Richard Dawkins taistelee taas tuulimyllyjä vastaan

Honoré Daumier: Don Quijote (1868). Kuva Wikipediasta. Vesa Vanhalakka suosittelee Richard Dawkinsin vastikään suomennettua teosta, jossa Don Richard jatkaa taistelujaan.





Joel Kontinen

Vaikka Richard Dawkinsin uusimman kirjan The Greatest Show on Earth suomennos onkin saanut yhtä mahtipontisen nimen – Maailman hienoin esitys – kuin alkuperäisteos, se tuskin saa muut kuin oikeaoppiset ateistit innostumaan evoluution ihmeistä.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on kaikesta päätellen ihastunut kirjasta. Tämä ei ole ihme, sillä hän suhtautuu darvinistiseen evoluutioon yhtä kritiikittömästi kuin hengenheimolaisensa Richard Dawkins, joka on sentään ansainnut miljoonia puntia, dollareita ja euroja kiplingimäisillä tarinoillaan.

Eläkepäiviä viettävä Richard Dawkins turvautuu tapansa mukaan teologisiin argumentteihin pyrkiessään osoittamaan, miksi Jumala ei suunnitellut jotain elintä niin kuin Dawkins olisi halunnut.

Toisin kuin hän itse kuvittelee, Dawkins ei ole kaikkitietävä. Jos ihmisen silmä olisi suunniteltu Dawkinsin haluamalla tavalla, sokeutuisimme tilapäisesti joka kerta, kun salamavalo räpsähtäisi silmiemme edessä.

Dawkins luottaa satunnaisuuden voimaan. Hän myöntää, että luonnonvalinta ei suunnittele vaan ”toimii satunnaisten muunnosten [mutaatioiden] kautta.”

Richard Dawkins ei kuitenkaan tiedä, miten mutaatiot voisivat lisätä geneettistä informaatiota, jota ilman darvinistinen evoluutio ei voi toimia. Kun häneltä kysyttiin tätä, seurauksena oli pitkän pitkä hiljaisuus:



Richard-paran ilmeet kertovat enemmän kuin hänen sanansa. Hän yritti myöhemmin selittää, miksi hän ei osannut vastata, mutta silloinkin taisi muisti pettää.

Myös Maailman hienoin esitys osoittaa lähinnä sen, että emme näe todisteita darvinistisesta evoluutiosta, koska niiden näkeminen edellyttäisi, että luopuisimme terveestä kriittisyydestä.

Dawkinsin kirjan suomeksi julkaisut Terra Cognita ansaitsisi vähintään huuhaa-pystin kirjavalinnoistaan. Tieteellisenä itseään pitävä pienkustantamo on erikoistunut lähinnä levittämään ateistien teoksia.

Lähteet:

Bergman, Jerry. 2000. Inverted Human Eye a Poor Design? Perspectives on Science and Christian Faith 52:18-30.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Richard Dawkins sivaltaa todisteet tiskiin. Aamulehti 31. 12. 2009, B19.

Skeptikko spekuloi, miltä ET ei näytä

Skeptikko Michael Shermerin mielestä ET ei näytä tällaiselta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer (lue hänestä lisää tästä, tästä, tästä ja tästä) on ottanut missiokseen vastustaa kaikkea, mikä ei ole sopusoinnussa evoluutiosta inspiraatiota ammentavan naturalistisen maailmankuvan kanssa. Aiemmin tänä vuonna julkaistulla videolla hän vakuuttaa, että avaruusoliot eivät voi muistuttaa meitä. Hänen mukaansa todennäköisyys, että ET olisi kahdella jalalla kävelevä kädellinen, on käytännössä nolla.

Tohtori Shermer perustelee näkemystään darvinistisella evoluutiolla, jota hän kaikkien oikeaoppisten ja dogmaattisten skeptikkojen tavoin pitää totena. Eli jos elämä on syntynyt täysin sattumalta maapallolla, sen on täytynyt syntyä sattumalta myös muualla.

Kuitenkin jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä voi syntyä vain elävästä. Tohtori Werner Gitt on dokumentoinut kirjassaan In the Beginning was Information, että informaatio edellyttää aina lähettäjää. Toisin sanoen: avaruusolioita ei voi olla olemassa, ellei niitä ole varta vasten luotu.

Meillä ei ole todisteita siitä, että niitä olisi luotu muualla kuin Hollywoodissa.

Lähde:

Shermer, Michael. 2009. Aliens.

Superälykkäitä molekyylejä vai ikivanhoja spekulaatioita elämän synnystä?

Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta. Darvinistisissa spekulaatioissa ei Luojaa tarvita, koska huippuälykkäät molekyylit luovat elämän itse.



Joel Kontinen

”Neljä miljardia vuotta sitten joukko molekyylejä organisoi itsensä vedessä, elämän todellisessa kehdossa. Täällä ne muodostivat kemikaaliryhmiä, jotka kykenivät tuottamaan kopioita itsestään … Pienehköjen kokoonpanovirheiden seurauksena syntyi tehokkaampia ryhmiä, ja niistä tuli vallitseva laji (evoluutio).”

Näin biofyysikko Andre Brack hahmottelee elämän syntyä Unescon tiedejulkaisussa A World of Science. Skenaario ei tosin ole uskottava eikä edes mahdollinen, mutta se on joka tapauksessa tyypillinen esimerkki darvinistisesta satuilusta . Charles Darwin arveli elämän syntyneen lämpimässä lammikossa, joten Brack toistelee vanhaa (epäonnistuneeksi havaittua) traditiota.

”Lisää vain vettä –strategialla voidaan toki valmistaa parsakeittoa, jos muut ainekset ovat pussin pohjalla, mutta elävä solu on jo jokseenkin mutkikkaampi saavutus. Brackin huippuälykkäät molekyylit pääsisivät muitta mutkitta Mensan kunniajäseniksi, niin eteviä ne ovat.

Lehighin yliopiston biokemian professori Michael Behellä on huomattavasti realistisempi käsitys solusta kuin Brackilla: Solu on täynnä molekyylikoneita, eikä se ole voinut syntyä darvinististen prosessien avulla.




Lähde:

Brack, Andre. 2009. Are we alone? A World of Science 7 (1), 4.

Apulaisprofessori James Sire: Kristinuskon hylkääminen johtaa irrationaaliseen maailmankatsomukseen

James W. Siren suosittua teosta The Universe Next Door käytetään oppikirjana yli sadassa yliopistossa ja muussa opinahjossa. Sitä on myyty yli 250 000 kappaletta.



Joel Kontinen

Kristinuskon hylkääminen johtaa irrationaaliseen maailmankatsomukseen. Tämä käy ilmi englannin kielen ja kirjallisuuden apulaisprofessorin James W. Siren kirjasta The Universe Next Door: A Basic World View Catalog. Hän määrittelee maailmankatsomuksen (ennakko-) oletukseksi, joka meillä on joko tietoisesti tai tiedostamattomasti siitä, millainen maailmamme on pohjimmiltaan.

Siren mukaan ateistien suosima naturalismi on kaikkea muuta kuin rationaalista. “Jos Darwinin naturalismi on totta, [meillä] ei ole mitään keinoa edes osoittaa sen uskottavuutta saatikka todistaa sitä.” (s. 84).

Ateismi ei esimerkiksi johda rationaaliseen ajatteluun vaan nihilismiin, joka puolestaan johtaa tarkoituksettomuuteen. Kaikki naturalistit eivät kuitenkaan ole nihilistejä, koska he eivät ole johdonmukaisia. He eivät toisin sanoen täysin usko omaan maailmankatsomukseensa. Jos he uskoisivat, tarkoituksettomassa universumissa esimerkiksi itsemurha olisi aivan yhtä käypä ratkaisu kuin Walt Disneyn tuottaman piirroselokuvan katselu (s. 93-94).

Apulaisprofessori Sire kritikoi myös ”teistiseen” eksistentialismiin tukeutuvaa raamatuntulkintaa, jota Suomessakin on viime vuosikymmeninä harjoitettu turhan paljon (esimerkiksi Heikki Räisänen ja Matti Myllykoski edustavat tällaista näkemystä). Rudolf Bultmannin jalanjälkiä seuraavat teologit eivät halua kuullakaan monista uusista tutkimuksista, jotka kertovat Vanhan testamentin tapahtumien historiallisesta luotettavuudesta (s.124-125).

Siren sujuvasti kirjoitettua mutta silti akateemista tekstiä on ilo lukea. Vuoden 1976 painoksessa on asia- ja henkilöhakemisto sekä liki parikymmentä sivua viitteitä.

Lähde:

Sire, James W. 1976. The Universe Next Door: A Basic World View Catalog. Downers Grove: InterVarsity Press.

Unescon tiedelehti tulkitsee Nooan ajan vedenpaisumuksen paikalliseksi tulvaksi

Nooan arkki oli huomattavasti suurempi kuin tämä espanjalaisten käsityöläisten rakentama malli. Katso arkin oikeat mittasuhteet esimerkiksi tästä.



Joel Kontinen

Ulrike Guérin ja Katrin Köller nostivat hiljattain esiin Mustanmeren paikallisen tulvan mahdollisena Nooan ajan vedenpaisumustradition lähteenä kirjoittaessaan maapallon merenalaisista aarteista UNESCOn tiedejulkaisussa A World of Science.

Guérinin ja Köllerin mukaan 7500 vuotta sitten Mustanmeren pinta oli 100 metriä alempana kuin Bosporinsalmi. Ilmaston lämpeneminen sai jäätiköt sulamaan ja nostamaan Välimeren pintaa, kunnes Bosporinsalmen luontainen pato rikkoutui ja vesi syöksyi sen lävitse.

He päättelevät tämän siitä, että Mustanmeren aiemmasta pinnasta on merkkejä 17 metriä nykyistä pintaa alempana.

Guérinin ja Köllerin hypoteesi ei ole uusi. Kymmenisen vuotta siiten National Geographic rahoitti tutkimusta, jonka tarkoituksena oli osoittaa Mustanmeren jääkautisen tulvan yhteys Nooan ajan vedenpaisumukseen. NG palkkasi Titanicin hylyn löytäjän Robert Ballardin johtamaan tutkimusta.

Tohtori Tas Walker arvioi näitä spekulaatioita jo vuonna 2000. Hän osoitti, että mitkään paikallisen tulvan yksityiskohdat eivät täsmää globaalisen vedenpaisumuksen tietoihin.

Nooan ajan tulotulva oli globaalinen myllerrys, joka hävitti kaikki arkin ulkopuolelle jääneet ihmiset ja maaeläimet.

Mustanmeren tulva taas oli jääkautta seurannut pienehkö katastrofi, jonka ajoituksessa ei ole otettu huomioon sitä, että globaali vedenpaisumus muutti ilmakehän 14C/12C –suhdetta, kun valtavat määrät kasvillisuutta jäivät veden alle. Näin ollen hiili-14 lukemat ovat järjestään liian suuria.




Lähteet:

Guérin, Ulrike ja Katrin Köller. 2009. Of Shipwrecks, lost worlds and grave robbers. A World of Science 7 (2): 19-23,

Walker, Tas. 2000. The Black Sea flood Definitely not the Flood of Noah. Journal of Creation 14 (1): 40-44. http://creation.com/the-black-sea-flood

Joulun todellinen sanoma

Joel Kontinen


Vaikka emme tiedäkään varmasti, minä vuodenaikana Jeesus syntyi Betlehemissä, vietämme joulua, koska maailmankaikkeuden Luoja ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2: 7).

Luomisen ja lunastuksen lisäksi myös joulu liittyy oleellisesti kristinuskoon.

Uuden testamentin hyvää sanomaa ei voida ymmärtää ilman Genesiksen kolmannen luvun tragediaa, joka toi synnin ja kuoleman maailmaan.

Jumala loi täydellisen maailman, mutta ihminen ei tyytynyt siihen vaan halusi itse määrätä asioistaan. Rikkomalla Jumalan selvän käskyn Aadam ja Eeva saivat aikaan kaaoksen luomakunnassa.

Jumala ei silti hylännyt ihmistä vaan lupasi Vapahtajan, joka maksaisi synnistä koituvan rangaistuksen. Niinpä liki 2000 vuotta sitten Luukas kirjoitti muistiin lohduttavat sanat: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra”.

Kelly Family esittää jouluklassikon O Little Town of Bethlehem:




Rauhallista joulua!

Uusia todisteita megatulvasta ja superjoesta

Tiedejulkaisut ovat viime aikoina kertoneet megatulvista. Kuvassa Nooan arkin pienoismalli Answers in Genesiksen luomismuseossa.




Joel Kontinen

Megatulva täytti nykyisen Välimeren muutamassa kuukaudessa. Vedenpinta nousi välillä jopa yli kymmenen metriä päivässä.

Katkelma ei ole Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta vaan New Scientist –lehden verkkosivuilta. Artikkelin kirjoittaja Kate Ravilious jopa mainitsi Nooan. Alun perin Naturessa julkaistu tutkimus kuitenkin ajoittaa tulvavuoden yli viisi miljoonaa vuotta vanhaksi.

Daniel Garcia-Castellanos ja kollegat päätyivät tulvahypoteesiin tulkittuaan kairausrei'istä ja seismisestä toiminnasta saatua tietoa. He olettavat Välimeren välillä haihtuneen liki tyhjäksi ja sitten täyttyneen nopeasti Atlantin vedestä.

Hiljattain Cambridgen yliopiston maantieteen professori Phil Gibbard kollegoineen julkaisi Quaternary Science Reviews –lehdessä tutkimuksen superjoesta, joka heidän mielestään erotti Brittien saaret manner-Euroopasta. He päätyivät tähän tutkittuaan Biskajanlahden sedimenttejä ja yhdistävät joen synnyn jääkauteen. He olettavat sen ollen olemassa kolmena eri kautena 30,000- 450 000 vuotta sitten.

Tutkijat ovat siis tulleet ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että vesi voi varsin nopeasti saada aikaan järisyttäviä mullistuksia. Ajatus ei sinänsä ole uusi. Jo Genesis eli 1. Mooseksen kirja kertoo globaalisesta, vuoden kestäneestä tuhotulvasta, joka hävitti koko muinaisen maailman.

Tutkijoiden pitäisi vielä saada hiukan lisää globaalisuutta ajatteluunsa ja tarkentaa ajanmäärityksiään.



Lähteet:

D. Garcia-Castellanos, F. Estrada, I. Jiménez-Munt, C. Gorini, M. Fernàndez, J. Vergés ja R. De Vicente. 2009. Catastrophic flood of the Mediterranean after the Messinian salinity crisis. Nature 462:778-781 (10.12.)

Edwards, Lin. 2009. ‘Super-river’ formed the English Channel. PhysOrg.com (2.12.)
http://www.physorg.com/news178954083.html


Ravilious, Kate. 2009. Mega-flood filled the Mediterranean in months. New Scientist (9.12.)
http://www.newscientist.com/article/mg20427383.900-megaflood-filled-the-mediterranean-in-months.html?full=true&print=true

Joko on aika haudata evoluutioteoria?

Lääkäri Pekka Reinikainen luennoi Turussa 4.12. evoluutiosta. Kuvassa oikealla tilaisuuden alustanut Tero Haapsaari.



Joel Kontinen



Darvinistisen suuren kertomuksen mukaan kaikki elollinen on kehittynyt vuosimiljoonien saatossa samasta yksisoluisesta organismista. Luonnonvalinta valitsee perimästä hyödylliset mutaatiot ja tuloksena on yhä kehittyneempia olentoja.

Käytäntö ei kuitenkaan tue tällaista teoriaa. Lääkäri Pekka Reinikainen on sitä mieltä, että näemme pikemminkin rappeutumista kuin kehitystä.

Hiljattain Cornellin yliopiston genetiikan professori John Sanford niin ikään painotti ihmiskunnan rappeutuvan nopeasti.

Evoluution parhaat todisteet kertovat kehityksen sijasta rappeutumisesta.

Pekka Reinikainen on kulkenut pitkän tien ateistista kristityksi evoluutiokriitikoksi. Hänen kirjansa, etenkin Unohdettu Genesis, ovat Suomessa evoluutiokeskustelun klassikoita.

Reinikainen luennoi Turussa 4.12. darvinistisen evoluution heikkouksista. Rappeutumisen lisäksi hän mainitsi myös viime aikojen fossiililöydöt, esimerkiksi T. rexin pehmeät kudokset ja 150 ”miljoonaa” vuotta vanhan kalmarin käyttökelpoisen musteen, jotka viittaavat siihen, ettei vuosimiljoonia ole koskaan ollut.

Evoluutiokriittisen tilaisuuden alusti Turun ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelija Tero Haapsaari, joka pitää Maria-vaimonsa kanssa kristillisiä kotisivuja.

Tero ja Maria toimivat Luominen -lehden avustajina.

Voit kuunnella Teron alustuksen ja Reinikaisen luennon tästä. Video kestää 46 minuuttia 30 sekuntia.

Viimeinkin skeptikot heräävät huomaamaan, mitä kreationistit oikeasti uskovat

Michael Shermerin lehti Skeptic lienee skeptikkojen tunnetuin julkaisu. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Monista kirjoistaan ja kirjoituksistaan tunnettu Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer ei kaihda ottaa kantaa kiistanalaisiin asioihin. Uudessa E-Skeptic julkaisussa hän suosittelee kollegansa Daniel Loxtonin artikkelia, jossa tämä laittaa yhtäläisyysmerkin nuoren maan kreationismin ja darvinismin välille.

Varsin vanhan myytin mukaan kreationistit uskovat, että lajit eivät ole muuttuneet juuri lainkaan luomisesta lähtien.

Loxton kävi kuitenkin tutustumassa Answers in Genesiksen ja Luominen -lehdestään tunnetun Creation Ministries Internationalin kotisivuihin ja hämmästyi miltei säikähtäen.

Hän huomasi, että kreationistit eivät kiistäkään luonnonvalintaa eivätkä sitä, että lajit ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleenkin.

Nooan ajan vedenpaisumus oli geneettinen pullonkaula, joka edisti lajiutumista.

Loxton kävi jopa Creationwikissä katsomassa, mitä baraminologia tarkoittaa. Käsite on peräisin heprean kielen sanoista bara (’luoda’) ja min (’laji’) eli baraminologia tutkii luotuja lajeja.

Lajit muuttuvat mutta vain lajiensa mukaan. Otan esimerkin. Australian villikoiraa dingoa (Canis lupus dingo) pidetään nykyisin omana lajinaan. Sen uskotaan kehittyneen kesystä koirasta (Canis lupus familiaris), joka aikoinaan villiytyi. Kesykoira taas polveutui sudesta (Canis lupus). Koirasta ei kuitenkaan koskaan voi kehittyä esimerkiksi kissaa eikä yksisoluisesta monisoluista, koska siihen tarvittaisiin niin paljon hyödyllisiä mutaatioita, että evoluutiolta loppuisi aika pahasti kesken.

Darvinistinen evoluutio ei toimi. Se ei pysty selittämään, mistä puuttuva geneettinen informaatio tulee. Ilman sitä yksisoluinen organismi on ainiaaksi tuomittu jäämään yksisoluiseksi.




Lähde:

Loxton, Daniel. 2009. Young Earth Creationism = Darwinism. Skepticblog (8.12.)
http://skepticblog.org/2009/12/08/young-earth-creationism-darwinism/

Ilmastogate: YLE ei säästä sanoja

Keskustelu maapallon lämpenemisestä käy varsin kuumana. Kuva: NASA.





Joel Kontinen

YLE:n MOT esitti 7.12. Martti Backmanin ja Matti Virtasen toimittaman vajaan puolen tunnin mittaisen ohjelman, jonka otsikoksi oli koruttomasti valittu Ilmastogate.

Tietomurron tai –vuodon kohteeksi joutuneen East Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikön (Climate Research Unit, CRU) tiedemiehet kieltäytyivät kommentoimasta tapausta MOT:in toimittajille, joten nämä kysyivät sen sijaan suomalaisprofessorien näkemystä asiasta ja ilmaston lämpenemisestä yleensäkin.

Professorit Atte Korhola, Juha-Pekka Lunkka, Jarl Ahlbeck, Kalevi Mursula ja Antero Järvinen ihmettelivät CRU:n tiedemiesten ehdottomuutta, dogmaattisuutta ja suvaitsemattomuutta toisinajattelijoita kohtaan.

Ohjelma kutsui CRU:n sisäpiiriläisiä lätkäjengiksi sen ansiosta, että he käyttivät lätkämailana (hockey stick) tunnettua käyrää. He piilottivat 1930-luvun lämpimän kauden kuvioistaan ja keksivät 2000-luvun alkuun jyrkän nousun, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Lisäksi kaupungeissa mitatut arvot monesti nostivat lämpötiloja keinotekoisesti.

Michael Mannin kehittelemä lätkämailakäyrä ei myöskään ottanut huomioon keskiajan lämmintä kautta.

Myös toisinajattelijoiden nurja kohtelu, esimerkiksi Climate Research –lehden boikotti sen yhden ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuneen kirjoituksen vuoksi, herätti ihmetystä kuten myös CRU:n johtajan Phil Jonesin ja laitoksen muiden tiedemiesten selkeän poliittinen agenda.

Mutta kuten tiedämme biologien ”yksin Darwin” –politiikasta, tiede on harvoin objektiivista.


MOT: Ilmastogate on nähtävissä Ylen Areenalla vielä vajaan viikon osoitteessa http://areena.yle.fi/video/602461


P.S. Climategatesta tehtyä YouTube -videonpätkää Hide the Decline on katsottu jo yli 400 000 kertaa. Vaikka se onkin satiiri, siitä saa varsin hyvän käsityksen lätkämailailmiöstä.

Pekka Reinikainen: ihminen ei ole voinut kehittyä apinan kaltaisesta esi-isästä

Joel Kontinen

Lääkäri Pekka Reinikainen kertoo reilun kahden minuutin videossa luomisesta, ihmisen ja simpanssin eroista, rappeutumisesta sekä Haldanen dilemmasta eli näkemyksestä, jonka mukaan korkeammilla selkärankaisilla voi tapahtua vain yksi hyödyllinen substituutio 300 sukupolvessa:



Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on myös verrannut ihmisiä ja apinoita. Hän on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinoiden samankaltaisuus on toisin sanoen darvinistinen myytti, jolla on hyvin vähän jos lainkaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Wired Science: yksinkertaista organismia ei ole olemassa

E. coli. Kuva: Rocky Mountain Laboratories, NIAID, NIH. Tuore tutkimus kertoo, että bakteerit ovat huomattavasti mutkikkaampia kuin kuviteltiin.




Joel Kontinen

Yksisoluiset eliöt voivat olla ällistyttävän mutkikkaita, ilmenee tuoreessa Arizonan yliopiston tutkimuksessa. Vaikka Mycoplasma pneumoniaessa on vain viidesosa Escherichia colin geenimäärästä, sitäkään ei voi pitää yksinkertaisena.

Arizonan yliopiston biologit Howard Ochman ja Rahul Raghavan julkaisivat hiljattain Science –tiedelehdessä tutkimuksen M. pneumoniaesta. He dokumentoivat miltei kaikki M. pneumoniaen käyttämät proteiinit, tutkivat geenien funktiot ja tarkkailivat geenien toimintaa.

M. pneumoniaessa on vain kahdeksan geneettistä kytkintä (E. colissa on 50), mutta ne pystyvät kontrolloimaan sen molekyylien toimintaa. Tämä viittaa geenien oletettua mutkikkaampaan yhteistyöhön.

Tyhmät bakteerit ovat toisin sanoen varsin nokkelia.

Charles Darwin oletti solun olevan hyvin yksinkertainen. Viime vuosien biokemialliset löydöt ovat kuitenkin osoittaneet, että solu on pikemminkin hyvin suunniteltu nanotehdas kuin musta laatikko.

Myös bakteerit puhuvat varsin selkeää kieltä äärimmäisen älykkäästä suunnittelusta.


Lähde:

Keim. Brandon. 2009. There’s No Such Thing as a ‘Simple’ Organism. Wired Science. (30.11.). http://www.wired.com/wiredscience/2009/11/basics-of-life/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+wired%2Fscience+(Wired%3A+Science)

Suunnittelu palaa biologiaan – entistä vakuuttavammin Darwinin juhlavuotena

Suunnittelu palaa biologiaan Darwinin juhlavuodesta huolimatta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vaikka skeptisyydestään tunnettu skottifilosofi David Hume (1711- 1776) epäili luonnon tarkoituksellisuutta, suurin osa tieteentekijöistä uskoi suunnitteluun vielä Charles Darwinin (1809- 1882) päivinä.

Filosofit ja tiedemiehet näkivät luonnossa merkkejä suunnittelusta. Vielä 1850-luvulla he pitivät William Paleyn (1743-1805) esimerkkiä kellosta ja kellosepästä varteenotettavana selityksenä älykkäästä suunnittelusta.

Charles Darwinin piti antaa kuolinisku suunnittelulle, ainakin biologiassa.

Nyt, 150 vuotta Lajien synnyn julkaisemisesta, suunnittelu on palannut biologiaan, vaikka valtavirran tiedelehdet sekä Richard Dawkins ja muut jyrkän linjan darvinistit vielä hangoittelevatkin vastaan. Esimerkiksi Stephen Meyerin kirjan Signature in the Cell saama huomio viittaa siihen, että tuuli on hiljalleen kääntymässä.

Evolutionisteilla oli tapana kutsua roskaksi ja surkastumiksi kaikkea, mille he eivät keksineet selitystä.

Nyt roskat ja surkastumat ovat käyneet vähiin. Suunnittelu on palannut biologiaan.

Lähde:

Olasky, Marvin. 2009. 2009 Daniel of the Year. World (19.12.) http://www.worldmag.com/articles/16170

Ilmastotieteilijät hukkasivat tutkimustietoa

Keskustelu ilmaston lämpenemisestä kiihtyy. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Keskustelu ilmaston lämpenemisestä kiehuu näin talvipakkasilla.

Marraskuun lopulla joko hakkeri tai alituiseen salailuun kyllästynyt työntekijä toi julkisuuteen tuhat East Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikön (Climate Research Unit, CRU) johtajan Phil Jonesin ja muiden tutkijoiden saamaa tai lähettämää sähköpostia.

Tiedejulkaisut ovat olleet varsin vaitonaisia tapauksesta, mutta kaikesta päätellen lämpö ja osin myös keskustelijoiden verenpaine on kohonnut niin blogosfäärissä kuin keskustelupalstoillakin. Murto on jo ehditty nimetä climategateksi.

Sähköpostit viittaavat siihen, että CRU:n tutkijat ovat ainakin yrittäneet estää toisinajattelijoita julkaisemasta tuloksiaan alan lehdissä.

CRU on myöntänyt, että 1980-luvulla sen tutkijat hukkasivat siihenastiset mittaustulokset, joten ihmistekoiseen ilmastonlämpenemiseen kriittisesti suhtautuvat tiedemiehet eivät ole voineet selvittää, onko ilmasto oikeasti muuttunut ja jos on, niin kuinka paljon.

Samoihin aikoihin Uudessa Seelannissa paljastui, että sikäläiset ilmastotutkijat väärensivät ilmastotietoja saadakseen haluamansa lämpenemiskäyrän.

Hiilidioksidin vaaroista varoittavat tiedemiehet ja muut keulahahmot eivät itsekään ole suhtautuneet kovin uskottavasti sanomaansa. Esimerkiksi Al Gorella ja ilmastotutkijoilla on jo pitkään ollut tapana matkustaa ilmastokonferenssista toiseen hiilidioksidia tupruttelevilla yksityiskoneillaan.

Ehkä tämäkin kertoo jotain alan uskottavuudesta.

Meidän on ehkä entistä vaikeampi uskoa tieteen objektiivisuuteen.

Lähteet:

Leake, Jonathan. 2009. Climate change data dumped. Timesonline (29.11.) http://www.timesonline.co.uk/tol/news/environment/article6936328.ece

Watt. Anthony. 2009. Uh, oh – raw data in New Zealand tells a different story than the official one. Whats Up With That. (25.11.) http://wattsupwiththat.com/2009/11/25/uh-oh-raw-data-in-new-zealand-tells-a-different-story-than-the-official-one/#more-13215

Darwinin juhlavuonna huomattavin evoluutiokirja osoittaa, ettei darvinismi toimi

Joel Kontinen

The Times Literary Supplement on valinnut Stephen C. Meyerin kirjan Signature in the Cell: DNA and the Evidence for Intelligent Design (HarperCollins) yhdeksi tämän vuoden huomattavimmista kirjauutuuksista.

Valinnan teki New Yorkin yliopiston filosofi Thomas Nagel, joka itse sanoo olevansa ateisti. Meyerin kirja osoittaa, että solu on niin älykkäästi suunniteltu, ettei evoluutio voi edes teoriassa päästä käyntiin naturalistisilla eli darvinistisilla menetelmillä.

Darvinismi ei pysty selittämään geneettisen informaation alkuperää.

The Times Literary Supplement (TLS) on ehkä Euroopan arvostetuin kirjallisuuslehti, joka vuosittain valitsee kymmenen huomattavinta kirjaa. Alun perin The Times –lehden liitteenä ilmestynyt TLS on vuodesta 1914 ollut itsenäinen viikkolehti.

Vaikka olemme viettäneet Darwinin juhlavuotta, niin evoluutiota puoltavat kirjat jätettiin tänä vuonna tylysti palkitsematta.

Myös nettikauppa Amazon on nostanut tohtori Meyerin teoksen yhdeksi vuoden tärkeimmistä kirjoista.

Lähde:

Books of the Year 2009. Timesonline (25.11.)
http://entertainment.timesonline.co.uk/tol/arts_and_entertainment/the_tls/article6931364.ece

Skientismin kritiikkiä Aamulehdessä

Tieteisusko ei hyväksy tällaista skenaariota. Michelangelon Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kari Salminen kritikoi skeptikoksi tunnustautuvan Kari Enqvistin materialistisia näkemyksiä tuoreessa kolumnissaan.

”Kännykät ja kuulennot, käsitys aineen olemuksesta ja vaikkapa sähkö, ovat asioita, joissa sisäisellä ilmoituksella, syvillä vakaumuksilla tai abstraktilla filosofoinnilla ei ole osaa eikä arpaa,” kosmologi Enqvist väittää.

Salmisen mukaan Enqvistin väite ”heijastaa fundamentalistista maailmankuvaa, jossa uskonnon paikan on ottanut luonnontiede.”

Ihmisillä on piintynyt taipumus palvoa jotain. Tiedeuskovaisilla palvonta kohdistuu tieteeseen tai pikemminkin sen naturalistisiin tulkintoihin.

Enqvistin käsitys ei ole kaukana siitä, mitä Apostoli Paavali kritikoi 2000 vuotta sitten kirjoittaessaan Rooman seurakunnalle ihmisistä, jotka ovat ”vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa” (Room. 1:25).

Salmisen mukaan ”Enqvistin tapa julistaa totuutta, kaikenlaisia uskonoppeja, harhaluuloja ja maallikkoviisauksia vastaan muistuttaa saarnamiehen retoriikkaa.”

Hän pitää Enqvistin vakuuttelua siitä, ettei tiede muka voi todistaa qwerty-näppäinten olemattomuutta, lähinnä hupaisena. Enqvist tuskin tarkoittaa sitä, mitä hän sanoo. Hän tarkoittaa, ettei tiede kykene todistamaan sitä, ettei Jumala ole olemassa.

Toisin kuin Enqvist väittää, Jumala on edelleenkin varteenotettava selitys kaiken olemassaololle. "Alussa Jumala loi taivaan ja maan", lausuivat Apollo 8:n astronautit joulutervehdyksessään maapallon asukkaille vuonna 1968 kiertäessään kuuta.

Enqvistin teeseissä on myös yksityiskohtia, joita Salminen ei ehtinyt lyhyessä kolumnissaan käsitellä mutta jotka kannattaa mainita:

1) Kuulentojen käyttö tieteisuskon tukena on varsinainen kummajainen. Ei ole mikään valtionsalaisuus, että USA:n Apollo-ohjelman arkkitehti tohtori Wernher von Braun oli tunnustava kristitty, joka uskoi Raamatun luomisnäkemykseen ja vastusti naturalistista maailmanselitysmallia.

2) Qwerty-näppäimet niin kuin kaikki muutkin tietokoneen osat puhuvat selvää kieltä suunnittelusta, joka ainakin osittain on älykästä. Näppäimet eivät ole tulos miljoonien vuosien yrityksestä ja erehdyksestä vaan joku on ne oikeasti suunnitellut.

Lähde:

Salminen, Kari. 2009. Qwerty on olemassa. Aamulehti 30.11., B14.

Tuore kirja kertoo kristinuskon mullistavasta vaikutuksesta lähetyskentillä

Jeesuksen Kristuksen perustama uskonto muuttaa niin yksilöitä kuin yhteiskunnan rakenteitakin. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Kristinusko voi muuttaa niin yksilöitä kuin yhteiskunnan rakenteita. Lähetystyön historian tutkija tohtori Dana L. Robert kertoo kirjassaan Christian Mission: How Christianity Became A World Religion (Wiley-Blackwell, 2009), miten naislähetystyöntekijät edistivät naisten hyvinvointia ja saivat aikaan yhteiskunnallisia uudistuksia Aasian ja Afrikan kylissä.

Tohtori Robert kertoo, että nämä rohkeat pioneerit

- perustivat tuhansia orpokoteja ja kouluja
- lääkitsivät naisia kulttuureissa, joissa mieslääkärit eivät suostuneet hoitamaan naisia
- taistelivat naisten oikeuksien puolesta
- vastustivat prostituutiota sekä nuorten tyttöjen naittamista vanhemmille miehille
- protestoivat leskien surmaamista vastaan Intiassa
- kampanjoivat jalkojen typistämistä vastaan Kiinassa
- vastustivat naisten ympärileikkausta Afrikassa
- yrittivät estää kunniamurhia Lähi-idässä

Tällaisen radikalismin ei pitäisi hämmästyttää meitä. Uuden testamentin mukaan kristinusko on mullistava uskonto. Apostoli Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2. Kor. 5:17).

Tämä radikaali sanoma sai lähetystyöntekijät myös puuttumaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin.

Kirja olisi tarpeellista luettavaa myös niille vapaa-ajattelijoille, jotka valittavat päiväkotien rukouksista ja Italian koulujen krusifikseista.

Ja myös Richard Dawkinsin maailmankuva voisi hiukkasen avartua, jos hän tohtisi tarttua tohtori Robertin teokseen.

Lähde:

Carpenter, Joel. 2009. Bridging the Local and the Global. ChristianHistory.net. http://www.christianitytoday.com/ch/booksandresources/reviews/bridgingthelocalandtheglobal.html

Hyviä syitä epäillä Darwinia

Charles Darwin näytti tällaiselta 150 vuotta sitten. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun
Charles Darwinin Lajien synty julkaistiin, mutta yllättävän monet suhtautuvat edelleenkin skeptisesti hänen näkemyksiinsä ja niiden kykyyn selittää todellisuutta.

Darvinismin yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkinut Discovery Instituten tohtori John West mainitsi äskettäin hyviä syitä siihen, miksi voimme epäillä Darwinia.

Syyt eivät ole ensisijaisesti uskonnollisia. Hän toteaa ID The Futuren podcastissa, että tieteelliset todisteet eivät tue Darwinin väitteitä.

Tiedemiehet suhtautuvat yhä skeptisemmin elämänpuuhypoteesiin ja siihen, että luonnonvalinta ja satunnaiset muutokset eli mutaatiot voisivat luoda uusia lajeja.

Meillä on myös syytä epäillä Charles Darwinin evoluutioteoriaa sen seurausten vuoksi. Se riistää ihmiseltä hänen arvonsa. Darvinismin mukaan meillä ei ole sen enempää arvoa kuin simpanssilla, sialla tai rotalla.

Ei siis ole ihme. että Darwin ei juurikaan ole suosituin historian henkilö, josta olemme kuulleet. Toisaalta hänen näkemyksensä ovat miltei elinehto niille, joiden maailmanselitysmalli perustuu satunnaisten prosessien kaikkivoipaisuuteen.


Lähde:

West, John. 2009. Doubting Darwin on His Anniversary. ID The Future podcast. Voit kuunnella sen tästä.

Uusi Galapagos-filmi haastaa Charles Darwinin näkemykset

Joel Kontinen



Uuden Darwin-filmin traileri:






Galapagossaarilla kuvattu dokumentti The Mysterious Islands haastaa Charles Darwinin ajattelun evoluution pyhiinvaelluspaikalla.

The Mysterious Islands on Vision Forumin tuottama 90 minuutin pituinen elokuva, jossa kuljetaan Charles Darwinin jalanjäljissä Galapagossaarilla.

Upeissa maisemissa kuvatussa dokumentissa kuullaan myös luomiseen uskovien tiedemiesten näkemyksiä Darwinista, jonka juhlavuotena sekulaarit tiedejulkaisut ovat suitsuttaneet hänelle ylistystä harva se viikko.

Dokumentissa käy ilmi, että Darwin teki monia virheellisiä päätelmiä Galapagossaarten eläimistä, sijoitti ne vääriin luokkiin ja yliarvioi luonnonvalinnan mahdollisuudet.

Filmillä Institute for Creation Researchin (ICR) johtaja, geologian tohtori John Morris vertaa evoluutiota ja kristinuskoa. Ne ovat kuin toistensa vastakohtia. Ristin teologiassa Jeesus Kristus, kaiken Luoja, kuoli niiden puolesta, jotka olivat Häntä huomattavasti heikompia.

Aiemmin tänä vuonna ilmestynyttä Creation Ministries Internationalin Darwin-filmiä The Voyage That Shook The World esitetään parhaillaan monessa maassa. Elokuvassa kuullaan myös kotimaisia Darwin-skeptikkoja Matti Leisolaa ja Tapio Puolimatkaa.

Lähde:

'The Mysterious Islands': New Galapagos Film Challenges Evolution on 'Ground Zero' of Darwinism. http://www.earnedmedia.org/vfm0908.htm

Manhattanin julistus: amerikkalaiskristityt puolustavat perinteisiä arvoja

Kristilliset arvot ja symbolit ovat uhattuina myös Euroopassa. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kristityt, jotka ovat eläneet todeksi uskonsa, ovat puolustaneet sorrettuja ja tukeneet yhteiskunnan rakenteita, etenkin perinteistä käsitystä avioliitosta ja perheestä. Näin Manhattan Declaration.org selostaa amerikkalaisten kristittyjen yhteiskristillisen hankkeen perimmäistä ajatusta. Evankelisten lisäksi mukana on myös katolilaisia ja ortodoksikristittyjä.

Julistus laadittiin 20. 10., ja se julkaistiin 20.11. Sen on tähän mennessä allekirjoittanut 111 536 henkilöä. He sitoutuvat puolustamaan perinteisiä kristillisiä arvoja.

Manhattanin julistus nostaa esiin kolme ydinaluetta: 1) ihmiselämän loukkaamattomuus, 2) avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona sekä 3) omantunnonvapaus ja uskonnonvapaus.

Julistuksen laatijat kokevat, että presidentti Barack Obaman hallinnon politiikka uhkaa perinteisiä arvoja suosiessaan abortteja ja homoseksuaalien oikeuksia ja pyrkiessään hiljentämään kristittyjen omantunnon ääntä.



Lähteet:

The Manhattan Declaration. http://www.manhattandeclaration.org/

Winfield, Paige. 2009. Leaders Issue 'A Call of Christian Conscience'. Christianity Today. (20.11.). http://www.christianitytoday.com/ct/2009/novemberweb-only/146-52.0.html

Charles Darwin ja rasismi

Charles Darwinin mukaan eurooppalaiset olivat kehittynein ihmisrotu. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Tietokirjailija, biologi Pertti Ranta, joka hiljattain käänsi Charles Darwinin Lajien synnyn nykysuomeksi, kirjoittaa evoluution oppi-isästä laajasti Aamulehdessä.

Ranta pyrkii esittelemään Darwinin monipuolisena tiedemiehenä ja ajattelijana eikä aina anna tosiseikkojen estää ajatustensa laukkaa, varsinkaan silloin, kun hän käsittelee rasismia. Rannan sanoin: ”Darwinin mielestä kaikki ihmiset kuuluivat yhteen ja samaan lajiin.”

Darwinin oma teksti antaa toisenlaisen käsityksen hänen näkemyksestään. Jo Lajien synnyn alkuperäinen nimi kertonee jotain: On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life.

Teoksessaan Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) Darwin vihjaa, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista "rotua". Hän ennusti, että tulevaisuudessa ”ihmiskunnan sivistyneet rodut aivan varmasti hävittävät ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialta maailmasta. Samalla ihmismäiset apinat … epäilemättä hävitetään. Ihmisen ja hänen lähimpien sukulaistensa välinen juopa on tuolloin leveämpi kuin neekerin tai australialaisen ja gorillan [välinen ero] nykyisin, koska se - kuten saatamme toivoa - erottaa kaukasialaistakin sivistyneemmän ihmisen apinoista, jotka ovat alhaisia kuin paviaani.”

Charles Darwinin ajatukset heijastuivat myös Hunterin Civic Biology –kirjaan, jota John Scopes käytti vuonna 1925 opettaessaan biologiaa ennen Daytonin kuuluisaa apinaoikeudenkäyntiä. Siinä sanotaan, että nykyisin ihmisrotuja on viisi, joista kaikkein kehittynein on kaukasialainen rotu, jota Euroopan ja Amerikan valkoiset sivistyneet kansat edustavat.

Ranta on aiemmin väittänyt, ettei yksikään ammattibiologi saati tutkija ole epäillyt evoluutioteoriaa enää sataan vuoteen. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, ellei hän tarkoita evoluutiolla jotain vallan muuta kuin mitä sillä darvinistisessa merkityksessä tarkoitetaan.

Darvinistisen evoluution mukaan kaikki elämä on lähtöisin samasta yksisoluisesta olennosta. Darwin vaikeni tästä Lajien synnyssä, koska hän pelkäsi, että sen ajan tiedeyhteisö hylkäisi hänen näkemyksensä, mutta myöhemmin hän spekuloi pienestä lämpimästä lammikosta, jossa elämä on saattanut syntyä.

Darvinismia epäilevistä biologeista ja muista tiedemiehistä ei juurikaan ole pulaa. Vasta hiljattain joukko luonnontieteen tohtoreita luennoi Darwin Was Wrong –konferenssissa. Tietokirjailija Ranta tosin peittää tälläisen kritiikin retoriikalla puhuessaan ”id-uskovaisten liikkeestä”.

Taidan arvata, minkäuskoisten liikkeeseen hän itse kuuluu.




Lähteet:

Darwin, Charles, 1871. (julkaistu uudelleen 1981) The Descent of Man and Selection in Relation to Sex. Princeton: Princeton University Press.

Excerpts from Hunter's Civic Biology (1914). http://www.law.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/scopes/hunt196.htm

Ranta, Pertti. 2009. Ei pelkästään yhden kirjan mies. Aamulehti 23.11., A2.

”Roska-RNA:ta” ei ole olemassakaan

RNA:n kemiallinen rakenne. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Roska-RNA:ta ei ole olemassakaan, kerrotaan Pittsburgin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Apulaisprofessori Bino John kollegoineen julkaisi tutkimuksen Journal of Virology –lehdessä.

RNA:lla eli ribonukleiinihapolla on tärkeä tehtävä solun sisäisessä tiedonsiirrossa.

Tutkijat panivat merkille, että niinkin lyhyt kuin 15 nukleotidin pätkä RNA:ta osallistuu elimistön biologisiin prosesseihin. Ennen sitä pidettiin roskana.

John ja kollegat kutsuvat näitä pikkuriikkisiä RNA:n pätkiä us-RNA:ksi (unusually small RNA eli epätavallisen pieni RNA). He löysivät ne tutkiessaan herpes-virusta.

Tohtori John arvelee, että us-RNA:n avulla voidaan diagnosoida tauteja ja kohdentaa uusia lääkkeitä.

Darvinistinen ajattelu eli näkemys, että olemme täynnä eläimellisen menneisyytemme jäänteitä eli surkastumia, jotka nyt ovat tarpeettomia, esti pitkään lääketieteen kehitystä. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet vapautua evoluution pakkopaidasta.

Seuraukset ovat olleet varsin myönteisiä.


Lähde:

ScienceDaily Science News. No Such Thing As 'Junk RNA,' Say Researchers. 18.10. 2009.
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/10/091013105809.htm

Evoluutiota tämäkin: surkastumat ovat käymässä vähiin

Surkastumat: vuonna 1890 – 180, nykyisin 0. Apinatarinat ovat entistä epäuskottavampia. Kuva: Wikipedia.




Joel Kontinen

Darwin Was Wrong –konferenssissa biologian tohtori Robert Carter mainitsi, että vuonna 1890 darvinistiseen evoluutioon uskovat tiedemiehet ”tiesivät”, että ihmisessä on 180 surkastumaa eli ”toimintansa lopettanutta elintä” muistona eläimellisestä menneisyydestämme. Nykyisin jo tiedetään, että meissä ei ole surkastumia.

Kymmenisen vuotta sitten ilmestyneessä Koulun biologia –sarjan toisen lukiokurssin kirjassa sanottiin:

”Ihmisen umpilisäke on surkastunut elin. Se ei enää toimi selluloosan hajottamistehtävissä kuten kasveja syövillä eläimillä. Ihmisen häntänikamat, karvapeitteen osat, terävät kulmahampaat ja korvanliikuttajalihakset ovat myös selviä todisteita siitä, että eläinten rakenne on muuttunut ja yhteisestä kantamuodosta kehitys on johtanut eri suuntiin.” (s. 70)

Kirjan tiedot eivät enää pidä paikkaansa. Vuonna 2007 Duken yliopiston tutkijat huomasivat, että umpilisäke varastoi hyvänlaatuisia bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä.

Ajatus surkastumista ei perustu tutkittuun tietoon vaan darvinistien a priori -näkemykseen, jonka mukaan kaikki oliot ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta.

Tällaista kutsutaan myös darvinistiseksi satuiluksi.

Aukkojen evoluutiota on muutenkin tilkitty viime aikoina. Myös ”roska-DNA” ja jopa ”roska-RNA” ovat osoittautuneet yllättävän tarpeellisiksi.

Jo kolme vuosituhatta sitten Israelin kuningas Daavid sanoi: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti” (Ps. 139:14).

Lähteet:

Associated Press. 2007. Appendix May Produce Good Bacteria, Researchers Think. (5. 10.).

Bergman, Jerry ja George Howe. 1993. “Vestigial Organs” Are Fully Functional. Kansas City: Creation Research Society, x.

Carter, Robert. 2009. Darwin Was Wrong about the Complexity of Life. Luento Darwin Was Wrong – konferenssissa 14.11.

Tast, Johan & al. 1998. Koulun biologia. Lukio 2: Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.

Charles Darwin innoitti Kiinan vallankumouksellisia

Charles Darwinin ajatukset innoittivat puhemies Maoa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Nature jatkaa Darwinin juhlavuotta kertomalla, miten tämän ajatukset juurtuivat Kiinaan 1800-luvun lopussa. Yan Fu-niminen laivastoinsinööri opiskeli Englannissa 1877-79 ja toi kotimaahansa Charles Darwinin ja Thomas Huxleyn ajatuksia.

Bucknellin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori James Pusey kartoittaa darvinismin rantautumista Kiinaan. Hän painottaa, että Yan Fu ymmärsi Darwinin keskeiset ajatukset jokseenkin väärin. Niinpä luonnonvalinnasta (natural selection) tuli luonnollinen eliminointi (natural elimination) ja evoluutiosta tuli jinhua lun eli progressiivisen muutoksen teoria.

Länsivallat käyttivät tuolloin Darwinin ajatuksia oikeuttaakseen imperialismin. Viktoriaanisen herrasmiehen kirjoitukset innoittivat heitä sortamaan heikompia.

Japania ja Euroopan suurvaltoja vastaan kamppailevassa Kiinassa evoluutio ymmärrettiin muutoksena.

Darwinin, Leninin ja Marxin innoittamat vallankumoukselliset kävivät sotien ja levottomuuksien heikentämän keisarikunnan kimppuun uskoessaan, että vahvemmat kukistaisivat lopulta heikommat.

Professori Pusey valittelee, että kiinalaiset omaksuivat eurooppalaisilta sen käsityksen, että toiset rodut olivat parempia kuin toiset.

Rasistinen näkemys juontaa suoraan Darwinin teoksesta Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871), jossa hän ennusti, että tulevaisuudessa ”ihmiskunnan sivistyneet rodut aivan varmasti hävittävät ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialta maailmasta.”

Rasismi kuuluu toisin sanoen oleellisesti darvinismin pakettiin.

Kiinalaisten mukaan länsivallat pettivät heidät Versailles'n rauhassa (1919) antamalla Saksan hallitsemat alueet Japanille. Marxismilla maustetut Darwinin ajatukset tulivat heidän avukseen. He saattoivat nyt luottaa ainoastaan voimaan.

”Hedelmistään puu tunnetaan”, sanoi Jeesus (Matt. 12:33). Kulttuurivallankumous ja muut kokeilut muistuttavat meitä siitä, että myös Kiinassa darvinismin hedelmät olivat kelvottomia.


Lähde:

Pusey, James. 2009. Global Darwin: Revolutionary road. Nature 462:7270, 162-163.

Kiista Hobiteista jatkuu - varsin kiivaana

Hobitit pääsivät taas otsikoihin.




Joel Kontinen


”Hobitti varmistumassa uudeksi ihmislajiksi” ilmoittaa Vesa Vanhalakka Aamulehdessä. Raportoidessaan William Jungersin ja Karen Baabin tutkimuksesta, jossa he vertasivat LB1:nä tunnetun H. Floresiensin fossiilin sääriluita ja pääkalloa H. sapiensin sekä esimerkiksi H. erectuksen ja apinoiden luihin, Vanhalakka tiesi kertoa, että Floresin ihminen on eriytynyt omaksi lajikseen joko H. erectuksesta tai H. habiliksesta.

Hobitti eli H. floresiensis on Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta vuonna 2003 löytynyt metrin mittaisen ja varsin pieniaivoisen ihmisen fossiili. Vanhalakan mukaan Hobitti on ”ihmismäinen, kahdella jalalla pystykävelevä olento.”

Isossa-Britanniassa ilmestyvän The Independ –lehden tiedetoimittaja Steve Connor ei ollut läheskään yhtä vakuuttunut uudesta tutkimuksesta kuin Vanhalakka. Jo otsikko kertonee jotain hänen näkemyksestään: ”It's a new species. No it isn't. Yes it is. No it isn't. Yes it is...”

Suomeksi sanottuna: antropologit eivät vieläkään oikein tiedä, mitä ajatella Hobiteista. Toiset ovat eri mieltä kuin toiset.

Jungers ja Baab ovat New Yorkissa sijaitsevan Stony Brook University Medical Centerin antropologeja. Toisin kuin monet muut tutkijat, heidän mukaansa Hobitit eivät voineet kärsiä mikrokefaliasta eli pienipäisyydestä. Analysoituaan H. floresiensin pään ja raajojen kokoa tilastollisesti, he päätyivät siihen, että Hobitti ei muistuta nykyisin mikrokefaliasta kärsiviä ihmisiä.

Vanhalakka ei muistanut kertoa, että vaikka LB1:n pääkallo onkin pieni eli noin 400 kuutiosenttiä, sen pääkopan rakenne ei ainakaan muistuta apinan päätä. Hobitti on toisin sanoen ihminen eikä ihmismäinen.

Näyttänee siltä, että tiedeyhteisössä keskustelu Hobiteista jatkuu Vesa Vanhalakan julistuksesta huolimatta.



Lähteet:

Connor, Steve. 2009. It's a new species. No it isn't. Yes it is. No it isn't. Yes it is... The Independent (19.11.). http://www.independent.co.uk/news/science/its-a-new-species-no-it-isnt-yes-it-is-no-it-isnt-yes-it-is-1823216.html


Vanhalakka, Vesa. 2009. Hobitti varmistumassa uudeksi ihmislajiksi. Aamulehti 20.11., A15.

Moneron ja muita mielikuvitusolentoja evoluution todisteina

Ernst Haeckel keksi Moneron-nimisen mielikuvitusolennon, jonka piti olla elollisen ja elottoman välimuoto. Kuva Haeckelin teoksen Natürliche Schöpfungsgeschichte (1868) ruotsinnoksesta.




Joel Kontinen

Tieteelliset todisteet eivät koskaan ole riittäneet evoluution kannattajille, vaan he ovat aina välillä käyttäneet mielikuvitusta apunaan. Räikein esimerkki lienee Ernst Haeckelin väärennetyt sikiökuvat, jotka ovat edelleenkin suosiossa. Suomessa niitä on näkynyt esimerkiksi lukion biologian kirjoissa. Hiljattain Richard Dawkins käytti niitä todisteena evoluutiosta.

Viime viikonlopun Darwin Was Wrong –konferenssissa meribiologi Robert Carter luennoi evoluution virheellisistä oletuksista. Charles Darwinista alkaen evolutionistit ovat pitäneet elämää huomattavasti yksinkertaisempana kuin mitä se todellisuudessa on.

Darwin otaksui, että elämä on saattanut syntyä pienessä lämpimässä lammessa. Hän ei tiennyt mitään solun mutkikkaasta rakenteesta.

Tohtori Carter mainitsi myös Ernst Haeckelin, joka käytti kaikkia mahdollisia keinoja levittääkseen evoluution ilosanomaa.

Saksalainen biologi ja anatomian professori Ernst Haeckel keksi Moneronin, elollisen ja elävän välimuodon, jolle hän antoi nimen Protomyxa aurantiaca.

Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley sanoi löytäneensä Haeckelin kuvaileman olennon Pohjois-Atlantilta. Huxley antoi sille tieteelliseltä kalskahtavan nimen Bathybius haeckelii. Löytö osoittautui myöhemmin kipsiksi.

Moneronin jälkeen tuli Nebraskan ihminen. Sitten oli vuorossa Piltdownin ihminen, ja 1990-luvulla kuulimme Archaeoraptorista.

Ovatko evolutionistit oppineet mitään vanhoista virheistään?

Tuskin kovinkaan paljon. Vasta viime toukokuussa kuulimme Idasta, jota aluksi mainostettiin esi-äidiksemme.


Lähteet:

Carter, Robert. 2009. Darwin Was Wrong about the Complexity of Life. Luento Darwin Was Wrong – konferenssissa 14.11.

Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel: Evangelist for evolution and apostle of deceit. Creation 18(2):33–36. http://creation.com/ernst-haeckel-evangelist-for-evolution-and-apostle-of-deceit

Geneetikko John Sanford: Ihmiskunta rappeutuu pikavauhtia

Charles Darwin oletti, että luonnonvalinta tekee ihmisistä yhä elinvoimaisempia. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Meidän sukupolvellamme on keskimäärin 100-200 mutaatiota enemmän kuin vanhemmillamme, ja heillä on niitä saman verran enemmän kuin heidän vanhemmillaan. Tämä johtuu siitä, että joka kerta, kun DNA:ta välittyy sukupolvelta toiselle, siihen ilmestyy lisää mutaatioita.

Mutaatiot ovat enimmäkseen vahingollisia. Ne ovat geneettisiä kirjoitusvirheitä, mutta darvinismin mukaan ne ovat yksi evoluution kivijaloista, ja niiden pitäisi miljoonien vuosien saatossa parantaa lajin elinkelpoisuutta.

Tämä kivijalka rapistuu kuitenkin melko nopeasti. Kehitys kulkee väärään suuntaan.

Cornellin yliopiston professori John Sanford luennoi aiheesta hiljattain Darwin Was Wrong -konferenssissa. Geneetikko Sanford kertoi, että darvinistit ovat aliarvioineet vahingollisten mutaatioiden määrää, koska he eivät ole laskeneet ”roska-DNA:n” muutoksia. Näin ollen heiltä on jäänyt huomioimatta 90 prosenttia mutaatioista.

Professori Sanford ei ole ainoa, joka sanoo ihmisten rappeutuvan. Myös Nature News vahvisti hiljattain hänen havaintonsa. Tulos kävi ilmi, kun tutkijat sekvensoivat Y-kromosomia.

Tästä voitaneen päätellä, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pahemmin ihmiskunta rappeutuu. Evoluutio kulkee siis täysin väärään suuntaan. Vuosimiljoonat merkitsisivät sukupuuttoa.

Myös lääkäri Pekka Reinikainen ja biokemisti Pauli Ojala ovat ehdottaneet, että näemme evoluution sijasta devoluutiota eli kehityksen asemesta rappeutumista.

Lähteet:

Dolgin, Elie. 2009. Human mutation rate revealed. Nature News (27.8.). http://www.nature.com/news/2009/090827/full/news.2009.864.html

Sanford, John. 2009. Darwin Was Wrong about Natural Selection. Luento Darwin Was Wrong konferenssissa (14.11.)

Kun Charles Darwin erehtyi geologiasta

Joel Kontinen

Geologian tohtori Steven Austin kertoo Charles Darwinin kohtalokkaasta erehdyksestä:




Vuonna 1834 H.M.S Beagle ankkuroi Argentiinan rannikolle. Jossain vaiheessa laivalla maailmaa kiertänyt Charles Darwin kiipesi jyrkänteelle ja katseli Santa Cruz –jokea, joka kiemurteli liki kymmenen kilometrin levyisessä laaksossa. Hän näki laakson ja valtavia siirtolohkareita ja oletti näkevänsä niissä todisteita vuosimiljoonien mullistavasta työstä.

Darwin oli lukenut laivalla Charles Lyellin Principles of Geology- kirjaa. Lyell (1797-1875) oli lakimies, joka keksi uniformitarianismiksi kutsutun geologisen suunnan. Sen mukaan menneisyyttä tulee tulkita yksinomaan nykyisten prosessien mukaisesti.

Tuolloin 25-vuotias Charles Darwin päätteli, että joki oli hitaasti kaivertanut valtavan laakson.

Geologian tohtori Steven Austin luennoi Darwinin virheellisestä tulkinnasta Darwin Was Wrong –konferenssissa 13. 11.

Austin, joka on esimerkiksi tutkinut helmivenefossiileja Grand Canyonissa, kävi Darwinin jalanjäljissä Argentiinassa ja huomasi, ettei tämä millään voinut olla oikeassa.

Santa Cruz -joki puhuu selvästi katastrofismin puolesta. Jokilaakso on kymmenen kertaa niin leveä kuin itse joki. Vain valtavat vesi- tai jäämassat ovat voineet muodostaa niin massiivisen laakson ja kuljettaa sinne kivenjärkäleitä kymmenien, jopa satojen kilometrien päästä.

Austin pohtii, miksi Charles Darwin erehtyi niin perusteellisesti Patagoniassa:

1. Ennakkokäsitykset sokaisivat Darwinin.
2. Hän luki väärää kirjaa eli Charles Lyellin Principles of Geology -teosta.
3. Hän kehitteli virheellistä metodologiaa.

Darwin siis erehtyi perusteellisesti geologiasta. Tämä kohtalokas virhe eli oletus, että nykyiset prosessit ovat synnyttäneet jokilaakson miljoonien vuosien aikana, lienee saanut hänet soveltamaan samanlaista ajatusmallia biologiaan.

Lähteet:

Austin, Steven A. 2009. Darwin’s First Wrong Turn. Acts & Facts 38:2, 26-27 (helmikuu 2009)

Austin, Steven A. 2009. Darwin Was Wrong about Geology. Luento Darwin Was Wrong –konferenssissa (13.11.)

Tuleeko maailmanloppu vuonna 2012?

Muinaisten mayojen kalenterin sanotaan ennustavan maailmanlopun talvipäivänseisaukseksi v. 2012. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

"Maailmanloppu on tulossa. Muinaisten sumerilaisten löytämä planeetta Nibiru törmää Maahan 21.12. 2012 ja tekee lopun sivilisaatiostamme." Näin meille kerrotaan monessa blogissa. Mutta kuinka uskottava tällainen ennustus on?

Hollywood on ainakin osannut muuttaa ennustuksen rahoiksi. Tänään ensi-iltansa saava Roland Emmerichin ohjaama filmi 2012 perustuu mayojen muinaisen kalenterin otaksuttuun päättymiseen.

Kalenterin sanotaan päättyvän 21.12. 2012.

Hetkinen. Meidän kalenterimme päättyy 31.12., mutta se ei välttämättä merkitse maailmanloppua.

Maailmanloppuskenaarioon liittyy toinenkin ongelma: Toisin kuin salaliittoteorioissa kerrotaan, Niburu-nimistä planeettaa ei ole olemassa.

Zecharia Sitchin –niminen tieteiskirjailija väitti löytäneensä muinaisia sumerilaisia käsikirjoituksia, joissa kerrotaan tällaisen planeetan löytämisestä, mutta yksikään arkeologi ei ole vahvistanut löytöä.

Niburu voitaneen yhdistää babylonialaisten jumalaan Mardukiin, mutta taivaankappale se ei ole.

2012 kohu on saanut vaikutteita sekä new age –ideologiasta että evoluution innoittamasta uskosta siihen, että ulkoavaruudessa on älykästä elämää. Nancy Lieder –niminen meedio väitti olleensa yhteydessä Zeta Reticulia kiertävän planeetan asukkaisiin, jotka varoittivat häntä toukokuussa 2003 Maahan törmäävästä planeetasta.

Kun toukokuu 2003 tuli ja meni ilman luvattua törmäystä, katastrofi siirrettiin vuoteen 2012 ja yhdistettiin mayojen kalenterin ja maapallon magneettisten napojen kuvitteelliseen kääntymiseen.

Katastrofit ja maailmanloppu ovat ennenkin osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi tehdä rahaa.

G.K. Chesterton kirjoitti aikoinaan, että materialismin omaksuneet ihmiset uskovat herkästi kaiken. Jos ihminen hylkää Raamatun ilmoituksen, hän saattaa pian alkaa uskoa ufoihin, parapsykologiaan, horoskooppeihin ja esimerkiksi mayojen kalenteriin.

Lähteet:

Neuhaus, Richard John. 2005. RJN 12.31.05 One more word... First Things (31. 12.). http://www.firstthings.com/onthesquare/2005/12/rjn-123005-one-more-word.


Nibiru and Doomsday 2012: Questions and Answers. http://astrobiology.nasa.gov/ask-an-astrobiologist/intro/nibiru-and-doomsday-2012-questions-and-answers

2012: Beginning of the End or Why the World Won't End? NASA. http://www.nasa.gov/topics/earth/features/2012.html

”18 miljoonaa vuotta” vanhasta salamanterin fossiilista löydetty pehmeitä kudoksia

”18 miljoonaa vuotta” vanhasta salamanterista löytyi pehmeitä kudoksia. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kun eläin kuolee, sen pehmeät kudokset tuhoutuvat varsin nopeasti. Dublinin University Collegen tutkijat sanovat kuitenkin löytäneensä 18 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioidusta salamanterin fossiilista lihaskudoksia.

Geologi Maria McNamara ja kollegat julkaisivat löytönsä Proceedings of the Royal Society B –lehdessä. Tutkijat analysoivat Etelä-Espanjasta löytyneen fossiilin huolellisesti varmistaakseen, että heidän sensaatiomainen löytönsä ei johtuisi kontaminaatiosta.

Vuonna 1997 Pohjois-Carolinan valtionyliopiston paleontologi Mary Schweitzer löysi verisolujen jäänteitä ja pehmeitä kudoksia T. rexin luusta.

Evolutionistit eivät tuolloin juurikaan uskoneet löydön aitouteen, mutta myöhemmin Schweitzer ryhmineen löysi 68 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetusta Tyrannosauruksesta jäänteitä hemoglobiinista ja kollageenista.

Aiemmin tänä vuonna Schweitzer ryhmineen eristi kollageenia ja pehmeitä kudoksia 80 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetusta Hadrosauruksesta.

Uusi löytö tekee uskon vuosimiljooniin entistä vaikeammaksi.

Lähteet:

Ancient muscle tissue extracted from 18 million year old fossil. Physorg. com. (5.11.)
http://www.physorg.com/news176660912.html


Wieland, Carl. 2009.
Best ever find of soft tissue (muscle and blood) in a fossil. (11.11.) Creation Ministries Internationalin kommentti löydöstä.

Kun ateistisen paratiisin muurit murtuivat

Berliinin muuri vuonna 1986. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen

Berliinin muuri sortui 9. marraskuuta 1989. Vuonna 1961 rakennetun muurin ainoa tarkoitus oli estää itäberliiniläisiä tovereita pakenemasta trabanttien ja muun edistyksen keskeltä taantumukselliseen länteen.

Orwellilainen kielenkäyttö ei ollut vierasta DDR:n johdolle, joka käytti muurista nimeä antifasistinen suojavalli (saks. antifaschistischer Schutzwall).

DDR:n piti olla ateistinen paratiisi, jossa lapset eivät käyneet rippikoulua eikä joulua virallisesti vietetty. Vapaa-ajattelijoiden ei tarvinnut valitella päiväkotien rukouksista eikä koulujen krusifikseista.

Stasi piti huolta siitä, ettei big brotheriä tai iltapäivälehtiä tarvittu, koska tovereiden kaikki tekemiset kirjattiin joka tapauksessa tarkasti muistiin ja arkistoitiin.

Koulussa marxilaista historiankäsitystä ja darvinistista evoluutiota opetettiin lopullisina totuuksina.

Antifasistinen suojavalli ei kuitenkaan estänyt itäsaksalaisia yrittämästä länteen. Viitisen tuhatta saksalaista pääsi pakenemaan Länsi-Berliiniin, mutta rajavartijat ampuivat vähintään toista sataa maanmiestään ja -naistaan. Uhrien tarkka lukumäärä jäänee selvittämättä; arviot vaihtelevat 125:stä 262:een.

Kaikki eivät viihtyneet ateistisessa paratiisissa.


Lähde:

Rogalla, Thomas. 2006. Hildebrandt: Historiker arbeiten im PDS-Auftrag. Mauermuseum zählt mehr, nicht weniger Mauertote. Berliner Zeitung. (9.11.)

Vesa Vanhalakka: E. coli – bakteerin muutokset todistavat evoluution

Hiirenloukku on pelkistetty esimerkki palauttamattomasta monimutkaisuudesta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka kirjoitti hiljattain Richard Lenskin Escherichia coli –bakteerikokeista. 21 vuoden työn jälkeen professori Lenskillä ja kollegoilla on tiedot 40 000 bakteerisukupolvesta.

Mitä on tapahtunut?

”Bakteerit ovat kasvaneet kokoa kun ne ovat oppineet käyttämään glukoosia tehokkaammin ravinnonlähteenä,” Vanhalakka kirjoittaa.

Vanhalakan mukaan mutaatiot ovat tehneet bakteereista elinkelpoisempia: ”Yksi linja on oppinut hyödyntämään glukoosin lisäksi myös ravintoliuoksen sitraattia.” Hän sanoo tämän falsifioivan älykkään suunnittelun (ID) palauttamattoman monimutkaisuuden -periaatteen.

Palauttamaton monimutkaisuus (engl. irreducible complexity, IC) tuli tunnetuksi Lehighin yliopiston biokemian professorin Michael Behen kirjasta Darwin’s Black Box (1996). Behe käyttää hiirenloukkua pelkistettynä esimerkkinä tästä käsitteestä. Hiirenloukku ei toimi, jos yksikin sen pääosista puuttuu.

Darvinistit ovat kritikoineet Beheä yllättävän ankarasti ja koettaneet kehitellä naturalistisia selityksiä siitä, miten esimerkiksi hiirenloukun kaltaisen, joskin paljon mutkikkaamman biologisen systeemin, voisi koota pala palalta.

Selitykset eivät ole olleet kovinkaan vakuuttavia.

Michael Behe kommentoi Lenskin tuoreita bakteerikokeita: ”Näemme vähäisiä muutoksia, etupäässä vahingollisia, emmekä mitään uusia mutkikkaita systeemejä.”

Hän myös suhtautuu kriittisesti Lenskin tapaan luokitella mutaatio hyödylliseksi. Vaikka mutaatiot voivatkin saada E. colin kasvamaan suuremmaksi, bakteeri on silti menettänyt geneettistä informaatiota.

”Jos evoluutio toimii näin tehokkaasti 21 vuodessa, mitä kaikkea luonnonvalinta voikaan saada aikaan miljardien vuosien kuluessa?” Vanhalakka kysyy.

Jos E. coli menettää yhä lisää geneettistä informaatiota, siitä tulee huonompi E. coli. Esimerkiksi sudet ja sekarotuiset koirat ovat huomattavasti terveempiä kuin pitkälle jalostetut villakoirat ja chihuahuat, joissa on vähemmän geneettistä informaatiota.

40 000:n sukupolven jälkeen E. colit ovat siis hieman suurempia E. coleja. Jos laskemme H. sapiesin sukupolven mitaksi raamatulliset 40 vuotta, huomaamme, että Lenskin koe vastaa 1,6 miljoonaa vuotta ihmisen evoluutiota.

Jos ihmiset ovat nyt keskimäärin hieman pidempiä kuin 1, 6 miljoonaa vuotta sitten ja pystyvät nykyisin esimerkiksi juomaan maitoa saamatta siitä ripulia, voisimme ehkä tulkita tällaiset muutokset todisteiksi luonnonvalinnasta.

Mutta luonnonvalinta ei ole evoluution synonyymi. Luonnonvalinta voi selittää vaikkapa sen, miksi pitkäkarvaiset koirat menestyvät Pohjolassa ja lyhytkarvaiset päiväntasaajalla, mutta se ei selitä, mistä koirat saivat alkunsa.

Lenskin bakteerikokeet eivät toisin sanoen tue sitä, että mutaatiot lisäisivät geneettistä informaatiota eivätkä siten tue darvinistista evoluutiota.

Lähteet:

Behe, Michael. J. 1996. Darwin’s Black Box: The Biochemical Challenge to Evolution. New York: The Free Press.

___________. 2009. New work by Richard Lenski. Uncommon Descent .

Barrick, Jeffrey E., Dong Su Yu, Sung Ho Yoon, Haeyoung Jeong, Tae Kwang Oh, Dominique Schneider, Richard E. Lenski & Jihyun F. Kim. 2009. Genome evolution and adaptation in a long-term experiment with Escherichia coli. Nature 461, 1243-1247. (29.9.)

Vanhalakka, Vesa. 2009. Evoluutiota jo yli 40 000 sukupolvea. Aamulehti 4.11., B22.