Jumala on – hyvä

Christ Pantocrator - ikoni Daphnesta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Media tuo monesti eteemme maailman, joka ei vaikuta kaikkein parhaalta. Isossa-Britanniassa kansanedustajat käyttävät valtion varoja omana säästöpossunaan. Myanmarissa eli Burmassa sotilasjuntta johtaa maata rautaisella kädellä. Zimbabwen valtias Robert Mugabe tuhoaa alaistensa toimeentulon rippeet. Iranissa opposition kannattajia pahoinpidellään ja näiden protestia isänsä kanssa katsonut teinityttö ammutaan hengiltä.

Suomessakaan ei kaikki ole niin kuin pitäisi.

Kaiken tämän keskellä Raamattu puhuu Jumalasta, joka on hyvä. Apostoli Paavali kirjoitti Titukselle kirjeen, jossa hän totesi: ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” (Tit. 3:4-5).

Ihmiset ovat itse tehneet maailmasta pahan. Jumala ei ole käskenyt Mugabea ryöstämään maataan tai Burman sotilasjunttaa tekemään valtiostaan keskitysleirin. Hän ei myöskään ole innoittanut Iranin Mahmud Ahmadinedžadin juutalaisvihaa.

Pahuus on seuraus Genesiksen eli 1. Mooseksen kirjan syntiinlankeemuksesta. Synti pilasi alkuaan hyvän maailman.

Synti ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat mahdollisimman pahoja vaan sitä, ettei kukaan ole vielä ollut täysin hyvä – paitsi yksi nasaretilainen puuseppä, joka sai maksaa kalliin hinnan hyvyydestään.

Mutta tämä nasaretilainen puuseppä ei ollut tavallinen ihminen. "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän,” (Joh. 7:40) juutalaiset temppelipoliisit sanoivat.

Nasaretin Jeesus oli myös ikuisuuden Jeesus, joka tuli historiaan Jumalan hyvyyden ja rakkauden ilmentymänä. Hän edelleenkin vaikuttaa niiden elämässä, jotka ottavat Hänet vastaan.

Mistä ateistien bussikampanja oikein kertoo?

Michelangelo: Aatamin luominen (n. 1511). Kuva Wikipediasta. Ateistien bussikampanja on pyrkimys kiistää se, että maailma on oikeasti luotu.


Joel Kontinen

Vapaa-ajattelijoiden pieni mutta yllättävän äänekäs joukko yrittää nyt kesähelteillä tehdä Jumalan olemattomaksi bussikampanjallaan. Lontoosta epidemian tavoin levinnyt tauti näyttää rantautuneen myös koto-Suomeen.

Täällä skeptikot ovat ottaneet vastaan viestikapulan ateistien päämieheltä Richard Dawkinsilta, joka innoitti Lontoon bussikampanjaa.

Bussikampanja kertoo enemmän vapaa-ajattelijoiden ja jumalankieltäjien asenteista kuin mistään muusta. He ovat sopivasti unohtaneet, että länsimainen sananvapaus ja hyvinvointi perustuvat juutalaiskristilliseen perintöömme.

Olisi vaikea kuvitella, että missään ateistivaltiossa, esimerkiksi Pohjois-Koreassa, sallittaisiin bussikampanja, jossa saisi mainostaa Jumalan olemassaoloa.

Ateistiset kampanjat eivät kuitenkaan voi tehdä tyhjäksi sitä, mikä on ilmeistä. Paavali kirjoitti Jumalasta näin:

Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua (Roomalaiskirje 1:20).

Ja jo 3000 vuotta sitten eräs israelilainen runoilija kuvasi silloisten vapaa-ajattelijoiden tempauksia:

Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat?
Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?
Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!"
Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä
Psalmi 2:1-4).


P. S. Facebookissa on edelleenkin Jumala on olemassa ryhmä, jossa on nyt 4 959 jäsentä.

Viikon toteamus: Bwana Joen –blogia ei pysty lukemaan itkemättä!

Maailmassa on paljon itkun aihetta. Syntiinlankeemus suosi orjantappuroita ja ohdakkeita.



Joel Kontinen


Nettituttavani Paholaisen asianajaja eli Juha Leinivaara oli taas vaihteeksi käynyt kurkistamassa tätä blogia. Hän on aiemminkin poikennut tällä tutustumassa näkemykseeni esimerkiksi Stephen Jay Gouldista , dinosaurusten joukkohaudoista , Eoconfuciusornis zhengistä ja eksoplaneetoista. Näyttää yhä siltä, ettei hän pitänyt kaikesta, mitä näki.

Nyt tuotin hänelle pettymyksen kirjoittamalla apinoiden naurusta, koska en nähnyt siinä merkkejä evoluutiosta. Tämä lienee odotettavaa, koska ateistiksi tunnustautuvan Leinivaaran mukaan ”yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta”. Hänen mukaansa apinoiden naurun pitäisi ehdottomasti tukea evoluutiota.

Mutta apinat ovat toisinaan itsepäisiä.

Leinivaara eroaa edukseen niistä kristinuskon vastustajista, jotka piilottelevat blogosfäärissä alati vaihtuvien nimimerkkien takana. Hän on myös jossain määrin perehtynyt evoluution vastustajien ajatteluun. Mutta vaikka Michael Behe hyväksyisikin yhteisen polveutumisen, se ei vielä tarkoita sitä, että Jonathan Sarfati tai Matti Leisola tekisivät samoin. Tai että siitä olisi tullut fakta muiden kuin darvinistista satuilua harrastavien veljeskunnassa.

Leinivaaran naurukirjoitus myös osoittaa, että mitä pidempi aika on kulunut siitä, kun on viimeksi istunut koulun penkillä, sitä enemmän armas äidinkielemme rappeutuu. Toisin kuin evolutionistit uskovat, kieli puhuu rappeutumisteorian puolesta.

Tarkoitan ala käsittelemään ja ala kommentoimaan – tapaisia ilmauksia, joita Paholaisen asianajaja suosii. Minä mieluummin alan käsitellä ja alan kommentoida. Ja toivoisin myös, että kun minua kommentoidaan, niin pilkut pysyisivät niillä paikoilla, joilla suuresti arvostamani äidinkielen opettajat toivovat niiden pysyvän.

Jos pilkkusäännöt ovat päässeet unohtumaan, kannattaa iltalukemiseksi valita Kielikello, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisu. Vuoden lehdet saa kätevästi 38 eurolla. Kesäkuun numero tuli postissa juuri sopivasti juhannukseksi. Pääkirjoituksessa Sari Maamies pohtii Suomen kielen rappiota.

Leinivaara kaipasi tietoja siitä, mitä naurututkimus merkitsee evoluution kannalta. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen blogi, jonka tarkoitus on vahvistaa uskoa darvinistiseen evoluutioon. Vaikka usko evoluution kaikkivoipaisuuteen eläisikin vielä vahvasti Paholaisen asianajaja –blogissa, se on jo kuollut ja kuopattu Bwana Joessa.

Apinan nauru myös kirvoitti erään nimettömäksi jääneen lukijan sanomaan: ”Ei pysty itkemättä lukemaan tuota [eli siis tätä] blogia.”

Tämän blogin lukeminen on täysin vapaaehtoista, joten jos se tuottaa kyyneleitä, muutaman jutun voi jättää väliin.

Syntiinlankeemuksen seurauksista kärsivässä maailmassa on toki paljon itkun aiheita. Niihin voi perehtyä esimerkiksi tässä , tässä ja tässä. Ja samalla kun vatvomme maailman pahuutta, voisimme käydä lisäämässä nimemme vetoomukseen, jossa vaaditaan syyttömästi vangittua kiinalaista kristittyä asianajajaa vapaaksi.

Toisaalta, jos Bwana Joen lukeminen aiheuttaa liikaa kognitiivista dissonanssia, siitä voi parantua hylkäämällä ateistisen maailmanselitysmallin ja ateistiset ennakkonäkemykset, jolloin todellisuuden näkee aivan uusin silmin.

Ennakko-oletusten voima

Ennakko-oletukset ratkaisevat, mitä ajattelemme vaikkapa Lucystä.



Joel Kontinen

Ennakko-oletukset vaikuttavat yllättävän paljon siihen, mitä pidämme totena. Evoluutiota pursuavat tiedejulkaisut ovat saaneet monet uskomaan, että apinaihmisiä on joskus ollut oikeasti olemassa. Raamattu kertoo varsin toisenlaisesta menneisyydestä.

Philip Bell, Creation (Luominen) –lehdestä tutun Creation Ministries International –järjestön nykyinen Ison-Britannian ja Euroopan johtaja, käytti jokin vuosi sitten melko erikoista esimerkkiä ennakko-oletusten merkityksestä:

Jos meillä on informaatioketju GODISNOWHERE, voimme tulkita sen kahdella eri tavalla:

Joko näin: GOD IS NOWHERE (Jumalaa ei ole missään).

Tai näin: GOD IS NOW HERE (Jumala on nyt täällä).

Molemmissa tapauksissa tutkimusaineisto on täysin sama. Jälkimmäisessä tulkinnassa on kuitenkin yksi tauko (tyhjä merkki) enemmän.

Ennakko-oletukset vaikuttavat myös siihen, mitä ajattelemme fossiileista. Siinä, missä ateismiin kallistuva darvinisti näkee apinaihmisen, siinä Raamattua totena pitävä tiedemies näkee sukupuuttoon kuolleen apinan, joka on osoitus luomisesta ja lajien rikkaudesta.


Lähde:

Bell, Philip. 2006. Ape Men. Luento Creation Without Compromise – konferensissa Swanwickissa Isossa Britanniassa (22.4. 2006).

Uusi lintututkimus romuttaa dinosaurusten ja lintujen sukulaisuuden

Linnut ovat dinosauruksia? Uusi tutkimus viittaa siihen, että tämä käsitys joutaa jo romukoppaan.




Joel Kontinen

Luonnonhistorialliset museot ja varsinkin popularistiset evoluution puolustajat ovat monesti mainostaneet lintuja nykyajan dinosauruksina. Tuore The Journal of Morphology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että käsitys fasaanista aikamme T. rexinä joutaa jo romukoppaan.

Devon Quick, joka valmistelee väitöskirjaa Oregonin valtionyliopistolle (Oregon State University), ja saman yliopiston eläintieteen professori John Ruben tutkivat lintujen hengittämistä ja huomasivat, että monesti itsestään selvänä pidetty dinosaurusten ja lintujen yhteys ei pidäkään paikkaansa.

ScienceDailyn mukaan on jo ”vuosikymmeniä ollut tiedossa, että lintujen reisiluu on enimmäkseen jäykkä, mikä tekee linnuista ’polvijuoksijoita’ toisin kuin miltei kaikki muut eläimet.”

Tuore tutkimus osoittaa, että tämä ”lintujen luiden ja lihaksiston asento estää niiden ilmapussikeuhkojen luhistumisen, kun lintu hengittää sisään. ”

Harakalla on siis pätevä syy olla kävelemättä gekkon tavoin. Sitä paitsi se tarvitsee kaksikymmentä kertaa niin paljon ilmaa kuin vaihtolämpöiset matelijat. Myös muinaisen maailman dinosaurukset kävelivät eri tavalla kuin linnut.

Professori Ruben myös kiinnittää huomiota siihen, että fossiiliaineistossa linnut esiintyvät ennen dinosauruksia. "Velociraptor ei vain jossain vaiheessa keksinyt kasvattaa höyheniä ja päättänyt lentää kohti auringonlaskua, " hän sanoo.

Quick ja Ruben eivät silti ole valmiita tyystin hylkäämään darvinistista evoluutiota. He uskovat, että dinosaurukset ja linnut kehittyivät toisistaan riippumatta.

Tämä näkemys perustuu pikemminkin maailmankatsomukseen ja haluttomuuteen hylätä biotieteiden hallitseva paradigma (evoluutio) kuin konkreettisiin todisteisiin.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että lintu on luotu linnuksi.


Lähde:

ScienceDaily. 2009. Discovery Raises New Doubts About Dinosaur-bird Links. (9. 6.)
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/06/090609092055.htm

Tervetuloa raamattuvyöhykkeelle!

Suomi sai oman raamattuvyöhykkeensä. Näin ainakin Aamulehden toimittaja Taneli Heikka tulkitsi EU-vaalien tuloksen.



Joel Kontinen

Raamattuvyöhyke (Bible Belt) on tänään tällä EU-Suomessa. ”Ideologioista tyhjentyneet puolueet täyttyvät hengellisen kokemuksen mannalla.” Näin objektiivisesti Aamulehden toimittaja Taneli Heikka tulkitsi EU-vaalien tuloksen kielikuvia pursuvassa kolumnissaan.

13:sta mepistä viisi (+varamies) tunnetaan hengellisestä vakaumuksestaan. Silmiinpistävää on, että lähes kaikilla uskonto on luonteeltaan sosiaalieettistä ja raamatuntulkinta konservatiivista.

Heikan hengellinen viisikko koostuu seuraavista mepeista: Sari Essayah (ks), Hannu Takkula (kesk), Mitro Repo (sd), Timo Soini (ps) ja Eija-Riiita Korhola (kok). Soinin varamies Sampo Terho kuuluu myös joukkoon.

Heikka hämmästeli sitä, että ”vanhoillinen uskonnollisuus” vaikuttaa myös vasemmistossa, jossa ”Isä Mitro on nyt Suomen suosituin demari.”

EU-vaalien tulos osoittaa, että valitsijoille ”vanhoillinen” kristillisyys näyttää edelleenkin olevan tärkeä, puolustamisen ansaitseva arvo. Länsimainen hyvinvointi, tiede ja vapaus perustuvat kristinuskoon. Äänestäjät tietävät sen. Osa poliitikoista tietää sen.

Mutta valitettavasi kaikki toimittajat eivät ole vielä kuulleet siitä.


Lähde:

Heikka, Taneli. 2009. Suomi sai oman Bible Beltin. Aamulehti 9.6., A04.

Kiina pitää kristittyä asianajajaa telkien takana

Uskonnonvapaus ei vieläkään toteudu puhemies Maon perillisten valtakunnassa. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen


Uskonnonvapaus ei vieläkään näytä toteutuvan Kiinan kansantasavallassa. Kotiseurakuntia puolustanut kristitty lakimies Gao Zhisheng pidätettiin 4. 2. eli 129 vuorokautta sitten. Häntä ei ole päästetty vapaaksi, vaikka pidätykseen ei ole mitään rikosoikeudellista syytä.

Viranomaiset eivät ole suostuneet paljastamaan Gao Zhishengin nykyistä olinpaikkaa. Häntä on toistuvasti kidutettu ja pidetty vangittuna, koska hän on puolustanut vainottuja kristittyjä.

Länsimaiden kristityt ovat vedonneet Kiinan viranomaisiin, jotta nämä vapauttaisivat Gao Zhishengin.

Voit lukea Gao Zhishengista lisää englanniksi tästä ja samalla kirjoittaa nimesi vetoomukseen, jossa vaaditaan hänen vapauttamistaan.

Maailmankatsomus värittää käsitystä naurun apinallisuudesta

Simpanssin nauru kertoo siitä, - että joku kutittaa sitä. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Isotäti-Idan synnyttämä skeptisyys ei kauan vaivannut Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakkaa. Jo tiistain tiedekoosteessa hän kirjoitti:

”Naurun kaltaiset äänet kajahtelivat maapallolla jo paljon ennen ihmislajin syntyä.”

Tämä on tyypillistä darvinistista satuilua, joka perustuu oletukseen siitä, että ihmisten ja apinoiden esi-isä on joskus hihitellyt akasian varjossa, suojassa päiväntasaajan polttavalta auringolta.

Vanhalakka viittasi tuoreeseen apinatutkimukseen, jossa tutkijat kutittelivat nuoria gorilloja, simpansseja ja muita apinoita yrittäessään saada selvyyttä naurun mysteeriin.

Harva pysähtyy miettimään, missä määrin ennakko-oletukset ja maailmankatsomukset vaikuttavat lopputulokseen. Tässäkin tapauksessa tutkijat jo tiesivät, että ihmiset ja apinat ovat lähisukulaisia.

Tutkimus ei siis juurikaan lisännyt tietoamme naurun alkuperästä tai edes sen kehityksestä. Se ei pienentänyt ihmisen ja apinoiden geneettisiä tai edes kulttuurisia eroja. Mutta pystyihän sillä mainostamaan maailmankatsomusta, jossa ei ole sijaa kaiken Suunnittelijalle ja Luojalle.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Nauru on ikiaikaista perua. Aamulehti A2, 9.6.

Muinaislöydöt eivät tue darvinismia

Ihmisen kehitys T.H. Huxleyn mukaan. Muinaislöydöt eivät tue tällaista skenaariota. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Evolutionistisen näkemyksen mukaan korkeakulttuurit ovat varsin tuore ilmiö. Niiden oletetaan kehittyneen satojatuhansia vuosia kestäneen primitiivisen kauden jälkeen.

Arkeologia ei kuitenkaan tue tätä vanhaa darvinistista kertomusta. Myös varhaisimmat löydöt kertovat siitä, että ihminen on aina ollut luova ja kekseliäs.

Kiinan Hunanin maakunnasta on löydetty vanhoja ruukunkappaleita, joiden arvioidaan olevan 18 000 vuoden ikäisiä. Fyysikko Elisabetta Boaretto Wiezmann Institute of Sciencesta ja arkeologi Xiaohong Wu Pekingin yliopistosta kollegoineen julkaisivat hiljattain tutkimuksen Proceedings of the National Academy of Sciences –tiedelehdessä. He osoittivat, että ihmiset ovat tehneet poltetusta savesta astioita paljon varhaisemmin kuin mitä aiemmin luultiin.

Saksasta löytyi hiljattain ehkä vanhin mammutinluusta veistetty Venus-hahmo, jota on ilmeisesti käytetty riipuksena. Käsityötaidosta kertovan korun iäksi arvellaan 35 000 vuotta.

Darvinistisen suuren kertomuksen mukaan ihmisellä on pitkä yhteinen historia apinan kaltaisten olioiden kanssa. Arkeologian löydöt eivät kuitenkaan tue tällaista käsitystä.

Radiohiiliajoitusten kymmeniin tuhansiin vuosiin kannattaa suhtautua terveen skeptisesti. Ne perustuvat olettamukseen, että maapallon ilmakehä on ollut jo satojatuhansia vuosia nykyisen kaltainen.

Genesiksen mukaan Nooan ajan vedenpaisumus muutti maapallon perusteellisesti. Rankkasateet ja tulivuorenpurkaukset hajottivat planeettamme ainoan mantereen ja myös valtaosa kasveista tuhoutui. Näin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus muuttui dramaattisesti. Monet vanhat C-14 ajoitukset antavat toisin sanoen liian suuria lukemia.

Kun otamme tämän huomioon, huomaamme, että arkeologiset löydöt tukevat Raamatun näkemystä ihmiskunnan menneisyydestä.


Lähteet:

Nature. 2009. Prehistoric Pinup. Nature video. http://www.nature.com/nature/videoarchive/prehistoricpinup/

Watzman, Haim. 2009. Earliest evidence for pottery making found. Nature news 1.6. http://www.nature.com/news/2009/090601/full/news.2009.534.html?s=news_rss





.

Nauraa kuin apina?

Ja niin me apinat nauroimme. Uusi apinatutkimus yrittää nähdä ihmismäistä naurua apinoissa.



Joel Kontinen

Charles Darwinin päivistä lähtien evolutionistit ovat pyrkineet näkemään inhimillisiä piirteitä eläimissä ja eläimellisiä piirteitä ihmisissä. Tuore Current Biology –lehdessä julkaistu tutkimus noudattaa uskollisesti samaa darvinistista tarinaperinnettä.

Portsmouthin yliopiston tutkijapsykologi Marina Davila Ross kollegoineen kutitteli kahtakymmentäyhtä nuorta orankia, gorillaa, simpanssia ja bonoboa, yhtä gibbonia ja kolmea ihmisvauvaa. Tutkijat pisteyttivät syntyneen naurun 11 akustisen muuttujan avulla.

Davila Ross ja kollegat totesivat, että gorillan ja bonobon nauru muistuttaa eniten ihmisvauvojen ääntämystä. Lajien eroja on kuitenkin varsin vaikea kuroa naurulla umpeen. Apinat kävelevät neljällä jalalla, ja niiden hengitys on yhteydessä niiden kävelyyn. Ihmiset taas pystyvät hengittämään riippumatta siitä, miten he liikkuvat.

Apinoiden ja ihmisten naurun erot saattavat edelleenkin jäädä kutkuttavaksi ongelmaksi, varsinkin kun nauru ei ole lajien ainoa ero.

Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinan erot tuskin siis tasoittuvat edes nauramalla.

Naurukokeisiinkin kannattaa valita vain pieniä apinoita. Hieman isompi korsto saattaisi erehtyä puraisemaan tutkijaa pikkusormeen, vaikka Darwinin juhlavuotta nyt vietämmekin.

Lähteet:

Burgess, Stuart. 2006. The Design Argument. Luento Creation Without Compromise -konferenssissa Swanwickissa Englannissa 22.4. 2006.

Laursen, Lucas. 2009. Human-ape links heard in laughter. Nature news 4.6.
http://www.nature.com/news/2009/090604/full/news.2009.541.html

Aamulehden tiedetoimitus peruu puheitaan – vihdoinkin

Ida eli Darwinius masillae. Kuvan lähde: Franzen JL, Gingerich PD, Habersetzer J, Hurum JH, von Koenigswald W & Smith BH (2009). Complete Primate Skeleton from the Middle Eocene of Messel in Germany: Morphology and Paleobiology. PLoS ONE 4(5): e5723. doi:10.1371/journal.pone.0005723.



Joel Kontinen

Aamulehti on harvoin perunut tiedeuutisiaan tai edes niiden tulkintoja. Mutta nyt on sekin tapahtunut. Isotäti-Idan juttu sai jopa Vesa Vanhalakan pitkään uinuneen kriittisyyden heräämään ainakin hetkeksi.

Vanhalakka kertailee kolumnissaan Idan esittelyä New Yorkin luonnonhistoriallisessa museossa pari viikkoa sitten. Hän ei enää spekuloi Darwinius masillaen ihmismäisillä piirteillä vaan pahoittelee valtoimeksi yltänyttä kohua.

Ryöpytyksen kohteeksi joutuu Ida-fossiilin omistaja, norjalainen paleontologi Jörn Hurum, joka kotvan paistatteli parrasvaloissa Isotädin kanssa:

Mopo taisi karata pahemman kerran julkisuudenkipeän tutkijan käsistä. Tiedemaailmassa Hurumin toiminta on saanut ansaitsemansa tuomion.

Lopuksi Vanhalakka pohtii, mitä kohusta seuraa:

Kreationistit eli luomisopin kannattajat sen sijaan kiittävät. He saivat käyttöönsä uuden aseen, jolla kampanjoida evoluutiota vastaan. Jopa Hurum myöntää, että tämä on ongelmallista. Mutta tehty mikä tehty.

Ensi kerralla Vanhalakka voisi tarkastella Lucya hieman kriittisemmin. Sitten voisi vuorossa olla vaikkapa Tiktaalik.

Jäämme odottamaan.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Ida-fossiilin hypetys suututtaa. Aamulehti 2.6., B22.