Kuka on korjaillut Raamattua?

Raamattu on länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin perusta.



Joel Kontinen

Kaikki eivät pidä siitä, että maalliset lait ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Irmeli Naumanen kirjoitti hiljattain Aamulehden mielipidepalstalla humanistisen uskontunnustuksensa:

Raamatun näkemykset ovat vuosisatojen takaa. Se on ihmisten kirjoittama ja ajan saatossa korjailema teos, jota ei voida missään nimessä asettaa maallisten lakien yläpuolelle, ei edes neuvoa antavaksi.

Muutama kommentti lienee paikallaan.

Länsimainen lainsäädäntö on tähän saakka perustunut kymmeneen käskyyn. Esimerkiksi sananvapautta ei juurikaan tunneta maissa, joihin kristinusko ei ole juurtunut. Ihmisen korottaminen Jumalan yläpuolelle on yleensä aina johtanut kaaokseen. Näin kävi Ranskassa vallankumouksen melskeissä. Giljotiinille löytyi hyvin pian käyttöä. Myös itänaapurissamme tehtiin sosiaalisia kokeiluja, jotka eivät sanottavasti edistäneet tovereiden hyvinvointia.

Skeptikot väittävät monesti, että Raamatun teksti on muuttunut aikojen saatossa. Väite ei perustu tutkittuun tietoon. Juutalaiset kirjurit kopioivat Kirjoituksia äärimmäisen huolellisesti. Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että Vanhan testamentin teksti säilyi miltei täysin muuttumattomana tuhat vuotta. Tuhannet Uuden testamentin käsikirjoitukset myös kertovat Raamatun luotettavuudesta.

Naumasen maailmankuvassa ei Jumalalla ole sijaa. Syy näyttäisi olevan ensisijaisesti ideologinen. Sadunomaisuus ja tarinointi korvaavat loogisuuden hänen maailmanselitysmallissaan:

Karkeasti sanottuna, jokin eläin nousi kahdelle jalalle ja huomasi, että sillä on varsin näppärä ja käyttökelpoinen peukalo. Se alkoi edistyä muita elollisia nopeammin. Aikanaan se keksi kirjoitustaidon ja alkoi ilmaista ajatuksiaan myös sillä tavoin.

Satujen ja selitysten runsaus tekee evoluutiosta varsin kiehtovaa. Mutta uskottavuus pysyy yhtä vankkana kuin afrikkalaisissa kansantarinoissa tai Kiplingin kertomuksissa.

Mutta Naumanen jatkaa:

Mikä Raamatun opeista on ehdoton ja mikä kierrettävissä? Ihminenhän sen päättää ja hyvin usein uskonnollisen yhteisön sisäpiiri.

Postmoderni maailma on näkevinään salaliittoteorioita joka oksalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Dan Brownin tuotokset eivät ole tiedettä eivätkä edes kirkkohistoriaa. Niitä puolustaessaan skeptikko turvautuu vanhoihin kuluneisiin myytteihin.

Protestanttinen uskonpuhdistus toi sola Scriptura (yksin sanasta) –periaatteen kristityn ohjenuoraksi. Konservatiivinen raamattukäsitys lähtee siitä, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiselle. Vanha testamentti luetaan Uuden testamentin valossa. Raamatuntulkinnan perusperiaatteita on se, että selkeät kohdat selittävät epäselviä kohtia.


Historia osoittaa, että humanistit ja skeptikot haluavat ideologista tasa-arvoa vain siihen saakka, kunnes he saavat nostettua oman näkemyksensä kaikkien yläpuolelle. Ateistisessa yhteiskunnassa toisinajattelijoilla ei juurikaan ole ollut todellista vapautta.

Eikä ole mitään takeita siitä, että aikamme humanistit olisivat oppineet mitään historiasta.


Lähde:

Naumanen, Irmeli. 2009. Lakien on palveltava aikaansa. Aamulehti 23.5, B14.

Science ja Nature epäilevät isotäti-Idaa

Isotäti-Ida taitaakin olla vain puoliapinoiden isoäiti. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Johtavat tiedejulkaisut Science ja Nature suhtautuvat harvinaisen kriittisesti hiljattain julkisuudessa paistatelleeseen isotäti-Idaan.

Saksasta löytynyt puoliapinan fossiili on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Ida sai Charles Darwinin juhlavuoden kunniaksi nimen Darwinius masillae. Masillae taas tule fossiilin löytöpaikasta Messelistä.

Populaarilehdistö mainosti vanhan puoliapinan jäänteitä ihmisen ja apinan väliseksi puuttuvaksi renkaaksi. Esimerkiksi BBC:n verkkosivuilla Idaa kutsuttiin varhaisemmaksi esi-äidiksemme (our earliest ancestor).

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka oli näkevinään Idassa ihmismäisiä piirteitä.

Monet johtavat evoluutiotutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei Idalla ole juuri mitään tekemistä ihmisen alkuperan tai kehityksen kanssa. Nature ja Science jopa varoittavat, että kohusta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, kun huomataan, ettei Ida olekaan kauan kateissa ollut puuttuva rengas vaan nykyisten puoliapinoiden lähisukulainen.

Idasta oli jo tekeillä dokumenttifilmi ja kirja ennen kuin siitä julkaistiin tutkimus PLoS ONE:ssa. Nature arveli pääkirjoituksessaan, että kiire vaikutti kriittisyyden puutteeseen. Vaikka Idaa ei alkuperäisessä tutkimuksessa nostettukaan ihmisen esiäidiksi, kirjan ja dokumenttifilmin sana linkki (link) antoi puoliapinasta väärän kuvan. Populaarilehdistö taas ei ennenkään ole varsinaisesti kaihtanut julkisuutta.

Näyttänee siltä, että Ida on tuomittu jäämään puoliapinaksi. Mediakohu ei pysty sitä muuksi muuttamaan.










Lähteet:

Gibbons, Ann. 2009.Celebrity Fossil Primate: Missing Link or Weak Link? Science 324: 5931, 1124-1125. (29.5)

Nature. 2009. Media frenzy. (pääkirjoitus). Nature 459: 7246, 484 (28.5. 2009). http://www.nature.com/nature/journal/v459/n7246/full/459484a.html

Tulikivenkatkuisia evoluution vastaisia kirjoituksia?

Naturen hobittijuttu lienee innoittanut Vesa Vanhalakkaa.




Joel Kontinen

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka kirjoittaa tuoreessa kolmiosaisessa sunnuntaisaarnassaan, että hänen on ”joskus hämmentävää lukea tulikivenkatkuisia evoluution vastaisia kirjoituksia.”

Olisi kiinnostavaa lukea tällaisia kirjoituksia. Ehkäpä toimittaja Vanhalakka vielä joskus kertoo meille, mistä niitä voisi löytää.

Vanhalakka itse ei juurikaan ehdi epäillä evoluution totuutta eikä näyttäisi suovan sellaista kohtaloa lukijoilleenkaan. Tällä kertaa hän valistaa meitä siitä, että:

(1) Oleellisinta H1N1 –viruksessa eli sikainfluenssassa on evoluutio. Virus muuttuu. Muutos on evoluutiota, joten evoluutio on totta.

(2) Hobitilla (Homo floresiensis) on isot jalat, joten se on oma lajinsa.

(3) On turha pitää RNA:ta DNA:n serkkuna: ”Itse asiassa se taitaa olla sen isä ja äiti.” Elämä voi syntyä sattumalta, koska ”nuoren maapallon alkuliemessä oikeiden yhdisteiden hakemiseen oli aikaa miljoonia vuosia.”

Yritän välttää tulikiven katkua seuraavissa kommenteissa:

(1) Vanhalakalta on jäänyt huomaamatta, että tuskin yksikään evoluutioskeptikko epäilee itse muutosta. Mutta bakteerit pysyvät bakteereina ja virukset viruksina.

Darvinistinen evoluutio tarvitsisi massiivisia määriä geneettistä informaatiota toimiakseen. Edes Richard Dawkins ei tiedä yhtään tapausta, jossa mutaatio olisi lisännyt geneettistä informaatiota, joten viruksen kohtalo on jäädä virukseksi.

(2) Isot jalat eivät ole epäihmisyyden mittari. Oleellisinta on, että hobitin jalat muistuttavat ihmisen jalkaa, jotka osoittavat suoraan eteenpäin eivätkä sivulle niin kuin simpanssilla. Apinalla taas on oikeastaan neljä kättä.

Vanhalakka myös kertoo, että osa tutkijoista uskoo, että hobitit olivat tavallisia ihmisiä, jotka kärsivät mikrokefaliasta. Tämä on edelleenkin varsin varteenotettava näkemys. Nature-lehden virtahepotutkimus ei ratkaise hobittien arvoitusta, vaikka näiden tavoin saarella asuneet virtahevot olivat pieniä.

(3) Alkuliemeen uskovan Vanhalakan mielestä ei tarvita paljon muuta kuin pari miljardia vuotta, niin ensimmäinen yksisoluinen pompahtaa keitoksesta maalle, hankkii hieman lisää soluja ympärilleen ja alkaa pian ihmetellä olemassaolon tarkoitusta.

Tiedemiehet tarjoavat RNA:ta DNA:n edeltäjäksi, koska he olettavat, että sitä on helpompi valmistaa. Todellisuudessa RNA:kaan ei synny itsestään vaikka aikaa olisi rajattomasti, niin mutkikasta sekin on.

Jostain syystä Vanhalakka ei vahingossakaan kirjoita dinosaurusten pehmeistä kudoksista tai timanttien hiili-14:stä. Nehän voisivat heikentää uskoa miljooniin vuosiin ja ilman niitä darvinistinen evoluutio kaatuisi kokoon kuin korttitalo.

Lähteet:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Ihmisen ja viruksen asevarustelukilpa. Aamulehti 24.5, B17.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Juoksu ei ollut hobittikansan laji. Aamulehti 24.5, B17.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Elämän alkulientä keitettiin. Aamulehti 24.5, B17.

Luomismuseo täyttää kaksi vuotta

Answers in Genesiksen luomismuseo täyttää ensi viikolla kaksi vuotta. Museossa on esimerkiksi Archaeopteryxin malli.




Joel Kontinen

Answers in Genesiksen luomismuseo avasi ovensa yleisölle Kentuckyssa kaksi vuotta sitten. Kansainvälinen media oli paikalla ikuistamassa tapahtumaa. Myös Helsingin Sanomat piti museota uutisen arvoisena.

Sananvapautta rakastavat humanistit ja ateistit järjestivät mielenosoituksen museon ulkopuolella ja vuokrasivat jopa pienkoneen lentämään rakennuksen yläpuolella iso tuulessa lepattava lakana perässään. Teksti oli peräisin Raamatusta: Thou shalt not lie (Älä sano väärää todistusta).

Ilmainen mainos oli tervetullutta, koska se lisäsi kiinnostavuutta. Ja kiinnostus ei ole laimentunut kahdessa vuodessa. Answers in Genesis arveli viime viikolla, että museoon on käynyt tutustumassa jo yli 715 000 kävijää.

Evolutionistien Lucy-kiertue ei sen sijaan ole jaksanut innostaa yleisöä.

Museo kertoo maapallon historian Raamatun perspektiivistä. Aadamia ja Eevaa ei pidetä satuolentoina vaan historiallisina henkilöinä. Kävijä huomaa, että kristinuskon käsitys todellisuudesta ( luominen , syntiinlankeemus , vedenpaisumus , Baabelin kieltensekoitus) selittää historian paljon loogisemmin kuin ateistinen evoluutioon nojautuva suuri kertomus.

Voit lukea museosta lisää tästä.

Paljon hälyä Isoäiti-Idasta

Onni on löytää pitkään kadoksissa ollut isoäiti! Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Kohu Ida-nimisen puoliapinan fossiilista tuo mieleen reilun kahden vuoden takaisen mediasirkuksen, jonka kohteena oli Jeesuksen perhehaudan oletettu löytyminen. Tuolloinkin löytö vietiin ensin mediaan ennen kuin sitä alettiin tutkia perusteellisemmin. Kohu laantuikin melko pian. Todisteet osoittautuivat äärimmäisen hatariksi.

Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa (American Museum of Natural History) esitellystä fossiilista toki julkaistiin myös tieteellinen tutkimus PLoS ONE –lehdessä, mutta asiantuntijat kritikoivat juttua. He pitivät sitä liian pintapuolisena. Jotkut rohkenivat epäillä, ettei esimerkiksi Science tai Nature olisi julkaissut tällaista tutkimusta. Myös New Scientist epäili, ettei kohussa ollut tarpeeksi villoja.


Joskus, kun tekeillä on kirja ja TV-dokumentti, raha näyttää olevan tärkeämpi kriteeri kuin huolellinen tutkimus.

Metrin pituinen Ida nimettiin Charles Darwinin juhlavuoden kunniaksi sopivasti Darwinius masillaeksi. Harrastelijakeräilijä löysi fossiilin jo vuonna 1983 Messelistä Saksasta. Mutta vasta kun Oslon luonnonhistoriallisen museon paleontologi Jörn Hurum sai Idan maalliset jäännökset käsiinsä, alkoi spekulaatioiden aika.

Esimerkiksi Israelissa monien muinaislöytöjen aitoutta epäillään, jos ne ovat peräisin vapailta markkinoilta eli harrastelijoiden kokoelmista. Tämä ei toki riitä tekemään niistä väärennyksiä, mutta kysymyksiä se herättää.

47 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioitu Ida on sikäli erikoinen, että siitä on tallella 95 prosenttia. Esimerkiksi Lucystä (Australopithecus afarensis) on jäljellä 40 prosenttia. Lisäksi isoäidin vatsalaukun sisältö on säilynyt.

Ida muistuttaa Madagaskarilla edelleenkin eläviä makeja, joskaan sillä ei ollut ”hammaskampaa” jolla nykymakit sukivat turkkiaan, eikä pitkää sukimiskynttä.

Vaikka Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on näkevinään ihmismäisiä piirteitä Idassa, maailmankatsomuksella voi olla paljonkin tekemistä tämän tulkinnan kanssa. Mielikuvitusta saa käyttää jo aika paljon ennen kuin puoliapinan ominaisuuksista tulee ihmisen piirteitä. Koirassakin voi olla ihmismäisiä piirteitä, mutta nekään eivät tee hauvoista sukulaisiamme.

Ida-isoäidin maallisten jäännösten epätavallisen hyvä säilyminen viittaa katastrofiin. Kreationistisesta perspektiivistä katsottuna Ida saattoi hyvinkin hukkua Nooan ajan tuhotulvassa yhdessä toisen isoäidin eli Lucyn kanssa.



Lähteet:

Beard, Chris. 2009. Why Ida fossil is not the missing link. New Scientist. 21.5. http://www.newscientist.com/article/dn17173-why-ida-fossil-is-not-the-missing-link.html

Vanhalakka, Vesa. 2009. Onko tässä ihmisen ja apinan välinen puuttuva rengas? Aamulehti 21.5, A5.

Skeptikkojen puoliuskonnollinen missio

Tätä skenaariota skeptikko ei vahingossakaan epäile. Piirros: José-Manuel Benito Álvarez, Wikipedia.




Joel Kontinen


Toimittaja Kari Salminen puki tuoreessa Aamulehden kolumnissaan sanoiksi sen, minkä monet ovat jo pitkään tienneet:

Skeptikoilla on puoliuskonnollinen missio kaiken uskon vastustamiseen tieteen nimissä.

Salmisen mukaan "skeptikko kieltää ennen kuin tutkii". Ja silloinkin kun tutkii, päätelmät saavat oman naturalistisen tulkintansa: ”Hokemat kuten ’aivot’, ’kokeellisuus’, ’evolutiivinen’ ja ’geenitutkimus’ korvaavat tiedon”.

Salminen kertoo, että koto-Suomemme skeptikot ovat ottaneet Wikipedian kohteekseen. He ovat toimittaneet uskonnosta kertovia artikkeleja Huuhaa-palkinnon arvoisesti ja saaneet ne vastaamaan omaa näkemystään, jossa ei ole sijaa yliluonnolliselle.

Skeptikot käyvät hanakasti kaikkea näennäistieteeksi uskomaansa vastaan mutta näyttävät Wikipediassa itse sortuneen siihen, mistä muita syyttävät.

Raamattututkimus on monesti päätynyt hyvin toisenlaisiin tuloksiin kuin skeptikot. Niinpä amerikkalaiset skeptikot kauppaavat tieteellisiksi naamioituja kirjoja, joilla he pyrkivät kumoamaan teologian valtavirran näkemyksiä Raamatusta.

Vaikka skeptikot näennäisesti epäilevätkin monia asioita, heillä on oma pyhä lehmänsä, jota he eivät vahingossakaan suostu epäilemään: darvinistinen evoluutio.

Summa summarum: suhtautukaa siis skeptikoihin skeptisesti.




Lähde:

Salminen Kari. 2009. Skeptikot sotkevat Wikipediaa. Aamulehti 18.5., B18.

Vanha hiuslöytö herättää kysymyksiä ihmiskunnan iästä

Tutkijat löysivät vanhoja hiuksia hyeenan koproliitista. Mutta miten vanhoja ne oikeastaan ovat? Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen

Tuore Journal of Archaeological Science –lehdessä julkaistu tutkimus herättää kiinnostavia kysymyksiä iänmääritysmenetelmien luotettavuudesta. Witwatersrandin yliopiston tutkija Lucinda Backwell kollegoineen löysi vanhoja ihmisten hiuksia koproliitista eli fossiloituneesta lannasta hyeenojen käyttämästä luolasta Etelä-Afrikasta.

He olettavat hiusten olevan 200 000 vuotta vanhoja, mikä tekisi löydöstä todella ainutlaatuisen. Tohtori Backwell pitää löytöä erittäin epätavallisena, koska yleensä hiukset ovat varsin hauraita ja hajoavat nopeasti.

Hiusten leveys ja muoto vastaavat nykyihmisten hiuksia. Löytö ei toisin sanoen tue darvinistista evoluutiota.

Backwell ja kollegat uskovat, että hiukset kuuluivat joko Homo heidelbergensisille tai varhaiselle Homo sapiensille.

Löytö on kreationistisesta perspektiivistä katsottuna kiinnostava. Onko loogista otaksua, että ihmisen hiukset säilyvät 200 000 vuotta? Aivan kuten 80 miljoonaa vuotta vanhaksi arvioidusta Hadrosauruksen luusta hiljattain löytyneet pehmeät kudokset ja kollageeni, uusi löytö herättää vahvoja epäilyksiä satojentuhansien vuosien uskottavuudesta.

Lähde:

Gray, Richard. 2009. 200,000 year old human hair found in dung. Telegraph. co.uk http://www.telegraph.co.uk/earth/environment/archeology/5299352/200000-year-old-human-hair-found-in-dung.html

Maapallon ilmakehä vuotaa avaruuteen: usko vuosimiljooniin johtaa kauhuskenaarioon

Jos uskomme vuosimiljooniin, maapallo ei kolmen miljardin vuoden kuluttua enää näytä tällaiselta. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Scientific American –lehden toukokuun numerossa on pitkä artikkeli maapallon yhä kuivemmaksi muuttuvasta tulevaisuudesta. Planeettatutkijat David C. Catling ja Kevin J. Zahle pohtivat aurinkokuntamme planeettojen kaasukehien erilaisuutta ja päättelevät tämän johtuvan siitä, että useimpien planeettojen ilmakehä on vuosimiljardien kuluessa suureksi osaksi häipynyt avaruuteen.

Osa maapallon ilmakehän kaasuista vuotaa edelleenkin hiljaa avaruuteen. Kun tätä jatkuu riittävän monta vuosimiljardia, Maasta tulee joko Venuksen kaltainen kuuma maailma tai Marsin tapainen punainen planeetta. Uskomus perustuu vahvasti siihen, että kaikki planeetat ovat aikoinaan olleet koostumukseltaan varsin samankaltaisia.

Suurin syy tällaiseen skenaarioon on usko naturalistiseen evoluutioon. Kun hylätään mahdollisuus, että maapallo on elinkelpoinen siksi, että se on alun perin tarkoitettukin elinkelpoiseksi, alkaa syiden etsintä ja spekulointi.

Kemian tohtori Jay Wile toteaa DVD:llä Global Warming: A Scientific and Biblical Expose of Climate Change, että naturalistinen käsitys maailmastamme saa aikaan sen, että kuvittelemme maapallon olevan paljon hauraampi kuin mitä se on ja vahingoittuvan herkästi. Tämä on johtanut liki hysteeriseen kasvihuoneilmiön torjuntaan.

Jos taas uskomme, että Jumala on luonut maailman, meidän on helpompi luottaa siihen, että Hän myös pitää Maasta huolta eikä anna sen tuhoutua ennen aikojaan.

Planeettojen kaasukehät puhuvat sen puolesta, että ne eivät voi olla miljardeja vuosia vanhoja. Monet muutkin seikat, esimerkiksi lyhytkiertoiset komeetat , Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen ja Saturnuksen kuu Titan kertovat siitä, että aurinkokuntamme on huomattavasti nuorempi kuin big bangiin rakentuvan mallin 4, 6 miljardia vuotta.



Lähteet:

Answers in Genesis–US & Coral Ridge Ministries. 2008. Global Warming: A Scientific and Biblical Expose of Climate Change. DVD.

Catling, David C. ja Kevin J. Zahle. 2009. The Planetary Air Leak. Scientific American 300:5, 24-31 (toukokuu 2009). http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=how-planets-lose-their-atmospheres&sc=WR_20090512. (artikkelin nettiversion nimi on Our Planet's Leaky Atmosphere)

Pyhä lehmä

Nicolas Poussin (1600-luku): Kultaisen vasikan palvonta. Kuva Wikipediasta. Aikamme pyhää lehmää ei saisi arvostella.




Joel Kontinen


Länsimaissa näyttää olevan yksi pullea lehmä, joka on niin äärimmäisen pyhä, ettei siitä saisi ääneen lausua edes yhtä poikkipuolista sanaa. Lehmän nimi on darvinistinen evoluutio. Silloin kun joku rohkenee korottaa ääntään, seuraa melkoinen ryöpytys.

1980-luvun alussa professori A. E. Wilder-Smith vieraili maassamme. WSOY myös julkaisi hänen kirjansa Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota. Wilder-Smithillä oli kolme ansaittua tohtorintutkintoa arvostetuista yliopistoista, mutta siitä huolimatta Skepsis muisti häntä Huuhaa-palkinnolla.

Wilder-Smithin tulkki Matti Leisola, joka myös suomensi hänen kirjansa, sai myöhemmin oman Huuhaa-pystin. Tuolloin jo professorina toiminut Leisola järjesti evoluutiokriittisen luentosarjan ja siitä eivät skeptikot pitäneet. Hiljattain Uusi Tie sai myös kunnian vastaanottaa palkinnon julkaistuaan professori Tapio Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja evoluutio.

Skeptikot ovat vain olevinaan skeptikkoja. Jos he oikeasti epäilisivät huuhaatieteitä, he jakaisivat palkintojaan aivan eri henkilöille. Esimerkiksi Richard Dawkins ansaitsisi oitis pari kolme pientä huuhaata, niin runsaasti pelkkää spekulaatiota hän on maailmaamme sysännyt.

Todellisuudessa Skepsis näyttää pikemminkin pitävän huolta siitä, ettei kukaan vahingossakaan erehdy pahoittamaan Charles Darwinin ideologisten perillisten mieltä.

Jostain syystä darvinistinen yhteisö suvaitsee toisinajattelijoita yhtä hyvin kuin äärimuslimit vääräuskoisia. Wikipediaan luottavan darvinistin on vaikea hyväksyä sitä, että joku julkenee epäillä hänen suurta kertomustaan julkisuudessa. Seurauksena on ad hominem –tapaisia mielenilmauksia, joissa tosiasioiden sijasta käydään kritiikin esittäjän kimppuun.

Taktiikka kertoo huomattavasti enemmän darvinistien epävarmuudesta kuin mistään muusta.

Ei edes tarvitse olla professori tai kirjoittaa evoluutiota kriittisesti tarkastelevaa kirjaa ansaitakseen darvinistien vihan. Riittää kun pitää blogia.

Olen nyt kirjoittanut tätä blogia yli kaksi vuotta. Jostain syystä blogitekstejäni on referoitu varsin usein Internetin keskustelufoorumeilla. Minut on leimattu esimerkiksi fanaatikoksi ja ahdasmieliseksi. Hiljattain muuan nimimerkkikirjoittaja vihjaisi, että en kirjoita blogipostejani itse vaan suomennan juttuja, jotka ovat alun perin ilmestyneet englanninkielisillä kreationistien sivustoilla.

Hyvä arvaus mutta osui päin kookospalmua. Kirjoitan itse omat juttuni. Käytän toki lähteitä – ja myös mainitsen ne lähdeluettelossa. Valtaosa niistä on sekulaarisia tiedejulkaisuja (Nature, New Scientist, Science). Kun näkee niiden darvinistisen sanahelinän taakse, huomaa varsin pian, että evoluutiolla on vaikeuksia, joista sen kannattajat mieluummin vaikenevat.

P. S. Kaikkien nykydarvinistien evoluutiopipo ei onneksi kiristä otsaa niin kovasti kuin keskustelufoorumien nimimerkkikirjoittajien, mutta moniarvoisuus on heiltäkin yhä enimmäkseen hukassa.

Michael Dowd: Parhaat evoluutiosivut ovat Wikipedia ja Talk Origins!

Pastori Dowd keräsi parhaat Charles-sedän ajatuksia puolustavat sivustot. Kuva Wikipediasta, joka saavutti ensimmäisen sijan Dowdin meriittiluettelossa.



Joel Kontinen

Michael Dowdin e-julkaisu The Evolutionary Times tupsahti taas sähköpostilaatikkoon. Toukokuun numero oli tapansa mukaisesti täynnä ylistystä evoluutiolle.

Evopastori Dowd kertoo, että lyhyt kirjoitus Evolution as Meaningful, Inspiring Fact sai alkunsa siitä, että joku evoluutiokriitikko erehtyi epäilemään kehitysopin todisteita – ja vielä radiohaastattelussa.

Niinpä Dowd päätti kirjoittaa artikkelin, johon hän keräisi innoittavia todisteita evoluutiosta. Hänen mukaansa parhaimmat evoluutiota puolustavat nettisivustot ovat Wikipedia ja Talk Origins!

Molemmat tunnetaan lähinnä evoluutiota puolustavasta propagandasta. Pastori Dowd ei ehkä ole kuullut, että ainakin yksi brittiläinen yliopisto pudottaa opiskelijoiden arvosanoja, jos he käyttävät Wikipediaa lähteenä kirjallisissa töissään. (Wikipediasta tosin saa välillä kohtalaisia kuvia blogiin, mutta se on jo toinen juttu.) Talk Origins taas on tunnettu siitä, ettei se juurikaan välitä tosiasioista, kunhan evoluutiota tulee puolustettua.

Pastori Dowdin mukaan kosminen monimuotoisuus on hengellisesti ravitsevaa ja syvällisesti voimaannuttavaa, joten näyttänee siltä, ettei hän malta antaa tosiseikkojen pilata hienoa teoriaa.



Lähde:

Dowd, Michael. 2009. Evolution as Meaningful, Inspiring Fact. The Evolutionary Times (toukokuu). http://thankgodforevolution.com/node/1520.

Darwin ja Augustinus: Alister McGrathin näkemys Genesiksen luomispäivistä

500-luvulta peräisin oleva maalaus kirkkoisä Augustinuksesta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath on usein kritikoinut ateisteja ja varsinkin Richard Dawkinsia. Hän vastustaa darvinistien tapaa käyttää evoluutiota sulkeakseen Jumalan, kaiken Luojan, maailmansa ulkopuolelle.

Hiljattain McGrath kirjoitti Christianity Today-lehdessä kirkkoisä Augustinuksen (354–430) näkemyksistä. Valitettavasti McGrath yritti saman tien selittää Genesiksen luomispäivät teistisen evoluution avulla, jolloin päivistä tulee kohtuuttoman pitkiä.

Artikkelinsa alussa McGrath toteaa:

Monet evankeliset kristityt pelkäävät, että innovaattorit ja modernisoijat ovat luopumaisillaan kristinuskon pitkästä traditiosta eli Raamatun uskollisesta eksegeesistä. He sanovat, että kirkko on aina pitänyt luomiskertomuksia aitoina kuvauksina siitä, miten kaikki sai alkunsa.

Olen samaa mieltä professori McGrathin kanssa. Kun Kirjoitukset tulkitaan naturalistisen tieteen näkemysten eli evoluution ja miljoonien vuosien avulla, Raamatun sana silvotaan. Darvinistinen evoluutio on pohjimmiltaan ateistinen maailmanselitysmalli. Ei siis ole ihme, että Richard Dawkins on viehtynyt ajatukseen.

Valitettavasti McGrath ei huomaa omaa epäjohdonmukaisuuttaan. Sen sijaan hän vetoaa Augustinuksen näkemykseen välittömän luomisen (Psalmi 33:6–9) ja luomakunnassa yhä toimivan Jumalan (Johanneksen evankeliumi 5:17) erosta. McGrath käyttää tätä argumentoidakseen, että Jumala on voinut valita darvinistisen evoluution luomismenetelmäkseen:

Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.

Seuraavaksi McGrath ehdottaa, että luonnolla on kyky luoda uutta:

Augustinus argumentoi, että Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta. "Kirjoitukset ovat ilmaisseet, että maa tuotti kasvit ja puut ikään kuin ohimennen, siinä mielessä että se sai vallan tuottaa ne."

Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että tässä on kyse “lajinsa mukaan” –periaatteesta. Emme voi olettaa, että Augustinus tarkoitti luonnon pystyvän muodostamaan uusia Genesiksen määritelmän mukaisia lajeja.

Myöhemmin McGrath sanoo: “Todellinen kysymys ei koske Raamatun auktoriteettia vaan oikea tulkintaa.”

Näin on. Genesiksen jakson 1:1-2:4 huolellinen eksegeesi osoittaa, että kirjoittaja selvästikin ymmärsi luomispäivien tarkoittavan normaaleja 24 tunnin vuorokausia. Vaikka Augustinuksen näkemys eroaa useimpien muiden varhaisten kirkkoisien kannasta, hän ei selvästikään uskonut vuosimiljardeihin eikä darvinistiseen miljoonien vuosien kärsimykseen ja verenvuodatukseen.

Augustinus uskoi, että Jumala oli voinut luoda maailman silmänräpäyksessä.

Summa summarum: Kun Augustinuksen näkemyksiä tulkitaan todisteeksi teistisestä evoluutiosta, logiikka on auttamattomasti hukassa.

Lähde:

McGrath, Alister. 2009. Augustine's Origin of Species. Christianity Today (8.5.).
http://www.christianitytoday.com/ct/2009/may/22.39.html

Dinosaurusten joukkotuhohypoteesia epäillään

Dinosaurusten kuolinhetkeä epäillään.




Joel Kontinen


Joistakin tieteen hypoteeseista on maallikkojen mielessä tullut tosia, kun niitä on toistettu riittävän monta kertaa. Olemme kaikki kuulleet, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, kun asteroidi törmäsi maahan 65 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä hypoteesi on kokenut kovia viime aikoina.

Uskomuksella on jo ikää. Vuonna 1980 Luiz Alvarez kollegoineen löysi liitukauden ja paleoseenikauden väliseltä rajalta yllättävän suuria iridiumpitoisuuksia. Kun lisäksi otaksuttiin, että dinosaurusten fossiileja oli hyvin vähän jäljellä paleoseenikaudella, arveltiin, että hirmuliskot kuolivat sukupuuttoon asteroidin iskettyä maahan.

Jukatanin niemimaalta löydetty kraatteri tuki sopivasti näkemystä.

Uudet fossiililöydöt heikentävät hypoteesin uskottavuutta. Hiljattain Palaeontologia Electronica –lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että kaikki dinosaurukset eivät kuolleetkaan asteroidi-iskun aikoihin. U. S. Geological Surveyn tutkija Jim Fassett kollegoineen osoitti, että virtaava vesi ei voinut kuljettaa dinosaurusten fossiileja nuorempaan kerrostumaan, joten dinojen on täytynyt selviytyä hengissä asteroidin iskusta.

Fossiilit löytyivät evolutionistien mielestä liian nuoresta kerrostumasta.

Kreationistisesta perspektiivistä katsottuna skenaario on kiinnostava. Suurin osa dinosauruksista luultavasti kuoli Nooan ajan tuhotulvassa, jolloin tulivuoret saattoivat hyvinkin purkautua ja asteroidit iskeytyä maahan.

Mutta valitettavasti tieteen valtavirta ei ole vieläkään luopunut myytistä, jonka mukaan maailma on miljardeja vuosia vanha.

Monet löydöt tukevat Genesiksen ilmoitusta planeettamme iästä. Esimerkiksi dinosauruksen luusta hiljattain löytynyt kollegeeni ja timanttien hiili-14 ovat varsin vahvoja todisteita nuoren maapallon puolesta.


Lähde:

Moskowitz, Clara. 2009. Some Dinosaurs Survived the Asteroid Impact. LiveScience (28.4.)
http://www.livescience.com/animals/090428-lost-dinosaurs.html

Sikainfluenssako evoluution tulos?

Sikainfluenssan väitetään tukevan darvinismia. Todellisuus kertoo kuitenkin vallan muuta. Esimerkiksi stromatoliitit ovat vastustaneet muutosta miltei aikojen alusta saakka.



Joel Kontinen

LiveSciencen toimittaja Robert Roy Brittin mukaan sikainfluenssa on evoluution aikaansaannos. Ilman evoluutiota meillä ei olisi nykyistä epidemiaa, hän ilmaisee teesinsä.

Virukset muuttuvat, Britt kirjoittaa, joten näemme evoluution etenevän todellisessa elämässä.

Tämä on vanha temppu. Ensin evoluutio määritellään muutokseksi ja sitten myöhemmin vaihdetaan määritelmää, niin että sillä tarkoitetaankin kaikkien olemassa olevien lajien miljoonia vuosia kestänyttä asteittaista kehitystä yhdestä ja samasta yhteisestä yksisoluisesta kantaisästä miljooniksi eri lajeiksi.

Virukset voivat tosin muuttua mutaatioiden seurauksena ja vaihtaa geneettistä informaatiota keskenään, mutta ne eivät kehity sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä ei ole muutosta, jossa ne saisivat lisää geneettistä informaatiota.

Darvinistinen evoluutio on mahdotonta ilman tällaista muutosta.

Britt ei kuitenkaan anna tosiasioiden pilata hienoa teoriaa. Hän pitää tautia oivallisena keinona käydä evoluutioskeptikkojen kimppuun. Britt vakuuttaa, että evoluutio on tieteen vankimpia teorioita. Väitteensä tueksi hän ottaa fossiilit, DNA:n ja banaanikärpäset.

Kaikki kolme tukevat mainiosti Genesiksessä kerrottua luomista mutta eivät darvinistista evoluutiota.

Evoluutio jää uskon asiaksi.


Lähde:

Britt, Robert Roy. 2009. Swine Flu Is Evolution in Action. LiveScience (28.4.) http://www.livescience.com/health/090428-swine-flu-viral-evolution.html

Hobitit työkalumestareina

Hobitit valmistivat käteviä työkaluja.




Joel Kontinen

Vuonna 2003 Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta löydettiin noin metrin pituisten ihmisten fossiileja. Floresinihmistä (Homo floresiensis) alettiin varsin pian nimittää hobitiksi.

Keski-Maan sankareista nimensä saaneet hobitit ovat jättäneet jälkipolville todisteita taidoistaan. He käyttivät kivestä tehtyjä työkaluja vuollessaan laavakivisissä luolissa.

Arkeologi Mark Moore australialaisesta New Englandin yliopistosta kollegoineen tutki yli 11 000 Liang Buan luolasta löydettyä työkalua.

Hobitin aivot olivat tilavuudeltaan vain kolmanneksen nykyihmisen aivoista, mutta tästä huolimatta H. floresiensis pystyi valmistamaan niin käteviä työkaluja, että hänen jälkeensä saarelle tullut H. sapiensis käytti samaa mallia omissa työkaluissaan.

Tämä kävi ilmi, kun arkeologit tutkivat luolan kerrostumia. H. sapiens ilmeisesti viihtyi samassa luolassa hobittien ajan jälkeen.

Moore jopa arvelee, että H. floresiensis ja H. sapiens olivat tekemisissä keskenään.

Pienestä koostaan huolimatta hobitit olivat Aadamin jälkeläisiä niin kuin mekin. Meillä ei ole syytä uskoa, että he olisivat olleet primitiivisempiä kuin H. sapiensiksi luokitellut, heitä huomattavasti kookkaammat ihmiset.



Lähde:

Culotta, Elizabeth. 2009. Did Humans Learn From Hobbits? ScienceNOW Daily News. (17. 4.) http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2009/417/3

Pehmeitä kudoksia löytynyt – tällä kertaa Hadrosauruksen luusta

Hadrosauruksia Answers in Genesiksen luomismuseossa.



Joel Kontinen

Arvovaltainen tiedejulkaisu Science kertoi vastikään Hadrosauruksen luusta löytyneistä pehmeistä kudoksista ja kollageenistä.

Vuonna 2006 Mary Schweitzerin johtama Pohjois-Carolinan valtionyliopiston tutkimusryhmä löysi pehmeitä kudoksia Tyrannosaurus rexin luusta. Löytö herätti keskustelua, koska kaikki tiedemiehet eivät jaksaneet uskoa, että dinosauruksen kollageeni ja pehmeät kudokset olisivat voineet säilyä 68 miljoonaa vuotta.

Nyt Schweitzerin ryhmä eristi kollageenia ja pehmeitä kudoksia 80 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetusta Hadrosauruksesta.

Science-lehden uutiskirje This Week in Science päätyi erikoiseen ratkaisuun uutisoidessaan löydön: Se korosti otsikossaan lintujen ja dinosaurusten sukulaisuutta, joten otsikon perusteella ei olisi kyennyt arvaamaan, mitä oli löytynyt.

Luulisi, että olisi oleellisempaa kysyä, miten ihmeessä kollageeni ja pehmeät kudokset voivat säilyä 80 miljoonaa vuotta. Niiden ei nimittäin pitäisi. Löytö horjuttaa uskoa vuosimiljooniin ja ehkä juuri tämän vuoksi Science otti lintukytkennän esiin.

Nature ja New Scientist sen sijaan kertoivat jo otsikoissaan, mitä oli löytynyt.

Lähteet:

Dalton, Rex. 2009. Age-defying dinosaur collagen. Nature News (30.4.) http://www.nature.com/news/2009/090430/full/news.2009.422.html.

Hecht, Jeff. 2009. First dino ‘blood’ extracted from ancient bone. New Scientist (30.4.) http://www.newscientist.com/article/dn17060-first-dino-blood-extracted-from-ancient-bone.html

Schweitzer, Mary H., Wenxia Zheng, Chris L. Organ, Recep Avci, Zhiyong Suo, Lisa M. Freimark, Valerie S. Lebleu, Michael B. Duncan, Matthew G. Vander Heiden, John M. Neveu, William S. Lane, John S. Cottrell, John R. Horner, Lewis C. Cantley, Raghu Kalluri ja John M. Asara. 2009. Biomolecular Characterization and Protein Sequences of the Campanian Hadrosaur B. canadensis. Science 324: 5927, 626 – 631 (1.5. 2009).