Mitä tehdä ultraprosessoitujen elintarvikkeden kanssa

 

Kuva: Tim Gainey / Alamy. 

Joel Kontinen. 

Ultraprosessoitujen elintarvikkeiden käsittelyssä on keskityttävä todisteisiin ja vältettävä leimaamista.

Pitkälle jalostettu ruoka on olennainen osa monia elintarvikejärjestelmiä. Suhteen muuttaminen siihen vie aikaa ja vaatii todisteita, eikä se saa osoittaa sormella kuluttajia.

Kun ajatellaan epäterveellisiä ruokia, saatetaan kuvitella take away -ruokia, paistettuja ruokia tai makeisia – runsaasti rasvaa tai sokeria sisältäviä tuotteita. Mutta uusi ajattelu sanoo, että painopiste pitäisi siirtää pois ruoan ravintosisällöstä siihen, miten ja missä se on valmistettu.

Kaikki tähteistä omassa kodissa valmistettu on sallittua, kun taas tehtaalla valmistettua ruokaa paheksutaan, koska se on nyt luokiteltu "ultraprosessoiduksi" keinotekoisten ainesosien, kuten lisäaineiden tai korkeafruktoosipitoisen maissisiirapin, ansiosta.

Harkitse valmiiksi pakattua tummaa leipää. Yleensä sitä pidetään terveellisenä ruokana, mutta jos siinä on käytetty lisäaineita, ne asettavat sen ultraprosessoituun leiriin. Suurin osa aamiaismurojen ravintosisällöstä on turhaa.  

Viisi tapaa parantaa immuunijärjestelmää ruokavaliollasi kasvien avulla – ilmeisesti 30 lajia, syödä kirjolohta ja muita asioita, kuten jogurttia ja/tai juustoa, yrittää nukkua vähintään 12-14 tuntia syömättä ja pysyä erossa ultraprosessoiduksi  elintarvikkeista.

Lähde: 

Tackling ultra-processed food must focus on evidence and avoid stigmaa. ,2023.  New Scientist. 26.4. 

Hyeena jakaa luolan pahkasikojen ja piikkisikojen kanssa

 Kuva:  Marie Lemerle / Alamy.

Joel Kontinen  

Kenian kahdessa luolassa olevat riistakamerat ovat saaneet todisteita pikkisioista ja pahkasioista, jotka ovat miehittäneet luolia samaan aikaan kuin niiden saalistajat, täplälliset hyeenat. 

Piikkisiat ja pahkasiat ovat usein täplikäshyeenojen saalista, mutta näiden kolmen lajin on nyt havaittu käyttävän samoja luolia Pohjois-Keniassa.

Marc Dupuis-Désormeaux Toronton Yorkin yliopistosta ja hänen kollegansa tarkkailivat täplikästä hyeenaa (Crocuta crocuta) luolissa osana laajempaa lihansyöjätutkimusta Lewan luonnonsuojelualueella, kun he törmäsivät todisteisiin petoeläimen ja saaliin välisestä pesän jakamisesta. 

Vähän kuin Eedenissä, jossa  lihansyönti oli kielletty. 

"Eedenistä" kuulee vähän väliä:

• Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat.
• Venäjällä naarasleijona paimentaa lampaita.
• Vuohesta tuli tiikerin paras kaveri
• Iguaanat syövät vain kasviksia.
• Hämähäkille kelpaa vain kasvisruoka. 
 

Lähde:

 Truscott,  Ryan, 2023, Hyenas seen sharing their dens with porcupines and warthogs. New Scientist 27. 4.

 

Kaukainen galaksi löytyi

 Kuva: NASA, ESA, CSA, Takahiro Morishita (IPAC).  .

Joel Kontinen

JWST on havainnut kaukaisimman koskaan näkemän galaksijoukon. Siis evoluution mukaan.

James Webb -avaruusteleskooppi on löytänyt kaukaisimman koskaan näkemän galaksijoukon 30 miljardin valovuoden etäisyydeltä. Tutkijoiden mukaan se on luultavasti yksi maailmankaikkeuden suurimmista klusteista tähän mennessä.

Tähtitieteilijät ovat käyttäneet James Webbin avaruusteleskooppia (JWST) havaitakseen kaukaisimman koskaan löydetyn galaksijoukon, joka sijaitsee lähes 30 miljardin valovuoden päässä. Kaikki seitsemän rypäleen galaksia oli havaittu aiemmin Hubble-avaruusteleskoopilla, mutta tutkijat eivät tienneet kuinka kaukana ne olivat tai olivatko ne todella sidoksissa toisiinsa.

Takahiro Morishita Kalifornian teknologiainstituutista ja hänen kollegansa käyttivät JWST:n spektrometriä näiden galaksien punasiirtymien mittaamiseen. Punasiirtymä on maailmankaikkeuden laajenemisen aiheuttama ilmiö, mikä tarkoittaa, että mitä kauempana esine on, sitä nopeammin se siirtyy pois meistä. Tämä muuttaa sen valon aallonpituutta samalla tavalla kuin ambulanssin sireenin korkeus muuttuu sen ajaessa ohi.

"Tiesimme jonkin aikaa Hubblen tiedoista, että galakseillja oli mielenkiintoinen ylitiheys", Morishita sanoi lausunnossaan. "Se tuli yllätyksenä, kun näimme ensimmäistä kertaa JWST:n spektrit – kaikki seitsemän galaksia olivat kohdakkain täsmälleen samassa punasiirtymässä."

Koska valolla kuluu aikaa kulkea kaukaisista kohteista aurinkoa kiertävälle JWST:n paikalle, teleskooppi näkee nämä galaksit sellaisina kuin ne olivat noin 650 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Kuten tällä hetkellä näemme protoklusterin, se näyttää pieneltä. Mutta jos sen valo saavuttaisi meidät välittömästi ja antaisi meille mahdollisuuden nähdä, miltä se näyttää tänään, se olisi mitä todennäköisimmin valtava, sillä se on kiertynyt painovoiman avulla tuhansissa muissa galakseissa.

"Voimme nähdä nämä kaukaiset galaksit pieninä vesipisaroina eri joissa, ja voimme nähdä, että lopulta niistä kaikista tulee osa yhtä suurta, mahtavaa jokea", sanoi Benedetta Vulcani Italian kansallisesta astrofysiikan instituutista lausunnossaan. Tutkijoiden simulaatiot viittaavat siihen, että tämä protoklusteri voi nyt olla yksi universumin valtavista klusteista.

Lähde:

 

Crane, Leah, 2023,  JWST has spotted the most distant galaxy cluster ever seen New Scientist  24.,4. 

Miksi sammakkoeläimellä ei ole jalkoja

 

 Kuva:  Shutterstock/reptiles4all. 

Joel Kontinen

Oudoilla ihoa syövillä sammakkoeläimillä ei ole jalkoja käärmeen kaltaisen mutaation vuoksi

Madon kaltaisilla sammakkoeläimillä, joita kutsutaan caeciliansiksi, on mutaatio geneettisessä sekvenssissä, joka on kriittinen raajojen kehitykselle, mikä saattaa selittää, kuinka niistä tuli raajattomia. Noin 200 caecilian-lajia ovat täysin raajattomia ja elävät salaperäistä elämää trooppisessa maaperässä tai vesistöissä. Niillä on pienet tai olemattomat silmät. Ne ovat saattaneet menettää jalkansa samojen geneettisten säätöjen ansiosta kuin käärmeet.

Sammakkoeläinten genomien analyysi viittaa siihen, että satojen miljoonien vuosien evoluution erottamilla keikiläisillä ja käärmeillä on samantapainen mutaatio raajojen genomissa.

Löydökset tarjoavat näkemyksiä raajattomuuden evoluution geneettisistä syistä.

Kun Sciencen jutussa aluksi kerrotaan, että linnut ovat dinosauruksia, ei ole vaikea arvata, mitä on tulossa.

Lehti pohtii, miksi linnun nokka eroaa niin suuresti dinon kuonosta.

Darvinisti luonnehtii nokkaa suurenmoisen monipuoliseksi adaptaatioksi. Sillä voi olla yllättäviä funktioita, jotka kertovat älykkäästä suunnittelusta.

Muutos kuonosta nokaksi on suuri darvinistinen arvoitus, jota evolutionistit nyt pyrkivät ratkaisemaan vetoamalla ”90 miljoonaa vuotta” vanhaan merilintuun. 

 Lähde:

 Buehler,  Jake. 2023.  Weird skin-eating amphibians have no legs due to snake-like mutation New Scientist 23.4. 

Lihansyöjäkasvit houkuttelevat eläimiä tuoksullaan

 

Kuva: Shutterstock/Kilovision. 

Joel Kontinen

Jotkin lihansyöjäkasvit muuttavat tuoksuaan houkutellakseen erityyppistä saalista, jäljittelevät kukkia houkutustekniikoissaan ja ehkä jopa säätelevät ruoansulatustaan.

Trumpettikannukasvit eli Sarracenia ovat saaneet lempinimensä niiden suunnittelusta – niiden lehdet ovat kehittyneet kannumaisten onteloiden muotoon, joihin hyönteiset kompastuvat ja putoavat syvälle syövyttävään ruoansulatusnesteeseen, josta ne eivät pääse pakoon.

Kasvitieteilijät ovat pitkään keskustelleet siitä, kuinka nämä kasvit onnistuvat houkuttelemaan hyönteisiä ansoihinsa niiden vihreiden suppiloiden väristä huolimatta. 

 Jotkin lihansyöjäkasvit osaava myös laskea. 

Lähde:  Quaglia, Sofia. 2023.  Carnivorous plants attract bugs with their smells. New Scientist  19.4. 

Älykäs suunnittelu saa linnut laulamaan nuotilleen

 

Kuva: Arco/G. Lacz/Imagebroker/Alamy.

Joel Kontinen

Jos seeprapeippoja estetään laulamasta kahteen viikkoon, ne laulavat matalammalla äänenvoimakkuudella – mutta toipuvat pian, kun ne jatkavat päivittäistä harjoittelua.

Laululinnut saattavat joutua harjoittelemaan laulua joka päivä säilyttääkseen esityksensä laadun.

Urosseeprapeipot (Taeniopygia guttata) oppivat ainutlaatuisen laulunsa yleensä isältään elämänsä ensimmäisen 90 päivän aikana. Sitten ne laulavat tuhansia muunnelmia samasta laulusta päivittäin koko elämänsä ajan.

Evoluutio ei opeta lintuja laulamaan, sen tekee älykäs suunnittelu. 

Lähde:

Murugesu.  Jason Arunn. 2023. Songbirds sing out of tune if they don't practise every day . New Scientist 19.4. , 

Seeprapeippo luottaa älykääseen suunnitteluun opettaessaan poikasiaan

 

Kuva:  Shutterstock/Manu M Nair. 

Joel Kontinen

Laulut, jotka Australian seeprapeippo kuulee ennen kuoriutumistaan, vaikuttavat siihen, mitä lauluja se valitsee, jotka  se opettaa omille poikasilleen.

Australian seeprapeippo laulaa hautomisaikana kuumassa ympäristössä rytmistä korkeaäänistä laulua, jota tutkijat ovat kutsuneet "lämpökutsuksi". Kokeet osoittavat nyt, että tämä kutsu vaikuttaa siihen, keneltä pian syntyvät poikaset ottavat oppia valitessaan omia kappaleitaan.

Vuonna 2018 Andrew Katsis, joka tuolloin työskenteli Deakinin yliopistossa Australiassa, sai tietää, että munassa olevat laululintujen alkiot, jotka joutuivat alttiiksi toistuvalle vanhemman lämpökutsulle, lisäsivät kappaleeseensa siitä tavuja aikuistuessaan.

Tämä on älykkään suunnittelun tuote. Ne eivät luota evoluutioon tälläisia ääniä päästäessään.  

Lähde:

Bolakhe,  Saugat.  2023.  Zebra finches pick singing coaches based on songs they hear as embryos, New Scientist. 15. 4. 

Ihminen käytti vaatteita jo 39 000 vuotta sitten

Kuva:   F. D. Errico ja L. Doyon.

Joel Kontinen 

Luunpalanen paljastaa, että ihmiset käyttivät nahkavaatteita 39 000 vuotta sitten

Tutkimus muinaisesta espanjalaisesta luusta, jossa on omituinen lovikuvio, vihjaa, että varhainen Homo sapiens käytti sitä Euroopassa lävistyslautana reikien tekemiseen nahkaan. Kuvio oli "erittäin kiehtova", Luc Doyon sanoo, koska se ei näyttänyt olevan koriste tai laskentatulos - tavanomaisia selityksiä esihistoriallisten esineiden tahallisille viivojen tai pisteiden kuvioille. Mikroskooppinen analyysi paljasti, että 10 sisennyksen viiva tehtiin yhdellä työkalulla ja muut pisteet tehtiin eri aikoina viidellä eri työkalulla. "Miksi on käytetty erilaisia työkaluja samassa luussa?" sanoo Doyon.

 Tutkijat käyttivät lähestymistapaa, jota kutsutaan kokeelliseksi arkeologiaksi, jossa kokeillaan erilaisia muinaisia työkaluja, jotta nähtäisiin, kuinka merkkejä tehtiin. "Yritämme toistaa työkaluja, joita esihistorialliset ihmiset käyttivät tietyn jäljen tuottamiseksi luuhun", Doyon sanoo.

 He havaitsivat, että ainoa tapa luoda Canyarsin luuhun samantyyppisiä sisennyksiä oli lyödä talttamainen kivityökalu, jota kutsutaan buriniksi, paksun nahan läpi. Tätä tekniikkaa kutsutaan epäsuoraksi lyönniksi. Samaa menetelmää käyttävät edelleen nykyajan suutarit ja ihmiset perinteisissä yhteiskunnissa lävistääkseen nahkaa.

 Todennäköisin selitys sisennyksille on, että ne on tehty nahkaesineitä valmistettaessa tai korjattaessa, tutkijat sanovat. Kun eläimen nahkaan oli tehty reikä, lanka voidaan työntää materiaalin läpi terävällä työkalulla tiukan sauman tekemiseksi, Doyon sanoo.

"Se on erittäin merkittävä löytö", sanoo Ian Gilligan Sydneyn yliopistosta. "Meillä ei ole suoria todisteita pleistoseenin vaatteista, joten epäsuorien todisteiden löytäminen on arvokasta. Maailman vanhimmat säilyneet kankaanpalat ovat noin 10 000 vuoden takaa."

Tämä löytö auttaa ratkaisemaan mysteerin istuvien vaatteiden ilmestymisestä. Homo sapiens saapui Eurooppaan noin 42 000 vuotta sitten, mutta silmäneuloja ei ole löydetty tältä alueelta aikaisemmasta kuin noin 26 000 vuotta sitten, eivätkä ne ole tarpeeksi vahvoja lävistämään paksua nahkaa toistuvasti – herättää kysymyksen siitä, kuinka nämä muinaiset ihmiset onnistuivat valmistamaan heille sopivia vaatteita.

 "Tieto istuvien vaatteiden valmistamisesta ilman luuneuloja on jotain, jota meillä ei ollut ennen", Doyon sanoo.

 "Sijainti ja päivämäärä ovat mielenkiintoisia: Etelä-Eurooppa lähes 40 000 vuotta sitten", Gilligan sanoo. "Se on melko pian Homo sapiensin saapumisen jälkeen, ilmaston nopeiden kylmän heilahtelujen aikana. Silloin odotamme esi-isiemme tarvitsevan hyviä vaatteita suojaksi."

 Doyon ja hänen kollegansa väittävät, että tämä rei'itystaulu on tärkeä kulttuurinen sopeutuminen ilmastonmuutokseen, joka auttoi nykyihmistä laajentumaan uusille alueille.

He sanovat, että rei'ityslauta oli yksi kuudesta Canyarsin työmaalta löydetystä esineestä, ja se olisi voinut olla osa vaatteiden korjaussarjaa.

Lähde: 

George , Alison, 2023, Bone fragment reveals humans wore leather clothes 39,000 years ago.  New Scientist  12.4.

Hai näkee stereona

 

Kuva: Christian Klug.

Joel Kontinen

Leveänenäinen muinainen hai oli yksi varhaisimmista kaloista, joka pystyi haistamaan stereona.

Marokosta löydetyt fossiilit osoittavat 365 miljoonanvuoden ikäisen hain aistinvaraista erikoistumista, jolle on annettu lajinimi Maghriboselache mohamezanei.

365 miljoonaa vuotta vanha hai osasi uida nopeasti, metsästää tehokkaasti ja jopa haistaa stereona.

Kuten nykyajan vasarahailla, muinaisilla kaloilla oli leveä kuono ja leveät sieraimet, mikä mahdollisti saaliin tarkemman paikantamisen. Eläimen fossiilien löytäminen Marokon Saharasta on evolutionistien mukaan varhaisin todiste haiden ja muiden rustokalojen – ja mahdollisesti kaikkien leuallisten kalojen – aistinvaraisesta erikoistumisesta, sanoo Christian Klug Zürichin yliopistosta Sveitsistä.

Lähde:

Christa,  Lesté-Lasserre. 2023. Broad-nosed ancient shark was one of earliest fish to smell in stereo. New Scientist 8.4.  

Jotkin eksoplaneetat voivat vaihtaa yön päiväksi

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech.

Joel Kontinen

Eksoplaneetat, joilla on pysyvä päiväpuoli, voivat joskus kääntyä yöksi. 

Joidenkin aurinkokuntamme ulkopuolella olevien planeettojen uskotaan olevan vuorovesilukittuneita: niiden toinen puoli on aina tähteen päin, mikä luo maailman, joka on jakautunut kuumaan ja kylmään. Monien eksoplaneettojen, jotka kiertävät tarkasti valkoisia kääpiötähtiä, kuten TRAPPIST-1-järjestelmässä, uskotaan olevan vuorovesilukittuneita tähtensä painovoiman vaikutuksesta, joten planeetoilla on pysyvät päivä- ja yöpuolet, jotka ovat erittäin kuumia tai kylmiä.

Nyt näyttää siltä, ​​että tämä järjestely ei ehkä ole pysyvä. Jotkin planeetat, joiden uskottiin olevan lukittuneena paikoilleen emotähtensä ympärille, voivat itse asiassa pystyä pyörimään, luoden vakaan ilmaston riittävän pitkään mahdollisen elämän syntymiselle.

Pelkkä vesi ei takaa elämää. Mitä enemmän opimme eksoplaneetoista eli aurinkokuntamme ulkopuolisista planeetoista, sitä selvemmin ymmärrämme, että Maa on hyvin harvinainen planeetta ja aurinkomme on epätavallisen vakaa tähti.

 

Lähde:

Wilkins , Alex , 2023.Exoplanets with a permanent day side may sometimes flip into night New Scientist 10.4. 

Uskotko salaliittoteorioihin?

 

Kuva:  John B Hewitt / Alamy.

Joel Kontinen

Salaliittoteorioihin uskomisen kumoamisella on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta, ja ne tavat, jotka toimivat, ovat epäkäytännöllisiä. Tämä on johtopäätös 25 tutkimuksen katsauksesta, joissa arvioitiin erilaisia menetelmiä salaliittoteorioihin liittyvien perusteettomien uskomusten torjumiseksi. 

Mutta vaikka monet tutkimukset ovat arvioineet tapoja kumota vääriä uskomuksia yleisesti, harvat ovat tarkastelleet erityisesti salaliittoteorioita, hän sanoo.

Niitä on erityisen vaikea kumota, koska jokainen, joka yrittää kiistää niitä, nähdään osana salaliittoa. "He sanovat: "Tietenkin sinä sanot niin", Cian O'Mahony sanoo.

Hän ja hänen kollegansa päättivät tarkastella tähän mennessä saatuja todisteita nähdäkseen, mikä toimii ja mikä ei. He löysivät vain 25 tutkimusta, jotka täyttivät heidän kriteerinsä, joihin sisältyy salaliittoteorioiden määritelmä: usko tai uskomus, että jotain salataan aktiivisesti pahaa tarkoitusta varten.

Menetelmät, kuten rationaalisten vasta-argumenttien esittäminen, pilkanteko tai salaliittoteorioiden leikkaaminen sellaisenaan eivät ole tehokkaita torjumaan tiettyjä salaliittoteorioita tai ihmisten yleistä taipumusta uskoa niihin, katsaus päättelee. Itse asiassa yksi tutkimus havaitsi, että merkintämenetelmä kostautui hieman lisääntyneen salaliittouskomuksen vuoksi.

Pohjustusmenetelmät, joilla pyritään lisäämään ihmisten kriittistä ajattelua ennen kuin he ovat alttiina salaliittoteorioille, toimivat, mutta eivät kovin hyvin – vaikutukset olivat yleensä pieniä.

Se, mikä toimi hyvin, oli esirokotus tai informatiivinen rokotus, jossa ihmisille kerrotaan, miksi salaliittoteoria ei ole totta, ennen kuin he altistuvat sille. Kaikissa rokotteita testaavissa tutkimuksissa havaittiin keskikokoisia tai suuria vaikutuksia. 

Mutta yrittäminen "rokottaa" ihmisiä ennen kuin he ovat alttiina salaliittoteorioille ei ole käytännöllistä, O'Mahony sanoo. Se on myös erityinen jokaiselle salaliittoteorialle. "On kestämätöntä, että jatkuvasti tiedotetaan ihmisille uusista julkisuuteen tulevista salaliitoista", hän sanoo.

Tehokkain tähän mennessä raportoitu menetelmä oli kolmen kuukauden yliopistokurssi, jossa on viikoittaisia istuntoja, joissa opiskelijat tarkastelivat eroja tieteen ja pseudotieteen välillä. Tämä kurssi on lähinnä sitä, mitä tarvitaan: eräänlainen laajakirjoinen rokotus salaliittoteorioita vastaan, joka perustuu siihen, että ihmiset opetetaan ajattelemaan itsenäisesti, pikemminkin kuin mitä ajatella, sanoo O’Mahony sanoo.

Mutta harvat ihmiset aikovat ilmoittautua kolmen kuukauden kurssille, ja voi olla, että ne, jotka eniten tarvitsevat osallistumista tällaiselle kurssille, tekevät niin vähiten, hän sanoo.

Tällainen tutkimus on vielä alkuvaiheessa, ja lisää on tutkittava ennen kuin esimerkiksi yliopistokurssin kaltaista yritetään ottaa käyttöön kouluissa, O’Mahony sanoo. Yksi suuri ongelma on, että tutkimuksissa ei ole tehty seurantaa viikkojen tai vuosien aikana interventioiden jälkeen, joten on epäselvää, jatkuuko jokin vaikutuksista.

Stephan Lewandowsky Bristolin yliopistosta Iso-Britanniasta näkee tulokset positiivisessa valossa. ”En ole yllättynyt siitä, että monet vaikutukset ovat pieniä, kun otetaan huomioon, että salaliittoasenteet ovat erityisen vaikeasti särkyvä pähkinä. Monet uskovat ovat hyvin sitoutuneita teorioihinsa”, hän sanoo. "Uskon myös, että pienetkin vaikutukset voivat kasvaa: salaliittoteorian jakamisen vähentäminen varhaisessa vaiheessa muutamalla prosenttiyksiköllä saattaa riittää häiritsemään kaskadin."

Lewandowsky sanoo myös, että rokotus ei välttämättä rajoitu tiettyihin salaliittoteorioihin ja että se voidaan levittää laajasti sosiaalisessa mediassa. 

Mutta vaikeaa on osoittaa, missä menee todellisten salaliittoteorioiden ja uskomusten raja, kun esimerkiksi koronaepidemiassa vain rokotteet on lueteltu turvalliseksi ja esimerkiksi C-vitamiinin, sinkin ja muiden luonnontuotteiden käyttö on leimattu salaliitoksi.

 

Lähde:

 Le Page, Michael, 2023., We don't have any viable way of countering conspiracy theories New Scientist 5.4.

Uranuksesta uusi kuva

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI/J. DePasquale (STScI).

Joel Kontinen

James Webbin avaruusteleskooppi (JWST) on kuvannut Uranuksen. Kuvat näyttävät Uranuksen ja sen pölyiset renkaat upeilla yksityiskohdilla.

Uranuksen ympärillä olevia renkaita on vaikea nähdä useimmilla kaukoputkilla. Kivistä ja pölystä muodostuvat renkaat ovat niin tummia, että ne heijastavat vähän auringon valoa – vain kaksi kaukoputkea on kuvannut ne suoraan, yksi Voyager 2 -avaruusaluksella ohilennolla vuonna 1986 ja maan päällä Havaijissa sijaitsevassa Keckin observatoriossa vuonna 1986.

Mutta JWST:n infrapuna-anturit, jotka vangisivat Uranuksen kahdella eri aallonpituudella, ovat tarpeeksi herkkiä poimimaan ne. Tässä kuvassa näkyy vain 11 rengasta, vaikka kaksi muuta tunnettua rengasta kauempana olivat liian himmeitä näkyäkseen.

JWST tekee parhaillaan tarkempia seurantatoimia, joissa tähtitieteilijät toivovat näkevänsä entistä enemmän Uranuksen ilmakehän piirteitä ja sen kaksi viimeistä rengasta.

 Uranuksen kuvantaminen infrapunasäteilyssä näyttää myös osia sen pinnasta ja myrskyisästä ilmakehästä, joita ei aiemmin voitu nähdä, kuten kirkkaan täplän Uranuksen pohjoisnapakannen keskellä, joka muodostuu, kun se osoittaa aurinkoa kohti Uranuksen kesällä ja on oikealla keskellä tässä kuvassa, samoin kuin pilvi korkin reunaa kohti ja toinen planeetan vasemmalla puolella, joka liittyy sen ilmakehän rajuihin myrskyihin.

 Nämä myrskyt ja napakorkki johtuvat siitä, että Uranus pyörii kyljellään, suorassa kulmassa kiertorataan nähden auringon ympäri, mikä asettaa sen pitkäaikaiseen auringonvaloon ja pimeyteen. Koska se on niin kaukana auringosta, sen kiertäminen kestää 84 vuotta, mikä tarkoittaa, että tämän kuvan kirkkaan valkoinen pohjoisnapa oli pimeässä, kun Voyager 2 vieraili sillä 1980-luvulla.

"Kuinka hämmästyttävää on nähdä Uranus sellaisina yksityiskohdin, mikä on ollut mahdollista vain Voyager 2:n vieraillessa siinä", sanoo Michael Merrifield Nottinghamin yliopistosta. "Toisin kuin Voyagerin ohilento, voimme seurata sen ulkonäköä ajan mittaan nähdäksemme, mikä vaikutus sen oudolla kaatuneella pyörimisellä voi olla sen sääolosuhteisiin."

Vaikka Uranus on niin erilainen kuin Maa, sillä on kuitenkin kuita, jotka kiertävät sitä samaan tapaan kuin Kuu kiertää Maata. Jumalan luomistyö osoittautuu sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän sitä tutkitaan. 

 Lähde: 

Wilkins Alex, 2023, Breathtaking JWST image of Uranus shows rings, clouds and a polar cap. New Scientist 6.4.

 

Probioteekit auttavat koralleja vastustamaan tauteja

 

Kuva: Valerie Paul.   

Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet ensimmäisen probioottihoidon, joka pysäyttää, hidastaa ja estää taudin leviämisen, joka on tappanut Karibian korallit. Uusi lähestymistapa tarjoaa vaihtoehdon nykyisin käytetyille amoksisilliinihoidoille ilman riskiä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien leviämisestä meressä.

Kivinen korallikudosten menetystauti (SCTLD) on hämmentänyt tutkijoita siitä lähtien, kun se löydettiin Floridan riutoista vuonna 2014. Taudinaiheuttaja näyttää leviävän nopeasti merivedessä. Se on nyt tappanut kovia koralleja – riuttoja rakentavia koralleja, joilla on luinen luuranko – lähes kaikilla Karibian osilla.

"Se luo koralliin avoimia haavoja, jotka lopulta leviävät ja kuluttavat korallia, kunnes jäljellä on vain luuranko", sanoo Blake Ushijima North Carolina Wilmingtonin yliopistosta. Mutta Ushijima ja hänen kollegansa huomasivat, että jotkin suuren tähtikorallin (Montastraea cavernosa) palaset eivät koskaan sairastuneet. He keräsivät näytteitä 222 bakteerikannasta näistä taudeille vastustuskykyisistä fragmenteista ja havaitsivat, että 83:lla oli jonkin verran antimikrobista aktiivisuutta, sekä kanta nimeltä McH1-7, joka oli erityisen aktiivinen.

Kun ryhmä annosteli eläville koralleille McH1-7:ää muovikotelossa, he havaitsivat, että probioottihoito pysäytti tai hidasti SCTLD:n etenemistä 68 prosentissa 22 tartunnan saaneesta korallifragmentista.

"Hämmästyttävämpää on, että se näyttää suojaavan terveitä koralleja infektioilta", Ushijima sanoo. Heidän 12 laboratoriotutkimuksessaan probiootti esti SCTLD:tä leviämästä terveisiin koralleihin, mitä antibiootit eivät pysty tekemään. Koska kivikorallilajeja on lukuisia ja erilaisia, "todennäköisesti jokainen laji tarvitsee oman käsittelynsä", Ushijima sanoo.

Probiootit voisivat myös tarjota pidemmän aikavälin suojan kuin amoksisilliinitahna, jota levitetään tällä hetkellä käsin koralliin, sanoo Valerie Paul Smithsonianin meriasemalta Fort Piercessä, Floridassa. "Toivottavasti probiootti voi liittyä korallin mikrobiomiin ja antaa kestävämmän suojan sairauksia vastaan."

Hoito on nyt testattu koralliriutalla luonnossa lähellä Ft. Lauderdalessa, Floridassa ja Florida Keysissä.

Lähde:

Wetzel, Corryn, 2023.   Probiotics shield corals from deadly tissue loss disease, New Scientist 6.4.