Ilmastonmuutos kutistaa Skotlannin lampaita

Time kirjoittaa Skotlannin kutistuvista lampaista.



Joel Kontinen

Skotlannin villilampaat ovat 25 vuodessa pienentyneet keskimäärin viisi prosenttia. Timen mukaan tämä ei silti tarkoita sitä, että evoluutio olisi kumottu Skotlannissa vaan ilmaston lämpeneminen auttaa myös pienempiä lampaita selviämään talvesta hengissä.

Timen juttu perustuu Lontoon Imperial Collegen tutkijan Tim Coulsonin ja kollegojen tutkimukseen. Toronton yliopiston biologi Arthur Wies pitää lampaiden sopeutumista osoituksena ilmastonmuutokseen liittyvästä evoluutiosta.

Vaikka Timen juttu yhdistää lampaiden pienenemisen darvinistiseen evoluutioon, niiden muutokset johtuvat lähinnä luonnonvalinnasta. St. Kildan saarten talvet ovat käyneet lyhemmiksi ja leudoimmiksi. Ruokaa on enemmän, ja myös pienemmät ja nuoremmat lampaat selviävät Pohjois-Skotlannin talvesta ja saavat jälkeläisiä, jotka niin ikään ovat pienempiä kuin ennen.

Luonnonvalinta sekoitetaan monesti evoluutioon. Pienten lampaiden selviäminen karuissa oloissa ei kuitenkaan edistä darvinistista evoluutiota. Vain lisäämällä geneettistä informaatiota voisi lammas kehittyä ei-lampaaksi. Mutta nyt ”evoluutio” kulkee väärään suuntaan, kohti minilammasta.

Skotlantilaisten on siis tyydyttävä laskemaan entistä pienempiä lampaita.

Lähde:

Walsh, Bryan. 2009. Why Are Scotland’s Sheep Shrinking? Time (Europe) 174:3, 38-39. (27.7.).

Ateisti puolustaa uskontoa

Ateistin uutuuskirjan yllättävä sanoma: uskonto on hyödyllistä.



Joel Kontinen

Uskonto on ihmisille hyväksi. Se antaa elämälle tarkoituksen, ja tekee heistä onnellisia. Uskonto on hyväksi myös yhteiskunnalle, koska varsinkin kristityt ovat perustaneet kouluja ja sairaaloita ja auttavat hätääkärsiviä.

Ajatus ei sinänsä ole uusi. Teologit ja sosiologit ovat tienneet tämän jo vuosikausia, mutta nyt idea tulee varsin yllättävästä lähteestä.

Ateistina itseään pitävä Bruce Sheiman päätyy kirjassaan An Atheist Defends Religion: Why Humanity Is Better Off with Religion than Without It näin yllättävään lopputulokseen.

Richard Dawkins, Christopher Hitchens ja muutama muu militantti ateisti ovat viime vuosina ilmeisesti T. H. Huxleyn esimerkin innoittamina käyneet ankarasti uskonnon kimppuun. Nyt ohjelmassa näyttää seuraavan maltillisten ateistien puheenvuoro.

Äskettäin Sheimanin ateistikollega Bradley Monton puolusti älykästä suunnittelua.

Mitähän ateistit seuraavaksi keksivät puolustaa? He voisivat vaikkapa osoittaa, että Nooan ajan vedenpaisumus auttaa selittämään fossiilihautausmaiden synnyn ja että tyhjä hauta kertoo vakuuttavasti Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Meidän kannattaa muistaa, että myös C. S. Lewis oli ateisti ennen kuin hänestä tuli kristinuskon ehkä tunnetuin puolustaja.


Lähde:

Galli, Mark. 2009. A Pretty Good Religion. Christianity Today. (27.8.) http://www.christianitytoday.com/ct/2009/augustweb-only/134-41.0.html

Ateisti puolustaa älykästä suunnittelua

Uusi kirja luonnehtii älykästä suunnittelua tieteeksi.



Joel Kontinen

Yleensä älykkään suunnittelun (intelligent design, ID) vastustajat leimaavat sen tieteen kaapuun kätkeytyväksi uskonnoksi. Darvinistit ovat luonnehtineet sitä esimerkiksi Troijan puuhevoseksi, jonka avulla uskonnolliset näkemykset tuodaan vaivihkaa koulun tiedeopetukseen. He eivät monestikaan osaa tai tahdo tehdä eroa kreationismin eli luomisopin ja älykkään suunnittelun välillä.

Tuore kirja haastaa darvinistien käsityksen älykkäästä suunnittelusta. Ateistiksi tunnustautuva Bradley Monton pyrkii lähestymään aihetta objektiivisesti kirjassaan Seeking God in Science: An Atheist Defends Intelligent Design. Monton, joka leipätyökseen toimii Coloradon yliopiston filosofian apulaisprofessorina, päätyy siihen, että älykäs suunnittelu on tiedettä.

Montonin mukaan älykäs suunnittelu on aito pyrkimys etsiä totuutta ja soveltuu sen tähden myös koulun tiedeopetukseen.

Montonin teesit ovat varsin yllättäviä. Hän myöntää, että ID:n argumentit ovat heikentäneet hänen ateistista vakaumustaan, mutta hän yrittää sovittaa yhteen suunnittelun ja oman maailmankatsomuksensa.

Monton näyttää olevan rehellinen ateisti. Jokin vuosi sitten Antony Flew, joka puolen vuosisadan ajan oli ateismin tunnetuin puolestapuhuja, tunnusti, että ID:n argumentit saivat hänet ymmärtämään, että Jumala on olemassa.

Toivottavasti Monton löytää totuuden etsinnässään Hänet, josta apostoli Paavali kirjoittaa näin:

”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan” (Roomalaiskirje 1:20).



Lähde:

Gilson, Tom. 2009. ID's Unlikely Defender. (28.7.)
http://www.breakpoint.org/features-columns/articles/12030-ids-unlikely-defender

150 miljoonan vuoden ikäiseksi otaksuttu muste haastaa uskon vuosimiljooniin

Kalmarin muste viittaa siihen, ettei vuosimiljoonia ole koskaan ollutkaan. Kuva nykykalmarista: Hans Hillewaert, Wikipedia.




Joel Kontinen

Paleontologit ovat löytäneet fossiloituneen kalmarin mustetta Englannista. 150 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetun kalmarin tuuman (2,5 cm) pituinen mustepussi oli vielä tallella.

Muste oli edelleenkin käyttökelpoista. Tutkijat piirsivät sillä kuvan kalmarista ja kirjoittivat sillä sen latinankielisen nimen Belemnotheutis antiquus.

Phil Wilby Britannian geologian tutkimuskeskuksesta sanoi, että eläin muistuttaa nykyisin eläviä kalmareita. ”On vaikea kuvitella, miten jokin niin pehmeä ja tuhruinen kuin mustepussi voi säilyä 150 miljoonan vuoden ikäisen kallion sisällä.”

Tutkijoiden mukaan on yksi mahdollisuus miljardista, että muste voi säilyä 150 miljoonaa vuotta. Dinosauruksen pehmeiden kudosten ja timanttien C-14:n tavoin uusi mustelöytö haastaa uskon vuosimiljooniin.

Ja lisäksi kalmari itsepintaisesti vastusti evoluutiota aivan liian kauan.


Lähteet:

BBC News. 2009. Ink found in Jurassic-era squid. (19.8.)
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/england/wiltshire/8208838.stm

Derbyshire, David. 2009. 155million years old and still inky: The perfectly preserved squid fossil amazing scientists. Mail Online (19.8.) http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1207367/The-150million-year-old-squid-fossil-perfectly-preserved-scientists-make-ink-ink-sac.html

Skeptikon näkemys uskonnon evoluutiosta

Skeptikko Michael Shermer pohtii uskonnon alkuperää. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Ihmisillä on tapana selittää kaikki olevainen omasta maailmankuvastaan käsin. Tämä ei liene ihme, sillä oman näkemyksen kannalta hankalasti selitettävät ilmiöt aiheuttavat herkästi kognitiivista dissonanssia.

Niinpä esimerkiksi Sigmund Freud kehitti teorian (tai pikemminkin hypoteesin) uskonnon alkuperästä. Hän selitti freudilaiseen tapaan, mistä uhraaminen sai alkunsa.

Hiljattain Skeptic- lehden päätoimittaja Michael Shermer ilmaisi oman käsityksensä uskonnon alkuperästä. Hänen mukaansa ihmiset uskovat Jumalaan, koska meillä on taipumus etsiä syy- ja seuraussuhteita luonnonilmiöistä. Shermer keittää selityssoppansa animistien uskomuksista, Afrikan savannien äänistä ja sosiaalisesta tarkoituksenmukaisuudesta.

Michael Shermer on ateisti, joka pitää darvinistista evoluutiota totena. Hänen mukaansa uskonto on evoluution oheistuote, joka on lajillemme eduksi.

Shermer otaksuu, että Afrikan savanneilla aikoinaan eläneet villi-ihmiset yhdistivät ruohon kahinan petoeläimiin ja myöhemmin oppivat näkemään muitakin syy- ja seuraussuhteita luonnossa. Hänen mukaansa tämä on johtanut siihen, että ihmiset uskovat sieluun, henkiin, jumaliin, demoneihin, enkeleihin, avaruusolioihin, älykkääseen suunnitteluun ja hallitusten salajuoniin.

Luonnonvalinta näyttelee Shermerin selityksessä keskeistä roolia. Meille on hyväksi elää sovussa muiden ihmisten kanssa, ja uskonto tarjoaa tähän normiston, joka palvelee lajimme kehitystä.

Moraali ja uskonnot ovat siis luonnonvalinnan juonia saada meidät noudattamaan sosiaalisia ja moraalisia sääntöjä. Jossain vaiheessa ihmiset keksivät ulkoistaa normien alkuperän, ja näin Jumala kehitettiin lainantajaksi.

Shermerin selitykset uskonnon kehityksestä eivät ole sen vakuuttavampia kuin Freudin tarinointi. Ne ovat enimmäkseen perinteistä darvinistista satuilua. Näyttää siltä, että niiden ensisijainen tarkoitus on vähentää Shermerin omaa kognitiivista dissonanssia.



Lähde:

Shermer, Michael. 2009. Homo religious. http://skepticblog.org/2009/08/18/homo-religious/

Darvinistit kiistelevät ihmisen ensi askeleista

Darwinin bulldoggina tunnetun T. H. Huxleyn näkemys ihmisen sukulaisista, joista yksikään ei osannut kävellä kunnolla. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka tulkitsee tapansa mukaan tuoreen apinatutkimuksen todisteeksi darvinistisesta evoluutiosta:

Pitkäaikaiseen kiistaan ihmisen kehityksestä ollaan vihdoinkin saamassa ratkaisu. Yhdysvalloissa julkaistu tutkimus tukee käsitystä siitä, että pystykävely keksittiin jo ennen kuin varhaiset ihmisapinat laskeutuivat puusta maan kamaralle.

PNAS:in (Proceedings of the National Academy of Sciences) raportti tosin paljastaa, että Charles Darwinin päivistä alkanut kiista jatkuu edelleenkin. Toiset uskovat, että apinat nousivat maasta jalkeille. Toiset taas ovat sitä mieltä, että apinat laskeutuivat puusta alas ja rupesivat jaloittelemaan.

Darvinistit ovat toisin sanoen monesti yhtä sulassa sovussa keskenään kuin kommunistit Prahan kevään jälkimainingeissa.

Vanhalakka kertoi Tracy Kivellin johdolla tehdystä tutkimuksesta, jossa verrattiin 91 gorillan, 104 simpanssin ja 43 bonobon ranteiden luita keskenään. Tutkijat löysivät rystykävelyyn viittaavia piirteitä vain kuudella prosentilla gorilloista. Mutta 96:lla prosentilla simpansseista ja 76:lla prosentilla bonoboista oli tällaisia piirteitä.

Physorg.comin raportin mukaan tutkimus haastaa näkemyksen, jonka mukaan ihmiset kehittivät pystykävelyn rystykävelevältä esi-isältä. Se myös viittaa siihen, että rystykävely on täytynyt kehittyä kahdesti.

Ihmisen kehityksestä tämäkään apinatutkimus ei oikeasti kerro mitään. Ihmisen ja apinoiden kädet eroavat varsin paljon toisistaan. Apinalla on niin pitkät kädet, että ne ottaisivat kiinni maahan, jos se yrittäisi juosta pystyssä. Eikä niillä juurikaan kirjoiteta blogia.

Ja jalat eroavat vieläkin enemmän. Apinalla on oikeastaan neljä kättä. Mutta darvinisti haluaa uskoa, että nämä erot eivät ole oleellisia.

P.S. Tutkijoiden (ja Vanhalakan) kannattaisi tutustua myös Vihermarakattien (Cercopithecus aethiops) liikkumiseen. Yksikään darvinisti ei esittele niitä ihmisen lähisukulaisina, mutta siitä huolimatta niillä on paha taipumus nousta välillä kahdelle jalalle seisomaan.

Lähteet:

Physorg. com. 2009. Bipedal humans came down from the trees, not up from the ground. (10.8.) http://www.physorg.com/news169137362.html

Vanhalakka, Vesa. 2009. Pystykävely edelsi rystykävelyä. Aamulehti 11.8., A2.

Surkastumat eivät ole läheskään niin tarpeettomia kuin kuviteltiin

Jos uskomme, että Lucy on esiäitimme, pidämme myös surkastumia todellisina.




Joel Kontinen

Miten evolutionisti suhtautuu elimeen, jonka funktiota hän ei ymmärrä? Hän pitää sitä surkastumana. Ja jos hän sattuu olemaan kirurgi, hän on valmis leikkaamaan sen pois.

Surkastuman tehtävä on todistaa, että kaikki oliot ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Niinpä esimerkiksi umpilisäkkeitä leikattiin surutta pois, koska niitä pidettiin evoluution jättäminä romuina, joilla ei enää ole käyttöä.

Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käsitys surkastumista on perustunut tietämättömyyteen. Kun darvinistisen maailmankatsomuksen omaksunut tutkija ei löytänyt jollekin elimelle mitään funktiota, hän luokitteli sen oitis surkastumaksi, jäänteeksi ihmisen eläimellisestä menneisyydestä.

Umpilisäkettä, nielurisoja ja esimerkiksi pernaa on pidetty surkastumina, joilla ei enää ole mitään tehtävää ihmisen kehossa. Tiedon lisäännyttyä tällaiset uskomukset ovat kuitenkin osoittautuneet myyteiksi.

National Geographic News käsitteli hiljattain useita elimiä, joita ennen pidettiin surkastumina mutta jotka vaikuttavat joko immuunipuolustukseen tai muuten edistävät terveyttä.

Vuonna 2007 Journal of Theoretical Biology julkaisi tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että umpilisäke varastoi hyödyllisiä bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä.

Vuonna 1977 The Lancet –tiedelehdessä julkaistiin laaja pitkittäistutkimus, jossa huomattiin, että pernan menettäneet sotaveteraanit kuolivat kaksi kertaa todennäköisemmin sydäntauteihin ja keuhkokuumeeseen kuin ne, joilla tämä elin oli vielä tallella.

Jälleen kerran luomismalli selittää todellisuutta paljon paremmin kuin evoluutiomalli. Syntiinlankeemus toi kärsimyksen ja mutaatiot maailmaan. Mutta tästä huolimatta ihminen on ”tehty ylen ihmeellisesti” (Psalmi 139:14). Meissä ei ole tarpeettomia elimiä, vaikka kaikki eivät aina toimisikaan optimaalisesti.

Darvinistiset ennakkoluulot ja leikataan se pois –asenne ovat sen sijaan valitettavan usein hidastaneet lääketieteen kehitystä.




Lähteet

Koerth-Baker, Maggie. 2009. Vestigial Organs Not So Useless After All, Studies Find. National Geography News.(30.7.) http://news.nationalgeographic.com/news/2009/07/090730-spleen-vestigial-organs.html

Tast, Johan, Heikki Tyrväinen, Teuvo Nyberg ja Matti Leinonen. 1998. Koulun biologia. Lukio 2: Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.

Teistinen evoluutio valtaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkon

Michelangelon näkemys Aadamin luomisesta. Kuva Wikipediasta. Osmo Rauhalalla on hieman erilainen käsitys ihmisen alkuperästä.




Joel Kontinen

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uusissa sisämaalauksissa paljaat jalanjäljet kertovat, että ihminen on noussut vedestä maalle. Tämä voi olla taiteilija Osmo Rauhalan näkemys ihmisen luomisesta, mutta Genesiksen kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.

Yleensä paljaat jalanjäljet kertovat vain sen, ettei niiden jättäjällä ole ollut kenkiä jalassa.

Rauhalan maalaus edustaa teististä evoluutiota. Hän siis olettaa, että Jumala käytti miljoonia vuosia jatkunutta veristä olemassaolon kamppailua luomisen menetelmänään maailmassa, jota Genesiksessä kuvataan sangen hyväksi.

”Ymmärsin vasta nyt, miten hyvin luomiskertomus vastaa nykytieteen käsityksiä. Siinä olisi ajateltavaa aikamme tiedemiehille, ” Rauhala sanoo maalattuaan luomisaiheisia tauluja Tyrvään 1500-luvulla rakennettuun ja vuonna 1997 osin poltettuun kirkkoon.

Valitettavasti Rauhala olettaa ilman muuta, että Genesis on myytti:

”Vanhoille myyteille ei kannata kääntää selkäänsä. Ne voivat pitää sisällään paljon kauneutta ja viisautta.”

Ensimmäinen Mooseksen kirja eli Genesis on historiallista kerrontaa. Sen alkuluvut eivät tyylillisesti eroa sen myöhemmistä luvuista, jotka ovat selvästi historiaa. Esimerkiksi Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat pitivät Genesistä historiana.

Lähde:

Kuusela, Matti. 2009. Vielä kolibrin silmä, ja katso: Pyhän Olavin kirkko on valmis. Aamulehti 14.8., B19.

New York Times antoi Expelled-filmin Ben Steinille lähtöpassit

Ben Stein on huomannut, että kritiikillä on hintansa.



Joel Kontinen

Expelled-filmistä tuttu Ben Stein on viiden, kuuden vuoden ajan kirjoittanut New York Timesiin varsin suosittua kolumnia joka toinen viikko. Ateistit eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että hän kritikoi darvinistista evoluutiota viime vuoden keväällä valmistuneessa dokumenttielokuvassa, ja he myös arvostelivat häntä Timesissa.

Suunnittelijalle ei vieläkään ole sijaa liberaalimediassa.

Sitten Stein syyllistyi arvostelemaan toista aikamme pyhää lehmää: Barack Obamaa tai tarkemmin sanottuna tämän talouspolitiikkaa. Times ilmoitti oitis Ben Steinille, ettei lehti enää julkaise hänen kolumniaan.

Lehdistönvapaus ei näytä voivan kovinkaan hyvin USA:ssa.



Lähde:

Stein, Ben. 2009. Expelled From the New York Times. The American Spectator (10.8.)

Varikset onnistuvat siinä, missä simpanssit epäonnistuvat

Varis on kekseliäämpi kuin simpanssi. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Darvinistisen evoluution kannattajien mukaan simpanssit ovat miltei ihmisiä. Niiden pitäisi siis lukeutua älykkäimpiin eläimiin.

Jostain syystä esimerkiksi varikset ovat verrattomasti parempia päättelijöitä kuin isot apinat.

Hiljattain Oxfordin yliopiston tutkijat huomasivat, että Uuden Kaledonian varikset osasivat käyttää kolmea erilaista työkalua oikeassa järjestyksessä saadakseen ruokaa.

PloSOne –tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan varisten piti ensin käyttää lyhyttä työkalua vetääkseen pidemmän esille. Niiden tuli sitten käyttää tätä työkalua saadakseen kolmannen eli pisimmän työkalun, jolla ne saivat ruoan.

Seitsemästä variksesta viisi osasi toistuvasti käyttää oikeita työkaluja oikeassa järjestyksessä. Neljä linnuista onnistui jo ensimmäisellä yrityksellään.

Simpanssit eivät ole menestyneet tällaisissa tehtävissä. Vaikka eläimet on luotu älykkäiksi, niiden ja ihmisen välillä on ylittämätön älyllinen kuilu. Varikset näyttävät olevan lähempänä ihmisiä kuin simpanssit.

Varikset eivät toisin sanoen juurikaan välitä evoluutiomallin ennusteista.


Lähde:

PhysOrg.com. 2009. Crows can use 'up to three tools'. (5.8.) http://www.physorg.com/news168701856.html

Neljä kuolemaa, kaksi hyvin erilaista perintöä

Charles Darwin ei ymmärtänyt, miksi maailmassa on kärsimystä. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kaksi tunnettua 1800-luvulla elänyttä vaikuttajaa menetti yllättäen kaksi läheistään. Kun Charles Darwin oli kahdeksan, hänen äitinsä kuoli. Hänen vanhin tyttärensä Annie kuoli kymmenenvuotiaana.

Charles Darwin ei murheissaan kääntynyt Jumalan puoleen. Sen sijaan hän kääntyi Häntä vastaan ja yritti työntää Hänet maailmansa ulkopuolelle. Darwinin suvussa epäiltiin Raamattua, ja Annien kuolema sai hänet hylkäämään jopa etäisen deistisen Jumalan mahdollisuuden.

Samoihin aikoihin Irlannissa varttui mies, joka kohtasi yhtä kovia vastoinkäymisiä kuin Darwin. Hänen uskonsa ei kuitenkaan kärsinyt haaksirikkoa.

Joseph Scriven (1819-1886), joka kirjoitti laulun Jeesus auttaja on parhain (What a Friend We Have in Jesus), syntyi varakkaaseen irlantilaisperheeseen ja opiskeli Dublinissa arvostetussa Trinity Collegessä. Hänen elämästään ei puuttunut dramatiikkaa.

Kun Scriven aikoi mennä naimisiin, hänen morsiamensa hukkui sovitun hääpäivän aattona. Scriven oli 25-vuotias. Vaikeudet ovat saaneet monet kääntymään pois Jumalasta tai jopa kieltämään Hänet, mutta ne toivat Scrivenin lähemmäksi Häntä.

Scriven ei pitänyt Jeesusta vain hyvänä opettajana tai profeettana. Hän tiesi, mitä Herra tarkoitti, kun Hän sanoi opetuslapsille: “Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä” (Joh. 15:14).

Ruotsalainen gospellaulaja Pelle Karlsson laulaa universumin Luojan ällistyttävästä rakkaudesta. On käsittämätöntä, miksi Hän suuruudestaan huolimatta on kiinnostunut pienestä ihmisestä.

Joseph Scriven oli löytänyt tämän samaisen salaisuuden. Hän kääntyi ainoan Ystävän puoleen, joka kykeni lohduttamaan häntä.

Tämä ystävä oli Jeesus, hänen Vapahtajansa.

Scriven pakkasi laukkunsa. Hän jätti Irlannin taakseen ja matkusti Kanadaan. Unohtaakseen omat vaikeutensa hän käytti suurimman osan ajastaan ja voimavaroistaan muiden auttamiseen. Häntä kutsuttiin Port Hopen laupiaaksi samarialaiseksi.

Kanadassa Scriven rakastui nuoreen naiseen, joka pian kuoli keuhkokuumeeseen.

Vuonna 1855 hän kuuli äitinsä vakavasta sairaudesta. Hän ei päässyt tapaamaan tätä mutta kirjoitti pienen runon, joka on käytännön teologiaa parhaimmillaan. Hän ei koskaan aikonut julkaista sitä.

Useimmat kristityt tuntevat sanat:

Jeesus auttaja on parhain, murheissa Hän lohdun suo.
Huolesi vie myöhään, varhain kiitosmielin Herran luo.
…
Murhe mieltäsi kun painaa, synti raskas rasittaa,
Jeesus voimallansa kantaa, kiitä siksi Jumalaa.

Laulu Jeesus auttaja on parhain muistuttaa meitä siitä, että voimme viedä kaikki murheemme Vapahtajallemme ja tietää, että Hän kuuntelee meitä.

Hän on läsnä, kun kaikki muut ovat hylänneet meidät. Ahdistusten tullen voimme lähestyä Häntä luottavasti, koska Heprealaiskirjeen (4:15-16) mukaan Hän on meidän ylipappimme, joka ymmärtää meidän heikkouksiamme.

Raamattu myös kutsuu Häntä Immanueliksi, ‘Jumala meidän kanssamme’. Scriven ymmärsi, että Jumala ei ole meistä kaukana. Transsendentti Luoja tuli immanentiksi Kristuksessa. Hänestä tuli meidän uskollinen ystävämme.

Vaikka vastoinkäymiset saivat Charles Darwinin menettämään uskonsa Jumalaan, Scriven suhtautui niihin rakentavasti. Hän tiesi, että hänellä oli ystävä, joka ei koskaan hylkäisi häntä.

Joseph Scrivenin “pikkuruno” on ollut suuri inspiraation lähde miljoonille ihmisille.


Lähteet:

Hengellinen laulukirja. 1992. 3., uudistettu painos. Vantaa: Hengellinen Laulukirja.

Keynes, Randal. 2002. Darwin, His Daughter & Human Evolution. New York: Riverhead Books

Sanders, Roger W. 2009. Darwin’s Personal Struggle with Evil. Answers 4:1, 32-33.

Kristinusko ei ole pelkkä ideologia

Jeesus Kristus ei ollut pelkästään moraaliopettaja. Christ Pantocrator ikoni. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Objektiivisuus edellyttää kristinuskon arvoista luopumista, päättelee Veli-Pekka Tynkkynen tuoreessa kirjoituksessaan Aamulehden mielipidesivulla.

Siinä sivussa maantieteilijä Tynkkynen tulee tulkinneeksi pelastushistorian uudelleen (”Jeesus oli todellinen henkilö, joka kuoli radikaalien eettisten ajatustensa takia.”).

Samalla paljastuu myös Tynkkysen ateismi, joka värittää hänen ajatteluaan:

Mitkään todisteet eivät tue yliluonnollisen olemassa oloa, joten modernin ajan ihminen ei usko raamatun satuihin.

Ihmeiden kieltäminen oli muodikasta 1800-luvulla. Tynkkynen on toisin sanoen hieman myöhässä. Tuolloin Charles Darwin hengenheimolaisineen myös uskoi, että solu oli äärimmäisen yksinkertainen. Nykyisin tiedetään, ettei ihminen ole keksinyt mitään läheskään yhtä tehokasta.

1800-luvulla myös kuviteltiin, että elämä voi syntyä elottomasta. Raamattuun uskova tiedemies Louis Pasteur osoitti, että tämä oli harhakuvitelma.

Valitettavasti evolutionistit uskovat edelleenkin, että elottomasta voi syntyä elävää. Tieteellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ei siis ihme, että yhä useammat hylkäävät darvinistisen satuilun.

Tynkkynen on omaksunut varsin yksipuolisen historiankäsityksen, jota ei juurikaan voi luonnehtia objektiiviseksi:

Kristittyjen maiden taloudellinen voittokulku ja Maapallon elämän kuihtuminen ovat kulkeneet käsi kädessä.

Todellisuudessa ihminen sai tehtäväkseen maan viljelemisen ja varjelemisen jo Eedenissä. Tynkkysen käsitys eroaa huomattavasti monen historiantutkijan ja esimerkiksi sosiologi Rodney Starkin näkemyksistä. Imperialismi sai varsin runsaasti vaikutteita darvinismista, joten Tynkkynen ei taaskaan kerro (tai tiedä) koko totuutta.

Kristinuskon vastustajat ovat perinteisesti käyttäneet virheellisiä argumentteja edistääkseen omaa asiaansa. 1800-luvun loppupuolella esimerkiksi Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley piti jopa Pelastusarmeijaa vahingollisena.

Kristinusko ei ole pelkästään ideologia. Se on dynaaminen usko, jota apostoli Paavali kuvaa näin:

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
(2. Kor. 5:17)

ja näin:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.
Room. 1:16)

Ja toisin kuin darvinistiset sadut, se ei vieläkään ole vanhentunut.










Lähde:

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2009. Uskontoa ei kaivata hyvään elämään. Aamulehti 6.8. , B16.

Simpanssit eivät ole ruudinkeksijöitä

Uusi tutkimus osoittaa, että simpanssit eivät ole luovia. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Simpanssit oppivat matkimalla lajitovereitaan. Ne kykenevät opettamaan jälkeläisilleen, miten pähkinänkuori rikotaan, mutta niiden kulttuuriset saavutukset rajoittuvat ruokaan.

Hiljattain St Andrew’s yliopiston psykologi Andrew Whiten ja Sarah Marshall-Pescini opettivat 11 nuorta simpanssia kahmaisemaan hunajaa laatikosta pudottamalla tikun reiästä sisään. Viisi simpanssia onnistui yrityksessään joko itsenäisesti tai katsottuaan malliopetusta.

Seuraavaksi Whiten ja kollegat näyttivät näille viidelle simpanssille, miten liikuttamalla tikkua nämä pystyisivät avaamaan salvan ja näin saamaan kaiken hunajan kerralla ja lisäksi vielä laatikkoon kätketyt maapähkinät.

Yksikään simpansseista ei pystynyt siihen. ”Ne eivät käsittäneet sitä”, Whiten sanoo, ”Ne eivät osoita [kykenevänsä] minkäänlaiseen kumulatiiviseen kulttuurievoluutioon.”

Useimmat kolmi- ja nelivuotiaat ihmislapset sen sijaan osasivat vaivatta aukaista laatikon.

Tutkimus osoittaa, että ihmisten ja apinoiden välillä on ylittämätön kuilu. Darvinistiset tarinat eivät kykene uskottavasti selittämään, mistä tämä ero johtuu.

Vastaus on luettavissa Genesiksen alkulehdiltä. Jumala loi ihmisen kuvakseen. Apinat ovat eläimiä siinä missä oravat ja majavat, eikä niiltä voi odottaakaan inhimillistä luovuutta.

Lähde:

Callaway, Ewen. 2009. Apes may imitate but they struggle to innovate. New Scientist (22.7.). http://www.newscientist.com/article/dn17499-apes-may-imitate-but-they-struggle-to-innovate.html?full=true

Uusi tutkimus heittää varjon vuosimiljoonien ylle

T. rexin luussa oli kollageenia.



Joel Kontinen

Voivatko dinosauruksen proteiinit ja pehmeät kudokset säilyä kymmeniä miljoonia vuosia? Monet tutkijat ovat pitäneet sitä mahdottomana.

Tuore tutkimus vahvistaa, että Tyrannosaurus rexin luussa oli jäänteitä proteiineista, joten niiden sovittaminen vuosimiljooniin aiheuttaa edelleenkin päänvaivaa.

Vuonna 2007 tutkijat löysivät 68 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetun T. rexin luusta kollageenia. Skeptikot epäilivät sen johtuneen kontaminaatiosta. He olettivat, että dinosauruksen luut olivat laboratoriossa joutuneet tekemisiin muiden fossiilien kanssa ja että kollageeni oli peräisin näistä.

Hiljattain Marshall Bern, Brett Phinney ja David Goldberg analysoivat näitä T. rexin luita massaspektrometrillä ja vahvistivat sen, että niissä oli jäänteitä hemoglobiinista ja kollageenista. Tutkimus julkaistaan syyskuussa Journal of Proteonic Researchissä.

Bernin ja kollegoiden mukaan ainakin osa proteiineista on hyvin todennäköisesti alkuperäisiä.

Kollageenin säilyminen 68 miljoonaa vuotta on periaatteessa mahdotonta. Valtavirran tutkijat eivät ainakaan tässä vaiheessa vielä uskalla kyseenalaistaa vuosimiljoonia, vaikka useat löydöt viittaavat vahvasti siihen, ettei niitä ole koskaan ollutkaan.

Hiljattain kollageenia löytyi myös 80 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioidusta Hadrosauruksesta.


Lähteet:

Bern, Marshall, Brett S. Phinney ja David Goldberg. 2009. Reanalysis of Tyrannosaurus rex Mass Spectra. Journal of Proteonic Research.
http://pubs.acs.org/doi/pdf/10.1021/pr900349r

EurekAlert! 2009. Reexamination of T. rex verifies disputed biochemical remains. (29.7.) http://www.eurekalert.org/pub_releases/2009-07/acs-rot072909.php