Israelilaispoliisi ja "palestiinalaispoika" eli kun media sekoitti Daavidin ja Goljatin

Joel Kontinen

Medialta menee välillä Daavid ja Goljat, israelilaiset ja arabit täysin sekaisin. Kymmenen vuotta sitten (30. 9. 2000) New York Times ja useat muut lehdet julkaisivat valokuvan, jossa israelilaisen poliisin väitettiin lyövän verta vuotavaa palestiinalaispoikaa Jerusalemin Temppelivuorella.

Palestiinalaisten toinen intifada oli tuolloin juuri alkanut.

Kuvateksti vääristää todellisuutta hyvin räikeästi. Kuvan ”palestiinalaispoika” oli todellisuudessa amerikkalaisjuutalainen opiskelija, jota palestiinalaiset olivat pahoinpidelleet. Pamppu pystyssä seisova ”julma” israelilaispoliisi puolestaan ehti paikalle suojelemaan henkensä edestä pakenevaa juutalaispoikaa.

Hiljattain Tuvia Grossman (kuvan juutalaispoika) tapasi tuolloin henkensä pelastaneen israelilaispoliisin. Poliisi puhuu videolla vain hepreaa, mutta hänen puheensa on tekstitetty englanniksi.



Länsimaiden media on tavan takaa vääristellyt Lähi-idän tapahtumia. (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.)

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta

Tästä hauvelista ei enää koskaan pystytä jalostamaan sutta. Kuva: Mikael Gustafsson, Wikipedia.




Joel Kontinen

”Koirien pilalle jalostaminen on arkipäivän näkymätöntä eläinrääkkäystä,” Juha Karilainen kirjoitti eilen Aamulehdessä. Hän valitteli sitä, että jalostajat ovat painottaneet joitain ulkonäköpiirteitä niin paljon, että eläimelle koituu siitä suunnatonta kärsimystä.

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta eli siitä, että kehitys kulkee täysin väärään suuntaan. Kaikkien koirien äiti oli ilmeisesti joko villinä vaeltava susi tai sitä suuresti muistuttava villikoira. Sillä oli geneettinen potentiaali tuottaa kaikki nykyisin elävät koirarodut.

Villikoira oli pilalle jalostettuun villakoiraan verrattuna terveyden perikuva.

Aikamme koirarodut kertovat geneettisestä rappeutumisesta. Vaikka sudesta voidaan jalostaa sekä kääpiöpinseri että tanskandoggi, kääpiöpinseri on menettänyt niin paljon geneettistä informaatiota, ettei siitä enää koskaan voida jalostaa sutta.

Biologit luokittelevat suden (Canis lupus) samaan lajiin kuin koiran (Canis lupus familiaris). Koiraeläimet kertovat lajin suunnattomasta muutospotentiaalista, jolla ei ole mitään tekemistä darvinistisen evoluution kanssa vaan joka vahvistaa Genesiksen ilmoitusta lajiensa mukaan –periaatteen toimivuudesta.


Lähde:

Karilainen, Juha. 2010. Ihminen ei ole koiran paras ystävä. Aamulehti 29.8., A2.

Hämmästyttävä löytö: Auringonpurkaukset vaikuttavat radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeuteen

Auringonpurkaukset voivat vaikuttaa radioaktiivisten isotooppien hajoamiseen. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Tutkijat ovat pitkään olettaneet, että radioaktiiviset aineet hajoavat vakionopeudella, vaikka muutamat viime vuosina julkaistut tutkimukset (lue lisää tästä ja tästä) heittävät varjon niiden luotettavuuden ylle.

Stanfordin yliopisto julkaisi viime viikolla varsin kiehtovan selostuksen auringonpurkausten vaikutuksesta radioaktiivisten aineiden hajoamiseen. Uudet tutkimukset haastavat iänmääritysmenetelmien luotettavuuden.

Kaikki alkoi Purduen yliopistossa, jossa joukko tutkijoita halusi käyttää radioaktiivisten isotooppien hajoamista apuna satunnaislukugeneraattorina. He huomasivat pian, että vakioiksi oletetut hajoamisnopeudet eivät olleetkaan niin säännönmukaisia kuin mitä he olivat otaksuneet ja että alan tutkimuksissa oli epäjohdonmukaisuuksia.

Sitten he havaitsivat, että silikon-32 and radium-226 hajoavat talvella hiukan nopeammin kuin kesällä. Stanfordin yliopiston soveltavan fysiikan emeritusprofessori Peter Sturrock sanoo, että aluksi he otaksuivat sen johtuvan mittausvirheestä.

Joulukuussa 2006 Purduen yliopiston atomitutkija Jere Jenkins mittasi mangaani-54:n hajoamista ja huomasi, että hajoamisnopeus hidastui noin puolitoista vuorokautta ennen auringonpurkausta.

Jenkins ja satunnaislukuja Purduen yliopistossa tutkinut Ephraim Fischbach päättelevät, että Auringon neutriinot vaikuttavat radioaktiivisten aineiden hajoamiseen.

Auringon toimintaa tutkinut Peter Sturrock neuvoi heitä tarkistamaan tutkimustuloksista, miten Auringon rotaatio vaikuttaa Maassa mitattuihin radioaktiivisten aineiden hajoamiseen. He löysivät selvän 33 vuorokauden jakson.

Toisin sanoen: isotooppien hajoamisnopeus ei ole vakio.

Purduen ja Stanfordin yliopistojen löydöt mullistanevat radiometriset iänmääritysmenetelmät. Luottamus vuosimiljooniin saattaa hyvinkin heiketä, kunhan tulosten merkitys kirkastuu.

Toisaalta miljooniin vuosiin liittyvä ideologinen painolasti voi myös saada monet skeptikot kiistämään uudet tutkimustulokset niin kuin he aluksi torjuivat dinosaurusten pehmeät kudokset ja timanttien radiohiilen.

Lähde:

Stober, Jan. 2010. The strange case of solar flares and radioactive elements. Stanford University News. (23.8.).

Tuorein apinatarina: Itkettääkö? – kiitä siitä evoluutiota, se on hyödyllistä

Nämä matelijat eivät juurikaan itke surusta.




Joel Kontinen

Evolutionistit ovat pohtineet naurun alkuperää varsin paljon. Itku on toistaiseksi jäänyt vähemmälle, mutta he ovat toki yrittäneet selvittää, miksi me oikeastaan itkemme.

Vain ihmisten tiedetään vuodattavan kyyneleitä emotionaalisista syistä.

Kyyneleillä on tärkeä tehtävä: ne pitävät silmät kosteina. Darvinistiseen evoluutioon uskovat tiedemiehet haluavat yhdistää itkun luonnonvalintaan, joka ei heidän mielestään olisi säilyttänyt tätä kykyä, ellei siitä olisi meille lajina hyötyä.

Belfastin yliopiston psykologi Jesse Bering uskoo, että empaattisimmat esi-isämme menestyivät parhaiten, koska he pystyivät rakentamaan vahvoja yhteisöjä, joissa itku saattoi hyvinkin olla voimakas ase. Itku ilmaisee sekä myötätuntoa että syyllisyyttä ja voi Beringin mukaan olla evoluution tuottama mekanismi, joka auttoi säilyttämään vahvoja sosiaalisia siteitä.

Psykologi Randy Cornelius puolestaan arvelee, että kyyneleet saivat alkunsa viestintäkeinona. Esi-isämme saattoivat sen avulla ilmaista lähellä oleville lajitovereilleen, että he ovat haavoittuvia, mutta kauempana olevat pedot eivät huomanneet sitä.

Tällaisilla kertomuksilla ei tietenkään ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa, mutta ne kuuluvat oleellisesti darvinistiseen satuiluun.


Lähde:

Aubrey, Allison. 2010. Teary-Eyed Evolution: Crying Serves A Purpose. NPR. (23.8.)

Lucyn käyttämän teräaseen jäljet löydetty? Antropologit kiistelevät vanhoista luista

Nature mainosti Australopithecuksen oletetun teräaseen jälkiä hiljattain etukannessaan.




Joel Kontinen

Käyttikö Lucy työkaluja? Nature julkaisi hiljattain kirjeen, jossa kerrottiin Etiopiasta löydetyistä arviolta 3, 4 miljoonaa vuotta vanhoista luista. Antropologit arvelevat nähneensä niissä merkkejä teräaseen käytöstä. He päättelivät luiden iän alueen vulkaanisesta tuhkasta.

Shannon McPherron, Zeresenay Alemseged ja kollegat olettavat, että luut kertovat kaikkien aikojen varhaisimmasta kiviaseen käytöstä. He arvelevat, että Australopithecus afarensis käytti teräaseita 800 000 vuotta ennen kuin H. habilis oppi valmistamaan niitä.

Kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneita McPherronin ja Alemsegedin tulkinnasta. Kalifornian yliopiston (Berkeley) paleoantropologi Tim D. White sanoo, että löytö ei tue tällaista tulkintaa. Indianan yliopiston paleoantropologi Sileshi Semaw puolestaan arvelee, että jokin muu eläin tai luonnollinen syy aiheutti luissa näkyvät viillot.

Tutkijat eivät ole löytäneet alueelta itse teräaseita, joten he kiistelevät viiltojen aiheuttajasta. Kukaan evolutionisti ei kuitenkaan tohdi julkisesti tunnustaa, että H. sapiens on muinoin voinut käyttää aseita vuollakseen Australopithecusta. He eivät usko, että nykyihmisiä oli tuolloin edes olemassa.

Samasta syystä he edelleenkin uskovat, että Lucy jätti Laetolin jalanjäljet.

Loogisin ratkaisu olisi tunnustaa, että Lucy ei yksinkertaisesti olisi pystynyt valmistamaan teräasetta ja että iänmääritys on jälleen kerran hakoteillä.


Lähteet:

McPherron, Shannon P. & al. 2010. Evidence for stone-tool-assisted consumption of animal tissues before 3.39 million years ago at Dikika, Ethiopia. Nature 466:7308, 857-860.

Wilford, John Noble. 2010. Lucy’s Kin Carved Up a Meaty Meal, Scientists Say. The New York Times (11.8.).

Uusin apinatarina Aamulehdessä: Kun geeni heräsi kuolleista

Uusi testamentti kertoo Lasaruksen herättämisestä. Johannes Flandersilaisen maalaus 1500-luvulta. Kuva Wikipediasta. Evolutionistit uskovat hieman erilaiseen ylösnousemukseen.



Joel Kontinen

Voiko kuollut geeni herätä henkiin? Darvinistisen evoluution mukaan se voi. Vesa Vanhalakka kirjoittaa tuoreessa Aamulehdessä:

”Kuoleman piti olla peruuttamaton tapahtuma. Nyt hämmästellään sitä, että monitaitoiset geenit näyttävät hallitsevan jopa ylösnousemuksen.”

Vanhalakka viittaa viime viikolla Sciencessä julkaistuun tutkimukseen, jossa kerrottiin lihasrappeutumataudin FSHD:n geneettisestä alkuperästä. Richard Lemmers Leidenin yliopistosta ja kollegat kehittivät mallin, joka auttaa ymmärtämään FSHD:n syntyä.

Vanhalakka puolestaan laati Aamulehteä varten sopivan evoluutionkytkennän ylösnousemuksineen päivineen. Hän kuvailee evolutionistien ongelmaa näin:

”Ihmisen perimästä vain noin 1,5 prosenttia on proteiineja eli valkuaisaineita koodaavia geenejä. Geeniensäätelyalueita on toinen mokoma. Muu meri on ristitty roska-dna:ksi, siellä lilluu valtava määrä tavaraa, jolla ei pitänyt olla juurikaan käyttöä.”

Miten darvinistiset tiedemiehet päättelivät, että ihminen on täynnä roskaa ja surkastumia?

Darvinistisen selitysmallin omaksuneet biologit ovat pitäneet roskana sitä, mitä he eivät ole ymmärtäneet. Jo vuonna 2003 Scientific Americanissa todettiin, että tiedemiesten kyvyttömyys ymmärtää intronien eli proteiineja koodaamattomien geenijaksojen funktio saattaa hyvinkin osoittautua molekyylibiologian historian suurimmaksi virheeksi.

Mutta antaa Vanhalakan jatkaa:

”Nyt tämän ’itsekkään’ dna:n alueella uskotaan olevan mitä moninaisempia elämän ja sen kehittymisen kannalta tärkeitä rakenteita ja toimintoja. Roska-dna:n alueella on myös paljon kuolleita geenejä, geenifosssiileja. Ne ovat geenejä, jotka ovat evoluution myötä ja lajien kehittyessä käyneet tarpeettomiksi, kun niiden koodaamia ominaisuuksia ei ole enää tarvittu.”

Mutta yksi tällainen lasarusgeeni on äskettäin kuulemma noussut kuolleista. Ilmiölle on tosin huomattavasti loogisempikin selitys.

Nyt on pikemminkin käynyt niin, että kun ”roska-DNA” alkaa jo käsitteenä olla kuollut ja kuopattu, darvinistiset selitykset käyvät tarpeettomiksi.

FSHD:n synnyttävän geenin ei siis tarvitse nousta kuolleista, koska se ei ole vielä ehtinyt edes kuolla.


Lähteet:

Gibbs, Wayt W. 2003. The unseen genome: gems among the junk. Scientific American 289:5, 26–33 (marraskuu 2003).

Lemmers, Richard J. L. F. ja muut. 2010. A Unifying Genetic Model for Facioscapulohumeral Muscular Dystrophy. Science 329: 5994. (20.8.) http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/science.1189044v1.

Vanhalakka, Vesa. 2010. Kuollut geeni heräsi henkiin. Aamulehti 25.8., 17.

The New York Times: Onpa kummallisia tiedeblogeja

Charles Darwinia kumartavat tiedeblogit käsittelevät kaikkia muuta kuin tiedettä. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Jos kuvittelemme, että tiedeblogit käsittelevät tiedettä, niin erehdymme, kertoo The New York Times.

Lehti ei juurikaan ole tullut tunnetuksi konservatiivisilla näkemyksillään, joten sen juttu tiedeblogeista yllättää.

Virginia Heffernanin artikkelissa jo otsikko herättää huomiota: Unnatural science, joka on sanaleikki englannin kielen käsitteestä natural science ('luonnontiede'), ja voitaneen kääntää esimerkiksi luonnottomaksi tieteeksi.

Heffernan luki useita tunnettuja tiedeblogeja ja päätyi siihen, että niitä kirjoittavat tieteilijät eivät juurikaan kirjoittaneet tieteestä. Ärhäkkänä ateistina tunnettu PZ Myers esimerkiksi keskittyy lähinnä loukkaamaan niitä, jotka eivät jaa hänen jumalatonta maailmankatsomustaan.

Myersin näkemykset Roomalaiskatolisen kirkon ehtoollisesta ja islamin profeetta Muhammedista ovat räikeydessään aivan eri törkeysluokkaa kuin taannoiset pilakuvat, jotka nostattivat muslimimaissa verenpainetta.

On oikeastaan vaikea ymmärtää, miten vaikkapa muslimeja ärsyttämällä voitaisiin edistää tieteen popularisointia.

Monesti nämä blogit vain käyttävät tiedettä verhonaan käydessään niiden kimppuun, jotka eivät kumarra Charles Darwinia.

Scientific Americanin uutiskirje tarjoaa tukea Heffernanin teesille. Miltei kaikki sen kolumnistit ovat ateisteja/vapaa-ajattelijoita/skeptikkoja, joiden on vaikea ymmärtää, miksi suurin osa ihmisistä torjuu heidän maailmankatsomuksensa.


Lähde:

Heffernan, Virginia. 2010. Unnatural Science. The New York Times (30.7.)

Scientific American: Evoluution epäileminen on vaarallista!

Joel Kontinen

Tämän blogin lukeminen voi olla vaarallista, ainakin elokuun Scientific Americanin mukaan. USA:n tunnetuin populaaritiedelehti valittelee sitä, että niin harva amerikkalainen (45%) uskoo darvinistiseen evoluutioon.

Evoluution epäily voi olla vaaraksi myös täällä koto-Suomessa Scientific Americanin logiikan mukaan.

Sciencen julkaisemassa ja National Science Boardin teettämässä tutkimuksessa vain 45 prosenttia vastaajista ilmoitti uskovansa, että nykyihminen on kehittynyt jostain aiemmin eläneestä eläinlajista. Lisäksi vain 33 prosenttia kertoi uskovansa big bangiin.

Vaarallisuus ei suinkaan ole vähentynyt viime vuosina. Aiemmat kyselyt ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia USA:ssa. Myös Isossa-Britanniassa, Suomessa ja muuallakin Darwinin epäilijöitä on huomattavasti enemmän kuin mitä ateistit, humanistit ja muut ”vapaa-ajattelijat” toivoisivat.

Tämä ei suinkaan ole kummallista, koska todellisuus solun nanomoottoreista lähtien näyttää suunnitellulta.

Lähde:

Krauss, Lawrence M. 2010. Faith and Foolishness: When Religious Beliefs Become Dangerous. Scientific American (elokuu).

Matka soluun

Joel Kontinen

Proteiinisynteesi ei ole sattuman tulos vaan DNA:han koodattu digitaalinen informaatio ohjaa sitä. Tämä lyhyt Discovery Instituten video osoittaa, että solu on suunniteltu toimimaan älykkäästi.




Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä (1:20), että Jumalan näkymättömät ominaisuudet, ”hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat … nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”

Taiwanilainen yllätys: Leijona + tiikeri = liikeri

Taiwanilaisista liikereistä voi kasvaa varsin isoja kissoja, niin kuin tästä saksalaisessa eläintarhassa elävästä leijonan ja tiikerin jälkeläisestä.





Joel Kontinen

Kun pentujen isä on leijona ja emä tiikeri, tuloksena on liikereitä. Näin kävi taiwanilaisessa pieneläintarhassa viime viikonloppuna.

Yksi pennuista kuoli, mutta kaksi pientä pörröistä kissaeläintä jäi muistuttamaan meitä siitä, että biologian käsite laji on varsin häilyvä. Liikereillä ei ole mitään tekemistä darvinistisen evoluution kanssa.

Genesis, Raamatun ensimmäinen kirja, kertoo, että eläimet lisääntyvät lajiensa mukaan. Toisin kuin esimerkiksi englannissa, jossa Genesiksen laji on kind ja biologian käsite laji on species, suomen kieli käyttää molemmista sanaa laji, mikä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Niiden välttämiseksi voitaisiin käyttää käsitettä baramin.

Genesiksestä johdettu termi baramin tulee heprean kielen sanoista bara (luotu) ja min (laji). Koiraeläimet (esimerkiksi susi, kojootti, dingo, koira) muodostavat oman lajinsa. Kissaeläimet ovat niin ikään yksi Genesiksen laji.

Liikerit siis osoittavat, että Mooses tiesi, mitä hän kirjoitti, kun hän sanoi, että eläimet lisääntyvät lajiensa mukaan.


Lähde:

Leijona ja tiikeri saivat kolme liikeriä Taiwanissa. Aamulehti 17.8. 2010, A12.

Ahdistaako? Ajattele Jumalaa, niin ahdistus lievenee – jos uskot Häneen

Jeesus sanoi olevansa lammasten paimen. Tämä on yksi kristinuskon piirteistä, jotka lieventävät ahdistusta. Kuva: Toby Hudson, Wikipedia.




Joel Kontinen

Jos olet tehnyt pahan virheen ja ajattelet sen jälkeen Jumalaa, ahdistuksesi voi hyvinkin lieventyä – mutta vain siinä tapauksessa, että uskot Jumalaan.

Ateistin ahdistus saattaa sen sijaan lisääntyä, jos hän ajattelee Jumalaa.

LiveScience raportoi hiljattain tutkimuksesta, jossa Toronto- Scarboroughin yliopiston psykologit Michael Inzlicht ja Alexa Tullett tutkivat, miten Jumalan ajatteleminen vähentää itse aiheutettua ahdistusta. He mittasivat koehenkilöiden aivoaaltoja, kun nämä joko kirjoittivat Jumalasta tai tekivät tehtävän, jossa käytettiin sanoja Jumala ja uskonto.

Seuraavaksi he laittoivat koehenkilöt tekemään tehtävän tietokoneella ja mittasivat näiden aivoaaltoja.

Inzlichtin ja Tullettin tutkimus julkaistiin Psychological Science –lehdessä.

Michael Inzlicht myös muistuttaa, että vaikka aiemmat tutkimustulokset eivät olekaan täysin yksiselitteisiä, niiden mukaan uskonnolliset ihmiset ovat onnellisempia ja terveempiä ja elävät kauemmin kuin ateistit.

Kristinusko on paljon muutakin kuin vain uskonto. Se tarjoaa todellista toivoa, joten ei ole ihme, että jo uskosta ajatteleminen lievittää ahdistusta.

Lähde:

Nauert, Nauert. 2010. Thinking About God Calms Believers, Stresses Atheists. LiveScience (5.8.).

Kun antropologi kyllästyi darvinistiseen tarinointiin

Kaikki tiedemiehet eivät ole ihastuneet apinatarinoihin.




Joel Kontinen


Wisconsonin yliopiston antropologian apulaisprofessori John Hawks kirjoitti hiljattain blogissaan, että hän on kyllästynyt darvinistiseen tarinointiin.

Evolutionistit ovat mieltyneet näin se on –tarinoihin. Käsite just so story sai alkunsa nobelisti Rudyard Kiplingin vuonna 1902 julkaistusta tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children. Tarinoissa esimerkiksi selitetään, miten leopardi sai pilkkunsa ja kameli kyttyränsä.

Vaikka Hawks on evolutionisti, hän suhtautuu fossiililöytöihin huomattavasti kriittisemmin kuin tieteen popularisoijat eikä hän usko läheskään kaikkia apinatarinoita.

Äskettäin hän kuunteli NPR –radioverkoston ohjelmaa, jossa tarinoitiin evoluutiosta. Hawks sanoo, että jotkin jutuista saavat hänet miltei hyppäämään seinälle. “Lihansyönti teki meistä fiksumpia”, ohjelmassa sanottiin. Hän kysyykin, onko lihassa jokin maaginen ominaisuus. “Jos annan tarpeeksi paljon lihaa paikallisille peuroille, tuleeko niistä fiksumpia?"



Lähde:

Hawks, John. 2010. "Just-so stories" driving me crazy. John Hawks Weblog. (3.8.) http://johnhawks.net/node/14504

Aamulehti spekuloi dinosaurusten joukkotuholla

Dinosaurusten kuoleminen sukupuuttoon on pitkään askarruttanut evolutionisteja.



Joel Kontinen

Ainakin vielä kesällä 2007 Lontoon Natural History Museumin dinosaurusosastolla oli yksi seinämä varattu lukuisille spekulaatioille dinosaurusten joukkotuhon syistä.

Konsensusta ei juurikaan ole löytynyt, vaikka asteroidin iskeytymistä maahan on pidetty todennäköisimpänä syynä siitä lähtien, kun Luiz Alvarez kollegoineen löysi liitukauden ja paleoseenikauden väliseltä rajalta yllättävän suuria iridiumpitoisuuksia 1980-luvun alussa.

Asteroiditeoria ei ole läheskään ongelmaton.

Lisää ongelmia evolutionisteille koituu siitä, että he uskovat, että esimerkiksi tuatara (Sphendon punctatus) eli dinosaurusten kaudella 200 miljoonaa vuotta sitten.

Tuotara elää edelleenkin Uudessa Seelannissa.

Myös krokotiili ja varsieväkala Latimeria chalumnae selvisivät jysäyksestä hengissä.

Valittuja selityksiä voi toki aina välillä esittää, mutta yksikään niistä ei loista uskottavuudellaan.


Lähde:

Remes, Mika. 2010. Asteroidi todella tappoli dinot. Aamulehti 11.8., B19.

The Jerusalem Post: todisteita Vanhan testamentin ajan maanjäristyksestä löydetty

Profeetta Aamos venäläisessä ikonissa. Kuva Wikipediasta. Aamos mainitsi suuren maanjäristyksen, josta hiljattain löydettiin todisteita.



Joel Kontinen

Vanhan testamentin Aamoksen kirjassa mainitaan maanjäristys, joka oli niin massiivinen, että profeetta laski siitä kuluneita vuosia sen sijaan, että olisi ilmoittanut ne kuninkaan hallitusvuosina niin kuin tuolloin oli tapana.

Israelilaiset arkeologit löysivät hiljattain Kiryat Gatin lähistöltä filistealaisen temppelin jäännökset ja merkkejä Vanhan testamentin aikana sattuneesta arviolta kahdeksan richterin maanjäristyksestä.

Tämä on sikäli kiinnostavaa, koska Aamoksen kirjassa (1:1) todetaan:

”Aamoksen sanat. Aamos oli Tekoan seudun karjankasvattajia. Tämän sanoman Israelista hän sai kaksi vuotta ennen maanjäristystä. Silloin oli Juudan kuninkaana Ussia ja Israelin kuninkaana Jerobeam, Joasin poika.”

Sama järistys mainitaan myös Sakarjan kirjassa (14:5):

”Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana.”

Kommentoidessaan löytöä professori Aren Maeir toteaa, että temppeli täsmää yhteen sen kanssa, mitä Tuomarien kirja kertoo Simsonista ja Dagonin temppelistä sekä vahvistaa sen, mitä Vanha testamentti puhuu suuresta maanjäristyksestä.

Jälleen kerran kivet puhuvat siitä, että voimme luottaa Raamatun tekstiin. Se kertoo todellisesta historiasta.

Lähde:

Hartman, Ben. 2010. Temple found in Philistine home of Goliath. The Jerusalem Post. (29. 7.)

Malaria, suunnittelu ja vuosimiljoonat

Kesti yli puoli vuosisataa ennen kuin tiedemiehet alkoivat uskoa, että moskiitot levittävät malariaa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vaikka malaria voidaan nykyisin jo varsin hyvin estää, tämän potentiaalisesti tappavan taudin vastainen taistelu ei aluksi ottanut onnistuakseen. Syy piili tiedemiesten haluttomuudessa tunnustaa, että Anopheles- moskiitot levittävät malariaa.

Patologit kuvittelivat, että tauti aiheutuu maaperässä ja ilmassa elävästä mikrobista. Vuonna 1881 ranskalainen nobelisti Charles Laveran tunnisti malariaparasiitin ja sen tien ihmisen vereen, mutta kesti 1930-luvulle saakka ennen kuin tiedemiehet suostuivat myöntämään, että hän oli oikeassa.

Ei ole vaikea löytää yhteyksiä meidän aikaamme. Luonnontieteet ovat keskittyneet puolustamaan darvinistista evoluutiota ja hylkäävät kaikki löydöt, jotka haastavat hallitsevan paradigman.

Niinpä evolutionisteilla on kova työ selittää esimerkiksi miljoonien vuosien ikäisiksi oletetuista timanteista löytynyt radiohiili, dinosaurusten pehmeät kudokset sekä solun yhä selvemmäksi käyvä nanotason suunnittelu.

Toisin sanoen: darvinistien kognitiivinen dissonanssi lisääntyy lisääntymistään.


Lähde:


Coll-Seck, Awa-Marie. 2010. Who controls malaria control? Nature 466: 7203, 186-187. (8.7.)

Luonnon palvontaa meidän aikanamme

Ihmisillä on paha taipumus palvoa luontoa Luojan asemesta. Atsteekkien auringonjumala Tonatiuh. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Monet muinaiset kulttuurit palvoivat aurinkoa elämän antajana. Egyptiläisillä esimerkiksi oli Ra ja atsteekeilla Tonatiuh. Ihmiset näkivät auringossa jumalallisia kykyjä.

Vaikka planeettamme elämä onkin riippuvainen auringosta, tästä on vielä äärettömän pitkä matka kaiken olevaisen syntyyn.

Apostoli Paavali kirjoitti ihmisistä, jotka hylkäsivät todellisen Luojan palvonnan: ”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa”(Room. 1: 25).

Monesti tämä luotu oli aurinko.

Luonnon palvonta ei ole kadonnut mihinkään. Äiti Maa on usein syrjäyttänyt Isä Jumalan ihmisten ajattelussa. Tieteen valtavirtakaan ei ole täysin syytön. Aikamme arvostetuimman yleistiedelehden nimi Nature (luonto) jo kertoo paljon siitä, ettei toimitus suinkaan ole Paavalin linjoilla.

Moni tieteentekijä uskoo, että kaikki olevainen on syntynyt tyhjästä täysin itsekseen.

Aikamme arvostetuin kristillinen tiedelehti Creation, joka Suomessa ilmestyy Luominen –nimisenä, on sen sijaan pitänyt kiinni tieteen kristillisistä juurista. Nykytiede ei olisi edes syntynyt ilman vankkaa uskoa Raamatun ilmoitukseen todellisuudesta ja sen alkuperästä. Siinä järjellinen Jumala loi hyvin järjestyneen universumin.

Saamme lukea kaiken olevaisen hienosäädöstä lähes viikoittain. (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.)

Paavalin sanoin: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1:20)

Pikkuruinen nanomoottori ei väsy koskaan

Joel Kontinen

Soluissamme käy kaiken aikaa melkoinen kuhina. Physorg.com kertoi äskettäin uudesta löydöstä, jonka tähtenä loistaa pikkuruinen nanomoottori. Se tuottaa ATP:tä eli adenosiinitrifosfaattia.

ATP:llä on elintärkeä tehtävä solun energiantuotannossa. Siinä missä auto tarvitsee bensiiniä, siinä solu tarvitsee adenosiinitrifosfaattia.

Ihminen tarvitsee osapuilleen painonsa verran ATP:tä vuorokaudessa.

ATP:n synteesissä tarvittava moottori on niin pieni, että millimetrin alueelle niitä mahtuu 100 000 kappaletta. Niitä ei juurikaan voi syyttää laiskottelusta: ne pyörivät 7000 kierrosta minuutissa – yötä päivää.

Thomas Meier Max-Planck instituutista ja kollegat saivat hiljattain selville, että solut käyttävät nanoroottoreiden vettä muuntaessaan energiaa käyttökelpoisempaan muotoon.

ATP puhuu selvää kieltä luomisesta. Jo ensimmäinen solu tarvitsi sitä. Se ei ole mitenkään voinut kehittyä sattumalta.




Lähde:

Cells use water in nano-rotors to power energy conversion. Physorg. com 3.8. 2010. http://www.physorg.com/news200047448.html

Elämää ulkoavaruudessa: ”Jos olemme ainoat täällä, niin kyllä se on aikamoista tuhlausta”

Joel Kontinen

”Jopa omasta aurinkokunnastamme mahdollisesti Marsista tai joltakin Jupiterin kuulta voisi löytyä elämää. Vaikeampi kysymys on, miten älylliseksi tuo elämä olisi kehittynyt. Erään tieteiskirjailija [sic] sanoin: jos olemme ainoat täällä, niin kyllä se on aikamoista tilan tuhlausta.” Näin Tampereen Ursan puheenjohtaja Pekka Rautajoki vastasi Aamulehden kysymykseen maapallon ulkopuolisesta elämästä.

Rautajoki kertoo, että hänen mielikirjansa on Carl Saganin Pale Blue Dot. Sagan oli ateisti, jonka toi monesti julki näkemyksensä, ettei kosmoksen lisäksi mitään muuta ole edes olemassa.

Saganin ideologisesti värittynyt näkemys on synnyttänyt paljon kritiikkiä.

Rautajoen teesi näyttää kaikesta päätellen myös nojaavan vahvasti evoluutiouskoon eli siihen toiveeseen, että jos evoluutio kykeni synnyttämään ja kehittämään elämän Maa-planeetalla, se kykenee samaan myös muualla.

Näkemys sivuuttaa tyystin ne monet ongelmat, jotka käytännössä tekevät elämän spontaanin synnyn mahdottomaksi. Suunnittelu edellyttää aina suunnittelijaa ja informaatio lähettäjää.

Suunnittelu on sitä paitsi niin ilmeistä, että skeptikotkin myöntävät sen mutta yrittävät selittää sen naturalistisesti.

Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä Jumalasta: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”




Lähde:


Mayow, Liisa. 2010. Uskotko ufoihin, Pekka Rautajoki? Aamulehti. Ihmiset-liite 1.8., 5.