Elämä Marsissa saattaa selviytyä syvällä maan alla

 

Kuva: NASA/JPL/USGS

Joel Kontinen

Punaisen planeetan Acidalia Planitia -alueella saattaa olla mahdollisuus metaania röyhtäilevien bakteerien esiintymiselle pinnan alla

Tietty alue Marsissa on tunnistettu mahdolliseksi sijainniksi nykyiselle elämälle – eliöt elävät kaukana pinnan alla. Andrea Butturini Barcelonan yliopistosta ja hänen kollegansa tutkivat mahdollisia paikkoja Marsissa, joissa voisi olla eläviä organismeja, keskittyen alueisiin, joilla saattaa olla oikea määrä vettä, lämpöä ja energiaa elämän olemassaoloon.  

Tiedemiehet luulevat, että Mars on rakennettu samalla tavalla kuin Maa:  että sieltä myös löytyy maanalaista elämää, mutta vain Maa on valmistettu ihmisiä varten, joten todennäköisesti elämää löytyy vain maapallolta.

Lähde:

Jonathan O’Callaghan 2024 Life on Mars could be surviving in an area deep underground | New Scientist 29.11.

Metsästäjä-keräilijät rakensivat massiivisen kala-ansan Belizeen 4000 vuotta sitten

 

Kuva: Google Earth

Joel Kontinen

Yli 640 kilometriä ulottuvat maanpäälliset kanavat osoittavat, että Mayaa edeltävät mesoamerikkalaiset rakensivat laajamittaisia ​​kalanpyyntilaitoksia aiemmin kuin luultiin.

 Arkeologit ovat löytäneet Belizestä massiivisen muinaisen kalastusverkoston, jonka metsästäjä-keräilijät rakensivat noin 4000 vuotta sitten. Maakanavien järjestelmä on pituudeltaan yli 640 kilometriä ja se on peräisin arkaaisesta ajanjaksosta, joka edelsi mayasivilisaation syntyä vuosisatoja myöhemmin. Se on vanhin Keski-Amerikassa koskaan kirjattu laajamittainen kalanpyyntilaitos.

Evolutionistien mukaan antiikin ihmiset eivät pystyneet rakentamaan isoja taloja tai kanavaa, mutta he pystyivät rakentamaan isoja pyramideja.

Lähde:
Becky Ferreira 2024 Hunter-gatherers built a massive fish trap in Belize 4000 years ago | New Scientist 22.11.

Räjähtävät tähtienväliset avaruuskivet saattavat aiheuttaa mystisiä radioaaltojen välähdyksiä

 

 Kuva: Science Photo Library / Alamy Stock Photo

Joel Kontinen

Arvoituksellinen ilmiö, jota kutsutaan nopeiksi radiopurskeiksi, saattaa johtua tähtienvälisten esineiden törmäämisestä voimakkaasti magnetoituneiden neutronitähtien kanssa

” Salaperäiset radioaaltojen välähdykset avaruudesta voivat komeettojen törmäyksestä neutronitähtiin.

Tähtitieteilijät havaitsivat ensimmäisen nopean radiopurskeen (FRB) vuonna 2007, ja sen jälkeen niitä on löydetty useita tuhansia. Niiden uskotaan olevan peräisin neutronitähdistä, joidenkin tähtien räjähtämisen jälkeen supernovina jääneistä erittäin tiheistä ytimistä, mutta niiden tarkka syy on epäselvä.”

Avaruuden viestit siis eivät ole avaruusmuukalaisten välittämiä viestejä. Meidän ei pitäisi odottaa näkevämme valkoisia pikkumiehiä niiden lähettiläinä.

Lähde:  

Jonathan O’Callaghan 2024 Exploding interstellar space rocks could explain mystery radio flashes | New Scientist 25 November 

Vuosimiljoonat – Raamattu ja tiede sanovat ei.

 

Philip Bell, Creation-järjestön Euroopan puheenjohtaja luennoi vuosimiljoonista käydessään Turussa marraskuussa 2024.

Tässä joitakin asioita hänen luennoltaan, jotka todistavat vuosimiljoonia vastaan:

Suolaa puuttuu merestä.  Jos maapallo olisi miljoonien vuosien ikäinen, meriveden pitäisi olla paljon suolaisempaa.

Kerrostumat – esimerkiksi Gran Canyonista puuttuu satoja miljoonia vuosia kerrostumien välistä.

Komeetat. Osa komeetoista voidaan nähdä Maasta usein. Kauempana Maapallolta olevia, pitkäjaksoisia komeettoja ei voida nähdä Maasta, kuin vain harvoin, kun ne kiertoradallaan tulevat Maan lähistölle.  Evolutionistien mukaan komeettojen syntysija Oortin pilvi sijaitsee noin 500 000 tai 100 000 AUn (AU on maan ja auringon välinen etäisyys) päässä auringosta. Kuitenkin esimerkiksi Carl Sagan on sanonut, että meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Oortin pilvi on olemassa.

Pehmeät kudokset ja dna dinosauruksissa. Mary Schweitzer kumppaneineen löysi pehmeät kudokset. Hän joutui toistamaan kokeensa17 kertaa ennen kuin hän uskoi siihen. Dna ei voi säilyä fossiileissa miljoonia vuosia.

Mitä Raamattu sanoo aurinkokunnan iästä? Vanhassa Testamentissa Jumala loi kaiken kuudessa luomispäivässä, joten Raamatun mukaan evoluutiota ei tapahtunut. Uudessa testamentissa sanotaan, että Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi heti alussa. Ihminen ei siis kehittynyt eläimestä (Mark. 10:7).

Lähde:

Philip Bell, luento Raamattu puhuu -seurakunnassa 22.11.2024

Philip Bell kertoo vedenpaisumuksesta

 

Joel Kontinen

Philip Bell, joka on Englanin ja Euroopan Creation Ministryn johtaja, kertoo evoluutiosta ja luomisesta Turussa ja Helsingissä. Tilaisuudet pidetään Jumala Puhuu -seurakunnissa 20. - 22.11.2024.

Keskiviikkona hän piti yleiskatsaukset evoluution vastustamisesta, elävistä fossiileista, eläinperheistä ja luomisen erikoisuuksista ja torstaina hän piti luennon vedenpaisumuksesta.

Miksi meidän pitää uskoa vedenpaisumukseen? Bell sanoo, että vedenpaisumukseen liittyy todennäköisesti vulkaanisia tapahtumia.

Hän kertoi fossiilista, joka oli valaiden sukulainen, nimeltään Pakicetus, mutta kun lisää fossiileja löydettiin, se osoittautui maaeläimeksi.

Mutta miksi fossiileja on vuorten huipuilla? Hän sanoo, että evolutionistien mukaan miljoonien vuosien kuluessa eläimet ovat kuolleet ja muodostaneet fossiileja. Monet  niistä ovat kuitenkin kokeneet joukkokuoleman. Hän sanoo, että esimerkiksi ”190 miljoonan vuoden” ikäinen sammakko on heti tunnustettavissa.

Jotkut tiedemiehet uskovat, että Marsissa on ollut vedenpaisumus, mutta he eivät usko, että sellainen olisi tapahtunut maassa.

Hän myös sanoi, että vesikokein tehdyt tutkimukset osoittavat, että Nooan arkki on erittäin merikelpoinen.  Evoluution mukaan muinaiset ihmiset eivät olisi pystyneet tekemään arkkia,  mutta jopa muinaiset roomalaiset kykenivät valmistamaan yhtä pitkiä laivoja.

Miten dinosaurukset sopivat arkkiin? Vaikka aikuiset dinosaurukset ovat isoja, niiden poikaset ovat pieniä ja vasta aikuisena ne saavuttivat lopullisen kokonsa.

Lähde:

Turun Raamattu Puhuu seurakunnan suorat lähetykset

Hieno lintufossiili antaa vihjeitä lintujen aivojen kehityksestä

 Kuva: S. Abramowicz/Dinosaur Institute/Natural History Museum of Los Angeles County

Joel Kontinen

Paleontologit ovat mallintaneet 80 miljoonaa vuotta sitten eläneen Navaornis hestiae -nimisen linnun aivorakenteen erittäin hyvin säilyneen fossiilin ansiosta.

On löydetty 80 miljoonaa vuotta vanha fossiililintu, jonka kallo on säilynyt niin hienosti, että tiedemiehet ovat pystyneet tutkimaan sen aivojen yksityiskohtaista rakennetta.

Sekä iässä että evoluution kehityksessä uusi laji, nimeltään Navaornis hestiae, on melkein puolivälissä varhaisimman tunnetun lintumaisen dinosauruksen, 150 miljoonaa vuotta sitten eläneen Archaeopteryxin, ja nykyisten lintujen välillä. Se asui liitukaudella dinosaurusten, kuten Tyrannosaurus ja Triceratops, rinnalla. Fossiili, joka muistuttaa kottaraista, löydettiin Brasiliasta Presidente Prudenten läheltä vuonna 2016, ja se tunnistettiin välittömästi merkittäväksi, koska on harvinaista, että siltä aikakaudelta on löydetty täydellinen linnun luuranko. 

Mutta Daniel Field kollegoineen Cambridgen yliopistosta ymmärsi vasta vuonna 2022, että kallo oli niin ehjä, että he voisivat skannata sen ja luoda 3D-mallin sen aivoista. Korkean resoluution CT-skannauksen avulla paleontologit voivat kurkistaa fossiileihin. "Tämä edellyttää huolellista "digitaalista dissektiota": kallon jokaisen yksittäisen osan erottamista ja niiden yhdistämistä täydelliseksi, kolmiulotteiseksi rekonstruktioksi", Field sanoo. "Uusi fossiili tarjoaa ennennäkemättömän käsityksen mallista ja ajoituksesta, jolla elävin lintujen aivojen erityispiirteet kehittyivät."

Vuosimiljoonat tässä tekstissä ovat darvinistista arvailuja. Tutkijat eivät ole artikkelissaan kertoneet, onko fossiili nykylintuihin verrattuna jotenkin kehittymättömämpi tai poikkeava, kuten otsikko antaa ymmärtää. 

Lähde:

James Woodford 2024 Exquisite bird fossil provides clues to the evolution of avian brains | New Scientist 13.11.   

Kuinka väärinymmärrettiin se, mitä Lucy-fossiili paljastaa muinaisista ihmisistä

 

Joel Kontinen

 On kulunut 50 vuotta siitä, kun arkeologit löysivät Lucyn, kenties kuuluisimman koskaan löydetyn muinaisen hominiinin. Mutta häntä tutkineet tiedemiehet sanovat, että tämä fossiili antoi harhaanjohtavan kuvan lajin luonteesta.

 Sata vuotta sitten, 28. marraskuuta 1924, antropologi Raymond Dart avasi häkin. Siinä oli erä fossiileja Taungista, Etelä-Afrikan louhoksesta, mukaan lukien pieni kallo, joka näytti osittain apinalta, osittain ihmiseltä. Dart antoi sille nimen "Australopithecus africanus: Etelä-Afrikan ihmisapina". Se oli ensimmäinen Australopithecus-näyte, joka tunnistettiin, ja ensimmäinen todiste siitä, että varhaiset ihmiset kehittyivät apinoista.

Luonnontieteen museoissa isoäitinämme esiintyvä Lucy (Australopithecus afarensis) ei ilmeisesti osannut kävellä niin kuin me. Sen kädet muistuttavat aikamme apinoiden käsiä, joilla on hyvä riippua puissa.

Tutkimus viittaa siihen, että Lucy ei osannut äänellä niin kuin H. sapiens, vaan päästi kaikesta päätellen apinamaisia ääniä.

Vrijen yliopiston tutkija Bart de Boer rakensi Lucyn kaltaisen olennon ääntöväylästä (eli kohdasta, jossa muodostettu ääni artikuloituu) mallin. Puheen evoluution asiantuntija de Boer päätteli, ettei Lucy kyennyt ääntelemään ihmisen tavoin, vaan sen ääntely oli hyvin apinamaista.

Amerikkalaiset tutkijat huomasivat, että yksi Lucyn oletetuista nikamista on liian pieni. Se ei heidän mukaansa kuulu myöskään pienemmälle etelänapinalle, mutta se muistuttaa suuresti paviaanin luuta.

Jos jatkotutkimukset osoittavat tämän pitävän paikkansa, museoiden ja oppikirjojen pitäisi rehellisyyden nimissä myöntää, että ne ovat antaneet harhaanjohtavan kuvan Lucystä.

Piltdownin ihminen oli sekoitus eri lajien luita. Nyt näyttää siltä, että Lucyn jäämistö noudattaa samantapaista darvinistista perinnettä.

Lähteet:

Barras, Colin. 2015. Baboon bone found in famous Lucy skeleton. New Scientist 10.4.

Michael Marshall ja Colin Barras 2024 How we misunderstood what the Lucy fossil reveals about ancient humans | New Scientist 15.11.

Ainutlaatuinen galaktisten linssien pari voi auttaa ratkaisemaan kosmologisen arvoituksen

 

Kuva: F. Dux et al.

Joel Kontinen

Kaksi massiivista galaksia taivuttavat valoa samasta kaukaisesta kvasaarista ja luovat niin sanotun Einsteinin siksak-linssin, joka voi auttaa tähtitieteilijöitä paikantamaan, kuinka nopeasti maailmankaikkeus laajenee.

 Satunnainen kohdistus kahden massiivisen galaksin välillä voisi auttaa tähtitieteilijöitä mittaamaan paremmin universumin laajenemista ja valaisemaan pimeän energian salaperäistä luonnetta. Työskennellessään yleisen suhteellisuusteoriansa parissa Albert Einstein ennusti, että kaukaisista galakseista ja tähdistä tuleva valo taivutetaan erittäin massiivisten esineiden painovoiman vaikutuksesta, samalla tavalla kuin lasilinssin. Muutoksia tehtiin sen selventämiseksi, että kuvan punainen kaari vastaa toista linssigalaksia.

Jumala loi taivaat alussa, ja universumin laajenemisen nykyinen nopeus ei kerro sitä, millä vauhdilla tähdet ja planeetat alussa etääntyivät toisistaan. Myös pimeä energia on käsite, jota tähtitiede ei pysty todentamaan.

Lähde:

Alex Wilkins 2024 A unique pair of galactic lenses may help solve a cosmological riddle | New Scientist 15.11.

Muuttolinnut voivat käyttää maapallon magneettikenttää kuten GPS

 

Kuva: AGAMI Photo Agency / Alamy Stock

Joel Kontinen

Euraasian ruokoviirat eivät vain saa suuntaa Maan magneettikentästä – ne voivat myös laskea koordinaattinsa mentaalikartalla.

Monet muuttolinnut käyttävät Maan magneettikenttää kompassina, mutta jotkut voivat myös käyttää kentän tietoja määrittääkseen enemmän tai vähemmän, missä ne ovat henkisellä kartalla. Euraasian ruokoviirut (Acrocephalus scirpaceus) näyttävät laskevan maantieteellisen sijaintinsa piirtämällä tietoja eri etäisyyksiltä ja kulmista magneettikenttien ja Maan muodon välillä. 

Löydökset viittaavat siihen, että linnut käyttävät magneettista tietoa eräänlaisena "GPS:nä", joka kertoo niille paitsi minne mennä, myös missä ne alun perin ovat, sanoo Richard Holland Bangorin yliopistosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Ymmärrämme vihdoin, että monet lajit ovat "Kun matkustamme, meillä on kartta - joka kertoo meille missä olemme - ja meillä on kompassi, joka kertoo meille, mihin suuntaan mennä, jotta pääsemme määränpäähämme", hän sanoo. "Emme usko, että linnuilla on aivan tätä tarkkuutta tai tietämystä koko maapallosta. Silti he näkevät, kuinka magneettiset vihjeet muuttuvat, kun he liikkuvat normaalia autamia polkuaan pitkin - tai vaikka he ovat kaukana tältä polulta."

Linnut käyttävät älykkään suunnittelun niille antamia keinoa.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2024 Migratory birds can use Earth's magnetic field like a GPS | New Scientist 13.11.  

 

 

Lainelautojen ja märkäpukujen valot voivat estää haiden hyökkäyksiä

 Joel Kontinen

Kokeet osoittavat, että houkutushylkeen alapuolen valaiseminen vähentää valkohaiden hyökkäyksiä ja antaa mahdollisen strategian surffaajien ja uimareiden suojelemiseksi.

Valaistuksen asentaminen lainelautojen, kajakkien tai märkäpukujen alapuolelle voi estää suurimman osan valkohain ihmisiinkohdistuvista hyökkäyksistä. On jo pitkään tiedetty, että hait hyökkäävät usein ihmisten kimppuun, koska ne pitävät pinnalla olevia siluetteja saaliina, kuten hylkeinä. Nyt tutkijat ovat tehneet kokeen nähdäkseen, mitä tapahtuu, jos he rikkovat siluetin valaisemalla houkutustiivisteen alapuolen peittääkseen sen muodon.

Laura Ryan Sydneyn Macquarie-yliopistosta ja hänen kollegansa viettivät lähes 500 tuntia hinaamassa hylkeen muotoisia houkuttimia Mossel Bayn ympärillä Länsi-Afrikan alueella, missä suuret valkohait (Carcharodon carcharias) kerääntyvät ja metsästävät suuria määriä hylkeitä. 

Tiimi testasi useita valohoitoja: houkuttimien alapuolen peittämistä himmeällä, keskitasolla ja kirkkaalla LED-valaistuksella ja strobovalaistuksella sekä vaaka- ja pystysuoralla nauhavalaistuksella. Jokaisen valokäsittelyn jälkeen he hinasivat välittömästi ohjaussyöttitiivisteen ilman alapuolen valaistusta. Ylimääräisenä kokeena he tekivät paritestejä, joissa valaisematon kontrollinukke hinattiin 3 metrin päähän valaistusta nukesta.

Lähde:

James Woodford. 2024. Lights on surfboards and wetsuits could deter shark attacks | New Scientist 11.11.

Simpanssit pärjäävät paremmin vaikeissa tehtävissä, kun niillä on yleisöä

 

Kuva: Akiho Muramatsu

Joel Kontinen

Simpanssit tykkäävät yleisöstä. Simpanssien tekemien tuhansien kognitiivisten testien analyysissä on havaittu, että katsojien määrä vaikutti niiden suoritukseen eri tavoin tehtävän vaikeusasteesta riippuen.

Katsovan yleisön paineella voi olla positiivisia tai kielteisiä vaikutuksia ihmisen suoritukseen, ja sama pätee simpansseihinkin. Christen Lin Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa testasivat kuuden simpanssin ryhmää yliopiston kädellisten tutkimuslaitoksen kolmessa numeerisessa tehtävässä, joiden vaikeudet vaihtelevat.

Ensimmäisessä tehtävässä numerot 1-5 ilmestyivät ruudulle satunnaisissa paikoissa ja simpanssien täytyi vain koskettaa numeroita oikeassa järjestyksessä saadakseen ruokapalkinnon. Toisessa tehtävässä numerot eivät olleet vierekkäin: esimerkiksi 1, 3, 5, 7, 11 ja 15 saattoivat ilmestyä näytölle. Jälleen simpanssien piti painaa numeroita pienimmästä suurimpaan saadakseen palkinnon. Lopuksi vaikeimmassa testissä, kun painettiin sarjan ensimmäistä numeroa, loput numerot piiloutuivat ruudulla olevien ruutujen taakse. Tämä tarkoitti, että simpanssien täytyi muistaa numeroiden sijainti painaakseen niitä oikeassa järjestyksessä.

Esimerkiksi monet linnut pärjäävät paremmin kuin simpanssit tällaisissa kokeissa eikä yleisö vaikuta niiden suoritukseen.

Lähde:

James Woodford 2024 Chimps do better at difficult tasks when they have an audience | New Scientist 8.11.

 

Miksi universumissamme on jotain eikä ei-mitään?

 

 

Kuva: Mohd. Afuza/Shutterstock 

Joel Kontinen 

Selvittääksemme, kuinka jokin on syntynyt tyhjästä, meidän on ensin tutkittava erilaisia ​​ei-mitään.

” Astrofyysikkona vietän paljon aikaa ajattelematta mitään. Kirjaimellisesti. Kysymys siitä, miksi "ei mitään" on "jotain" todella pitää minut hereillä monta yötä – mutta saan lohtua tiedosta, että ajattelijat ovat painineet tämän aiheen kanssa ehkä yhtä kauan kuin minä.”

Mutta universumi on täynnä jotain eikä ei-mitään, koska Jumala on luomisessa luonut sen sellaiseksi. Kun Hän sanoi luomisen avainsanat, Hän loi koko universumin sanallaan.  Sen tähden kaikkialla on ainetta.

Lähde: 

Kelsey Johnson 2024 Why does our universe have something instead of nothing? | New Scientist 8.11.

Kaukaisella kääpiöplaneetalla Makemakella saattaa olla yllättävä jäätulivuori

 

Kuva: ESO/L. Calçada/Nick Risinger

Joel Kontinen 

Ulkoisen aurinkokunnan pienessä maailmassa näyttää olevan vulkaanista toimintaa mahdollisesti nestemäisen veden vauhdittamana. Pienellä Makemake-nimisellä kääpiöplaneetalla tähtitieteilijät ovat nähneet merkkejä yllättävistä lämpötilan muutoksista. Nämä voivat viitata siihen, että maailmassa, joka on noin 45 kertaa kauempana auringosta kuin Maa, on aktiivinen jäinen tulivuori. 

Konkolyn observatoriossa Unkarissa Csaba Kiss ja hänen kollegansa käyttivät James varuusteleskooppia (JWST) tutkiessaan Makemakea alle tunnin ajan. He havaitsivat jäisen tulivuoren.

Noin kaukaisella kääpiöplaneetalla ei pitäisi olla mitään vulkaanista toimintaa, jos evolutionistien ajanmääritys pitää paikkaansa.

Lähde:

Jonathan O'Callaghan 2024 Distant dwarf planet Makemake might have a surprising ice volcano | New Scientist 5.11.

Tutkijoiden havaintojen mukaan luonnonvalintaa tapahtuu tällä hetkellä ihmisten keskuudessa korkealla Nepalin vuoristossa

 

Kuva: J. Marshall/Alamy Stock Photo

Joel Kontinen

Uusi tutkimus viittaa siihen, että ikätovereihinsa verrattuna etniset tiibetiläiset naiset, jotka ovat fysiologisesti paremmin sopeutuneet elämään vähähappisissa olosuhteissa korkealla, synnyttävät enemmän lapsia. Tämä vihjaa, että näitä hyödyllisiä ominaisuuksia parhaillaan "valitaan", mikä tarkoittaa, että on olemassa evoluutiopaine siirtää ne seuraavalle sukupolvelle. Toisin sanoen luonnonvalintaa tapahtuu. Tutkijat paljastivat havaintonsa tutkimuksessa, joka julkaistiin 21. lokakuuta PNAS-lehdessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 400 naista, iältään 46–86 vuotta, jotka asuvat kylissä Nepalin ylä-Mustangin alueella Tiibetin rajalla. Kylät sijaitseva 3 500–4 100 metriä merenpinnan yläpuolella.

Suurilla korkeuksilla asuvat ihmiset kohtaavat ankarat ympäristöolosuhteet, kuten alhainen ilmanpaine, joka vähentää hapen määrää kehossa. Nämä alhaiset happitasot voivat aiheuttaa kudosten toiminnan pysähtymisen, mikä johtaa oireisiin, kuten sekavuus ja hengitysvaikeudet. Vakavammissa tämän tilan, hypoksian tapauksissa ihmisille voi kehittyä tappavia sairauksia, kuten akuutti vuoristotauti tai aivoturvotus. Vähähappiset ympäristöt ovat erityisen haastavia raskaana oleville naisille suuremmilla korkeuksilla, koska heillä on kohonnut preeklampsian, mahdollisesti kuolemaan johtavan verenpainetilan riski ja he synnyttävät todennäköisemmin pienempiä vauvoja. Siksi korkealla asuvissa populaatioissa voi olla voimakkaita selektiivisiä paineita ominaisuuksien suhteen, jotka auttavat lisäämään eloonjäämistä sekä raskauden aikana että sen jälkeen.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tiibetiläisillä on fysiologisia piirteitä ja geeniversioita, jotka auttavat heitä selviytymään vähähappisissa ympäristöissä helpommin kuin ihmiset, joilla ei ole näitä ominaisuuksia. Uudessa tutkimuksessa tutkijat halusivat nähdä, voisivatko he yhdistää nämä geneettiset ja fysiologiset ominaisuudet lisääntymismenestykseen osoittaakseen, että evoluutio tapahtuu luonnonvalinnan kautta näissä populaatioissa. Biologiassa "lisääntymismenestystä" mitataan tyypillisesti sillä, kuinka monta jälkeläistä organismi on tuottanut, koska se heijastaa sitä, kuinka monta geeninsä kantaa he ovat siirtäneet. Niinpä tutkijat kirjasivat, kuinka monta lasta näiden kylien naiset olivat synnyttäneet.

Luonnonvalinta ei kuitenkaan ole evoluutio, vaikka ne joskus sekoitetaan. Darwinistit uskovat, että luonnonvalinta on evoluution yksi kulmakivi. Biologit kuitenkin tiesivät luonnonvalinnasta jo ennen Darwinin uskomuksia.  

Lähde:

Emily Cooke 2024. Natural selection is unfolding right now in these remote villages in Nepal | Live Science 1.11.

Kaikuluotaimensa lisäksi lepakot käyttävät näköä esteiden välttämiseksi

Kuva:  Wildchromes/Alamy

Joel Kontinen

Lepakot tunnetaan kyvystään käyttää kaikuluotausta esteiden välttämiseen ja suuntautumiseen. Ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin lepakot hyödyntävät erittäin paikallista ja suunnattua kaikuluotaustaan navigointiin pitkillä matkoilla. Tutkijat siirsivät Kuhlin villilepakkolepakoita ja seurasivat niiden kotiutumiskykyä samalla kun manipuloivat niiden visuaalista, magneettista ja hajuaistimista ja seurasivat niitä tarkasti uuden käänteisen GPS-järjestelmän avulla. He osoittivat, että lepakot voivat tunnistaa sijaintinsa siirron jälkeen ja suorittaa useiden kilometrien karttapohjaista navigointia pelkällä kaikuluotaimella. Tätä tulosta tuki edelleen laajamittainen kaikuluotainmalli, joka paljastaa kuinka lepakot käyttävät ympäristöakustista tietoa suorittaakseen akustista kognitiivista karttapohjaista navigointia. Osoittautui myös, että navigointi paranee käytettäessä sekä kaikuluotainta että näköä.

Lepakot siis käyttävät kaikuluotaimen lisäksi myös näköä esteiden välttämiseksi, koska eläin on luotu ja älykkäästi suunniteltu kokonaisuus.

Lähde:

Aya Goldshtein, Xing Chen ja Yossi Yove 2024 Acoustic cognitive map–based navigation in echolocating bats | Science 31.10.

Isä-tytärtiimi purkaa Marsista tulevan avaruusolentosignaalin, joka järkytti maailmaa vuoden ajan

 Kuva: Ken and Keli Chaffin

Joel Kontinen

Yhdysvalloissa asuvat isä ja tytär ovat dekoodaneet ESAn ExoMars Trace Gas Orbiterista vuosi sitten lähetetyn avaruusolentosignaalin - mutta maan ulkopuolisen viestin merkitys on edelleen mysteeri.

Europa lähetettiin ESAn ExoMars Trace Gas Orbiterista osana kansalaistieteellistä hanketta toukokuussa 2023. Kolme radio-observatoriota maan päällä kuuli viestin, ja tiedot asetettiin yleisön saataville. Ensimmäinen vaihe oli signaalin erottaminen raakatiedoista ja toinen oli sen purkaminen. Viesti on osa "A Sign in Space", tiede-/taideprojektia, joka tutkii, kuinka ihmiskunta voi reagoida saatuaan todellisen viestin avaruudesta.

Kesti vain 10 päivää ja viesti osoittautui kuvaksi, joka kuvaa viiden aminohapon, proteiinien rakennuspalikoiden, rakennetta. Se oli A Sign in Spacen, verkkoyhteisön, johon kuului de Paulis, sekä tietojenkäsittelytieteilijä, runoilija, radioinsinööri, fyysikko ja avaruuslakimies sekä useita tähtitieteilijöitä ja astrobiologeja. Se poimi viestin raakatiedoista, mutta sen purkaminen oli vaikeampaa: se tapahtui vasta 7. kesäkuuta 2024, jolloin Chaffins lähetti viestin projektin perustajalle ja taiteelliselle johtajalle Daniela de Paulisille.

Hankkeelle sai lisätukea SETI Institute – voittoa tavoittelematon järjestö, joka on sitoutunut etsimään maan ulkopuolista elämää – ja Green Bankin observatorio Länsi-Virginiassa. Viestin purkaminen vaati useita tunteja tietokonesimulaatioita. Chaffinit onnistuivat murtamaan koodin, kun he huomasivat, että viesti sisälsi joitain biologisia piirteitä, ESA raportoi.

Mutta mitä avaruusolennot yrittäisivät viestiä lähettämällä kuvan viidestä aminohaposta? Se mysteeri on vielä ratkaistava. Nyt kansalaistutkijat kokoontuvat Discord-palvelimelle keskustelemaan ja pohtimaan viestin merkitystä. Tulevatko alienit rauhassa? Tuo kysymys saattaa olla vaikein vastata.

 Avaruusolennot eivät asu Marsissa. Vain Jumala pystyy luomaan elämää.

Lähde:

Stephanie Pappas 2024. Father-daughter team decodes 'alien signal' from Mars that stumped the world for a year | Live Science 2.11.