Ison-Britannian NNKY pudotti kristinuskon nimestään

Samalla kun Eurooppa kiistelee krusifikseista, Iso-Britannia karsii kristinuskon jopa kristillisen yhdistyksen nimestä. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kristillisyys ei ilmeisesti ole kovinkaan muodikasta Isossa-Britanniassa. Vuonna 1855 perustettu kuuluisa kristillinen yhdistys muutti äskettäin nimensä. Young Women’s Christian Association (YWCA) siirtyi historiaan, ja uudeksi nimeksi tuli Platform 51. (51 prosenttia väestöstä on naisia.)

Aloite nimenmuutokseen tuli YWCA:lta. Sen mukaan osa järjestön jäsenistä ei ole kristittyjä, joten nimi ei enää vastannut sitä, mitä NNKY edusti.

Yksikään muu YWCA:n 124:stä kansallisesta järjestöstä ei aio seurata Ison-Britannian esimerkkiä. Myös Suomessa Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys jatkaa entisellä nimellään.

Iso-Britannia on viime aikoina kohdellut kristittyjä kovalla kouralla. Hiljattain Owen ja Eunice Johns, jotka ovat tunnustavia kristittyjä, menettivät oikeutensa toimia sijaisvanhempina, koska he pitivät kiinni kristillisestä sukupuolimoraalista ja sanoivat homoseksuaalisuuden olevan synti.



Lähde:

YWCA loses Christianity from title. The Telegraph 7.1.2011.

Tutkijat suhtautuvat skeptisesti avaruusperäisen elämän löytymiseen

Meteoriitit voivat olla hyvin hauraita, joten maaperäinen elämä saattaa tunkeutua niihin. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Media on ollut yllättävän vaitonainen uusimmasta ulkoavaruuden elämää koskevasta väitteestä. Helsingin Sanomat tosin raportoi uutisesta lyhyesti.

NASA:n astrobiologi Richard Hoover kertoi löytäneensä merkkejä ulkoavaruudesta peräisin olevasta elämästä meteoriiteista.

Hoover julkaisi löytönsä Journal of Cosmology-lehdessä. Lehti ei ole tavallinen tiedejulkaisu, vaan sen tarkoitus on markkinoida panspermia-hypoteesiä eli näkemystä, jonka mukaan elämä tuli maapallolle ulkoavaruudesta.

Lehden toimitusjohtaja Lana Tao ilmoitti helmikuun puolivälissä, että se lakkaa ilmestymästä toukokuussa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Hoover kertoo avaruusperäisen elämän löytymisestä. Edelliset löydöt ovat osoittautuneet uutisankoiksi.

Monet asiantuntijat suhtautuvat skeptisesti uutiseen. Heidän mielestään Maan elämän (mikrobien) on helppo tunkeutua hauraaseen meteoriittiin.

Kaiken lisäksi NASA ilmoitti, että sillä ei ole mitään tekemistä Hooverin tutkimuksen kanssa.

NASA:n varovaisuus on ymmärrettävää. Viime joulukuussa se ilmoitti arseenia hyödyntävästä bakteerista. Tutkimusta kritikoitiin varsin ankarasti.

Lähde:

Ball, Philip. 2011. The aliens haven't landed. Nature News. (8.3.)

Sir Isaac Newton uskoi Raamatun historiaan

Godfrey Knellerin maalaama Sir Isaac Newtonin muotokuva (1702). Kuva Wikipediasta. Newton on kaikkien aikojen tunnetuimpia kreationisteja.





Joel Kontinen


Amerikkalainen skeptikko Michael Shermer markkinoi Sir Isaac Newtonin syntymäpäivää (25.12.) kristillisen joulun korvikkeena. Ajatus on jokseenkin absurdi, koska Newton oli ehkä historian tunnetuin kreationistinen tiedemies.

Newton kirjoitti yllättävän paljon Raamatusta. Hän piti sen ilmoitusta ihmiskunnan menneestä historiasta ja myös tulevaisuudesta täysin luotettavana. Hän tutki myös Välimeren ja Lähi-idän muiden kansojen historiaa ja päätteli, että niin Kreikan kuin Egyptinkin historioitsijat olivat keinotekoisesti venyttäneet oman maansa historiaa saadakseen siitä pidemmän.

Muinaiset kansat ilmeisesti kilpailivat siitä, millä oli pisin historia. Historioitsijat saattoivat esimerkiksi käyttää tekaistuja kuninkaita saadakseen oman maansa menneisyyden näyttämään pidemmältä kuin naapurikansojen historia.

Newtonin mukaan Raamatun historia erosi muiden kansojen kertomuksista, koska se kuvasi menneisyyttä todenmukaisesti.

Lähde:

The Newton Project.

”Älkää kertoko kreationisteille, mutta tiedemiehillä ei ole aavistustakaan siitä, miten elämä sai alkunsa”

Tintoretto: Eläinten luominen (n. 1550). Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Tiedetoimittaja John Horgan pohti hiljattain Scientific Americanin blogissa elämän synnyn vaikeutta. Horgan lainaa jutussaan Dennis Overbyen raporttia Arizonan valtionyliopistossa järjestetystä konferenssista, jonka aiheena oli elämän synnyn tutkimus, ja toteaa, ettei asia juurikaan ole edistynyt parin viime vuosikymmenen aikana.

Matkassa on kosolti ongelmia. DNA ei pysty tekemään itsestään kopioita ilman ensyymejä, jotka toimivat kemiallisten reaktioiden katalyytteinä, joten elämän synnyn klassinen dilemma on edelleenkin ratkaisematta:

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Tutkijat toivoivat RNA:sta ratkaisua, mutta monet ovat siinä määrin turhautuneet RNA-maailman ongelmiin, että ovat päätyneet etsimään ratkaisua ulkoavaruudesta.

Horgan mainitsee Francis Crickin ehdottaman panspermia-hypoteesin. Crick spekuloi, että avaruusoliot toivat elämän siemenet mukanaan avaruusaluksillaan maahan. Toiset taas olettavat elämän tulleen mikrobien muodossa komeetoilta, asteroideilta tai meteoriiteilta.

Kaikki tämä vain siirtää ongelman kauemmaksi avaruuteen. Horgan myöntää tämän ja sanoo, että kreationistit ovat mielissään siitä, että tutkimus on ajautunut umpikujaan.

Siinä hän lienee oikeassa. Elämä ei voi syntyä spontaanisti Maassa eikä missään muuallakaan. Siihen tarvitaan muutakin kuin katalyytti.

Siihen tarvitaan kaikkivaltias Luoja, joka pystyy synnyttämään sen, mitä luonnonprosessit eivät kykene saamaan aikaan edes triljoonassa vuodessa.

Lähde:

Horgan, John. 2011. Pssst! Don't tell the creationists, but scientists don't have a clue how life began. Scientific American.com.(28.2.)

Tuomas Enbuske ja Raamatun (näennäiset) ristiriidat

Tuomas Enbuske näkee tässä kirjassa ristiriitoja.



Joel Kontinen

Vaikka Tuomas Enbusken toimittaman ohjelmasarjan nimi onkin Sivistyksen käsikirja, ainakaan Raamattua tarkasteleva jakso ei vastaa nimeään, sikäli paljon virheellistä tietoa siinä tarjotaan.

Enbuske kävelee kahden muun valkokaapuisen kanssa pitkin Helsingin katuja iso musta Raamattu kainalossa ja lukee siitä näennäisen umpimähkäisesti jakeita ja välillä (vaihdettuaan vaatteita) pysähtyy keskustelemaan papin, uskontotieteilijän, akatemiatutkijan ja filosofian tohtorin kanssa uskonnosta, sen syistä ja paratiisista.

Enbuske onnistuu sotkemaan esimerkiksi Israelille annetun seremonialain ja Uuden testamentin opetuksen varsin lahjakkaasti. Kun Raamatusta valitaan sattumanvaraisesti jakeita sieltä täältä, niin kuin toimittaja Enbuske tekee, tulos voi olla kiinnostava, vaikkapa näin: ”Juudas meni ja hirtti itsensä” – ”Mene ja tee sinäkin samoin”. (Tätä ei mainittu ohjelmassa, mutta Mooseksen kirjojen ohjeet vaatteista ja miesten parrasta kuulunevat samaan kategoriaan kuten myös heitto, ettei torstai-sanaa saisi mainita, koska se on vieraan jumalan, Thorin, nimen lausumista.)

Kun ohjelman perusoletus on se, että evoluutio on totta ja Raamattu on yhden muinaisen heimon tarina, voi hyvin arvata, miten asiaa käsitellään. Enbuske ja hänen haastattelemansa henkilöt näkevät ristiriitoja siellä, missä jo kontekstiin perehtyminen voisi osoittaa, ettei ristiriitaa ole.

Pastori Jaakko Heinimäki yrittää selittää, miksi Vanhan testamentin ”suuret myytit”, kuten esimerkiksi näkemys maailman luomisesta, eivät voi vastata ”modernin luonnontieteen saavutuksia”. Heinämäki koettaa myös löytää yhtymäkohtia kreikkalaisen mytologian ja evankeliumeissa kerrotun neitseestäsyntymisen välillä.

Uskontotieteilijä Tom Sjöblom kertoo uskonnon hyödyllisyydestä evoluution kannalta, akatemiatutkija Susanne Dahlgren vertaa Raamattua Koraaniin ja tohtori Jani Närhi jutustelee niitä näitä paratiisikäsityksistä.

Dalgren oli ainoa, joka pyrki olemaan objektiivinen.

Ohjelma heijastaa ääriliberaalista raamatuntulkintaa, joka on valittavan yleistä nyky-Suomessa.

Lähde:

Tuomas Enbuske - Sivistyksen käsikirja. YLE TV1. Perjantai 4.3. klo 21.00. Ohjelma on nähtävissä Ylen Areenassa viikon ajan.

Ohdakkeiden ja orjantappuroiden fossiilit: vuosimiljooniin uskovien kristittyjen painajainen

Genesiksen mukaan orjantappurat ja ohdakkeet saivat alkunsa syntiinlankeemuksen jälkeen.



Joel Kontinen

Progressiivinen kreationismi on näkemys, jonka mukaan Genesiksen luomispäivät ovat miljoonia vuosia kestäneitä ajanjaksoja. Sen mukaan Jumala loi uusia lajeja entisten, sukupuuttoon kuolleiden tilalle.

Tämän näkemyksen kannattajien mukaan Adam ja Eeva ovat historiallisia henkilöitä, jotka elivät osapuilleen 100 000 vuotta sitten.

Monet progressiiviset kreationistit uskovat, että syntiinlankeemus oli todellinen historiallinen tapahtuma, josta oli kosmisia seurauksia.

Orjantappurat ja ohdakkeet tuottavat heille ongelmia. Kasvien evoluutiota käsittelevä oppikirja tietää kertoa, että ohdakkeita oli jo devonikaudella noin 345–395 miljoonaa vuotta sitten. Teoksessa on kuva esimerkiksi Psilophyton crenulatum-nimisestä kasvista, joka ei suuremmin poikkea aikamme piikkikasveista.

Progressiivisilla kreationisteilla on valtava ongelma: syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät fossiiliaineistossa yli 300 miljoonaa vuotta ennen Aadamin ja Eevan lankeemusta.

Ongelma olisi helppo ratkaista palaamalla Raamatussa ilmaistuun ajanlaskuun, joka ei tunne vuosimiljoonia.



Lähde:

Stewart, Wilson N. ja Gar W. Rothwell. 1993. Paleobotany and the Evolution of Plants. Cambridge: Cambridge University Press.

Charles Darwin: ”Antakaa teorian ohjata havaintojanne”

Charles Darwin myönsi, ettei hänen lähestymistapansa ollut täysin objektiivinen. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Yleensä kuvitellaan, että Charles Darwin havainnoi luontoa ja perusti evoluutioteorian havaintoihinsa. Totuus on kuitenkin huomattavasti karumpi.

Kesäkuussa 1863 Darwin kirjoitti nuorelle geologille John Scotille kirjeen, jossa hän antoi varsin kiinnostavia neuvoja:

”Antakaa teorian ohjata havaintojanne”, Darwin neuvoi, ”mutta älkää julkaisko teoriaa, ennen kuin maineenne on vakiintunut. Tämä saisi muut epäilemään havaintojanne.”

Teoria ohjasi myös Charles Darwinin havaintoja. Hänen teoriansa mukaan Jumalaa ei tarvittu lainkaan luomistyössä. Hän arveli luonnonvalinnan voivan syrjäyttää Luojan.

Nyt tiedämme, että luonnonvalinta ei voi luoda. Se ainoastaan valitsee jo olemassa olevista piirteistä.

Darwinin ajatukset voitaisiin jo siirtää historian kätköihin.


Lähde:

Darwin Correspondence Project. Letter 4206 — Darwin, C. R. to Scott, John, 6 June [1863].