Richard Dawkins taistelee taas tuulimyllyjä vastaan

Honoré Daumier: Don Quijote (1868). Kuva Wikipediasta. Vesa Vanhalakka suosittelee Richard Dawkinsin vastikään suomennettua teosta, jossa Don Richard jatkaa taistelujaan.





Joel Kontinen

Vaikka Richard Dawkinsin uusimman kirjan The Greatest Show on Earth suomennos onkin saanut yhtä mahtipontisen nimen – Maailman hienoin esitys – kuin alkuperäisteos, se tuskin saa muut kuin oikeaoppiset ateistit innostumaan evoluution ihmeistä.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on kaikesta päätellen ihastunut kirjasta. Tämä ei ole ihme, sillä hän suhtautuu darvinistiseen evoluutioon yhtä kritiikittömästi kuin hengenheimolaisensa Richard Dawkins, joka on sentään ansainnut miljoonia puntia, dollareita ja euroja kiplingimäisillä tarinoillaan.

Eläkepäiviä viettävä Richard Dawkins turvautuu tapansa mukaan teologisiin argumentteihin pyrkiessään osoittamaan, miksi Jumala ei suunnitellut jotain elintä niin kuin Dawkins olisi halunnut.

Toisin kuin hän itse kuvittelee, Dawkins ei ole kaikkitietävä. Jos ihmisen silmä olisi suunniteltu Dawkinsin haluamalla tavalla, sokeutuisimme tilapäisesti joka kerta, kun salamavalo räpsähtäisi silmiemme edessä.

Dawkins luottaa satunnaisuuden voimaan. Hän myöntää, että luonnonvalinta ei suunnittele vaan ”toimii satunnaisten muunnosten [mutaatioiden] kautta.”

Richard Dawkins ei kuitenkaan tiedä, miten mutaatiot voisivat lisätä geneettistä informaatiota, jota ilman darvinistinen evoluutio ei voi toimia. Kun häneltä kysyttiin tätä, seurauksena oli pitkän pitkä hiljaisuus:



Richard-paran ilmeet kertovat enemmän kuin hänen sanansa. Hän yritti myöhemmin selittää, miksi hän ei osannut vastata, mutta silloinkin taisi muisti pettää.

Myös Maailman hienoin esitys osoittaa lähinnä sen, että emme näe todisteita darvinistisesta evoluutiosta, koska niiden näkeminen edellyttäisi, että luopuisimme terveestä kriittisyydestä.

Dawkinsin kirjan suomeksi julkaisut Terra Cognita ansaitsisi vähintään huuhaa-pystin kirjavalinnoistaan. Tieteellisenä itseään pitävä pienkustantamo on erikoistunut lähinnä levittämään ateistien teoksia.

Lähteet:

Bergman, Jerry. 2000. Inverted Human Eye a Poor Design? Perspectives on Science and Christian Faith 52:18-30.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Richard Dawkins sivaltaa todisteet tiskiin. Aamulehti 31. 12. 2009, B19.

Skeptikko spekuloi, miltä ET ei näytä

Skeptikko Michael Shermerin mielestä ET ei näytä tällaiselta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer (lue hänestä lisää tästä, tästä, tästä ja tästä) on ottanut missiokseen vastustaa kaikkea, mikä ei ole sopusoinnussa evoluutiosta inspiraatiota ammentavan naturalistisen maailmankuvan kanssa. Aiemmin tänä vuonna julkaistulla videolla hän vakuuttaa, että avaruusoliot eivät voi muistuttaa meitä. Hänen mukaansa todennäköisyys, että ET olisi kahdella jalalla kävelevä kädellinen, on käytännössä nolla.

Tohtori Shermer perustelee näkemystään darvinistisella evoluutiolla, jota hän kaikkien oikeaoppisten ja dogmaattisten skeptikkojen tavoin pitää totena. Eli jos elämä on syntynyt täysin sattumalta maapallolla, sen on täytynyt syntyä sattumalta myös muualla.

Kuitenkin jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä voi syntyä vain elävästä. Tohtori Werner Gitt on dokumentoinut kirjassaan In the Beginning was Information, että informaatio edellyttää aina lähettäjää. Toisin sanoen: avaruusolioita ei voi olla olemassa, ellei niitä ole varta vasten luotu.

Meillä ei ole todisteita siitä, että niitä olisi luotu muualla kuin Hollywoodissa.

Lähde:

Shermer, Michael. 2009. Aliens.

Superälykkäitä molekyylejä vai ikivanhoja spekulaatioita elämän synnystä?

Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta. Darvinistisissa spekulaatioissa ei Luojaa tarvita, koska huippuälykkäät molekyylit luovat elämän itse.



Joel Kontinen

”Neljä miljardia vuotta sitten joukko molekyylejä organisoi itsensä vedessä, elämän todellisessa kehdossa. Täällä ne muodostivat kemikaaliryhmiä, jotka kykenivät tuottamaan kopioita itsestään … Pienehköjen kokoonpanovirheiden seurauksena syntyi tehokkaampia ryhmiä, ja niistä tuli vallitseva laji (evoluutio).”

Näin biofyysikko Andre Brack hahmottelee elämän syntyä Unescon tiedejulkaisussa A World of Science. Skenaario ei tosin ole uskottava eikä edes mahdollinen, mutta se on joka tapauksessa tyypillinen esimerkki darvinistisesta satuilusta . Charles Darwin arveli elämän syntyneen lämpimässä lammikossa, joten Brack toistelee vanhaa (epäonnistuneeksi havaittua) traditiota.

”Lisää vain vettä –strategialla voidaan toki valmistaa parsakeittoa, jos muut ainekset ovat pussin pohjalla, mutta elävä solu on jo jokseenkin mutkikkaampi saavutus. Brackin huippuälykkäät molekyylit pääsisivät muitta mutkitta Mensan kunniajäseniksi, niin eteviä ne ovat.

Lehighin yliopiston biokemian professori Michael Behellä on huomattavasti realistisempi käsitys solusta kuin Brackilla: Solu on täynnä molekyylikoneita, eikä se ole voinut syntyä darvinististen prosessien avulla.




Lähde:

Brack, Andre. 2009. Are we alone? A World of Science 7 (1), 4.

Apulaisprofessori James Sire: Kristinuskon hylkääminen johtaa irrationaaliseen maailmankatsomukseen

James W. Siren suosittua teosta The Universe Next Door käytetään oppikirjana yli sadassa yliopistossa ja muussa opinahjossa. Sitä on myyty yli 250 000 kappaletta.



Joel Kontinen

Kristinuskon hylkääminen johtaa irrationaaliseen maailmankatsomukseen. Tämä käy ilmi englannin kielen ja kirjallisuuden apulaisprofessorin James W. Siren kirjasta The Universe Next Door: A Basic World View Catalog. Hän määrittelee maailmankatsomuksen (ennakko-) oletukseksi, joka meillä on joko tietoisesti tai tiedostamattomasti siitä, millainen maailmamme on pohjimmiltaan.

Siren mukaan ateistien suosima naturalismi on kaikkea muuta kuin rationaalista. “Jos Darwinin naturalismi on totta, [meillä] ei ole mitään keinoa edes osoittaa sen uskottavuutta saatikka todistaa sitä.” (s. 84).

Ateismi ei esimerkiksi johda rationaaliseen ajatteluun vaan nihilismiin, joka puolestaan johtaa tarkoituksettomuuteen. Kaikki naturalistit eivät kuitenkaan ole nihilistejä, koska he eivät ole johdonmukaisia. He eivät toisin sanoen täysin usko omaan maailmankatsomukseensa. Jos he uskoisivat, tarkoituksettomassa universumissa esimerkiksi itsemurha olisi aivan yhtä käypä ratkaisu kuin Walt Disneyn tuottaman piirroselokuvan katselu (s. 93-94).

Apulaisprofessori Sire kritikoi myös ”teistiseen” eksistentialismiin tukeutuvaa raamatuntulkintaa, jota Suomessakin on viime vuosikymmeninä harjoitettu turhan paljon (esimerkiksi Heikki Räisänen ja Matti Myllykoski edustavat tällaista näkemystä). Rudolf Bultmannin jalanjälkiä seuraavat teologit eivät halua kuullakaan monista uusista tutkimuksista, jotka kertovat Vanhan testamentin tapahtumien historiallisesta luotettavuudesta (s.124-125).

Siren sujuvasti kirjoitettua mutta silti akateemista tekstiä on ilo lukea. Vuoden 1976 painoksessa on asia- ja henkilöhakemisto sekä liki parikymmentä sivua viitteitä.

Lähde:

Sire, James W. 1976. The Universe Next Door: A Basic World View Catalog. Downers Grove: InterVarsity Press.

Unescon tiedelehti tulkitsee Nooan ajan vedenpaisumuksen paikalliseksi tulvaksi

Nooan arkki oli huomattavasti suurempi kuin tämä espanjalaisten käsityöläisten rakentama malli. Katso arkin oikeat mittasuhteet esimerkiksi tästä.



Joel Kontinen

Ulrike Guérin ja Katrin Köller nostivat hiljattain esiin Mustanmeren paikallisen tulvan mahdollisena Nooan ajan vedenpaisumustradition lähteenä kirjoittaessaan maapallon merenalaisista aarteista UNESCOn tiedejulkaisussa A World of Science.

Guérinin ja Köllerin mukaan 7500 vuotta sitten Mustanmeren pinta oli 100 metriä alempana kuin Bosporinsalmi. Ilmaston lämpeneminen sai jäätiköt sulamaan ja nostamaan Välimeren pintaa, kunnes Bosporinsalmen luontainen pato rikkoutui ja vesi syöksyi sen lävitse.

He päättelevät tämän siitä, että Mustanmeren aiemmasta pinnasta on merkkejä 17 metriä nykyistä pintaa alempana.

Guérinin ja Köllerin hypoteesi ei ole uusi. Kymmenisen vuotta siiten National Geographic rahoitti tutkimusta, jonka tarkoituksena oli osoittaa Mustanmeren jääkautisen tulvan yhteys Nooan ajan vedenpaisumukseen. NG palkkasi Titanicin hylyn löytäjän Robert Ballardin johtamaan tutkimusta.

Tohtori Tas Walker arvioi näitä spekulaatioita jo vuonna 2000. Hän osoitti, että mitkään paikallisen tulvan yksityiskohdat eivät täsmää globaalisen vedenpaisumuksen tietoihin.

Nooan ajan tulotulva oli globaalinen myllerrys, joka hävitti kaikki arkin ulkopuolelle jääneet ihmiset ja maaeläimet.

Mustanmeren tulva taas oli jääkautta seurannut pienehkö katastrofi, jonka ajoituksessa ei ole otettu huomioon sitä, että globaali vedenpaisumus muutti ilmakehän 14C/12C –suhdetta, kun valtavat määrät kasvillisuutta jäivät veden alle. Näin ollen hiili-14 lukemat ovat järjestään liian suuria.




Lähteet:

Guérin, Ulrike ja Katrin Köller. 2009. Of Shipwrecks, lost worlds and grave robbers. A World of Science 7 (2): 19-23,

Walker, Tas. 2000. The Black Sea flood Definitely not the Flood of Noah. Journal of Creation 14 (1): 40-44. http://creation.com/the-black-sea-flood

Joulun todellinen sanoma

Joel Kontinen


Vaikka emme tiedäkään varmasti, minä vuodenaikana Jeesus syntyi Betlehemissä, vietämme joulua, koska maailmankaikkeuden Luoja ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2: 7).

Luomisen ja lunastuksen lisäksi myös joulu liittyy oleellisesti kristinuskoon.

Uuden testamentin hyvää sanomaa ei voida ymmärtää ilman Genesiksen kolmannen luvun tragediaa, joka toi synnin ja kuoleman maailmaan.

Jumala loi täydellisen maailman, mutta ihminen ei tyytynyt siihen vaan halusi itse määrätä asioistaan. Rikkomalla Jumalan selvän käskyn Aadam ja Eeva saivat aikaan kaaoksen luomakunnassa.

Jumala ei silti hylännyt ihmistä vaan lupasi Vapahtajan, joka maksaisi synnistä koituvan rangaistuksen. Niinpä liki 2000 vuotta sitten Luukas kirjoitti muistiin lohduttavat sanat: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra”.

Kelly Family esittää jouluklassikon O Little Town of Bethlehem:




Rauhallista joulua!

Uusia todisteita megatulvasta ja superjoesta

Tiedejulkaisut ovat viime aikoina kertoneet megatulvista. Kuvassa Nooan arkin pienoismalli Answers in Genesiksen luomismuseossa.




Joel Kontinen

Megatulva täytti nykyisen Välimeren muutamassa kuukaudessa. Vedenpinta nousi välillä jopa yli kymmenen metriä päivässä.

Katkelma ei ole Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta vaan New Scientist –lehden verkkosivuilta. Artikkelin kirjoittaja Kate Ravilious jopa mainitsi Nooan. Alun perin Naturessa julkaistu tutkimus kuitenkin ajoittaa tulvavuoden yli viisi miljoonaa vuotta vanhaksi.

Daniel Garcia-Castellanos ja kollegat päätyivät tulvahypoteesiin tulkittuaan kairausrei'istä ja seismisestä toiminnasta saatua tietoa. He olettavat Välimeren välillä haihtuneen liki tyhjäksi ja sitten täyttyneen nopeasti Atlantin vedestä.

Hiljattain Cambridgen yliopiston maantieteen professori Phil Gibbard kollegoineen julkaisi Quaternary Science Reviews –lehdessä tutkimuksen superjoesta, joka heidän mielestään erotti Brittien saaret manner-Euroopasta. He päätyivät tähän tutkittuaan Biskajanlahden sedimenttejä ja yhdistävät joen synnyn jääkauteen. He olettavat sen ollen olemassa kolmena eri kautena 30,000- 450 000 vuotta sitten.

Tutkijat ovat siis tulleet ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että vesi voi varsin nopeasti saada aikaan järisyttäviä mullistuksia. Ajatus ei sinänsä ole uusi. Jo Genesis eli 1. Mooseksen kirja kertoo globaalisesta, vuoden kestäneestä tuhotulvasta, joka hävitti koko muinaisen maailman.

Tutkijoiden pitäisi vielä saada hiukan lisää globaalisuutta ajatteluunsa ja tarkentaa ajanmäärityksiään.



Lähteet:

D. Garcia-Castellanos, F. Estrada, I. Jiménez-Munt, C. Gorini, M. Fernàndez, J. Vergés ja R. De Vicente. 2009. Catastrophic flood of the Mediterranean after the Messinian salinity crisis. Nature 462:778-781 (10.12.)

Edwards, Lin. 2009. ‘Super-river’ formed the English Channel. PhysOrg.com (2.12.)
http://www.physorg.com/news178954083.html


Ravilious, Kate. 2009. Mega-flood filled the Mediterranean in months. New Scientist (9.12.)
http://www.newscientist.com/article/mg20427383.900-megaflood-filled-the-mediterranean-in-months.html?full=true&print=true

Joko on aika haudata evoluutioteoria?

Lääkäri Pekka Reinikainen luennoi Turussa 4.12. evoluutiosta. Kuvassa oikealla tilaisuuden alustanut Tero Haapsaari.



Joel Kontinen



Darvinistisen suuren kertomuksen mukaan kaikki elollinen on kehittynyt vuosimiljoonien saatossa samasta yksisoluisesta organismista. Luonnonvalinta valitsee perimästä hyödylliset mutaatiot ja tuloksena on yhä kehittyneempia olentoja.

Käytäntö ei kuitenkaan tue tällaista teoriaa. Lääkäri Pekka Reinikainen on sitä mieltä, että näemme pikemminkin rappeutumista kuin kehitystä.

Hiljattain Cornellin yliopiston genetiikan professori John Sanford niin ikään painotti ihmiskunnan rappeutuvan nopeasti.

Evoluution parhaat todisteet kertovat kehityksen sijasta rappeutumisesta.

Pekka Reinikainen on kulkenut pitkän tien ateistista kristityksi evoluutiokriitikoksi. Hänen kirjansa, etenkin Unohdettu Genesis, ovat Suomessa evoluutiokeskustelun klassikoita.

Reinikainen luennoi Turussa 4.12. darvinistisen evoluution heikkouksista. Rappeutumisen lisäksi hän mainitsi myös viime aikojen fossiililöydöt, esimerkiksi T. rexin pehmeät kudokset ja 150 ”miljoonaa” vuotta vanhan kalmarin käyttökelpoisen musteen, jotka viittaavat siihen, ettei vuosimiljoonia ole koskaan ollut.

Evoluutiokriittisen tilaisuuden alusti Turun ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelija Tero Haapsaari, joka pitää Maria-vaimonsa kanssa kristillisiä kotisivuja.

Tero ja Maria toimivat Luominen -lehden avustajina.

Voit kuunnella Teron alustuksen ja Reinikaisen luennon tästä. Video kestää 46 minuuttia 30 sekuntia.

Viimeinkin skeptikot heräävät huomaamaan, mitä kreationistit oikeasti uskovat

Michael Shermerin lehti Skeptic lienee skeptikkojen tunnetuin julkaisu. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Monista kirjoistaan ja kirjoituksistaan tunnettu Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer ei kaihda ottaa kantaa kiistanalaisiin asioihin. Uudessa E-Skeptic julkaisussa hän suosittelee kollegansa Daniel Loxtonin artikkelia, jossa tämä laittaa yhtäläisyysmerkin nuoren maan kreationismin ja darvinismin välille.

Varsin vanhan myytin mukaan kreationistit uskovat, että lajit eivät ole muuttuneet juuri lainkaan luomisesta lähtien.

Loxton kävi kuitenkin tutustumassa Answers in Genesiksen ja Luominen -lehdestään tunnetun Creation Ministries Internationalin kotisivuihin ja hämmästyi miltei säikähtäen.

Hän huomasi, että kreationistit eivät kiistäkään luonnonvalintaa eivätkä sitä, että lajit ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleenkin.

Nooan ajan vedenpaisumus oli geneettinen pullonkaula, joka edisti lajiutumista.

Loxton kävi jopa Creationwikissä katsomassa, mitä baraminologia tarkoittaa. Käsite on peräisin heprean kielen sanoista bara (’luoda’) ja min (’laji’) eli baraminologia tutkii luotuja lajeja.

Lajit muuttuvat mutta vain lajiensa mukaan. Otan esimerkin. Australian villikoiraa dingoa (Canis lupus dingo) pidetään nykyisin omana lajinaan. Sen uskotaan kehittyneen kesystä koirasta (Canis lupus familiaris), joka aikoinaan villiytyi. Kesykoira taas polveutui sudesta (Canis lupus). Koirasta ei kuitenkaan koskaan voi kehittyä esimerkiksi kissaa eikä yksisoluisesta monisoluista, koska siihen tarvittaisiin niin paljon hyödyllisiä mutaatioita, että evoluutiolta loppuisi aika pahasti kesken.

Darvinistinen evoluutio ei toimi. Se ei pysty selittämään, mistä puuttuva geneettinen informaatio tulee. Ilman sitä yksisoluinen organismi on ainiaaksi tuomittu jäämään yksisoluiseksi.




Lähde:

Loxton, Daniel. 2009. Young Earth Creationism = Darwinism. Skepticblog (8.12.)
http://skepticblog.org/2009/12/08/young-earth-creationism-darwinism/

Ilmastogate: YLE ei säästä sanoja

Keskustelu maapallon lämpenemisestä käy varsin kuumana. Kuva: NASA.





Joel Kontinen

YLE:n MOT esitti 7.12. Martti Backmanin ja Matti Virtasen toimittaman vajaan puolen tunnin mittaisen ohjelman, jonka otsikoksi oli koruttomasti valittu Ilmastogate.

Tietomurron tai –vuodon kohteeksi joutuneen East Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikön (Climate Research Unit, CRU) tiedemiehet kieltäytyivät kommentoimasta tapausta MOT:in toimittajille, joten nämä kysyivät sen sijaan suomalaisprofessorien näkemystä asiasta ja ilmaston lämpenemisestä yleensäkin.

Professorit Atte Korhola, Juha-Pekka Lunkka, Jarl Ahlbeck, Kalevi Mursula ja Antero Järvinen ihmettelivät CRU:n tiedemiesten ehdottomuutta, dogmaattisuutta ja suvaitsemattomuutta toisinajattelijoita kohtaan.

Ohjelma kutsui CRU:n sisäpiiriläisiä lätkäjengiksi sen ansiosta, että he käyttivät lätkämailana (hockey stick) tunnettua käyrää. He piilottivat 1930-luvun lämpimän kauden kuvioistaan ja keksivät 2000-luvun alkuun jyrkän nousun, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Lisäksi kaupungeissa mitatut arvot monesti nostivat lämpötiloja keinotekoisesti.

Michael Mannin kehittelemä lätkämailakäyrä ei myöskään ottanut huomioon keskiajan lämmintä kautta.

Myös toisinajattelijoiden nurja kohtelu, esimerkiksi Climate Research –lehden boikotti sen yhden ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuneen kirjoituksen vuoksi, herätti ihmetystä kuten myös CRU:n johtajan Phil Jonesin ja laitoksen muiden tiedemiesten selkeän poliittinen agenda.

Mutta kuten tiedämme biologien ”yksin Darwin” –politiikasta, tiede on harvoin objektiivista.


MOT: Ilmastogate on nähtävissä Ylen Areenalla vielä vajaan viikon osoitteessa http://areena.yle.fi/video/602461


P.S. Climategatesta tehtyä YouTube -videonpätkää Hide the Decline on katsottu jo yli 400 000 kertaa. Vaikka se onkin satiiri, siitä saa varsin hyvän käsityksen lätkämailailmiöstä.

Pekka Reinikainen: ihminen ei ole voinut kehittyä apinan kaltaisesta esi-isästä

Joel Kontinen

Lääkäri Pekka Reinikainen kertoo reilun kahden minuutin videossa luomisesta, ihmisen ja simpanssin eroista, rappeutumisesta sekä Haldanen dilemmasta eli näkemyksestä, jonka mukaan korkeammilla selkärankaisilla voi tapahtua vain yksi hyödyllinen substituutio 300 sukupolvessa:



Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on myös verrannut ihmisiä ja apinoita. Hän on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinoiden samankaltaisuus on toisin sanoen darvinistinen myytti, jolla on hyvin vähän jos lainkaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Wired Science: yksinkertaista organismia ei ole olemassa

E. coli. Kuva: Rocky Mountain Laboratories, NIAID, NIH. Tuore tutkimus kertoo, että bakteerit ovat huomattavasti mutkikkaampia kuin kuviteltiin.




Joel Kontinen

Yksisoluiset eliöt voivat olla ällistyttävän mutkikkaita, ilmenee tuoreessa Arizonan yliopiston tutkimuksessa. Vaikka Mycoplasma pneumoniaessa on vain viidesosa Escherichia colin geenimäärästä, sitäkään ei voi pitää yksinkertaisena.

Arizonan yliopiston biologit Howard Ochman ja Rahul Raghavan julkaisivat hiljattain Science –tiedelehdessä tutkimuksen M. pneumoniaesta. He dokumentoivat miltei kaikki M. pneumoniaen käyttämät proteiinit, tutkivat geenien funktiot ja tarkkailivat geenien toimintaa.

M. pneumoniaessa on vain kahdeksan geneettistä kytkintä (E. colissa on 50), mutta ne pystyvät kontrolloimaan sen molekyylien toimintaa. Tämä viittaa geenien oletettua mutkikkaampaan yhteistyöhön.

Tyhmät bakteerit ovat toisin sanoen varsin nokkelia.

Charles Darwin oletti solun olevan hyvin yksinkertainen. Viime vuosien biokemialliset löydöt ovat kuitenkin osoittaneet, että solu on pikemminkin hyvin suunniteltu nanotehdas kuin musta laatikko.

Myös bakteerit puhuvat varsin selkeää kieltä äärimmäisen älykkäästä suunnittelusta.


Lähde:

Keim. Brandon. 2009. There’s No Such Thing as a ‘Simple’ Organism. Wired Science. (30.11.). http://www.wired.com/wiredscience/2009/11/basics-of-life/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+wired%2Fscience+(Wired%3A+Science)

Suunnittelu palaa biologiaan – entistä vakuuttavammin Darwinin juhlavuotena

Suunnittelu palaa biologiaan Darwinin juhlavuodesta huolimatta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vaikka skeptisyydestään tunnettu skottifilosofi David Hume (1711- 1776) epäili luonnon tarkoituksellisuutta, suurin osa tieteentekijöistä uskoi suunnitteluun vielä Charles Darwinin (1809- 1882) päivinä.

Filosofit ja tiedemiehet näkivät luonnossa merkkejä suunnittelusta. Vielä 1850-luvulla he pitivät William Paleyn (1743-1805) esimerkkiä kellosta ja kellosepästä varteenotettavana selityksenä älykkäästä suunnittelusta.

Charles Darwinin piti antaa kuolinisku suunnittelulle, ainakin biologiassa.

Nyt, 150 vuotta Lajien synnyn julkaisemisesta, suunnittelu on palannut biologiaan, vaikka valtavirran tiedelehdet sekä Richard Dawkins ja muut jyrkän linjan darvinistit vielä hangoittelevatkin vastaan. Esimerkiksi Stephen Meyerin kirjan Signature in the Cell saama huomio viittaa siihen, että tuuli on hiljalleen kääntymässä.

Evolutionisteilla oli tapana kutsua roskaksi ja surkastumiksi kaikkea, mille he eivät keksineet selitystä.

Nyt roskat ja surkastumat ovat käyneet vähiin. Suunnittelu on palannut biologiaan.

Lähde:

Olasky, Marvin. 2009. 2009 Daniel of the Year. World (19.12.) http://www.worldmag.com/articles/16170

Ilmastotieteilijät hukkasivat tutkimustietoa

Keskustelu ilmaston lämpenemisestä kiihtyy. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Keskustelu ilmaston lämpenemisestä kiehuu näin talvipakkasilla.

Marraskuun lopulla joko hakkeri tai alituiseen salailuun kyllästynyt työntekijä toi julkisuuteen tuhat East Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikön (Climate Research Unit, CRU) johtajan Phil Jonesin ja muiden tutkijoiden saamaa tai lähettämää sähköpostia.

Tiedejulkaisut ovat olleet varsin vaitonaisia tapauksesta, mutta kaikesta päätellen lämpö ja osin myös keskustelijoiden verenpaine on kohonnut niin blogosfäärissä kuin keskustelupalstoillakin. Murto on jo ehditty nimetä climategateksi.

Sähköpostit viittaavat siihen, että CRU:n tutkijat ovat ainakin yrittäneet estää toisinajattelijoita julkaisemasta tuloksiaan alan lehdissä.

CRU on myöntänyt, että 1980-luvulla sen tutkijat hukkasivat siihenastiset mittaustulokset, joten ihmistekoiseen ilmastonlämpenemiseen kriittisesti suhtautuvat tiedemiehet eivät ole voineet selvittää, onko ilmasto oikeasti muuttunut ja jos on, niin kuinka paljon.

Samoihin aikoihin Uudessa Seelannissa paljastui, että sikäläiset ilmastotutkijat väärensivät ilmastotietoja saadakseen haluamansa lämpenemiskäyrän.

Hiilidioksidin vaaroista varoittavat tiedemiehet ja muut keulahahmot eivät itsekään ole suhtautuneet kovin uskottavasti sanomaansa. Esimerkiksi Al Gorella ja ilmastotutkijoilla on jo pitkään ollut tapana matkustaa ilmastokonferenssista toiseen hiilidioksidia tupruttelevilla yksityiskoneillaan.

Ehkä tämäkin kertoo jotain alan uskottavuudesta.

Meidän on ehkä entistä vaikeampi uskoa tieteen objektiivisuuteen.

Lähteet:

Leake, Jonathan. 2009. Climate change data dumped. Timesonline (29.11.) http://www.timesonline.co.uk/tol/news/environment/article6936328.ece

Watt. Anthony. 2009. Uh, oh – raw data in New Zealand tells a different story than the official one. Whats Up With That. (25.11.) http://wattsupwiththat.com/2009/11/25/uh-oh-raw-data-in-new-zealand-tells-a-different-story-than-the-official-one/#more-13215

Darwinin juhlavuonna huomattavin evoluutiokirja osoittaa, ettei darvinismi toimi

Joel Kontinen

The Times Literary Supplement on valinnut Stephen C. Meyerin kirjan Signature in the Cell: DNA and the Evidence for Intelligent Design (HarperCollins) yhdeksi tämän vuoden huomattavimmista kirjauutuuksista.

Valinnan teki New Yorkin yliopiston filosofi Thomas Nagel, joka itse sanoo olevansa ateisti. Meyerin kirja osoittaa, että solu on niin älykkäästi suunniteltu, ettei evoluutio voi edes teoriassa päästä käyntiin naturalistisilla eli darvinistisilla menetelmillä.

Darvinismi ei pysty selittämään geneettisen informaation alkuperää.

The Times Literary Supplement (TLS) on ehkä Euroopan arvostetuin kirjallisuuslehti, joka vuosittain valitsee kymmenen huomattavinta kirjaa. Alun perin The Times –lehden liitteenä ilmestynyt TLS on vuodesta 1914 ollut itsenäinen viikkolehti.

Vaikka olemme viettäneet Darwinin juhlavuotta, niin evoluutiota puoltavat kirjat jätettiin tänä vuonna tylysti palkitsematta.

Myös nettikauppa Amazon on nostanut tohtori Meyerin teoksen yhdeksi vuoden tärkeimmistä kirjoista.

Lähde:

Books of the Year 2009. Timesonline (25.11.)
http://entertainment.timesonline.co.uk/tol/arts_and_entertainment/the_tls/article6931364.ece