Muurahaistutkija kyseenalaistaa evoluutiokritiikin

Kaikki eivät pidä tätä heppua sukulaisenaan.


Joel Kontinen

” Evoluution ja uskonnon ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Miten ne voisivatkaan? Onhan kyse täysin eri asioista,” biologi Jonna Saapunki kirjoittaa Aamulehden tiedekolumnissa.

Saapunki myötäilee edesmennyttä Stephen Jay Gouldia , jonka mukaan luonnontiede ja uskonto käsittelevät aivan eri aihepiirejä. Gouldin mukaan luonnontiede kuvaa todellisuutta ja uskonto arvoja. Hän käytti tästä kahtiajaosta ilmaisua non-overlapping magisteria eli Lutheria mukaillakseni erilliset regimentit.

Evolutionistit ovat Charles Darwinin päivistä alkaen kuitenkin välillä tunkeutuneet uskonnon alueelle. Darvinistinen evoluutio voidaan hyvinkin tulkita kristinuskon kanssa kilpailevaksi maailmanselitysmalliksi, jolla on oma luomiskertomuksensa.

Darvinistinen suuri kertomus eroaa sikäli jyrkästi Genesiksen luomismallista, että niiden yhteensovittaminen on loogisesti mahdotonta. Darvinismi on ateistinen maailmanselitysmalli, jossa kuolema ja sattuma näyttelevät päärooleja, kun taas luominen ja suunnittelu kuvaavat Raamatun mallia.

Saapunki kritikoi viime vuoden tiedebarometriä, jonka mukaan yli kolmannes suomalaisista torjui evoluution . Hänen mielestään tutkijoiden ei olisi pitänyt kysyä ihmisen polveutumisesta muista lajeista vaan sen sijaan väittää: ”Suomessakin esiintyvä metsämänty on eriytynyt vuosimiljoonien aikana muista mäntylajeista”.

Jos Saapunki olisi jättänyt vuosimiljoonat pois, hyväksyisin tällaisen ”evoluution”. Lajiutuminen on nimittäin täysin raamatullinen käsite, eikä se ole darvinistien etuoikeus.

Mutta Genesis kertoo selvästi, että Jumala loi kaiken elollisen lajiensa mukaan. Raamatun laji on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji. Koirat ovat lajiutuneet moniksi roduiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.

Eikä etelänapinasta (Australopithecus) ihmistä.

Charles Darwinin lähestyvä 200-vuotisjuhla lienee innoittanut Saapungin pohtimaan syntyjä syviä. Saapunki, joka valmistelee väitöskirjaa muurahaisten sosiaalisesta elämästä Oulun yliopistoon, on kiinnostunut tieteen popularisoinnista. Siinä olisi toki muistettava, ettei intoudu väittämään perättömyyksiä.

Evoluutiokritiikkiä tarvitaan juuri sen vuoksi, että darvinismin popularisoijat satuilevat.

Lähteet:

Gould, Stephen Jay. 1997. Nonoverlapping Magisteria. Natural History 106: 16-22. (maaliskuu 1997). http://www.stephenjaygould.org/library/gould_noma.html

Raudaskoski, Anna-Maria. 2008. Kirjoitusvimma ruokkii väitöskirjan etenemistä. http://74.125.77.132/search?q=cache:f5YbkMDlF64J:www-hallinto.oulu.fi/viestin/t-pisto/pdf/tietopisto0907.pdf+%22jonna+saapunki%22&hl=fi&ct=clnk&cd=10&gl=fi

Saapunki, Jonna. 2008. Että mekö muka olemme apinoita. Aamulehti 31.12. B19

Joulun sanoma Darwinin bulldogin mukaan

T.H. Huxley (1825-1895) tunnettiin Darwinin bulldoggina. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Thomas H. Huxley (1825-1895) oli äänekäs kristinuskon vastustaja.1890-luvulla hän esimerkiksi kirjoitti joukon kirjeitä The Timesiin varoittaakseen Pelastusarmeijasta. Hän piti sen johtoa liian autokraattisena.

Historia on osoittanut, että Huxleyn näkemys Pelastusarmeijasta perustui pikemminkin hänen omaan agnostis-ateistiseen maailmankatsomukseensa kuin mihinkään todelliseen vaaraan.

Darwinin bulldoggina tunnettu Huxley teki enemmän levittääkseen evoluution ilosanoma kuin hänen aikalaisensa Charles Darwin.

Huxley oli aikansa lapsi. Hän kuvitteli, että tiede oli osoittanut Raamatun vääräksi. Hänen oli silti vaikea uskoa, että kristityt yrittäisivät päästä pälkähästä tulkitsemalla Genesiksen ja muut Vanhan testamentin "hankalat" kohdat kuvaannollisesti. Esseessään The Lights of the Church and the Light of Science (1890) hän totesi:

Minun on varsin vaikea käsittää, kuinka kukaan voi edes hetkeäkään epäillä, että kristillinen teologia joko pysyy pystyssä tai kaatuu juutalaisten Kirjoitusten historialliseen luotettavuuteen. Itse Messiaan eli Kristuksen käsite nivoutuu erottamattomasti juutalaiseen historiaan; Jeesus Nasaretilaisen samastuminen Messiaaseen perustuu sellaisten heprealaisten kirjoitusten tulkintaan joilla ei ole mitään todistusarvoa ellei niillä ole sitä historiallista luonnetta, joka niille on annettu. Jos Abrahamin kanssa tehtyä liittoa ei tehty, jos Jahve ei säätänyt ympärileikkausta eikä uhreja, jos Jumalan käsi ei kirjoittanut “kymmentä sanaa” kivitauluihin, jos Abraham on enemmän tai vähemmän myyttinen sankari niin kuin Theseus, kertomus vedenpaisumuksesta fiktio, syntiinlankeemuksesta legenda, ja luomiskertomus näkijän uni, jos kaikilla näillä selvillä ja yksityiskohtaisilla kertomuksilla ei ole sen enempää historiallista arvoa kuin Rooman kuningasajan kertomuksilla – mitä on sanottava messiaanisesta opista, joka on ilmaistu vieläkin epäselvemmin? Entä Uuden testamentin kirjojen kirjoittajien auktoriteetti? Hehän eivät tämän teorian nojalla ole yksinomaan pitäneet hataria sepityksiä lujana totuutena vaan ovat rakentaneet kristilliset dogmit legendojen juoksuhiekalle.

Huxley oivalsi sen, mitä meidän päiviemme teistisen evoluution kannattajat eivät ole käsittäneet. Todellisen ihmisen (Aadamin) todellinen synti sai todellisen Messiaan (Jeesuksen) sovittamaan sen ristillä. Juutalaiset Kirjoitukset ennustivat Hänen syntymänsä hämmästyttävän yksityiskohtaisesti jo vuosisatoja ennen ensimmäistä joulua.

Darwinin bulldoggi oli oikeassa. Jos joulu rakentuisi legendaariselle juoksuhiekalle, kristityt olisivat pahimpia valehtelijoita. Mutta Vapahtajamme syntymäjuhlan todellinen sanoma on täysin toisenlainen.

Raamatussa ei ole legendaarisia juoksuhiekkoja. Hyvä sanoma neitsyen synnyttämästä lapsesta Betlehemin seimessä on todellista historiaa.

Hän syntyi kuollakseen, että me voisimme elää ikuisesti. Ja katso, Hän, joka on esikoisena noussut kuolleista (Ilmestyskirja 1:5), elää.

Lähteet:

Huxley, Thomas H. 1893 (2006). Evolution and Ethics And Other Essays. New York: Barnes & Noble.

Huxley, Thomas H. 1890. The Lights of the Church and the Light of Science. Teoksessa Collected Essays IV. http://aleph0.clarku.edu/huxley/CE4/Lights.html

Sokea rapu ei ole osoitus evoluutiosta

Sokea luolarapu ei ole osoitus evoluutiosta.


Joel Kontinen


Mutaatiot ovat geneettisiä kopiointivirheitä. Uusdarvinistisen suuren kertomuksen mukaan ne ovat evoluution raaka-aineita. Luonnonvalinnan oletetaan pystyvän valitsemaan, mitä niistä se hyödyntää uusien elinten ja ominaisuuksien rakentamisessa.

Espanjaan kuuluvalla Lanzaroten saarella on elävä esimerkki mutaatioiden nerokkuudesta. Jameos Del Aguan maalauksellisessa luolassa viihtyvät pikkuruiset ravut ovat sokeita.

Onko tämä osoitus darvinistisesta evoluutiosta? Ei. Ravut ovat vain menettäneet ominaispiirteen (eli näkökyvyn), joka niiden esi-isillä kerran muinoin oli.

Evoluutio tarvitsisi lisää geneettistä informaatiota. Rahan menettäminen ei tee kerjäläisestä kroisosta. Informaation menettäminen ei myöskään tee nilviäisestä neurologia. Kuten australialainen lääkäri Carl Wieland on todennut, evoluution juna kulkee väärään suuntaan.

Lähde:

Wieland, Carl. 2002. The evolution train’s a-comin’ (Sorry, a-goin’—in the wrong direction). Creation 24(2):16–19. maaliskuu 2002.
http://creationontheweb.com/content/view/431

Miten elämä syntyi? Meteoriitit saivat sen aikaan!

Darvinistit ovat julistaneet tämän elämänsyntyteorian pannaan. Michelangelo: Aatamin luominen (n. 1511). Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Charles Darwinin päivistä lähtien elämänsyntyteoriat ovat tulleet ja menneet. Darwin spekuloi, että elämä sai alkunsa lämpimässä lammikossa.

Tutkijat testasivat ideaa vuonna 2006 ja huomasivat, että se ei toiminut. He tutkivat kuumia lätäköitä Kamtšatkassa ja Mount Lassenissa Kaliforniassa ja panivat merkille, että “kuumat, happamat savipitoiset lammikot eivät tarjoa sopivia oloja, joissa kemikaalit voisivat järjestäytyä ’alustaviksi organismeiksi’.”

Vuonna 1953 Stanley Miller ja Harold Urey tekivät kuuluisan elämänsyntykokeen. Vaikka koe onkin säilyttänyt propaganda-arvonsa, tohtori Jonathan Wells ja useat muut Darwiniin skeptisesti suhtautuvat tiedemiehet ovat osoittaneet sen puutteet. Wells sanoi:

Miller-Ureyn kokeessa käytettiin simuloitua ilmakehää, jonka koostumus oli geokemistien mukaan väärä. Se ei ollut ”ensimmäinen onnistunut yritys, joka osoitti, miten orgaanisia molekyylejä on voinut syntyä Maan varhais-historiassa.” Kun oloja muutetaan niin, että ne vastaavat paremmin tietämystämme Maan alkuaikojen ilmakehästä, koe ei toimi.

Jotkut ovat asettaneet toivonsa ulkoavaruuteen. Sir Fred Hoyle vertasi elämän spontaania syntyä yhtä todennäköiseksi kuin romuvaraston halki pyyhkäisevän tornadon mahdollisuutta rakentaa osista nousuvalmis Boeing 747. Hänen mukaansa elämän on täytynyt tulla maapallolle ulkoavaruudesta.

Vaikka panspermialla on yhä kannattajansa, elämän synnyn naturalistiset selitykset ovat edelleenkin äärimmäisen epäuskottavia.

Yoshihiro Furukawa ja kollegat julkaisivat hiljattain Nature Geoscience –tiedelehdessä artikkelin, jossa he spekuloivat, että elämä ei tullut ulkoavaruudesta vaan meteoriitit ovat voineet saada aikaan kemiallisia reaktioita alkumeressä ja näin vauhdittaa elämän syntyä. He simuloivat kondriittien (yleisten meteoriittien) iskeytymistä mereen ja onnistuivat synnyttämään orgaanisia eli hiilipohjaisia yhdisteitä, esimerkiksi rasvahappoja ja amiineja.

Furukawa ja kollegat varmistivat, että tulokset eivät johtuneet kontaminaatiosta. Tästä huolimatta monet edelleenkin suhtautuvat skeptisesti elämänsyntyteorioihin. Esimerkiksi astrobiologi Jennifer Blank, joka työskentelee Kalifornian Mountain Viewn SETI -instituutiossa, arvelee, että emme koskaan löydäkään pätevää vastausta siihen, mistä elämä sai alkunsa.

Hyppäys aminohapoista toimivaan soluun todellakin vaikuttaa ihmeeltä. Solu on kaikkea muuta kuin Darwinin musta laatikko. Se on äärimmäisen mutkikas ja hieno tehdas, jonka kaikkien osien on oltava paikallaan ennen kuin se voi toimia.

Miten elämä siis sai alkunsa? Elämä syntyy vain elämästä. Soluun on ohjelmoitu valtava määrä informaatiota. Se näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu.

Valitettavasti suunnittelu on sana, jonka mainitseminen on pannassa darvinistien hallitsemassa akateemisessa maailmassa.


Lähteet:

Matson, John. 2008. Rock And Roil: Meteorites Hitting Early Earth's Oceans May Have Helped Spawn Life. Scientific American.com (9. 12.).
http://www.sciam.com/article.cfm?id=rock-and-roil-meteorites&sc=wr_20081209

Morelle, Rebecca. 2006. Darwin's Warm Pond Idea is Tested. BBC News. (13. 2.) http://news.bbc.co.uk/2/low/science/nature/4702336.stm.

Wells, Jonathan. 2002. Inherit The Spin: Darwinists Answer “Ten Questions” with Evasions and Falsehoods. http://www.discovery.org/a/1106.

Kuumaa vettä kuumassa Jupiterissa

Kuva: NASA/JPL-Caltech/T. Pyle.



Joel Kontinen

Astronomit ovat vuosikymmenien ajan etsineet vettä aurinkokunnastamme ja sen ulkopuolelta. Vesi on elämän edellytys, ja NASA pitää elämän etsintää yhtenä päähankkeistaan. Hiljattain astronomit havaitsivat merkkejä vedestä tarkkaillessaan planeetta HD 189733b:tä Spitzer-avaruusteleskoopilla.

HD 189733b on valtava kaasuplaneetta eli kuuma Jupiter noin 63 valovuoden päästä Maasta. Sen ilmakehässä on myös hiilidioksidia ja metaania.

Carl Grillmair Pasadenan Spitzer-tiedekeskuksesta kollegoineen raportoi löydöstään tuoreimmassa Nature-tiedelehdessä. He käyttivät menetelmää, jonka avulla he pystyivät erottamaan, milloin infrapunavalo tulee planeetasta ja milloin auringosta.

He ilmeisesti myös löysivät merkkejä planeetan säästä. HD 189733b kiertää hyvin lähellä aurinkoaan, joten toiveita elämän löytämisestä ei juurikaan ole.

Tähtitieteilijät puhuvat kultakutrivyöhykkeestä eli alueesta, jossa voisi periaatteessa olla elämää. Nimi on peräisin tarinasta Kultakutri ja kolme karhua. Kultakutri eksyi metsään ja löysi mökin, jossa pöydällä oli kolme puurokulhoa. Hän maistoi ensimmäisestä. Puuro oli liian kuumaa. Seuraavassa se oli liian kylmää, mutta kolmannessa juuri sopivaa.

Kultakutrivyöhykkeitä kutsutaan myös elinkelpoisiksi vyöhykkeiksi. Niitä on kaikesta päätellen harvassa koko universumissa. Carl Sagan kuvasi maapalloa pieneksi kalpeaksi pisteeksi. Guillermo Gonzales ja Jay Richards kirjoittivat kirjan The Privileged Planet kumotakseen Saganin teesin. He osoittivat, että planeettamme on ainutlaatuinen.

Tämä oli monille darvinisteille liikaa: Gonzales menetti yliopistovirkansa, mistä esimerkiksi Ben Steinin dokumenttifilmi Expelled: No Intelligence Allowed kertoo.

Astronomit ovat löytäneet yli 300 eksoplaneettaa eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa. Yksikään näistä järjestelmistä ei muistuta omaamme. Yleensä valtavat kaasuplaneetat eli kuumat Jupiterit kiertävät lähellä aurinkoaan. Kultakutrille ne olisivat aivan liian kuumia paikkoja.

Näyttää siis siltä, että Gonzales ja Richards olivat oikeassa. Maapallo on ainutlaatuinen planeetta. Monien muiden seikkojen tavoin tämä puhuu meille luomisesta.

Evoluutioon uskovat tiedemiehet voisivat toisin sanoen käyttää resurssejaan hyödyllisemminkin. Mutta ehkä heidän on vaikea hyväksyä sitä, että elämä ei kehittynyt sattumalta edes maapallolla vaan se luotiin.



Lähteet:

Grillmair C. et al. 2008. Strong water absorption in the dayside emission spectrum of the planet HD 189733b Nature, 456:7223, 767-769 (11. 12. 2008).

Koczor, Ron and Tony Phillips. 2003. The Goldilocks Zone. http://science.nasa.gov/headlines/y2003/02oct_goldilocks.htm.

Yeager, Ashley. 2008. Exoplanet may harbour stormy skies. Nature News (10. 12.). http://www.nature.com/news/2008/081210/full/news.2008.1289.html.

Kerro, kerro kuvastin, ken on kaikkein viisahin

Varis päihitti simpanssin älykkyyskokeessa. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Tiedejulkaisut ja luonnontieteen museot nostavat simpanssit miltei ihmisten tasolle. Eläinaktivistit vaativat niille ihmisoikeuksia . Oikeaoppisen darvinistisen ajattelun mukaan simpanssien pitäisi olla eläimistä viisaimpia.

Mutta nyt näyttää siltä, että simpansseja älykkäämpiä eläimiä on lähempänä meitä kuin kuvittelemmekaan. Frankfurt am Mainin Goethe-yliopiston tutkijat Helmut Priorin johdolla laittoivat erivärisiä tarroja viiden harakan kaulaan. He antoivat sen jälkeen lintujen katsoa itseään peilistä.

Harakat kiskoivat oitis kaikki muut kuin mustat tarrat irti joko nokallaan tai jaloillaan. Mutta ne antoivat muistien tarrojen olla paikallaan.

Ennen tätä vain elefantit, delfiinit ja jotkin apinat olivat tunnistaneet itsensä peilistä.

Varikset puolestaan menestyvät älykkyyskokeissa simpansseja paremmin. Auklandin yliopistossa Alex Taylorin johtama tutkimusryhmä laittoi kuusi Uudenkaledonian varista etsimään herkkupalaa isosta akryylimuoviputkesta, jonka alaosassa oli kaksi reikää. Tutkijat peittivät toisen rei’istä useimmissa kokeissa. He jättivät toisen reiän auki. Varisten piti raahata herkkupala kepin avulla ulos putkesta. Jos ne valitsivat väärän reitin eli sen, joka johti avonaisen reiän ylitse, ruoka olisi tippunut eivätkä ne olisi saaneet sitä ulos.

Kolme varista onnistui saamaan ruoan pois putkesta joka kerta.

Seuraavaksi tutkijat vaikeuttivat koetta. He antoivat variksille puisen pöydän, joka oli jaettu kahteen osaan. Herkkupala oli kunkin osan päädyssä, mutta toisessa se oli suorakaiteen muotoisen luukun takana. Saadakseen herkkupalan varisten piti valita pääty, jossa ei ollut luukkua. Kaikki edellisen kokeen läpäisseet varikset onnistuivat saamaan herkut suuhunsa.

Simpanssit ja muut isot apinat eivät ole onnistuneet vastaavissa kokeissa. Varis siis päihittää ne älykkyystestissä.

Vaikka koetulos hämmentää darvinisteja, luomismalli olettaa, että eläimet ovat riittävän älykkäitä selviytyäkseen.

P.S. Aiemmin papukaija oli oppinut enemmän sanoja kuin simpanssit ja elefantti menestynyt niitä paremmin laskutehtävissä.


Lähteet:

Motluk, Alison. 2008. Mirror test shows magpies aren't so bird-brained. New Scientist (19.8.).
http://www.newscientist.com/article/dn14552-mirror-test-shows-magpies-arent-so-birdbrained.html.

Young, Emma. 2008. Crows make monkeys out of chimps in mental test. New Scientist (17.9.). http://www.newscientist.com/article/dn14745-crows-make-monkeys-out-of-chimps-in-mental-test.html

Newtonin syntymäpäivä on ovella…

Godfrey Knellerin maalaama Sir Isaac Newtonin muotokuva (1702). Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Skeptikot eivät pidä joulusta – eivät ainakaan USA:ssa, jossa joulun nimi Christmas on heidän mielestään liian kristillinen. Christmas on peräisin vanhasta englannin kielen käsitteestä Cristes maesse, ’Kristuksen messu'. Ja koska Raamattu selvästi puhuu Kristuksesta Luojana (Johannes 1:1-3; Kolossolaiskirje 1:16), evoluutioon uskovat skeptikot yrittävät vähätellä Kristuksen syntymän merkitystä.

Vaikka Raamattu ei kerro meille, milloin Jeesus syntyi, meillä on vakuuttavia todisteita siitä, että Hän todella syntyi ihmiseksi, eli, kuoli ja nousi kuolleista.

Skeptikot pyrkivät hämärtämään joulun merkityksen ottamalla käyttöön juhlan, jota he kutsuvat Newtonmasiksi eli Newtonin messuksi. He näyttävät kaikesta pitäen unohtaneen, että Sir Isaac Newton (1642-1727), jonka syntymäpäivä on 25. joulukuuta, oli harras kristitty.

Monien muiden nykytieteen pioneerien tavoin Newton uskoi Raamatun luomiskertomukseen. Hän olisi tuskin ilahtunut siitä, että skeptikot viettävät messua hänen syntymänsä kunniaksi. Newton esimerkiksi kirjoitti Principiassa:

Tämä mitä kaunein auringon, planeettojen ja komeettojen järjestelmä voi ainoastaan saada alkunsa älykkään Olennon suunnitelmasta ja herruudesta … Tämä Olento hallitsee kaikkea, ei maailmansieluna vaan kaikkien Herrana ja hänen herruutensa vuoksi häntä kutsutaan Herra Jumalaksi Παντοκράτωρ [Pantokratōr vrt. 2. Korinttilaiskirje 6:18], eli “Universaaliksi hallitsijaksi” … Ylivertainen Jumala on Olento, joka on ikuinen, ääretön, absoluuttisen täydellinen.

Toisin sanoen: Newton ei ollut skeptikko.


Lähteet:

E-Skeptic 3.12. 2008: Newtonmas is here again (almost).

Thayer, H. S. 1953, Newton’s Philosophy of Nature: Selections From His Writings. New York: Library of Classics

Pikkuruinen elävä fossiili kertoo kambrikauden räjähdyksestä

Aiemmin löydetty ediacarakauden jälkifossiili. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

Meribiologit ovat löytäneet viinirypäleen kokoisen otuksen Bahamasaarten rannikolta. Texasin yliopiston tutkija Mikhail Matz kollegoineen havaitsi joukon yksisoluisia eläimiä, joiden uskotaan olevan vanhimpia eläviä fossiileja. Gromia sphaerican sanotaan olevan kaukaista sukua ameballe.

BBC ja Discovery News kertoivat tuoreeltaan löydöstä, joka julkaistaan piakkoin Current Biology –lehdessä. Molemmat julkaisut pitivät sitä hämmästyttävänä läpimurtona.

Vaikka G. sphaerica on läpimitaltaan vain kolmesenttinen, se on yksisoluiseksi jättiläinen. Se muodosti puolimetrisen painauman taakseen merenpohjaan. Tutkijat eivät ennen tätä uskoneet, että yksisoluiset voisivat jättää jälkiä. He kuvittelivat, että kaikki tunnetut jälkifossiilit ovat monisoluisten eläinten painalluksia.

Charles Darwin tiesi kambrikauden räjähdyksestä, joka heikensi hänen evoluutioteoriansa uskottavuutta. Hän kuitenkin arveli tämän johtuvan “geologian kertomuksen epätäydellisyydestä”, kuten hän ilmaisi asian Lajien synnyssä (1859).

Mutta uusi löytö osoittaa, että Darwin oli väärässä, Matz selitti. G. sphaerica merkitsee sitä, että kambrikauden räjähdys oli todellinen. “Sen on täytynyt olla ylivertainen elämän monipuolistuminen, jollaista ei koskaan ennen oltu nähty,” hän kertoi Discovery Newsille. Hänen mukaansa löytö ikään kuin ”tupsahti taikalaatikosta”.

"Australian Stirlingin muodostelmassa on 1,8 miljardin vuoden ikäinen fossiili, joka näyttää aivan näiden jäljiltä kiekkomaisine painalluksineen, aivan niin kuin näilläkin tyypeillä, ” Matz jatkoi. "Emme ole todistaneet mitään, mutta saatamme katsoa kaikkien aikojen makroskooppista fossiilia.”

Jos yksisoluinen säilyy 1,8 miljardia vuotta pohjimmiltaan muuttumattomana, darvinismi alkaa upota entistä syvemmälle suohon, josta sen on vaikea pyristellä ylös.

Ennen tätä löytöä vanhimman jälkifossiilin uskottiin olevan 580 miljoonan vuoden ikäinen. Uusin löytö kertoo, että jo 1, 2 miljardia vuotta ennen sitä eliöillä oli tapana jättää jälkipolville merkkejä olemassaolostaan.

Tämän pitäisi saada meidät epäilemään vuosimiljoonien todellisuutta. Aivan liian usein jo yksittäinen löytö saa darvinistit kirjoittamaan suuren osan oletettua historiaansa uudelleen.


Lähteet:


'Grape' is key to fossil puzzle. BBC News. 21.11. 2008. http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7739703.stm

Reilly, Michael. 2008. Single-Celled Giant Upends Early Evolution. Discovery News. (20. 11.). http://dsc.discovery.com/news/2008/11/20/gromia-cambrian-print.html