ole ihme, että tämä kala näyttää pahantuuliselta ilmapallolta - se on pitänyt suussaan vettä iät ja ajat.

Tämä outo pieni olento tunnetaan nimellä Chaunax endeavouri, ja se asuu Tyynenmeren syvimmissä osissa. Tutkijat havaitsivat tämän henkeäsalpaavan käyttäytymisen ensimmäistä kertaa katsomalla lävitse yleisesti saatavilla olevia videoita, joita National Oceanic ja Atmospheric Administrationin (NOAA) kauko-ohjattavat ajoneuvot olivat kuvanneet, Science toteaa.

Tiedemiehet löysivät kahdeksasta erilaisesta yksittäisestä Chaunax endeavouri -kalasta otetun videokuvan, jossa ne olivat ottaneet vettä sisäänsä.

Jotta kala saisi tarvitsemansa hapen ja selviytyisi, se syö vettä (joka on kaksi osaa vetyä ja yksi osa happea), kerää siitä hapen käyttöönsä ja "uloshengittää" veden vapauttamalla sen kiduksistaan. Mutta nämä kalat pitivät veden suurissa kiduskammioissaan melko pitkään, 26 sekunnista 4 minuuttiin sen sijaan, että ne vapauttaisivat sen välittömästi.

Tiedemiehet ottivat myös museoissa olevista Chaunax endeavoureista tietokonetomografian (CT), ja tutkivat eläinten käyttämiä massiivisia kiduksia.

Miksi kalat tekevät näin? Tutkijoilla on joitakin arvauksia. He sanoivat, että hengityksen pidättäminen voi auttaa kalaa säästämään energiaa. Se voisi jopa suojella niitä tekemällä ne suuremmiksi. Kun Chaunax endeavour säilyttää veden, tutkimuksen mukaan sen kehon tilavuus kasvaa 30%.

Tutkijat ilmoittivat löydöistään 10. toukokuuta Fish Biology -lehdessä.

Pomacentrus amboinensis on elävä kala, joka käyttää laulujaan. Sinimerietana (Glaucus atlanticus) ei näytä kalalta, mutta on siitä huolimatta kala.

Kalat osoittivat joukkokäyttäytymistä jo “50 miljoonaa vuotta” sitten . Kävelevä hai ei tue evoluutiota.

Lähde:

Saplakoglu, Yasemin. 2019. These Deep-Sea Weirdos Hold Their Breath for Minutes at a Time. Live Science (7.6.)

Elefantti tietää, missä kulhossa on eniten ruokaa vain haistamalla sitä

Elefantin kärsä.



Joel Kontinen

Kun kyseessä on tietty määrä ruokaa, norsun nenä tietää, missä niitä on eniten. Elefantit voivat käyttää hajua tunnistaakseen suurimman määrän ruokaa kahden näytteen joukosta, vaikka ruoka on piilossa. ”Jostain syystä jokainen norsu, jota olen koskaan työskennellyt Thaimaassa, rakastaa auringonkukansiemeniä,” sanoo Joshua Plotnik New Yorkin kaupunginyliopistosta. Hän ja hänen kollegansa työskentelivät kuuden aasialaisen norsun kanssa Thaimaassa, testaten niiden kykyä erottaa erilaisten siementen määrät.

Kaksi ämpäriä, joissa oli lukittu kansi, asetettiin pitkälle pöydälle, joista jokaisella oli eri määrä siemeniä, jotka olivat 4 - 24 grammaa. Kussakin kokeessa käytettiin yhtä 11 suhteesta - esimerkiksi 1 - 2 tai 3 - 5, ja jokainen elefantti suoritti 10 koetta. Kun norsut haistoivat ämpäreitä, ne avattiin ja eläimet valitsivat yhden ja alkoivat syödä.

69 prosentissa kokeista norsut valitsivat sen ämpärin, missä oli suurempi määrä siemeniä . Kun siemenmäärää lisättiin, elefantit valitsivat useammin suuremman määrän. Niiden onnistumisprosentissa ei ollut eroa, kun suhdeluvut olivat samat, mutta määrät muuttuivat -kun niille annettiin joko 4 grammaa 8 grammaa tai 12 grammaa 24 grammaa kohden.

Norsuilla on enemmän aivokapasiteettia, joka on omistettu hajuille kuin muilla eläimillä. Tämä saattaa liittyä siihen, että niiden ensisijaiset huolenaiheet ovat ruuan löytäminen ja vuorovaikutus muiden norsujen kanssa.

Tämä tutkimus on tallennettu Proceedings of the National Academy of Sciences (PNASiin).

Elefantit ovat tunnetuoja myös siitä, että ne tunnistavat tunnistavat kolmea kieltä, joita heidän hoitajansa käyttävät, sekä tavasta oppia laskemaan.

Elefantin kärsä on myös todella tehokas - sillä voi nostaa kaikenlaisia kohteita.

Monissa muissa eläinten ominaisuuksissa on älykäs suunnittelu. eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin seepran-häntää, joka on myös erittäin tehokas väline.


Lähde:

Whyte, Chelsea. 2019. Elephants can judge the quantity of hidden food just by using smell. New Scientist (3.6.).

Evoluution huuhaata: Godzilla kasvoi enemmän kuin arvellaan

Benutzer:Subcommandante, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Jos Godzilla olisi todellinen olento, sen uskomattoman nopeaan kasvuun elokuvissa ei mitkään käyrät riittäisi, ei edes evoluution sääntöjen mukaan, uusi raportti kertoo.

Kun dinosauruksen kaltainen hirviö debytoi mustavalkoisena vuonna 1954, se seisoi 50 metrin korkuisena. Nyt 35 elokuvaa myöhemmin - viimeisin, "Godzilla: Monsterien kuningas", julkaistiin perjantaina (31. toukokuuta) tämä behemot on kooltaan yli kaksinkertaistunut, tällä hetkellä saavuttaen 120 metrin korkeuden.

Godzillan korkeuden uusi analyysi paljasti, että se on kehittynyt 30 kertaa nopeammin kuin mikään todellinen organismi maapallolla, tutkijat kirjoittivat raporttiin. Jotkut elokuvan tekijät ajattelevat, että Godzilla on Ceratosaurus, ”155–145 miljoonaa vuotta” sitten elänyt eräänlainen dinosaurus.

Mutta vaikka nämä dinosaurukset kehittyivät valtaviksi eläimiksi, Godzillan kasvupyrähdykset ovat huomattavasti suuremmat kuin tutkijat sanoivat. Monsterin kasvu on myös liian nopea, jotta se voisi tulla geneettisestä ajautumisesta, eli kun tietyt geenivariantit pienessä populaatiossa häviävät satunnaisesti, mikä vähentää geneettistä monimuotoisuutta, tutkijat sanoivat.

Godzillan nopeaa kasvua ei voi selittää luonnonvalinnalla. Luonnonvalinta tarkoittaa evolutionistien mukaan sitä, että elävät organismit, joilla on edullisia geenejä, selviävät ja siirtävät ne sitten jälkeläisilleen.

Lähde:

Geggel, Laura. 2019. Godzilla Grew 30 Times Faster Than Any Organism on Earth. Here's Why. Live Science (4 June).

30 vuotta Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksista

Jeff Widener, fair use.


Joel Kontinen

Kiinalaiset tuntevat maansa historiaa vain vähän. BBC:n toimittaja kävi Kiinassa esittelemässä kuvaa miehestä pysäyttämässä tankkia, mutta vain harvat tiesivät, kenestä tai mistä hän puhui.

Kiina on puolustanut vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion eli Tiananmenin aukion mielenosoitusten purkamista harvinaisella julkisella tunnustuksella tapahtumista. Puolustusministeri Wei Fenghe kertoi alueelliselle foorumille, että turbulenssin lopettaminen oli oikea politiikka.

Keväällä 1989 opiskelijat ja työntekijät miehittivät Pekingin Taivaallisen rauhan aukion eli Tiananmenin aukion massiivisessa demokratiaa tukevassa protestissa. Monet tapettiin kommunististen viranomaisten raa'assa puristuksessa. Tapahtuman raportointia on Kiinassa kovasti sensuroitu.

Tiistaina 4.6. tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kuusi viikkoa kestäneet mielenosoitukset päättyivät Pekingin joukkomurhaan 3-4 kesäkuuta.

Kiinan hallitus ei ole koskaan sanonut, kuinka monta mielenosoittajaa tapettiin. Arviot vaihtelevat sadoista tuhansiin. BBC:n toimittajan mukaan kaatuneita on lukuisia. Ihmiset eivät voineet käsittää, miksi hallituksen joukot ampuivat omiaan. Sairaalat eivät voineet ottaa kaikkia loukkaantuneita hoitoon. Myöskään ambulanssien henkilökunnat eivät päässeet tutkimaan vaikeasti loukkaantuneita.

Monet kuskattiin pyörillä sairaalaan. BBC:n toimittajan mukaan yhdessä sairaalassa oli neljäkymmentä loukkaantunutta ja myös ruumiita, kun sotilaat ampuivat opiskelijoita.

Kiinan johto sai varmaan ajatuksia Charles Darwinilta, joka innosti kiinalaisia. Maa on tuon jälkeen pitänyt kristityt kurissa, esimerkiksi kieltämällä kirkkojen ristit ja pitämällä kristittyjen puolustajat telkien takana.

Aivoja täytyy välillä pestä, kuuluu johdon ilmaus. Mutta vain sosialismi kelpaa putsaustavaksi.


Lähde:

2019. Tiananmen Square: China minister defends 1989 crackdown. BBC news (2.6.).