Maahan on lähetetty viesti avaruusolioilta

 

Kuva: Seth Shostak/SETI Institute. 

Joel Kontinen

 Marsia kiertävästä avaruusaluksesta on lähetetty Maahan koodattu viesti simuloimaan mahdollista kommunikaatiota kehittyneeltä muukalaissivilisaatiolta

 Marsia kiertävästä avaruusaluksesta on lähetetty Maahan viesti, joka simuloi edistyneen avaruussivilisaation mahdollista viestintää.

Toukokuun 24. päivänä Marsissa sijaitsevalla avaruusaluksella Trace Gas Orbiter (TGO) lähetettiin koodattu viesti – vain muutaman kilotavun kokoinen – planeetallemme. SETI:n Allen Telescope Array Kaliforniassa on poiminut Marsia kiertävältä avaruusalukselta lähetetyn viestin.

Tämä on evolutionistien näkemys. Elämää täytyy heidän mukaansa olla Marsissa ja kaikkialla avaruudessa. 

 Lähde; 

O’Callaghan, Jonathan. 2023.  Fake alien message sent to Earth to prepare us for first contact New Scientist 25.5.

Kysymyksiä, joita pelkään: Kuinka universumi sai alkunsa ja mikä on aika-avaruus?

 

Kuva:  NASA, ESA, CSA, STScI; J. DePasquale, A. Koekemoer, A. Pagan (STScI), . 

Joel Kontinen

On kaksi kysymystä, joita jokseenkin pelkään, kun tiedotan tieteestä yleisölle. Ja valitettavasti ne ovat melko yleisiä, koska ne kiinnostavat kaikkia, myös minua.

Ensimmäinen on: "Mitä oli ennen maailmankaikkeuden alkua?" Toinen: "Mikä on aika-avaruus?" Saatat ajatella, että todella nauttisin mahdollisuudesta vastata sellaisiin kyselyihin, koska ne ovat minun kaltaisteni teoreettisten kosmologien toiminnan ydin. Se on kirjaimellisesti työnkuvassa, jonka kerron usein ihmisille yrittäväni ymmärtää aika-avaruuden alkuperää ja kehitystä ja kaikkea sen sisällä.

Kysymyksiin voisi vastata Genesiksen sanoilla, alussa ei ollut mitään, sitten Jumala loi taivaan ja maan, Sitä tuli aika-avaruus.  

Lähde:

Prescod-Weinstein, Chanda., 2023.  Questions I dread: How did the universe begin, and what is space-time? New Scientist 24. 5.

 

Perhoset kehittyivät evoluution mukaan Amerikassa

 

Shutterstock / Katherenes. 

Joel Kontinen

Perhoset kehittyivät 100 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa.

Monet tutkijat luulivat, että perhoset kehittyivät ensin Aasiassa, mutta maailmanlaajuinen geneettinen analyysi viittaa siihen, että ne syntyivät Pohjois-Amerikassa, paljon ennen kuin evoluution mukaan muut kuin linnut ja dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.

Perhoset leijuivat ensimmäisen kerran näyttämölle Pohjois-Amerikassa noin 100 miljoonaa vuotta sitten geneettisen analyysin mukaan. Löytöjä on käytetty yksityiskohtaisen perhosten sukupuun luomiseen, mikä antaa tutkijoille uusia käsityksiä perhosten evoluution alkuperästä ja niiden leviämisestä ympäri maailmaa.

"Yllättäen perhosten perhesuhteita ja historiaa ei tunneta kovin hyvin", sanoo Akito Kawahara Floridan yliopistosta.

Aiemmissa pienemmissä hankkeissa oli yritetty löytää hyönteisten vanhimmat esi-isät, Kawahara sanoo.

Lähde:

 Buehler,  Jake, 2023.  Butterflies evolved 100 million years ago in North America, New Scientist  15.5.

,

 

Älykkäästi suunniteltu perhonen välttelee virusinfektioita

Shutterstock/SoFlo Shots.  

Joel Kontinen

 

Ruokinta eksoottisella rikkaruoholla kotoperäisten kasvien sijaan näyttää auttavan valkoisia riikinkukkoperhosia torjumaan virusinfektioita. Löydös viittaa tiettyjen lajien kykyyn hyödyntää ympäristöönsä tuotua uutta kasvistoa parantaakseen selviytymismahdollisuuksiaan. 

Nadya Muchoney Nevadan yliopistosta Renossa ja hänen kollegansa halusivat tutkia ruokavalion vaikutusta valkoisiin riikinkukkoperhosiin (Anartia jatrophae) – suuriin mustavalkoisiin perhoslajeihin, joita tavataan tyypillisesti Amerikasta.

Evoluutio ei opeta perhosia välttemään virustauteja, sen tekee älykäs suunnittelu. 

Lähde:

Bolakhe, Saugat, 2023, Eating non-native plants helps some butterflies fight viral infections. 

New Scientist,  11.3. 

 

Grönlanninvalaat voivat elää yli 200 vuotta

 

Kuva:Nature Picture Library / Alamy arkistovalokuva.

Joel Kontinen

 

Grönlanninvalaat, maailman pisimpään elävät nisäkkäät, kärsivät harvoin syövästä, ja tämä voi osittain johtua siitä, että niiden solut korjaavat vaurioituneen DNA:n erittäin tehokkaasti.

Suurissa eläimissä on enemmän soluja kuin pienissä, joten niiden pitäisi olla todennäköisemmin syöpää, mutta näin ei näytä olevan. Tämä odottamaton ilmiö tunnetaan Peton paradoksina.

Itse asiassa monilla massiivisilla eläimillä on erittäin alhainen syöpäriski, mukaan lukien keulavalaat (Balaena mysticetus).  

Grönlanninvalaat ovat älykkäästi sunniteltuja. 

Lähde:  

Wong Carissa. 2023. a Bowhead whales may resist cancer thanks to superior DNA repair ability, New Scientist 22.5. 

Mustekalat voivat nähdä painajaisia saalistajista, jotka hyökkäävät niitä vastaan

 

Kuva: Albert Kok, CC BY-SA 3.0, 

Joel Kontinen 

Akvaariossa oleva mustekala on kuvattu menevän syvästä unesta puskemaan ja ruiskuttamaan mustetta – petoeläinten vastainen puolustus, joka viittaa siihen, että se näki unta hyökkääjästä.

Mustekalat voivat nähdä painajaisia. Tämä on yksi mahdollinen selitys laboratorioakvaariossa olevaa mustekalaa tarkkailevien kameroiden havaitsemalle poikkeukselliselle käytökselle, sanoo Marcelo Magnasco New Yorkin Rockefeller-yliopistosta.

Vuonna 2021 hänen tiiminsä osti Floridasta pyydetyn mustekalan (Octopus insularis) pääjalkaisten kognitiotutkimustaan varten. Mustekala, joka on nimetty Costelloksi erään Arrival-elokuvan "heptapod"-avaruuden olennon mukaan, sopeutui nopeasti vankeuteen ja alkoi nukkua ulkona eikä luolassa, kuten mustekalat tekevät luonnossa.

Evolutionistien mukaan meidän ja mustakalojen esi-isä eli yli 500 miljoonaa vuotta sitten, Mutta mitä mustekaloilla on yhteistä ihmisten kanssa?

Mustekalat ovat darvinistisia arvoituksia. Joustavuus, jolla eläin voi sopeutua ja mukauttaa käyttäytymistään uusiin tilanteisiin, on hyvä osoitus sen kognitiivisista kyvyistä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että mustekalojen käyttäytyminen on erittäin joustavaa riippumatta siitä, ovatko ne luonnossa vai laboratorion säiliössä.

Lähde:

Le Page, Michael. 2023,  Octopuses may have nightmares about predators attacking them. New Scientist  18.5.  

Elämän synty on darvinistinen ongelma

 

Kuva: Shutterstock Ye.Maltsev. 

Joel Kontinen

"Se on yksi näistä suurista kysymyksistä, joista olemme todella tietämättömiä tässä vaiheessa", sanoo Lena Vincent NASA:n Jet Propulsion Laboratorysta Pasadenassa, Kaliforniassa. " Suhtaudun skeptisesti niihin, jotka muuta väittävät."

Ei tarkoita, että meillä olisi pulaa ideoista siitä, miten elämä maapallolla sai alkunsa. Päinvastoin kaikenlaisia hypoteeseja on esitetty selitykseksi, kuinka elottomat kemikaalit voivat koota itsensä eläväksi organismiksi ilman Luojaa tai suunnittelua. Jotkut luottavat hypoteettisiin itsestään replikoituviin molekyyleihin, jotkut läiskämäisiin rakenteisiin, jotka olisivat voineet olla solujen edeltäjiä, kun taas toiset keskittyvät monimutkaisiin kemiallisten reaktioiden sykleihin.

Silti mikään näistä ajatuksista ei ole saanut laajaa hyväksyntää, joka olisi johtanut kokeiluun. Tämän takia elämän alkuperän ajatteleminen on harkintaa epävarmuudessa. Kyse on siitä, kuinka tehdä ero todella lupaavan idean ja sellaisen idean välillä, jolla on vain uskottavuus.

Totuus on, että emme voi tietää tarkasti, kuinka elämä maapallolla alkoi, Vincent sanoo. "Meillä ei vain ole pääsyä tähän planeetan historian osaan, joka antaisi meille mahdollisuuden varmistaa sen." Parasta, mitä voimme tehdä, on demonstroida elämää tuottavia prosesseja ja osoittaa, että ne ovat yhteensopivia sen kanssa, mitä tiedämme varhaisesta maapallosta.

Tästä syystä Vincent puhuu mieluummin "elämän alkuperästä", jotta hän ei antaisi ymmärtää, että tutkimme yhtä tiettyä tapahtumaa. Se "on voinut tapahtua monta kertaa", evolutionisti sanoo, ja "saattaa tapahtua edelleen" jossain universumissa.

Ensimmäinen elämä ei ollut evoluution sepittämä tarina vaan Jumalan luomaa. Genesis  sanoo kaiken olleen kaunista.

Lähde: 

Marshall,  Michael . 2023, Why the origins of life remain a mystery – and how we will crack it. New Scientist 10. 5. 

Evoluution mukaan satunnaisesti kiertoradoillaan hyppivät planeetat voivat olla avaruusolioiden tekemiä

Kuva: Jurik Peter/Shutterstock.

Joel Kontinen

Planeetat, jotka kiertävät hyvin samankaltaisilla etäisyyksillä tähdistään, voisivat yrittää etuilla, mutta silti pysyä suurin piirtein vakaana miljardeja vuosia – tarpeeksi kauan, jotta tähtitieteilijät havaitsivat ne. Tällaiset tähtijärjestelmät voivat olla niin epätodennäköisiä, että ne voisivat olla keinotekoisesti luodut vain kehittyneiden avaruussivilisaatioiden toimesta.

Useimmilla planeetoilla on omat kiertoratansa, mutta kiertoradan mekaniikka mahdollistaa, että maailmat voivat olla tarpeeksi lähellä jakaakseen kiertoradan tehokkaasti ja pakottaa ne päätäpahkaiseen tanssiin.

 

Lähde:

 Wilkins, Alex, 2023. Chaotically shifting planets could be a sign of advanced aliens, New Scientist, 12.5.

Aurinko antaa d- vitamiinia, jota tarvitaan psoriaksen hoidossa

 

Joel Kontinen 

Korkea D-vitamiinitaso voi suojata psoriaasilta.

Geneettinen alttius korkeille D-vitamiinitasoille on aiemmin yhdistetty vähentyneeseen multippeliskleroosin riskiin. Nyt tutkijat ovat löytäneet saman linkin psoriasikseen.

Ihmiset, jotka ovat geneettisesti alttiita korkeampiin D-vitamiinitasoihin, saattavat olla vähemmän todennäköisiä sairastumaan psoriaasiin, autoimmuunisairauteen, jossa iholle kehittyy tulehtuneita ja kutiavia läiskiä. Tähän asti samanlainen yhteys oli havaittu vain näiden geenivarianttien ja multippeliskleroosin (MS), toisen autoimmuunisairauden, välillä.

Monissa maissa ihmisiä kehotetaan ottamaan D-vitamiinilisää, varsinkin jos he altistuvat vähän auringolle, koska iho tuottaa tätä vitamiinia auringonvalon avulla.

 

Lähde:

 

Wilson,  Clare, 2023,  Having naturally high vitamin D levels may protect against psoriasis New Scientist 12.5.  

Saturnuksella on eniten kuita

 

Kuva: NASA-JPL/Caltech.

Joel Kontinen

Saturnus on aurinkokunnan toiseksi suurin planeetta.

Tähtitieteilijät löytävät edelleen uusia Saturnuksen ja Jupiterin satelliitteja.

Saturnuksella on aurinkokunnan planeetoista eniten kuita. Se anasti Jupiterin johtoaseman. Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto (IAU) on ilmoittanut lisäävänsä Saturnuksen kuiden lukumäärään 28 luonnollista satelliittia, mikä nostaa niiden kokonaismäärän 117:een verrattuna Jupiterin 95:een.

Aurinkokunnan massiivisimpina planeetoina Saturnuksella ja Jupiterilla on evoluution mukaan  tarpeeksi vetovoimaa repiäkseen avaruuskiviä kiertoradaltaan auringon ympärillä. Näillä vangituilla satelliiteilla, joita kutsutaan epäsäännöllisiksi kuiksi, on usein outoja, laajasti kiertäviä kiertoratoja.

Lähde: 

Wilkins , Alex . 2023. Saturn now has over 100 known moons - more than any other plane, New Scientist 10. 5. 

Uusi hailaji Australiasta

 Kuva: CSIRO Australian National Fish Collection. 

Joel Kontinen

Demonikissahailajit tunnistettiin outojen mysteerimunien ansiosta

Neljäkymmentä vuotta sitten Länsi-Australian rannikolta löydettiin outo, tyhjä hainmunakotelo, ja tutkijat ovat vihdoin määrittäneet lajin, johon se kuuluu.

Tutkijat ovat kuvanneet tieteelle uuden hain, joka on kotoisin Luoteis-Australian vesiltä, kaikki salaperäisten, uurteisten munien ansiosta.

Löydökset ovat huipentuma tarinalle, joka alkoi vuonna 1983 Rowley Shoalsissa, Länsi-Australiassa. Elokuussa tutkijat keräsivät useita outoja, tyhjiä hainmunakoteloita noin 450 metrin korkeudelta. Vuonna 1989 tutkijat löysivät toisen munakotelon, jonka sisällä oli alkio. 

Lähde: 

Buehler,  Jake, 2023. Demon catshark species identified thanks to weird mystery eggs, New Scientist 5.5. . 

 

Evolutionitit löysivät 25 000 vanhaa vanhan ihmisen DNAta

Kuva: Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology. 

Joel Kontinen

Denisovan luolasta Siperiassa löydetty lävistetty hirvenhammas. 

Noin 25 000 vuotta sitten hirven hampaan riipukseen imeytynyt DNA on antanut vihjeitä muinaisesta naisesta, joka käytti sitä.

Hammas, jota käytettiin kaulakorun helmenä, Sitä imeytyi luultavasti henkilön hiestä, kun riipus oli hänen kaulassaan. 

Marie Soressi Leidenin yliopistosta Hollannista ja hänen kollegansa pystyivät hammasta vahingoittamatta erottamaan DNA:n uudella prosessilla, jonka kehittäminen kesti kahdeksan vuotta. Tekniikka saattaa paljastaa ennennäkemättömiä yksityiskohtia muinaisten väestöjen sosiaalisista tavoista ja sukupuolirooleista, Soressi sanoo.

"Ensimmäistä kertaa voimme yhdistää kohteen yksilöihin", hän sanoo. ”Joten esimerkiksi tekivätkö ja käyttivätkö luuneuloja vain naiset vai myös miehet? Ovatko luukärkiset keihäät vain miesten vai myös naisten tekemiä ja käyttämiä? Tämän uuden tekniikan avulla voimme vihdoin alkaa puhua siitä ja tutkia yksilöiden rooleja heidän biologisen sukupuolensa tai geneettisen identiteetin ja perhesuhteiden mukaan.

 Tiedemiehet ovat usein epäilleet, että muinaiset työkalut, aseet, koristehelmet ja muut käsityönä tehdyt esineet sisältävät niihin koskeneiden ihmisten DNA:ta. Mutta DNA:n poistaminen näistä esineistä tarkoittaa tyypillisesti osien poistamista analysointia varten, mikä aiheuttaa pysyviä vaurioita. "Emme todellakaan halunneet tehdä sitä", Soressi sanoo.

Soressi ja hänen kollegansa testasivat lukuisia kemikaalien ja kuumennusmenetelmien yhdistelmiä 10:llä aiemmin paleoliittisista luolista Ranskassa kaivetuilla esineillä saadakseen selville, voitaisiinko DNA:ta houkutella muinaisista esineistä tuhoamatta niitä. He havaitsivat, että niiden asettaminen natriumfosfaattiliuokseen ja lämpötilan nostaminen asteittain 21 °C:sta 90 °C:seen johti suhteellisen suurten ihmis-DNA-määrien vapautumiseen ilman vaurioita näytteille.

Sitten ryhmä testasi menettelyä toisella 15 luolista kaivetulla luunäytteellä. Geneettinen sekvensointi paljasti DNA:ta monilta eri ihmisiltä – luultavasti tiedemiehiltä ja teknikoilta, jotka olivat työskennelleet esineiden parissa vuosien ajan, Soressi sanoo.

 

Lähde:

Lesté-Lasserre , Christa, 2023.  DNA from 25,000-year-old bone pendant reveals woman who wore it.  New Scientist 3.5. 

Kuinka ultraprosessoitu ruoka vahingoittaa terveyttäsi ja kuinka korjata ongelma

 

Kuva:  Nabil Nezzar

Joel Kontinen

Ultraprosessoidu truoat sisältävät keinotekoisia ainesosia, jotka vaikuttavat terveyteemme tavoilla, joita olemme vasta alkamassa ymmärtää, sanoo Chris van Tulleken.

Cocktailmakkaroista valmisruokiin ultraprosessoitujen elintarvikkeiden on pitkään epäilty olevan ravitsemuksellisesti huonompia. Useimmat ravitsemussuositukset sanovat tämän johtuvan siitä, että ne sisältävät yleensä paljon rasvaa, sokeria ja suolaa. Mutta siitä puuttuu jotain olennaista, sanoo lääkäri, akateemikko ja TV-juontaja Chris van Tulleken uudessa kirjassaan Ultra-Processed People: Why do we all eat stuff that isn’t food… and why can’t we stop?

Aterian ravintoarvon määrää van Tulleken mukaan se, miten se valmistetaan: kotona vai tehtaalla. Tämä ajatus ei aseta valokeilaan yksittäisiä ainesosia, vaan sitä, miten niiden käsittely, uudelleenmuotoilu ja kypsennys vaikuttaa terveyteemme. Teolliset tekniikat, joita käytetään monien nykyaikaisten elintarvikkeiden valmistukseen, eivät vain lisää epäterveellisiä ainesosia, vaan myös muuttavat tapaa, jolla elintarvikkeet itse ovat vuorovaikutuksessa kehomme kanssa, van Tulleken sanoo – ja ultraprosessoitu ruoka muodostaa nyt yli puolet kaikesta syödystä ruoasta. Länsimaissa seuraukset suurelle osalle maailman terveydestä ovat katastrofaaliset. Hän kertoo, mitä voimme tehdä kääntääksemme tämän suuntauksen.

Clare Wilson: Miksi ultraprosessoitu ruoka on huonompaa kuin ruoka, jonka valmistamme kotona?

Chris van Tulleken: Elintarvikkeiden valmistukseen liittyvät teolliset prosessit muuttavat sen kemiallista ja fyysistä rakennetta. Ne pelkistävät ruokakasvienydin aineosiksi, kuten maissitärkkelyksestä valmistettuun korkeafruktoosipitoiseen maissisiirappiin tai soijapavuista saatuun hydrolysoituun kasviproteiiniin, jotka sitten muotoillaan uudelleen aineiksi, jotka ovat erittäin maukkaita ja lämpöisiä. Nämä prosessit poistavat kuidut ja mikroravinteet. Sitten lisätään ainesosia, joita kehomme ei ole kehittynyt kestämään.

Lähde:

 Wilson,  Clare. 2023, How ultra-processed food harms your health and how to fix the problem, New Scientist 26.4.  

 

Universumin ensimmäisten tähtien jäänteitä on saatettu löytää

 

Kuva: European Southern Observatory. 

Joel Kontinen

Universumimme ensimmäiset tähdet ovat saattaneet räjähtää suhteellisen heikkoina supernovina. Tähtitieteilijät uskovat löytäneensä kolme tuhkapilveä, jotka ovat jääneet jäljelle noista kosmisista räjähdyksistä.

Tähtitieteilijät ovat saattaneet havaita joidenkin maailmankaikkeuden ensimmäisten tähtien jäännökset. Nämä tähdet olisivat olleet hyvin erilaisia kuin äskettäin muodostuneet tähdet, ja niiden tuhkan tutkiminen voisi auttaa meitä ymmärtämään kosmoksen alkuaikoja.

Stefania Salvadori Firenzen yliopistosta Italiasta ja hänen kollegansa havaitsivat nämä jäljet käyttämällä erittäin suurta teleskooppia Chilessä. He eivät havainneet niitä suoraan, vaan käyttivät kvasaarien valoa – kaukaisten galaksien keskuksissa olevista poikkeuksellisen kirkkaista objekteista, jotka saivat voimansa supermassiivisiin mustiin aukkoihin putoavasta aineesta – päätelläkseen näiden ikiaikaisten tähtien olemassaolosta.

Kun kvasaarin valo etenee kosmoksen läpi, se kulkee kaasupilvien läpi, jotka absorboivat tiettyjä aallonpituuksia riippuen siitä, mitä elementtejä ne sisältävät. Tutkijat käyttivät tätä absorptiota tunnistaakseen kolme etäistä kaasupilveä, jotka sijaitsevat lähes 25 miljardin valovuoden päässä ja joilla on outoja kemiallisia piirteitä. Koska valo vie aikaa kulkeakseen avaruudessa, tutkijat havaitsivat nämä pilvet sellaisina kuin ne ilmestyivät yli 11 miljardia vuotta sitten.

Tämänkaltaiset kaasupilvet jäävät usein jäljelle sen jälkeen, kun tähti räjähtää supernovassa. Mutta tähtitieteilijät odottavat, että jotkin ensimmäisistä tähdistä eivät olisi räjähtäneet kokonaan jättäen ytimensä ja niissä olevat raskaammat alkuaineet ennalleen. Nämä räjähdykset olisivat jättäneet jälkeensä pilviä, jotka sisältävät runsaasti hiiltä, happea ja magnesiumia, mutta joissa oli vain vähän tai ei lainkaan rautaa, toisin kuin voimakkaampien räjäytysten aiheuttamat pilvet.

Juuri tämän tutkijat havaitsivat. "Löytömme avaa uusia mahdollisuuksia tutkia epäsuorasti ensimmäisten tähtien luonnetta täydentäen täysin galaksimme tähtiä koskevia tutkimuksia", Salvadori sanoi lausunnossaan. Jotkut galaksimme vanhimmista tähdistä näyttävät muodostuneen tällaisista kaasupilvistä, jotka sisältävät vielä vanhempien tähtien tuhkaa.

Nyt kun tiedämme, että nämä pilvet ovat olemassa, voimme suunnata muita kaukoputkia niihin saadaksemme paremman ymmärryksen niiden ominaisuuksista. "Pystymme tutkimaan monia näistä harvinaisista kaasupilvistä yksityiskohtaisemmin ja voimme vihdoin paljastaa ensimmäisten tähtien salaperäisen luonteen", sanoi Valentina D'Odorico Italian kansallisesta astrofysiikan instituutista. Se voisi auttaa meitä selvittämään, kuinka varhainen universumi siirtyi kylmästä pimeydestä valoon.

Lähde:

 

Crane,  Leah . 2023. Remnants of the universe's first stars may have been found, New Scientist 3.5.